Onko nykyää enää ydinperheitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ihmettelen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

"ihmettelen"

Vieras
Täälläkin huomaa että joka toinen alotus liittyy exää, exän lapsiin, omiin, yhteisiin jne, milloin mukulat on missäkin.. Miltä mahtaa lapsista tuntua kun vanhempia näkee millon sattuu ja puolikkaita sisaruksia on missä sattuu? Ja pahimpia on nää yh:t mitkä on bilettämässä vähän väliä kun on niin rankkaa.. voi huokaus!! Ottakaa nyt järki käteen ja olkaa aikuisia ja kantakaa se vastuu!!
 
Jos avioerot olivat ennen harvinaisempia, se ei tarkoita että liitot olisivat ennen muinoin olleet onnellisia ja ihmiset jotenkin toisiinsa sitoutuneempia. Itsekin eronneiden vanhempien lapsena olen ehdottomasti sitä mieltä, että oli vanhempien keskinäinen suhde ja perhemuoto mikä hyvänsä, tärkeintä on vanhempien tasapainoisuus ja onnellisuus. Siinä on lapsille hyvä kasvuympäristö.
 
Meilläkin on oikeestaan ydinperhe :) mulla kylläkin kaksi lasta eri miehille, mutta vanhin lapsistakin on meillä kokoajan eikä käy bio-isänsä luona :) sanoo nuorimman iskää omaksi isäkseen yms. Tietää kylläkin, että hällä on toinenkin isi, joka käy muutaman kerran vuodessa.
 
Varo vaan, voi vielä osua omaankin nilkaan.
En mäkään ikinä kuvitellut olevani joskus yksinhuoltaja. Avioliitto, omistusasunto ja kaksi lasta.
Yhtenä päivänä mies ei vaan enää tullut töistä kotiin. 12 vuoden suhde loppui tekstiviestillä. Että näinkin voi käydä.
 
[QUOTE="ihmettelen";27915023]Täälläkin huomaa että joka toinen alotus liittyy exää, exän lapsiin, omiin, yhteisiin jne, milloin mukulat on missäkin.. Miltä mahtaa lapsista tuntua kun vanhempia näkee millon sattuu ja puolikkaita sisaruksia on missä sattuu? Ja pahimpia on nää yh:t mitkä on bilettämässä vähän väliä kun on niin rankkaa.. voi huokaus!! Ottakaa nyt järki käteen ja olkaa aikuisia ja kantakaa se vastuu!![/QUOTE]

no muutama kk sitten olisin vastannut että on, mutta oman eroni myötä täytyy sanoa että uskoni pysyviin ihmissuhteitiin on mennyt. eli on niitä varmaan mutta ei kovin paljon! tätähän mä oon koettanut selittää miehelle,että ajattelis edes lapsia.

oon ite luvannu lähteä pariterapiaan yms(mihin mua ennen ei ois saanut) jotta saataisin yhteiselämästä mukavaa. mut ei kelpaa.

mun vanhemmat on yhdessä,olleet 32vuotta :) tosin erosivat välillä,äiti otti avioeron, isä oli pari viikkoa työpaikan nurkissa ja sitte meni kotiin, nyt tuosta on aikaa 2vuotta ja tällä hetkellä äiti suunnittelee kirkkohäitä isäni pään menoksi :D eivät siis koskaan oikeastaan olleetkaan erossa,vaikka erosivatkin avioliitosta, ja kohta heidät vihitään uudelleen. ei ne osa aolla oikeesti erossa toisistaan. <3
 
mutta se on niin totta että vanhempien ero tulee vaikuttamaan lasten koko loppuelämään, sehän on ihan järjelläkin ajateltavissa,mutta jos haluaa niin asiasta kyllä löytyy tutkimustietoakin, eikä ne puolla eroamista.
 
[QUOTE="joo";27915052]Meillä on ydinperhe, mies ja minä ollaan molemmat ydinperheistä :)[/QUOTE]

Sama täällä. Olen pohtinut, että mahtaako eroperheen lapset aikanaan erota itsekin herkemmin verrattuna ydinperheen lapsiin?
 
  • Tykkää
Reactions: fortunate
Kovin vaikea on ymmärtää, mistä tämä antipatia yksinhuoltajia kohtaan nousee. Pelätäänkö tässä sen oman ihqn ydinperheen puolesta, yhteiskunnan arvojen muuttumisen puolesta vai mistä tässä on kyse? Kahden vanhemman ja heidän yhteisten lastensa muodostama ydinperhe on verraten nuori perhemalli ihmiskunnan historiassa ja äidin ja lasten muodostama perhe edelleen erittäin yleinen perhemalli kaikkialla maailmassa. Kyse ei ole uudesta ilmiöstä vaan päinvastoin erittäin vanhasta, paljon vanhemmasta kuin nykyinen ihanne ydinperheestä.
 
Mä en edes ajatellut koko asiaa, ennenkuin (isohkosta lapsimäärästäkö johtuen) neuvolan uusi terveydenhoitaja kysyi " onko nää siis KAIKKI saman puolison kanssa" . :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;27915120:
Sama täällä. Olen pohtinut, että mahtaako eroperheen lapset aikanaan erota itsekin herkemmin verrattuna ydinperheen lapsiin?

Ellen ihan väärin muista, tuosta lienee olemassa jonkin sortin tutkimuksia. Väitöskirja ainakin.
 
Minun mielestäni on tosi kummallista, miten ihmiset puhuvat sekaperheistään ihan kuin se olisi jotain normaalia, ilman mitään häpeää. Vanhemmat eiät tosiaan tajua mitä lapsilleen tekevät, ja koittavat perustella asian itselleen sillä, että lasten ei olisi hyvä kasvaa riitaisassakaan perheessä... Käyttäisivät ennemin energiansa suhteen korjaamiseen! Kumma juttu, mutta niinhän se on, että mikäli ei anna itselle pakokeinoa, niin suhteen voisi onnistua korjaamaankin! Hätä keinot keksii!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Björn;27915120:
Sama täällä. Olen pohtinut, että mahtaako eroperheen lapset aikanaan erota itsekin herkemmin verrattuna ydinperheen lapsiin?

Niin ne taitaa tutkimusten mukaan tehdä. Ja en yhtään ihmettele. Itse eroperheen lapsena en näe avioliitossa ylipäätänsä mitään järkeä, koska ei se eroaminen ole sen vaikeampaa vaikka olisi naimisissakin.
 
Ydinperhe on meilläkin, mutta eipä sitä tulevaisuudesta kukaan voi mennä mitään täysin varmaa sanomaan. Elämä on arvaamatonta. Myös meidän molempien vanhemmat ovat edelleen yhdessä, kummallakin oli 35v. hääpäivä viime vuonna. :)
 
[QUOTE="anne";27915043]Meillä on ydinperhe,minuakin säälittää uusioperheiden,yh.iden lapset sellainen parisuhdemalli periytyy.[/QUOTE]

Voit pitää säälisi, minä en sitä tarvitse. Meillä on oikein hyvinvoiva ja onnellinen uusperhe, välit exiin kunnossa, tapaamiset sujuu ja asioista sopiminen on helppoa.

Ydinperheitä onneksi suojellaan sellaisilta asioilta kuin alkoholismi, perheväkivalta tai krooninen uskottomuus. Voit rauhassa elellä siellä pikku ydinperhekuplassasi :)
 
Minun mielestäni on tosi kummallista, miten ihmiset puhuvat sekaperheistään ihan kuin se olisi jotain normaalia, ilman mitään häpeää. Vanhemmat eiät tosiaan tajua mitä lapsilleen tekevät, ja koittavat perustella asian itselleen sillä, että lasten ei olisi hyvä kasvaa riitaisassakaan perheessä... Käyttäisivät ennemin energiansa suhteen korjaamiseen! Kumma juttu, mutta niinhän se on, että mikäli ei anna itselle pakokeinoa, niin suhteen voisi onnistua korjaamaankin! Hätä keinot keksii!

Niinpä. Ajattele meidän yhteiskunnassa ihminen saa tehdä mitä haluaa ja ei tarvi edes hävetä itseeensä. On se kamalaa. Pitäis ottaa meillekin vähän mallia noista ääriuskovaisista yhteiskunnista ja teloitettavaksi vaan ne, jotka kehtaa erota saati hankkia lapsia avioliiton ulkopuolelta ja mikä pahinta ei edes tajua hävetä!
 
Minun mielestäni on tosi kummallista, miten ihmiset puhuvat sekaperheistään ihan kuin se olisi jotain normaalia, ilman mitään häpeää. Vanhemmat eiät tosiaan tajua mitä lapsilleen tekevät, ja koittavat perustella asian itselleen sillä, että lasten ei olisi hyvä kasvaa riitaisassakaan perheessä... Käyttäisivät ennemin energiansa suhteen korjaamiseen! Kumma juttu, mutta niinhän se on, että mikäli ei anna itselle pakokeinoa, niin suhteen voisi onnistua korjaamaankin! Hätä keinot keksii!

Parisuhteessa on aina kaksi osapuolta. Miten korjaat suhteen yksin, jos toinen osapuoli ei ole motivoitunut?
Kun on tavannut henkilökohtaisesti monta vanhusta, joilla on takana monikymmenvuotinen avioliitto väkivaltaiseksi muuttuneen puolison kanssa ilman aitoa mahdollisuutta lähteä, sitä alkaa kummasti ajatella, että avioero on mahdollisuutena aika hieno juttu.
 

Uusimmat

Yhteistyössä