Huono äiti kaipaa ohjeita miten ottaa itseään niskasta kiinni!

["janni"]

Ihan kamalan huono äiti fiilis, kun en jaksa/viitsi tehdä kotiäitinä oikeastaan yhtään mitään. Lapset on viis vee ja toinen puolivuotias ja mitä tekee hyvä äiti, istuu netin äärellä melkein koko päivän. Aamupalan laitto ym. aamupuuhatkin tuntuu työläiltä. En jaksa pukeutua kuin kotirenttuihin, aamupesulla käydään vasta puolilta päivin.

Ei käydä ulkona päivisin, kun en saa pienempää sitten nukahtamaan kun rattaat pysähtyy. Tyhmä syy, mutta nukahtaa kaikkein parhaiten kun laitan vaan vaunuihin ulos, siltikin heräilee tosi usein ja jatkuvasti saa olla vauvaa hyssyttämässä. Vauva valvottaa myös öisin paljon ja oma olo on zombimainen.

Hävettää kun en käy esikoisen kanssa ulkona juuri koskaan, tapaa ketään, tee mitään. Isompi katselee päivittäin lastenohjelmia pari, kolmekin tuntia... En tee päivisin ruokaa vaan lapsi syö pinaattilättyjä tai muuta helppoa ja valmista, aina en tee itse edes iltaruokaa. Inhoan ruoanlaittoa, enkä keksi mitään helppoa ja nopeaa valmistettavaa.

Miksi ihmeessä oon näin paska äiti, eikä tätä edes kukaan musta uskoisi. Miten saan otettua itseäni niskasta kiinni ja tehtyä järkevät päivärytmit koko porukalle? Auttakaa ihan oikeasti, ohjeita vaikka kellon tarkkuudella!

 

["vieras"]

Huonomminkin voisi olla. Hyvä äiti sinä olet, itsekin olisin joskus halunnut että saisin ollakotona äidin kanssa mutta ei, pihalle piti mennä.

 

["vieras"]

Miksi 5-vuotias on kotona, päivähoidossa olo olisi paljon mielekkäämpää.

 

[Chala]

[QUOTE="vieras";28129294]Miksi 5-vuotias on kotona, päivähoidossa olo olisi paljon mielekkäämpää.[/QUOTE]

Miettimässä siellä että mikä hänessä on vikana kun äiti ei enää kotiin halua? Karua mutta näitä kuulee.. Jos kotona ei ole mikään "oikeasti" vialla, kuten nyt ap:n aloituksen perusteella ei vaikuta, ei se lapsi välttämäti kärsi niin paljon että pitäisi "virikehoitoon" tunkaista..

Ap:lle voimia ja armoa itselle. Varsinkin huonot unet vaikutti itselläkin jaksamiseen ihan äärimmäisen paljon. Välillä tuntui ettei mikään toimi, mikään ei onnistu ja mitään ei jaksa. Pikkuhiljaa jos saa kiskottua energiaa siihen että lähtee vaikka leikkipuistoon tai ihan vaikka kävelylle lasten kanssa tiettyyn aikaan aamupäivästä (riippuen teidän rytmistä), jaksaa taas hetken paremmin. Ruokaa voi tehdä 5v:n kanssa yhdessä, iso satsi vaikka aina jotain makaronilaatikkoa tmv. mistä syö pari päivää ja pakastaa osan, uskon että kun saat itse enemmän unta ja energiaa, ja tietty mielellään välillä sitä omaakin aikaa, muuttuu fiiliskin

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28129271]Huonomminkin voisi olla. Hyvä äiti sinä olet, itsekin olisin joskus halunnut että saisin ollakotona äidin kanssa mutta ei, pihalle piti mennä.[/QUOTE]

Olen samaa mieltä! Et sinä tuon takia huono äiti ole... Aloita jostain pienestä jutusta. Esim. 5-vuotiaan kanssa ulos ja jotain kivaa siellä. Huomaat varmaan kuinka siitä tulee niin hyvä mieli, että ehkä jaksaisit jatkossakin järjestää jotain.

 

["vieras"]

Miettimässä siellä että mikä hänessä on vikana kun äiti ei enää kotiin halua? Karua mutta näitä kuulee.. Jos kotona ei ole mikään "oikeasti" vialla, kuten nyt ap:n aloituksen perusteella ei vaikuta, ei se lapsi välttämäti kärsi niin paljon että pitäisi "virikehoitoon" tunkaista..

Ap:lle voimia ja armoa itselle. Varsinkin huonot unet vaikutti itselläkin jaksamiseen ihan äärimmäisen paljon. Välillä tuntui ettei mikään toimi, mikään ei onnistu ja mitään ei jaksa. Pikkuhiljaa jos saa kiskottua energiaa siihen että lähtee vaikka leikkipuistoon tai ihan vaikka kävelylle lasten kanssa tiettyyn aikaan aamupäivästä (riippuen teidän rytmistä), jaksaa taas hetken paremmin. Ruokaa voi tehdä 5v:n kanssa yhdessä, iso satsi vaikka aina jotain makaronilaatikkoa tmv. mistä syö pari päivää ja pakastaa osan, uskon että kun saat itse enemmän unta ja energiaa, ja tietty mielellään välillä sitä omaakin aikaa, muuttuu fiiliskin

No asun ulkomailla, eikä täällä tulisi mieleenkään että 5-vuotias olisi kotona, ja siis ihan Pohjoismaassa asun. Onko jotain syytä miksi 5-vuotiaan pitää olla kotona?

 

[ap.]

Niin siis tuosta esikoisen kotona olemisesta... Tuntuis aika kurjalta laittaa toinen hoitoon, kun on muutenkin vähän mustis vauvan saamasta huomiosta ja äidin ajan viemisestä. Toinen iso syy on yksinkertaisesti taloudellinen, eli eipä siihen olisi edes varaa. Lapsi käy kaksi kertaa viikossa päiväkerhossa, mutta hoitoon ei olla ajateltu viedä, vaikka saattaisihan se välillä olla tuolle mukavaa vaihtelua tylsän äidin sijaan.

 

[Neydan]

Tätä mä tarkoitin, kun joskus muistutin ettei kotihoito läheskään aina ole mitenkään laadukasta. Minä olen samaa mieltä kuin ap, kyllä tuo on huonoa vanhemmuutta.
Jos viisivuotias ei puoleen vuoteen kunnolla ulkoile, on kyse jo pitkästä ajasta. Näin voit yrittää: Laadi itsellesi aikataulu ja rytmi, laita netti viikoksi kieltoon. Tuo lukujärjestys nyt ensimmäiseksi: maanantaina kyläily, tiistaina perhekerho, keskiviikko kotipäivä, torstaina pitkä kävely, perjantaina temppurata (ulkona tai sisällä). Sit laitat kellonajat millon pakko lähtee/aloittaa puuhailu. Lisäksi oikeesti netti ainakin viikoksi tauolle, niin huomaat miten vähemmälläkin selviää.

*Muoks* Tarkoitan, ettei noiden juttujen tarvii olla mitään ihmeellisiä, kunhan on jotain toimintaa. Ja uskon, että se rytmitys helpottaa myös omaa oloasi. Huonosti nukutun yön pahin vihollinen on netissä vietetty päivä. Been there done that. Siinä kärsii mielenterveyskin pidemmän päälle!

 

["vieras"]

Niin siis tuosta esikoisen kotona olemisesta... Tuntuis aika kurjalta laittaa toinen hoitoon, kun on muutenkin vähän mustis vauvan saamasta huomiosta ja äidin ajan viemisestä. Toinen iso syy on yksinkertaisesti taloudellinen, eli eipä siihen olisi edes varaa. Lapsi käy kaksi kertaa viikossa päiväkerhossa, mutta hoitoon ei olla ajateltu viedä, vaikka saattaisihan se välillä olla tuolle mukavaa vaihtelua tylsän äidin sijaan.

Tunnistan sinusta itseni, mina kanssa juutun aina nettiin, joten et todellakaan ole ainoa. Oma esikoiseni (3 v.) aloittaa nyt paivahoidon, joten han saa sitten aktiviteettia paiviinsa. Yritin kylla ulkoilla jne. mutta kylla se on minulle aivan pakkopullaa.

 

[ap.]

Aika armollisia viestejähän täällä on tullut, kiitos tsempeistä! Olen vaan niin mahdottoman iso pettymys itselleni ja poden huonoa omaatuntoa kun en olekaan sellainen äiti kun haluaisin olla. Joka aamu yritän tsempata, mutta juuri nuo mainitsemani asia:, ruokailu, ulkoilu, kotityöt on vaan jotenkin mahdottoman raskaita toteuttaa. Olisi ihanaa siivota ja kokata - rauhassa. Mutta lasten keskeyttäessä jotenkin lamaannun, enkä pysty tekemään sitten mitään, ei huvita edes aloittaa.

 

[Ole itselle armollinen]

Helpottaisiko, jos aloittaisit yhdestä jutusta kerrallaan esim. menet ulos silloin kun jaksat. Väsyneenä se toimintakyky väkisin alenee, joten omien voimien mukaan on mentävä.

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="vieras";28129351]No asun ulkomailla, eikä täällä tulisi mieleenkään että 5-vuotias olisi kotona, ja siis ihan Pohjoismaassa asun. Onko jotain syytä miksi 5-vuotiaan pitää olla kotona?[/QUOTE]

Meillä esim oli siitä syystä, että minäkin olin. Ja pienemmät sisarukset olivat myös kotona. Ei ollut mitään syytä viedä yhtä lasta hoitoon ja olla muiden kanssa kotona.

 

["vieras"]

Meillä esim oli siitä syystä, että minäkin olin. Ja pienemmät sisarukset olivat myös kotona. Ei ollut mitään syytä viedä yhtä lasta hoitoon ja olla muiden kanssa kotona.

Suomessa ajatellaan eri tavalla kuin muissa Pohjoismaissa; karjistaen taalla se on positiivinen asia lapsen elamassa, Suomessa painvastoin.

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="vieras";28129530]Suomessa ajatellaan eri tavalla kuin muissa Pohjoismaissa; karjistaen taalla se on positiivinen asia lapsen elamassa, Suomessa painvastoin.[/QUOTE]

Kumminpäin ajatellaan... Siis ajatellaan, että positiivista viedä hoitoon Suomessa?

 

["Sanna"]

Kyllä tuo lapsi tarvitsisi vaikka puolipäiväisen tarhapaikan.
5v tarvitsee leikkiseuraa, oma vanhempikin käy tähän, mutta et leiki itse.
Ulkoilua ja toimintaa.

television tuijotus sisällä yksin ei kuulosta hyvältä. eli ei leikkiseuraa tai muuta, koska äidillä menee suurin osa ajasta vauvan kanssa.

Oma 5v tyttöni on tarhassa, itse olen töissä ja hän on ainut lapsi.
Hän pitää tarhassa olosta ja kertoo iltaisin innostuneena mitä on siellä touhunnut.
Ulkona leikkiminen on parasta ja askartelut ja lauluhetket. Niistä tykkää

 

["vieras"]

Kumminpäin ajatellaan... Siis ajatellaan, että positiivista viedä hoitoon Suomessa?

Siis Suomessa paivahoito koetaan negatiivisesti. Mutta tasta on turha tehda paivahoito keskustelua, koska ap. ei halua lastaan hoitoon.

 

["..."]

[QUOTE="vieras";28129530]Suomessa ajatellaan eri tavalla kuin muissa Pohjoismaissa; karjistaen taalla se on positiivinen asia lapsen elamassa, Suomessa painvastoin.[/QUOTE]

Päiväkodit ovat usein Euroopassa vain puolipäiväisiä, jolloin lapsi haetaan kotiin jo lounaalle. Vastaa paljon suomalaisia kerhoja. Harva pitää lapsensa hoidossa 7-16, kuten Suomessa työssäkäyvät. Eurooppalainen päivähoitojärjestelmä ei usein edes mahdollista äidille/isälle kokopäivätyötä, vaan toisen vanhemman on oltava osa-aikatöissä, jos töissä on. Myös koulu aloitetaan 5-6 -vuotiaana. En siis vertaisi näitä yksi yhteen.

 

["vieras"]

Toi on hyvä idea, että asetat joka päivälle yhden tavoitteen mitä teet isomman lapsen kanssa. Netistä löytyy helppoja ruokaohjeita joihin ei tarvita mitään erikoisia aineita, itse turvaudun usein helppoihin kastikkeisiin (paistan jauhelihaa ja joukkoon tomaattimurskapurkki, tai kanasuikaleita ja sekaan ruokakermapurkki) joiden kanssa keitän nopesti kypsyvää riisiä tai täysjyväpastaa. Jos jaksaisit laittaa ruokaa, saisit kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun voisit ottaa 5-vuotiaan mukaan siihen touhuun ja hän saisi mukavaa tekemistä ja yhdessäoloa. Nätteihin vaatteisiin pukeutuminen ei vie sen kauempaa kuin kotirenttuihinkaan, jaksaisitko laittaa vaikka jo illalla valmiiksi seuraavan päivän vaatteet esille odottamaan? Mä harvoin meikkaan tai muuten laittaudun kotipäivinä, mutta kivat vaatteet ja pieni siistiytyminen heti aamulla piristää kummasti.

Tsemppiä kovasti, tiedän itsekin mitä on kun ei vaan jaksa ja koko päivä menee zombina yöpuvussa haahuillessa, esikoisen vauva-aika oli todella vaikeaa ja mulle puhkesi vaikea masennus ja kärsin unettomuudesta. Sen mä ainakin opin, ettei kannata asettaa liian kovia vaatimuksia itselleen, vaan silloin kun on vaikeinta ja tuntuu ettei jaksa yhtään mitään, kannattaa ottaa jotain ihan pieniä tavotteita ja iloita siitä kun saa ne täytettyä. Mä aloitin siitä, että vaihdoin aamulla yöpuvun päivävaatteisiin, ja siinä tilanteessa sekin tuntui siltä että on saanut jotain aikaan...

 

[Neydan]

[QUOTE="vieras";28129499]Tunnistan sinusta itseni, mina kanssa juutun aina nettiin, joten et todellakaan ole ainoa. Oma esikoiseni (3 v.) aloittaa nyt paivahoidon, joten han saa sitten aktiviteettia paiviinsa. Yritin kylla ulkoilla jne. mutta kylla se on minulle aivan pakkopullaa.[/QUOTE]

Aika moni asia elämässä on pakkopullaa. Mäkin vihasin sitä hiekkalaatikkohommaa, mutta tein valinnan kun päätin saada lapsen. Ei semmosta vaihtoehtoa enää äitinä ole, että tekee vain asioita, jotka on itselle mieluisia.
Anteeksi jos pahoitan mieltä, mutta tämmönen jurppii minua aina. Sen lisäksi, ettei lapsen tarpeita täytetä, ne oppivat ettei asioita, jotka ovat "pakkopullaa" tarvitse tehdä.

 

["vieras"]

[QUOTE="...";28129566]Päiväkodit ovat usein Euroopassa vain puolipäiväisiä, jolloin lapsi haetaan kotiin jo lounaalle. Vastaa paljon suomalaisia kerhoja. Harva pitää lapsensa hoidossa 7-16, kuten Suomessa työssäkäyvät. Eurooppalainen päivähoitojärjestelmä ei usein edes mahdollista äidille/isälle kokopäivätyötä, vaan toisen vanhemman on oltava osa-aikatöissä, jos töissä on. Myös koulu aloitetaan 5-6 -vuotiaana. En siis vertaisi näitä yksi yhteen.[/QUOTE]

Mista maasta nyt puhut? Useassa maassa olen asunut ja kaikissa ihan normaali paivahoitopaivat 8-10 tuntia.

 

["vieras"]

Aika moni asia elämässä on pakkopullaa. Mäkin vihasin sitä hiekkalaatikkohommaa, mutta tein valinnan kun päätin saada lapsen. Ei semmosta vaihtoehtoa enää äitinä ole, että tekee vain asioita, jotka on itselle mieluisia.
Anteeksi jos pahoitan mieltä, mutta tämmönen jurppii minua aina. Sen lisäksi, ettei lapsen tarpeita täytetä, ne oppivat ettei asioita, jotka ovat "pakkopullaa" tarvitse tehdä.

Se onkin kummallista etta taalla (toinen Pohjoismaa) ajatellaan etta aidin ei ole pakko kaikkea jaksaa. Taalla laakarit ja terveydenhoitajat suosittelevat esikoiselle paivahoitopaikkaa kun toinen lapsi syntyy, enka ketaan paikallista olekaan tavannut, kuka olisi pitanyt molemmat lapset kotona. Takalaisen kasityksen mukaan, seka aiti etta molemmat lapset hyotyvat tasta jarjestelysta.

Mutta maassa maan tavalla .

 

["sinja"]

Minä huomasin tuollaista itsessäni myös kun oli pitkä ja pimeä talvi. Ajattelin että olen kamala äiti kun en jaksa innostua ulkoilusta eikä ruoanlaittokaan ole minun juttuni.
Sitten rupesin syömään isompaa annosta d-vitamiinia ja sen kaverina myös magnesiumia. Ja pakotin itseni tekemään jotain. Lähtemään johonkin. Esim. luistelemaan lasten kanssa. Tai mäenlaskuun muualle kuin omalle pihalle.

En edelleenkään pidä ulkoilusta jos ei ole itselle seuraa tai tekemistä pihalla. Sellainen tyhjänpanttina seisoskelu ei tunnu mukavalta.
Jos lumityöt on tehty eikä lumiukkoja, linnoja tms. pysty rakentamaan niin olen itsekin mukana lasten kanssa mäenlaskussa En jaksa vain katsella vaan on pakko itsekin tehdä jotain niin pidempikin ulkoilu sujuu mukavasti. Täällä maalla asustellaan keskenämme vähän syrjemmässä eikä lapsiperheitä ole lähimain saati puistoja.

Kesäisin ulkoillaan sitten taas melkein koko ajan. Syödään usein välipalatkin ulkona - hyvä kun lounaalle maltetaan sisälle tulla. Sekin syödään ulkona jos grillaillaan
Käydään metsässä kävelemässä, hoidetaan puutarhaa, rakennetaan majoja, tehdään hiekkakakkuja, käydään uimassa jne.

Talvi ei vain ole minun juttuni.


Ruoanlaitto ei myöskään ole minusta mitenkään erityisen ihanaa ja mielekästä.
Mutta nyt olen keskittynyt siihen että myös lapset pääsee osaksi ruoanlaittoa ja yritän tehdä mahd. paljon itse. Keittopäivinä itse kuorin perunoita ja tyttö, täytti just 5v, tekee samalla sämpylätaikinaa vieressä
Ruokaa yritän tehdä aina niin että sitä sitten riittää pariksi päiväksi kun en jaksa joka päivä sitä tehdä.

Välipalaksi annan joskus laiskoina hetkinä esim. omenaviipaleita, ja voileivät ja levitän lapsille viltin olkkarinlattialle mihin pääsevät piknikille telkun ääreen


Sinulla valvotut yöt varmasti väsyttää ja tekee olosta saamattoman. Silti olet oikein hyvä äiti!
Yritetään olla vähän armollisempia itsellemme Parhaamme yritämme kuitenkin!

Ja itse olen sitä mieltä että jos itse on kotona, ja pikkusisaruksetkin niin ei ole mitään syytä viedä minkään ikäistä lasta päivähoitoon!

 

["Sirkkeli"]

Sun pitäis saada nukkua noita univelkoja pois, niin jaksaisit panostaa päiviin ihan eri tavalla. Mies tai joku muu hoitaa mukulaa esim. kolme yötä, niin kummasti jo tokenisit.
Vauvan voi laittaa ulos rattaisiin puolimakuulle siten, että näkee sieltä. Näin viihtyy pitemmän aikaa niissä, ja saat vietyä esikoista ulkoleikkeihin.

 

[Neydan]

[QUOTE="vieras";28129618]Se onkin kummallista etta taalla (toinen Pohjoismaa) ajatellaan etta aidin ei ole pakko kaikkea jaksaa. Taalla laakarit ja terveydenhoitajat suosittelevat esikoiselle paivahoitopaikkaa kun toinen lapsi syntyy, enka ketaan paikallista olekaan tavannut, kuka olisi pitanyt molemmat lapset kotona. Takalaisen kasityksen mukaan, seka aiti etta molemmat lapset hyotyvat tasta jarjestelysta.
Mutta maassa maan tavalla .[/QUOTE]

En missään nimessä ajattele, että päiväkoti tekisi lapselle pahaa. Ehkä kuitenkin olen niin suomalainen, että ajattelen lapselle olevan mieluisinta olla kotona omien vanhempien ja sisarusten kanssa. Itse lapsena rakastin kotihoitoa, kun sisarukset olivat vauvoja.
Oma lapseni näyttää rakastavan jokaista hetkeä, jona touhuamme yhdessä ja mikäli tulisi toinen lapsi, taatusti jäisi esikoinen kotiin. Tämän vakuuttavampia perusteluja mulla ei ole esikoisen kotihoidon puolesta.
Niin ja sanon vielä, ettei toista lasta meille ole tulossa ennen kuin päivittäiset hiekkalaatikkotouhut tuntuvat asialta, jonka voisin kestää

 

["..."]

[QUOTE="vieras";28129589]Mista maasta nyt puhut? Useassa maassa olen asunut ja kaikissa ihan normaali paivahoitopaivat 8-10 tuntia.[/QUOTE]

Saksa, ranska, Italia.

Vaikka äiti kotona?