1,5 vuotiaan vauvan käyttäytymiseen apuja kokeneemmilta!

[Maa133]

Hei!

Ajattelin naputella ongelmani myös tänne palstalle, jos jollakulla olisi ehdotuksia tms. neuvoja. Eli nyt saa vapaasti kertoa, miten meidän kannattais tehdä! Toivon, että paikalla on kokeneempia vanhempia kuin itse olemme...

Meidän ihana puolitoista vuotias tytär on ollut aina mielestäni helppo lapsi, nukkuu hyvin ja on aurinkoinen jne. Sen takia ehkä ja osittain myös omaa laiskuutta olen ajatellut, että kaikki jatkuu samanlaisena ja varmaankin jokaisesta vaiheesta selvitään hienosti sen kummempia säätöjä tarvitsematta. Noh, nyt pikkuveli olisi tytölle saapumassa maailmaan muutaman kuukauden päästä ja olen alkanut kiinnittää enemmän huomiota siihen, että tyttö tulisi hieman enemmän omatoimiseksi, vaikka aiemmin olen ajatellut, ettei mikään kiire ole.

Omaan sänkyyn siirtyi ja se on sujunut hyvin. Ruokailu sen sijaan ei. On ollut aina vähän huono syömään, on tarvinnut viihdykettä (mm. myönnän, telkkarin ja jotain keittiöromua tai kirjan, tai muuta sellaista), että ruoka menee alas mukavasti tappeluitta. Itse osaa kyllä joskus käyttää lusikkaa, mutta usein ei suostu syömään itse. Odottaa varmaan, että äiti lusikoi, niin kuin on tähän asti tehty. Ystävien samanikäiset lapset kuulemma jo syövät itse, joten en tiedä pitäisikö tytönkin jo se osata? Ruokailut loppuvat aina tappeluun kun yritämme sitä ja sitten pelkään, että jo nyt pieniruokainen ja hoikka tyttö laihtuu liikaa Huoli on siitä ja sen vuoksi olen jatkanut itse syöttämistä. Toinen ongelma on tuo viihdyke. Tytölle ei riitä ruokailu viihdykkeeksi vaan tarvii jotain oheisjuttua, tai ruokailu on myös yhtä tappelua. Mitä minun kannattaisi tehdä??? Onko käytännön vinkkejä millä saisin tytön rauhoittamaan ruokahetket, keskittymään syömiseen ja syömään yleisestikin kunnolla?? Itsellä loppuu keinot... Neuvolassa noin 6 kk sitten tuli kommenttia, että saisi syöttää enemmänki tyttöä, eli stressaan nyt siitä, että varmasti saa tarpeeksi ruokaa, ettei ole liian laiha. Joskus ahmii puuroakin suuren lautasen, joten kyllä ruokaa menee välillä.

Toinen päänvaivaa tuottanut juttu on tv. Olen suostunut liiaksi tytön tv:n katseluun aikaisemmin ja nyt raivoaa, jos ei saa tahtoaan läpi ja katsella useampia Muumijaksoja päivän mittaan. Eli mikä on hyvä määrä tv:tä per päivä? Olisiko vaikka tunti aamulla esim klo 8-9 ja tunti iltapäivällä klo 17-18? Vai onko liian tiukka aikataulu? Vai miten? Ulkoillaan kyllä päivittäin ja kyläillään jne eli koko ajan ei kotona luuhata, mutta osaa jo heti aamusta pyytää Muumeja päälle... Tänäänkin sai raivokohtauksen, kun ei saanutkaan tahtoa läpi ja katsella muumeja...

Ja kolmas juttu. Syö edelleen maitonsa tuttipullosta. Tuntuu, että nokkamukista tai tavallisesta mukista tarjoiltuna ei maitoa suostu juomaan. Haluaisimme pikku hiljaa päästä eroon tuttipullosta... Pitääkö maitoa vaan tarjota sinnikkäästi nokkamukista eikä enää edes näyttää tuttipulloa vai kuinka? Saako sillä lailla tarpeeksi nestettä päivässä? Vai onko tällä tuttipullojutulla kiire vielä? Maitoa saa pullosta noin 4 dl päivässä. Ja sen haluaa aina juoda makuullaan.

Haluaisin näihin onglemiin löytää ratkaisuja ilman näännyttämättä lasta maidon tai ruuan puutteeseen tai traumatisoimatta muuten. Muutoin on virkeä ja hyväntuulinen tyttö, nukkuu hyvin ja on energinen. Minulta vaan puuttuu kokemus lapsista, joten en ole ennakkoon tiennyt, kuinka toimia. Virheitä nyt koetan korjailla...

Kiitos jos jaksoitte lukea edes osan! Löytyisikö hyviä vinkkejä?

 

["jenni"]

Kyllä nyt taitaa olla niin,että tyttö on saanut ylivallan.Kuria kuria!Älä anna periksi,tuo on meinaa vasta alkusoittoa.????

 

["vieras"]

Mun kuopus on 1v5kk ja selvää uhmaa havaittavissa. Eli pidä pääsi tv-jutusta, ei aina muumeja kun lapsi tahtoo. Niitä rajoja pitää vaan "jankata" jotta oppii. Toisaalta noin pieni on vielä helppo houkutella johonkin toiseen leikkiin. Esikoinensöi itse tän ikäisenä,kuopusta syötän. Lusikalla hakkaa pöytää mutta suuhun ei juurikaan mene. Tuttipullon jättäisin pois, kokeile erilaisia nokkamukeja. Sun lapsi on vielä pieni vaikka toinen tuleekin, ei noin pienen tarvitse vielä omatoiminen olla!

 

[pikaisesti]

sanon, että 1,5 v on todella pieni vielä. Itselläni isommat ovat 1 v 8 kk ikäerolla ja jälkikäteen olen harmitellut miten liian pieni joutui isomman saappaisiin vaikka yritin koko ajan muistaa hänenkin pienuuden. Nyt ovat koululaisia ja pienin on juuri 1,5 v.

Syömisistä: meillä jokainen on ollut pieniruokainen ja laiha lapsi. Ovat tarvinneet rankkaa huvitusta syömistilanteissa joissa ovat syöneet yksin. Aterioilla joissa koko perhe yhdessä ovat syöneet siinä ohessa ilman suurempia sirkuksia. Suosittelen aina kun mahdollista. Tiedän sen tuskan kun lapsi on pieni ja laiha ja syö vähän ja haluasi tuputtaa lisää ja lisää. Paras lopputulos tulee kuitenkin sillä, että ottaa rennosti syömistilanteet ja antaa lapsen määrätä syökö itse vai haluaako tulla syötetyksi.

Meillä ovat ottaneet lusikan tai haarukan (monia ruokia on helpompi haarukoida!) käteensä 1 v 3 kk - 1,5 v iässä. Välillä on sitten saanut auttaa ja välillä ei. Kannaattaa paloa aina reilusti kasviksia mitä voi napostella myös sormin. Samoin jos kalastelee muutakin ruokaa sormin, niin siitä vaan. Pääasia, että osa menee suuhun.

Tuttipullostakaan en ottaisi ressiä. Jos maito menee siitä alas, niin hyvä niin. Pääasia, että hampaat tulee pestyä ennen nukkumaanmenoa. Kyllä se "iso tyttö" joku päivä haluaa sen pullon antaa pois.

 

[soja]

no, alotatte asia kerrallaan, ja sitten vaan sitkeesti toteutatte valitsemaanne linjaa. Ei meillä kukaan 3 lapsesta osannu syödä itse vielä täysin 1,5v, mutta nokkikseen (tai oikeestaan mieluummin suoraan mukiin) voisitte nyt ekaks siirtyä. Ja harkitkaa itse toi ruokailuviihdyke..... meillä ei ole koskaan mitään viihdykettä ees tarjottu, joten en osaa neuvoa.... Mutta kyllä toi tv-homma on TÄYSIN teistä kiinni! ette avaa telkkua ja pistae! ei meillä saa vielä 3v katsoa kun maksimissaan illalla pikkukakkosen ja joskus aamulla vähän aikaa... ja siinäkinin on minusta jo vähän liikaa... =(.

Mitäs muuta kysyitkään? Noi raivokohtaukset tulee joka tapauksessa jossain vaiheessa ja asiasta kun asiasta, niitä ei kande säikkyä! meillä nyt 1v9kk kuopus ja on parissa viikossa muuttunut täydelliseksi enhalluu-mieheksi =) ja siitä se sit aikanaan helpottaa...

 

["vieras"]

Ootko kokeillut juoko lapsi pillillä? Meidän kuopus on aivan innoissaan kun saa reissussa pillimaidon (en jaksa kantaa mukana nokkista, ikää 1v5kk).

 

[Bvc]

Meillä samanikäiseltä vaan otettiin tuttipullo pois. Itkuahan siitä tuli. Pistä pullot kunnon piiloon, ettei ole esillä. Tarjoa jugurttia tai raejuustoa, jso kelpaa, niin saa kalsiumia, ja vettä vaik kans, eikä maitoa tartte sit niin paljon juoda. Tykkäiskö juoda pillillä tai pillimukista?

Anna ensin syödä alkuun itse. Syö itse samalla ja sanot, että äiti syöttää kun on itse syönyt ensin. Kyllä kannattaa syöttää ton ikästä, jos ei muuten uppoa. Tarjoa myös jotain jota voi syödä sormin.

Musta 2tuntia tv-katselua on paljon. Meillä raivotaan kanssa, jos ei saa katsoa, mut sitä ei voi ton ikäsen kanssa välttää. Tee selvät säännöt, niin helpottaa.

 

[Namppis88]

Meidän 1,5v syö itse lusikalla silloin kuin huvittaa mutta paljon myös syötetään. Pienikasvuinen on tämäkin lapsi niin joutuu ruokamääriä vähän kyttäämään. Ollaan ratkaistu tilanne niin että pojalla on oma lusikka millä syö, mulla on sitten syöttölusikka erikseen. Lisäksi ruoka on rakenteeltaan jo sellaista että syö paljon myös sormin. Nokkamuki on ruokailussa mukana ja siitä juo itse. Näillä eväillä menee hyvin ruokaa alas.

Pullo meillä on vielä käytössä lähinnä mun saamattomuuden takia, ottaa pullosta maidon ennen päiväunia ja yöunille mennessä. Muuten juo nokkamukista tai muovilasista. Otin vain tylysti pullon pois ruokailusta, samalla tavalla ajattelin tehdä nyt kun luovutaan myös unimaidosta, nokkamuki tilalle ensin.

En tiedä oliko näistä apua mut meillä toimii.

 

[Namppis88]

Telkkari meillä ei ole ongelma mut kokeile vaan sietää niitä raivokohtauksia kun et avaa telkkaria. Jostain se raivo tulee kuitenkin, teillä se on tv, meillä kukkien repiminen

 

[alkuperäinen]

Kiitos kaikille viesteistä! Juurikin tuo, että kuria alan nyt pitämään ja tv pysyy tästä lähin kiinni, mutta pelkään, että kaiken tullessa kerralla jo pieniruokainen ja hankalasti syövä tyttö muuttuu ihan mahdottomaksi syöttää. Ja ei siinkään muuten mitään, kyllä sen ja raivon kestän, mutta en halua, että laihtuu tai muuta sen seurauksena... Ja en tiedä, milloin mitäkin juttuja tulisi jättää pois. Hyvä jos tuttipullo "saa" vielä olla, siitä ei ehkä tarvitse sitten tässä kaiken muun ohella stressata. Ja tv pysyy nyt kiinni, olen jotenkin järkeillyt, että Pikkukakkosten aikaan sitä voisi ihan vähän katsella mutta ei muuten.

Pilli on hyvä idea! Kokeiluun

 

["Näin meillä"]

En ole itsekään kauhean kokenut kasvattaja, mutta noin vuoden verran ollaan teitä edellä.

Kuulostaa minun korvaani paljolta tuo Muumien katsominen. Meillä loppui esikoiselta ruutuajan kärttäminen, kun sovittiin että lastenohjelmia saa katsoa vain päiväunien jälkeen ja vain niinä päivinä, kun päiväunet on nukuttu. (meille hyvä ratkaisu, sillä lapselle päikkäreille meno ja herääminen on aina ollut vähän hankalaa, ja minulla taas ovat päivällisvalmistelut menossa tuolloin)

Nykyään lapsi ei kitise ohjelmien perään, katsoo 1-2 kymmenminuuttista jaksoa päivässä ja laittaa sitten itse tabletin pois. Eli rutiineja ja johdonmukaisuutta, niitä pieni lapsi kaipaa.

Ruokajuttuihin en osaa sanoa mitään, meillä ne ovat aina menneet omalla painollaan. Nukkuminen on ollut meillä se vaikeampi juttu. Olen ottanut sen linjan, että kaksivuotiaskin on aika pieni, eikä pikkusisaruksen syntymän yhteyteen tarvita enempiä muutoksia. Joten meillä koko perhe nukkuu samassa sängyssä pitkin ja poikin, naapurin viliantero saa ihan vapaasti olla itsenäinen ja omassa huoneessaan joten syötä vain esikoista ja anna vauvailla, on minun neuvoni.

 

["vieras"]

2 tuntia tv:tä kuulosta TODELLA paljolta. Meillä 2 vuotias ja huono omatunto jos telkkaria katsottu puoli tuntia päivän aikana, tuntuu liian paljolta. Aivan turhaahan se on.

 

[alkuperäinen]

Jotenkin kurin pitäminen ensimmäistä kertaa tulee eteen nyt, vaikka se olisi pitänyt alkaa paaaljon aikaisemmin. Ja sittenkin kyseenalaistan itseni, että onko nyt kuitenkin jossain asioissa liian aikaista. Usein teemme juuri noin, että minä syön eka ja tyttö siinä syö/sotkee omalla lusikalla, ja sitten syötän tytön loppuun. Mutta siltikin tuntuu, että syöttämälläkin on pienikokoinen, ja toisten samanikäiset syövät jo ihan itse... huh stressiä

 

["vieras"]

Meillä 2,5 vuotias ja aika monena päivänä saa katsoa sen pari tuntia ohjelmiaan. Ei tietenkään putkeen, mutta yhteensä päivän aikana. Syystä että hänellä on kuusiviikkoinen sisarus ja minusta on tärkeintä näin alkuun, että saadaan arki rullaamaan mahdollisimman kivuttomasti ja joskus on sitten helpompi istuttaa esikko telkun ääreen, että saan ruuan tehtyä tai imetettyä vauvaa. Nyt näin, myöhemmin sitten eritavalla. Ennen meillä sai katsoa 0,5-1h päivässä (ei joka päivä) ohjelmia. Siihen varmaan palataan, kun arki on asettunut uomiinsa ja sisaruksesta uutuudenviehätys kadonnut (eli ei ole koko aika koittelemassa rajojaan mitä vauvalle saa ja ei saa tehdä).

 

[alkuperäinen]

Meillä on aina tyttö nukkunut kuin unelma, mutta ruoka on se vaikea juttu. Siirtyi omaan matalalaitaiseen nukkumaan pinnasängystä noin viikko sitten ja yöt menneet hienosti, nukkuu heräämättä ja päikkäritkin vetää suurinpiirtein samaan aikaan joka päivä. Mitenhän tuo ruokailu on sitten noin vaikeaa? Minä ja mies syödään molemmat hyvin ja monipuolisesti, sieltä päin annetaan kyllä hyvää esimerkkiä.

 

[alkuperäinen]

Meillä on suunnitelmissa toisen synnyttyä, että mies jää myös pariksi kuukaudeksi kotiin, eli apukäsiä kyllä sitten on. Esikoinen saa nimenomaan just mennä ihan omaan tahtiinsa eteenpäin, mutta kuitenkin koko ajan tulee kommenttia muilta, mm. että "eikä jo 1,5 vuotias syö itse", tai "eihän tuttipulloa enää tarvitse" jne. Ilman aikaisempaa kokemusta on jotenkin ihan ulalla siitä, mikä on tärkeää opettaa heti ja minkä voi jättää myöhempään.

 

["Mie"]

Vähä taitaa olla jo uhmaikää. Eipä mulla muuta neuvoa ole kuin älä anna perksi ja yritä pysyä itse rauhallisena. Ei se ole aina helppoa, mutta kannattaa. Meidän tytöllä alkoi myös uhma tuossa iässä ja kesti sen 1,5 vuotta. Ja tosiaan meilläkin oli yhtä taistelua nuo ruokailut. Oli hirveen nirso ja syömään oppiminen ite kesti. Erityisesti kaks vuotiaana sai niitä raivareita, kun ei saanu tahtoaa läpi, mutta me annettiin vain raivota. Kyllä se lapsi sitten lopulta huomaa, että on ihan turhaa yrittää saada tahtoaan läpi sillä tavalla. Kyllä se vaatii isiltä ja äidiltä kärsivällisyyttä. Monesti iteltäkin pääsi itku, kun ei se arki mitään herkkua ollu. Mutta nyt kolme vuotiaana on paljon helpompaa! On ihan kuin eri tyttö, ymmärtää järki puhetta ja tottelee paljon helpommin, että ei hätää kyllä se uhma ohi menee! Se syömään oppiminen tapahtui ihan itekseen meidän tytöllä, annoin vain oman lusikan käteen, kun syötin ja sit lopulta rupes sitte itekki syömään. Siihe on ihan turha yrittää patistaa, ja sillä ei oo mitään väliä syökö kavereiden lapset jo itse, kukin omaa vauhtiaan. Meidän tyttö vieläkin koittaa saada äitin syöttämään, mutta on jo niin vanha että voi sanoa että syö itse. Joskus kiireessä kyllä syötän koska muuten ei ehdittäis mihinkään, mutta emmä nyt näe että se niin vaarallista on. Tuttipullo ja tutti jätettii pois joskus 1,8v iässä samalla kertaa ja ei annettu vaikka kuinka pyysi. Mukista annettiin suoraan maitoa ilman mitään nokkaa. Mutta lapset on erilaisia, meillä se toimi. Että näin, anteeksi jos pompin asiasta toiseen, voi olla vähän sekavaa tekstiä.

 

["Näin meillä"]

[QUOTE="vieras";28689441]2 tuntia tv:tä kuulosta TODELLA paljolta. Meillä 2 vuotias ja huono omatunto jos telkkaria katsottu puoli tuntia päivän aikana, tuntuu liian paljolta. Aivan turhaahan se on.[/QUOTE]

Sen vielä lisään, että huono omatunto on maailman hyödyttömin keino tuhlata energiaansa, ja se on muutenkin jokaisen äidin vieraana aivan liian usein. Joten "vieras", joko pistä se telkkari kiinni tai pistä omatuntosi kiinni

Telkkari ei ole aina suinkaan turha. Aloittajalle se voi olla sopivasti annosteltuna pelastus uuden vauvan synnyttyä. Mutta sen suuremmalla syyllä kannattaa tehdä nyt selväksi, kuka on kaukosäätimen herra. Se on lapsellekin vapauttavaa.

 

[pikaisesti vielä jatkaa]

meillä esikoinen siirtyi nokkamukiin 8 kk iässä kun imetys loppui. Hän on lapsistamme se kaikkein pieniruokaisin alle kaksivuotiaana. Lopputuloksena edelleen hyvin laiha koululainen joka syö hyvin, on kaikkiruokainen ja omaa kauniit pöytätavat.

Keskimmäiisellä oli ruoka-aineyliherkkyyksiä ja niistä johtuvia rajuja vatsakipuja. Hän on aina ollut isoruokaisin lapsistamme. Nyt laiha koululainen joka syö hyvin, on lähestulkoon kaikkiruokainen ja omaa kauniit pöytätavat. Hän joi tuttipullosta apteekinmaitonsa kaksivuotiaaksi asti; en kokenut sitä minään ongelmana.

Nuorin on nyt 1,5 v; juo maitonsa tuttipullosta. Mukista ottaa korkeintaan hörpyn tai kaksi ja nekin valuttaa leualle, loput kippaa syliinsä tai lattialle... en jaksa sressata; kyllä sekin oppii ajan kanssa. Tärkeintä on, että sitä nestettä saa sen 6 - 7 dl päivässä sisälle asti.

Jokainen lapsistamme on todellakin tarvinnut rankaa viihdytystä lusikkaruokien äärellä vauvana, jotta sinne sisälle edes jotain olisi uponnut. Tässäkin on tärkintä muistaa se rento asenne. Lapsi ei mene pilalle jos hän kiinnittää johonkin muuhun kivaan huomion ja vahingossa sitten avaa sen suun ruuallekin.

Tätä ei ymmärrä hyvin syövien ja kasvavien lasten äidit. Mutta kaikki lapset eivät ole sellaisia; osaa se syöminen tai juominen ei vaan kiinnosta pienempänä.. Nuorimmainen oli alusta asti sellainen, että joi pullosta pienen tilkan aamulla, toisen iltapäivällä ja illalla ahmaisi parissa tunnissa suurimman osan. Jos nyt määrä isoksi voi sanoa kun hän joi päivässä yleensä 5 - 6 dl maitoa. Joskus hyvin harvoin 7-8 dl.

Lusikkaruokailun hän aloitti 4 kk iässä ja heti kun useampi ateria oli kuvioissa oli rytmi ihan sama kuin on nytkin. Aamupala hoituu lusikallisella tai kahdella puuroa taikka haukkaisulla leipää. Hedelmää uppoaa paremmin. Lounaalla syödään joskus aamupalamalliin joskus paremmin. Välipala hänestä melko turhaa. Illalla sitten syö hyvin. On kaikkiruokainen. Maitoa juo 4 - 5 kertaa päivässä pullosta; pari viikkoa sitten päätti että enää ei juo sylissä (tuohon asti aina aikuinen pitänyt pulloa); nyt hän itse hoitaa homman nojatuolissa

Tämän kolmanne kohdalla en ole ressannut ihan alun jälkeen pätkääkään. Hän syö ja juo sen verran kun itselleen hyväksi kokee ja kasvaa tasaisesti omilla miinuskäyrillään. Uskon, että hänestäkin kasvaa hyvin laiha, mutta hyvin syövä koululainen

 

["vieras"]

Jotenkin kurin pitäminen ensimmäistä kertaa tulee eteen nyt, vaikka se olisi pitänyt alkaa paaaljon aikaisemmin. Ja sittenkin kyseenalaistan itseni, että onko nyt kuitenkin jossain asioissa liian aikaista. Usein teemme juuri noin, että minä syön eka ja tyttö siinä syö/sotkee omalla lusikalla, ja sitten syötän tytön loppuun. Mutta siltikin tuntuu, että syöttämälläkin on pienikokoinen, ja toisten samanikäiset syövät jo ihan itse... huh stressiä

Meillä oli maailman helpoin vauva ekat 1,5 vuotta. Siis ihan oikeesti, sille kävi kaikki. Nukkui synnäriltä asti hyvin ja on aina ollut aurinkoinen tyyppi. Sit alkoi uhmaamaan pikkuhiljaa ja voin kyllä kertoa, että en ollut kasvattanut vielä päivääkään siihen mennessä, hoivannut vain.

Että ala vaan asettaa niitä rajoja, nyt niille alkaa olla kysyntää

Mä ihmettelen vieläkin välillä tuon mun 2,5v:tä, että mihin se mun helppo ja iisi lapsi katosi ja kuka tuo on No rakashan se on, ei siitä mihinkään pääse. Mut välillä kyllä kaipaa niitä auvoisia vauvakuukausia sen kanssa.

 

["Näin meillä"]

Meillä on aina tyttö nukkunut kuin unelma, mutta ruoka on se vaikea juttu. Siirtyi omaan matalalaitaiseen nukkumaan pinnasängystä noin viikko sitten ja yöt menneet hienosti, nukkuu heräämättä ja päikkäritkin vetää suurinpiirtein samaan aikaan joka päivä. Mitenhän tuo ruokailu on sitten noin vaikeaa? Minä ja mies syödään molemmat hyvin ja monipuolisesti, sieltä päin annetaan kyllä hyvää esimerkkiä.

No meillä taas päinvastoin, esikoinen söi itse yksivuotiaana ja nyt 2,5-vuotiaana on intohimoinen apukokki, käyttää veistä ja haarukkaa, maistaa kaikkea, kattaa pöydän, annostelee äidillekin ja tyhjentää tiskikoneen. Mutta väsyraivarien kanssa kamppaillaan sängyssä joka ilta, vaikka iltarutiinit ovat olleet samat koko elämän, ja yöheräilyt jatkuvat...

Minä katsoisin, että syöminen ja nukkuminen ovat sen sortin perustarpeita, ettei niihin voi yhtäkään ihmistä pakottaa. Vessa-asiat menevät samaan sarjaan. Pientä ihmistä voi noissa jutuissa vain auttaa ja kunnioittaa hänen kehoaan.

Telkkari menee sitten siihen sarjaan, josta voikin vääntää oikein kunnolla

 

[Relaa ja toimi]

Helpoin neuvo on se että muista ettei lapsi siitä säry jos kiukuttaa. Tuon ikäisen kanssa voi tehdä jo kerrasta poikki juttuja, ne kiukut ja haikailut kestää sen 1-3 päivää, oikeasti. Anna lapsen syödä itse. Yleensä jo vuoden ikäinen lusikoi itse ruokansa, suuhun suurimmaksi osaksi

 

[nojoo]

Minusta kaikkea ei kannata nyt muuttaa yhtäaikaa,vaan pikkuhiljaa.Ja kun toinen syntyy ni pitäs esikoisen muutokset olla jo tasaantunu,muuten tulee liikaa yhelle kertaa!Jos ny johonki ekana puuttusin ni toi tuttipullo.Ihan hampaittenkin takia.Hammasrivistö vääristyy jos tuon ikäisrllä vielä pullo.Minä kyl auttaisin syömisessä vielö jos muutenki pienikokoinen.Viihdykkeitä vähentäisin,siksi,että kun vauva syntyy et ehdi millään olla kirjojen ja tavaroitten kans syöttämässä ja viihdyttämässä.Tosin,pväkotilapset syö jo alta vuoden ikäaenä itse,mut anna syödä!Ei kotilapsen tartte kaikkea osata niinku päiväkodissa.

 

[alkuperäinen]

Kiitos kaikille kokemuksista ja kivoista vastauksista! Ensimmäisen kanssa on tosiaan vielä ihan sekaisin kaikesta ja vertaa omaa lasta muiden samanikäisiin hyvinsyöviin. Teemme niin, että tv jää nyt melkein kokonaan pois. Tuttipullosta saa vielä juoda aamumaidon ja iltamaidon, en stressaa syöttämisestä, mutta koetan laittaa kivoja palasia ja sormiruokaakin, jotta saisi jotain itse naposteltua. Ja annan käyttää haarukkaa ja lusikkaa tietty aina kun haluaa. Vesi sitten nokkamukista ja välillä myös maitoa. Ruuan ajaksi ei tv:tä päälle, mutta jotain pientä viihdykettä esim kirjan muodossa harkitsen vielä. Saattaa mennä ruoka kivuttomammin alas.

 

[alkuperäinen]

[QUOTE="vieras";28689510]Meillä oli maailman helpoin vauva ekat 1,5 vuotta. Siis ihan oikeesti, sille kävi kaikki. Nukkui synnäriltä asti hyvin ja on aina ollut aurinkoinen tyyppi. Sit alkoi uhmaamaan pikkuhiljaa ja voin kyllä kertoa, että en ollut kasvattanut vielä päivääkään siihen mennessä, hoivannut vain.

Että ala vaan asettaa niitä rajoja, nyt niille alkaa olla kysyntää

Mä ihmettelen vieläkin välillä tuon mun 2,5v:tä, että mihin se mun helppo ja iisi lapsi katosi ja kuka tuo on No rakashan se on, ei siitä mihinkään pääse. Mut välillä kyllä kaipaa niitä auvoisia vauvakuukausia sen kanssa.[/QUOTE]

Hih joo niin täytyy. Joo kyllä tytöllä havaittavissa vaihvaa omaa tahtoa nyt, aikaisemmin niin helppo tapaus. Paitsi ruuan suhteen...