K
Köyhempi ja onnellisempi :)
Vieras
Minä 34 v, mies 40 v ja lapsi 3 v. Asuimme osittain jo remontoidussa, mutta vielä keskeneräisessä v 1954 valmistuneessa 120 neliöisessä rintamamiestalossa kohtalaisen hyvällä alueella. Molemmat aikuiset oltiin töissä, tienattiin n 3700 kuussa puhtaana käteen. Asunto-ja autolainaa sekä remonttilainaa maksettiin kuussa 1400 , muihin laskuihin ja ruokaan meni n 1600 /kk. Lopuilla rahoilla laitettiin taloa. Eli kädetä suuhun. Välillä kertyi tilille vähän säästöön, sitten taas laitettiin taloon jotain isompaa ja tili taas tyhjänä. Mutta kaksi autoa, talo, moottoripyörä ja iso tontti oli.
Silti en ollut tyytyväinen, katselin kateellisena tuttujani, jotka elivät työttömyys- ja muilla korvauksilla ihan mukavasti, välillä vähän peeaa, mutta köyhäilemällä pärjäsivät. Lapset saivat kulkea normaalipäiväkodissa 2-3 kertaa viikossa ilmaiseksi. Meillä oli tyttö vuoropäiväkodissa, yötä päivää ja kalliilla hinnalla, lapsi raukka. Vanhemmat siis vuorotöissä, aina kiire ja väsy, rahaa tuli mutta kaikki meni. Pipot ja nutturat kiristyivät ja riidat kotona tulivat tutuiksi. Mieheni sairastui masennukseen. Remontti tyssäsi kuin seinään...
Sitten mulle/meille riitti. Keskusteltiin asioista ja päädyimme yhteiseen ratkaisuun. Lopetimme työt, myimme talon. Neljä kuukautta päätöksen jälkeen eli nyt asumme vuokrakolmiossa, olemme molemmat kotona työttöminä. Talokaupoista tulleella rahalla maksoimme lainat pois ja rahaa jäi n 8000 . Laitoimme nykyisen kotimme nätiksi ja vähän säästötilille. Käytiin lomalla Irlannissa.
Lapsi on kahtena päivänä viikossa "pikkukoulussa" avoimen varhaiskasvatuksen puolella. Nautimme elämästä, käydään puistossa, uimassa, nukutaan pitkään ja valvotaan myöhään. Nuukasti eletään, syödään edullista mutta terveellistä kotiruokaa, toinen auto ja moottoripyöräkin on myyty.
Elämä on tällä hetkellä ihanaa! Jaksan pitää kodin siistinä, leivon ja leikin tytön kanssa, olen miehelleni taas hyvä vaimo. Olen näin paljon onnellisempi.
Kysyttävää?
Silti en ollut tyytyväinen, katselin kateellisena tuttujani, jotka elivät työttömyys- ja muilla korvauksilla ihan mukavasti, välillä vähän peeaa, mutta köyhäilemällä pärjäsivät. Lapset saivat kulkea normaalipäiväkodissa 2-3 kertaa viikossa ilmaiseksi. Meillä oli tyttö vuoropäiväkodissa, yötä päivää ja kalliilla hinnalla, lapsi raukka. Vanhemmat siis vuorotöissä, aina kiire ja väsy, rahaa tuli mutta kaikki meni. Pipot ja nutturat kiristyivät ja riidat kotona tulivat tutuiksi. Mieheni sairastui masennukseen. Remontti tyssäsi kuin seinään...
Sitten mulle/meille riitti. Keskusteltiin asioista ja päädyimme yhteiseen ratkaisuun. Lopetimme työt, myimme talon. Neljä kuukautta päätöksen jälkeen eli nyt asumme vuokrakolmiossa, olemme molemmat kotona työttöminä. Talokaupoista tulleella rahalla maksoimme lainat pois ja rahaa jäi n 8000 . Laitoimme nykyisen kotimme nätiksi ja vähän säästötilille. Käytiin lomalla Irlannissa.
Lapsi on kahtena päivänä viikossa "pikkukoulussa" avoimen varhaiskasvatuksen puolella. Nautimme elämästä, käydään puistossa, uimassa, nukutaan pitkään ja valvotaan myöhään. Nuukasti eletään, syödään edullista mutta terveellistä kotiruokaa, toinen auto ja moottoripyöräkin on myyty.
Elämä on tällä hetkellä ihanaa! Jaksan pitää kodin siistinä, leivon ja leikin tytön kanssa, olen miehelleni taas hyvä vaimo. Olen näin paljon onnellisempi.
Kysyttävää?