Toggle sidebar

Ilmiö kotiäitien ja työssäkäyvien äitien kesken

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Näin se ompi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

Näin se ompi

Vieras
On tullut huomattua selvästi, että ne äidit, jotka omistavat koko elämänsä pelkälle äitiydelle, kokevat hirveää tarvetta todistella ja esittää olevansa hyviä äitejä. Muulla he eivät voikaan päteä, koska heitä arvotetaan ulkopuolelta vain äitiyden kautta, sen jälkeen kun ovat vannoutuneiksi kotiäideiksi julistautuneet.

Työssäkäyvien äitien ei tarvitse päteä hyvällä äitiydellä, koska äitiys on vain biologinen tosiasia ja identiteettiä ei tarvitse määrittää "äitiyden työllä". On lupa olla huonokin äiti, koska työn lisäksi ei tarvitsekaan yrittää enää jaksaa leikkiä täydellistä ja repiä kodinhengettären energioita tyhjästä. Leipätyö tuo myös täytteen itsetunnolliseen tyhjiöön, koska ei tarvitse olla puolison rahojen tai tukien varassa. Mikä vapaus!

Sanokaa mitä vain, mutta aikuisen ihmisen elämää määrittää aina työ, oli se sitten äitiyden tai palkkatyön muodossa. Aina jostain ihminen tekee itseään eniten arvottavan asian. Kyse on vain missä fokus on.
 
Otsikko on hieman harhaanjohtava, tässä siis puhutaankin vain koko elämänsä äitiydelle omistaneista eikä kotiäideistä koko ryhmänä. Itseäni en tunnista tuosta, vaikka äitiys onkin yksi osa-alue, joka minut määrittää :)
 
Olen ollut sekä työäiti että kotiäiti, enkä allekirjoita tekstiäsi ollenkaan. Osa, kuten itse, päätyy kotiäidiksi vain aikataulutettua arkea helpottaakseen. En ole kokenut missään tällaista arvostelua äitiydestä ja toisten ratkaisuista. Kaikki kotiäidit eivät muuten elä miehen ja yhteiskunnan siivellä. Mulla on takana paljon työvuosia, joten on säästöjä ja saamme pääomatuloja lisäksi. Ja tuosta arvotuksesta, tässä maassa on paljon työkyvyttömiä ja työttömiä. Ajatteletko tosiaan, että ihmisen arvo mitataan työllä?
 
  • Tykkää
Reactions: MorbidMama
Alkuperäinen kirjoittaja Viikate:
Otsikko on hieman harhaanjohtava, tässä siis puhutaankin vain koko elämänsä äitiydelle omistaneista eikä kotiäideistä koko ryhmänä. Itseäni en tunnista tuosta, vaikka äitiys onkin yksi osa-alue, joka minut määrittää :)
Click to expand...

Juu, meinaan tässä sellaisia fanaattisia loppuelämäksi äitiydelle vihkiytyneitä kotiäitejä, usein suurperheellisiä. Aina kun uhkaa loppua työ niin työllistetään itseä lisää biologisin keinoin.

Tämä oli kiireessä kirjoitettu. En tarkoittanut tässä niitä kotiäitejä, jotka ovat työstä hoitovapaalla!
 
[QUOTE="a p";27583309]Juu, meinaan tässä sellaisia fanaattisia loppuelämäksi äitiydelle vihkiytyneitä kotiäitejä, usein suurperheellisiä. Aina kun uhkaa loppua työ niin työllistetään itseä lisää biologisin keinoin.

Tämä oli kiireessä kirjoitettu. En tarkoittanut tässä niitä kotiäitejä, jotka ovat työstä hoitovapaalla![/QUOTE]

Koska tutkimuksen mukaan pisimpään kotona lasten kanssa ovat kouluttamattomat ja heillä perhekootkin ovat useimmiten isommat kuin työssäkäyvillä ja koulutetuilla. Kertoohan se siitä, että jos ei ole elämässä muilla alueilla pärjännyt niin äitiydestä tehdään se suurin elämäntyö, joka noista lähtökohdista saa vähän liiankin tunteelliset mittasuhteet.
 
Kuinkahan suuri prosentti kotiäideistä todellisuudessa on näitä "loppuelämäkseen äitiydelle vihkiytyneitä fanaatikkoja"? Veikkaan että ei kovin moni. Useimmat äidit kaiketi pyrkivät olemaan kotona ne ensimmäiset vuodet kun lapsi/lapset on vielä tosi pieniä. Ei siinä ole kyse mistään fanaattisesta äitiydestä vaan ihan äitiydestä. Siitä samasta biologiasta. Mä en tunne yhtäkään aloituksen mukaista kotiäitiä ja kuitenkin lähipiirini kuhisee äitejä. On siellä isiäkin, joista muutama jopa ihan koti-isänä tällä hetkellä. He eivät kuitenkaan myöskään ole mitään fanaattisia isyyden messiaita vaan ihan isejä. Hoitavat lapsia kotona kun perheen äiti käy töissä tai opiskelee.

Mietin tässä myös sitä, että olenkohan minäkin tavallaan ollut tällainen fanaattinen kotiäiti, kun en koskaan ole ollut työstä hoitovapaalla? On osunut työttömyyskausiin/määräaikaisten työsuhteiden päättymisen kohdille kaikki mun äitiyslomat..
 
  • Tykkää
Reactions: himpsis
Voi hyvänen aika :D Alkaa jo oikeastaan naurattaa stressaantuneiden ihmisraukkojen tuotokset täällä. Vannoutuneita kotiäitejä ja kotiäityiden puolustajia on meissä töihin siirtyneissä ja kouluttautuneissa ihmisissäkin. Eli todistamme sen, että kotiäitiys on vain elämänvaihe, joka valitaan kun katsotaan se kokonaisuuden kannalta parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Se vaihe voi kestää pitkäänkin ja silti, lasten kasvaessa, jatketaan taas kokopäiväisenä työntekijänä.

Ei minun ainakaan tarvinnut pitkinä kotiäitivuosinani koskaan todistella mitään, sai vain nauttia elämästään täysillä, eikä tarvinnut soittaa suutaan toisin valinneita vastaan.

Ja huom. jos vanhemmaksi tulleen elämää määrittää aina ja pelkästään työ, ollaan hakoteillä. Vanhemmaksi tullut on aina äiti tai isä ja sen pitää näkyä niin kauan, ennen kuin lapset ovat itsenäistyneet! On vaarallista heittäytyä työssä käymisen varjolla huonoksi äidiksi/isäksi silloin kun lapset ovat ala-ikäisiä. Päiväkodissa työskennellessäni kyllä huomasin sen ilmiön, että monet vanhemmat ovat menettäneet täysin kosketuksen vanhemmuuteen.
 
Jos sinä arvotat ihmiset työn kautta, niin se ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki niin tekevät. Terveisin, työkeskeinen mutta silti ihmisiä fiksuuden ja viisauden perusteella arvottava äitiyslomailija
 
Olenkin aina ollut tuota mieltä! Työssä käyvien äitien voimat ei tosiaan riitä lasten hyvinvoinnin ylläpitoon ja lapselle edes kohtuullista lapsuutta. Työ vie voimat ja on mahtava syy olla tekemättä mitään lapsiensa kanssa.
 
[QUOTE="a p";27583328]Kertoohan se siitä, että jos ei ole elämässä muilla alueilla pärjännyt niin äitiydestä tehdään se suurin elämäntyö, joka noista lähtökohdista saa vähän liiankin tunteelliset mittasuhteet.[/QUOTE]

Jos saa ensimmäisen lapsen 20-vuotiaana. Sitä ennen kuitenkin saanut ammatillisen tutkinnon ja ollut vuoden töissä. Sitten lapsia tulee vaikka 9 lisää 1-3 vuoden ikäeroilla. Koko ajan kotiäitinä olemista.

Niin kysyn vaan missä välissä sitä olisi edes pärjännyt muilla alueilla esim töissä? Arvostan kotiäitiyttä tällaisessa tilanteessa jos vain tilanne on hallinnassa ja lapset voivat hyvin.

Äitiys voi olla myös "ura" varsinkin jos on ne suurperheen kymmenen lasta.
 
Käytännössä kouluttamattomalla ja työkokemuksettomalla naisella ei ole muuta todellista vaihtoehtoa kuin olla kotiäitinä. Sallitakoon se heille, mutta eikö ole itsestäänselvää, että siinä asemassa nainen alkaa tekemään äitiydestä liiankin isoa numeroa, vaikka hyvä äiti olisikin?

Tässä ei ole pointtina miten iso joukko nuo äitiydellä pätevät ovat. Pointti on vain keskustella näistä pätijöistä.
 
Tämä ketju ei koske niitä äitejä jotka OVAT olleet joskus töissä ja joilla on jokin koulutus ja aie palata töihin! Tämä keskustelu koskee vain äitejä, joilla ei ole mitään näköalaa kodin ulkopuolisesta paikasta tai mitään motivaatiota muuhun kuin äitiyteen. Joten keskustelu pysyköön nyt näissä kotiäideissä, jotka usein roikkuvat kotiäiteinä vain lapsilisän ja miehen palkan turvin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti+työssä käyvä;27583341:
Voi hyvänen aika :D Alkaa jo oikeastaan naurattaa stressaantuneiden ihmisraukkojen tuotokset täällä. Vannoutuneita kotiäitejä ja kotiäityiden puolustajia on meissä töihin siirtyneissä ja kouluttautuneissa ihmisissäkin. Eli todistamme sen, että kotiäitiys on vain elämänvaihe, joka valitaan kun katsotaan se kokonaisuuden kannalta parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Se vaihe voi kestää pitkäänkin ja silti, lasten kasvaessa, jatketaan taas kokopäiväisenä työntekijänä.

Ei minun ainakaan tarvinnut pitkinä kotiäitivuosinani koskaan todistella mitään, sai vain nauttia elämästään täysillä, eikä tarvinnut soittaa suutaan toisin valinneita vastaan.

Ja huom. jos vanhemmaksi tulleen elämää määrittää aina ja pelkästään työ, ollaan hakoteillä. Vanhemmaksi tullut on aina äiti tai isä ja sen pitää näkyä niin kauan, ennen kuin lapset ovat itsenäistyneet! On vaarallista heittäytyä työssä käymisen varjolla huonoksi äidiksi/isäksi silloin kun lapset ovat ala-ikäisiä. Päiväkodissa työskennellessäni kyllä huomasin sen ilmiön, että monet vanhemmat ovat menettäneet täysin kosketuksen vanhemmuuteen.
Click to expand...

Minä olen valinnut kotiäitiyden LASTEN TAKIA, siihen asti että ovat koululaisia. En itseni takia.
Eikä missään vaiheessa ole ollult tarve todistella mitään. Olen tehnyt ratkaisuni oman periaatteeni mukaan mitä haluan lapsille antaa. Sillä ei ole mitään tekemistä ap;n höpinöiden kanssa.

Ap on vieraantunut äitiydestä , jos noin ajattelee kotiäitiydestä. Jos ihmisellä on terve itsetunto, ei sitä pätemistä tarvitse kokea työn kautta, eikä äitiydenkään. Ihminen kokee olevansa kokonainen ja hyväksytty, välittämättä muiden ajatuksista. Eikä tarvitse koko ajan kerjätä kehuja muilta, vaan tietää miksi on itse tehnyt tiety valinnat ja osaa elää niiden kanssa. Mutta ilmeisesti , ainakin tätä palstaa lukiessa, tämä on hyvinkin harvinaista.
 
Kun seuraa alle yksivuotiaden ja vähän isompienkin elämää ja päiväkotipäivää, muuttuu väkisinkin vähän fanaattiseksi kotiäitiyden puolustajaksi.
 
[QUOTE="a p";27583369]Käytännössä kouluttamattomalla ja työkokemuksettomalla naisella ei ole muuta todellista vaihtoehtoa kuin olla kotiäitinä. Sallitakoon se heille, mutta eikö ole itsestäänselvää, että siinä asemassa nainen alkaa tekemään äitiydestä liiankin isoa numeroa, vaikka hyvä äiti olisikin?

Tässä ei ole pointtina miten iso joukko nuo äitiydellä pätevät ovat. Pointti on vain keskustella näistä pätijöistä.[/QUOTE]

Mitä se kenellekkään kuuluu tekeekö joku äitiydestään ison numeron. Naapurini oli 43v kun sai esikoisen ja hurahti äitiyteen 1000%. Se ilo ja onni hänelle suotakoon, jos äitiys teki hänestä onnellisemman ja paremman ihmisen. Vaikka hän ns "pätee" äitiydellään ei se minua haittaa.

Osa ihmisestä "pätee" aina jollain asialla. Äitiydellä päteminen on pientä moneen muuhun päteemisen verrattuna.
 
[QUOTE="vieras";27583358]Jos saa ensimmäisen lapsen 20-vuotiaana. Sitä ennen kuitenkin saanut ammatillisen tutkinnon ja ollut vuoden töissä. Sitten lapsia tulee vaikka 9 lisää 1-3 vuoden ikäeroilla. Koko ajan kotiäitinä olemista.

Niin kysyn vaan missä välissä sitä olisi edes pärjännyt muilla alueilla esim töissä? Arvostan kotiäitiyttä tällaisessa tilanteessa jos vain tilanne on hallinnassa ja lapset voivat hyvin.

Äitiys voi olla myös "ura" varsinkin jos on ne suurperheen kymmenen lasta.[/QUOTE]

Kyllä, ja sen, että on kymmenen tai enemmän lasta, tekee perustelluksi, että taustalla on jokin uskonnollinen vakaumus ehkäisemättömyyteen. Jotenkin tuntuisi kummalliselta ajatus, että työaikeinen ihminen noin vain hankkisi suurperheen. Ei se ainakaan yleistä ole.
 
Minusta ilmiöstä on kyse. Mutta laajemmasta näkökulmasta: miksi naiset (koulutetutkin, hyvässä työmarkkina-asemassa olevatkin) ovat taas jäämässä kotiin? Ja miksi vuorotteluvapaa on usein naisten ratkaisu? Miksi naiset huolehtivat ikääntyvistä omaisista? Selvästi ollaan jonkinlaisessa yhteiskunnallisessa virtauksessa. En ihan feministiseksi backlashiksi nimittäisi, mutta jotain samansuuntaista.
 
Ap;n arvot näyttävät olevan pelkästään materiaalisessa maailmassa, mikä sinänsä on aika surullista.
"Aikuisen ihmisen elämää määrittää aina työ".
"Leipätyö tuo myös täytteen itsetunnolliseen tyhjiöön." Aika surullisia kommentteja.

Oletko ap koskaan tavannut ihmistä, joka on oikeasti onnellinen? Niinsanotusti sisäinen onni ei tule ulkoisista asioista.
Jotkut tajuavat tämän vasta vanhuksena. Ap.llakin vielä paljon elämänkoulua edessä...
 
[QUOTE="a p";27583411]Kyllä, ja sen, että on kymmenen tai enemmän lasta, tekee perustelluksi, että taustalla on jokin uskonnollinen vakaumus ehkäisemättömyyteen. Jotenkin tuntuisi kummalliselta ajatus, että työaikeinen ihminen noin vain hankkisi suurperheen. Ei se ainakaan yleistä ole.[/QUOTE]

Ap minkä ikäinen olet?
Tiedän useitakin suurperheitä, 6-13 lasta joilla ei ole minkaanlaista uskonnollista vakaumusta taustalla. Jotkut vaan ovat lapsirakkaita ja haluavat ison perheen. Nykyaikana myös uusperheet voivat olla isoja.
 
Ap, kerro nyt tunnetko yhtään tällaista "fanaattista kotiäitiä" vai perustatko puheesi nettikirjoittelulle - vai ihan vain mutulle. Minusta edes tällä palstalla (ja se on jo paljon se) ei ole sellaisia fanaattisia kotiäitejä, jollaisia kuvailit.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Näin se ompi;27583223:
Työssäkäyvien äitien ei tarvitse päteä hyvällä äitiydellä, koska äitiys on vain biologinen tosiasia ja identiteettiä ei tarvitse määrittää "äitiyden työllä". On lupa olla huonokin äiti, koska työn lisäksi ei tarvitsekaan yrittää enää jaksaa leikkiä täydellistä ja repiä kodinhengettären energioita tyhjästä. Leipätyö tuo myös täytteen itsetunnolliseen tyhjiöön, koska ei tarvitse olla puolison rahojen tai tukien varassa. Mikä vapaus!

Sanokaa mitä vain, mutta aikuisen ihmisen elämää määrittää aina työ, oli se sitten äitiyden tai palkkatyön muodossa. Aina jostain ihminen tekee itseään eniten arvottavan asian. Kyse on vain missä fokus on.
Click to expand...

Lihavoitu lause kuulostaa kovin karulta ja huolestuttavalta : /
Hyvän vanhemmuuden tulee mielestäni olla tavoiteltava asia, oli vanhempi sitten täysillä ansiotyössä tai kotona lasten kanssa. Jos ihminen kokee työn vapauttavan vanhemmuudesta ja antavan luvan hoitaa äitiys/isyys vähän "vasemmalla kädellä", on syytä havahtua.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa