Nyt se sitten poistuu, subjektiivinen päivähoito-oikeus

[hohoho]

[QUOTE="vieras";28950396]Tuleeko sinulle jotenkin yllätyksenä, että kaikki ihmiset eivät asu Helsingissä tai suurempien kaupunkien keskustojen liepeillä? Luuletko, että jokaikinen lapsiperhe majoittuu kerros- tai rivitalokompleksiin, jossa on muita lapsiperheitä vieri vieressä? Kuvitteletko, että kaikki kunnat ja kyläpahaset järjestävät saman määrään toimintaa (perhekerhot, kahvilat, muskarit, mammatapaamiset, puistotoimintaa, tai niitä leikkipuistoja ylipäätään..) kuin sinun ympäristössäsi on?[/QUOTE]

meniköhän mun lapset pilalle, kun eivät käyneet missään perhekerhoissa ja muskareissa.. hyvin harvoin sattu puistoonkin joku samaan aikaan, ystävillä ei ollut lapsia vielä tuossa vaiheessa, joten keksin usein tekemistä lasten kanssa ihan itse. Esikoinen aloitti sitten kerhossa käymisen 4vuotiaana, päiväkotiin luovuin heistä kun kuopus oli 3v. ja esikoinen 6v., koska menin töihin
Molemmat lapset on sosiaalisia ja saivat hyvin kavereita.

 

[ojasta allikkoon...]

[QUOTE="...";28948213]Päiväkotihan on lastensuojelullinen instituutti alunperin: sen takia se onkin pitkään ollut sosiaalitoimen alainen. Lastensuojelussa ja varhaisessa tuessa perheille päiväkoti on yksi ensimmäisistä tukitoimista, joka toteututaan perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Ensin otetaan päiväkodit sivistystoimen alaiseksi ja sitten huhuillaan taas sitä sosiaalitoimea apuun.

Päivähoidon historia ei Suomessakaan ole kovin pitkä, kannattaa tutustua siihen.[/QUOTE]

Näin juuri. Surullisinta tässä muutoksessa on puhtaasti se, että ns. matalan kynnyksen avun hakeminen estyy osittain / vaikeutuu.

Väitän edelleen, että perheessä, jossa lapset ovat KOKOpäiväisinä hoidossa virikelapsina, on elämänhallinta hukassa. Tällöin lasten etu on todellakin olla siellä hoidossa ennenmminkin kun kotona. Kun tämä mahdollisuus poistuu, näiden perheiden (ja LASTEN!) tilanne vaikeutuu entisestään. Sitten vaan voimme "toivoa", että perhe "uskaltaa" hakea apua, tai että toiset huomaavat perheen hädän...

Aivan kuten Kotkassa todettiin, että muutoksella on vähäisiä vaikutuksia. Ikävä kyllä ne vähäiset vaikutukset iskevät kovalla kädellä niihin lapsiin, jotka apua tarvitsisivat, mutta joiden vanhemmat eivät sitä hae.

 

["vieras"]

meniköhän mun lapset pilalle, kun eivät käyneet missään perhekerhoissa ja muskareissa.. hyvin harvoin sattu puistoonkin joku samaan aikaan, ystävillä ei ollut lapsia vielä tuossa vaiheessa, joten keksin usein tekemistä lasten kanssa ihan itse. Esikoinen aloitti sitten kerhossa käymisen 4vuotiaana, päiväkotiin luovuin heistä kun kuopus oli 3v. ja esikoinen 6v., koska menin töihin
Molemmat lapset on sosiaalisia ja saivat hyvin kavereita.

Mitä yrität todistella tällä? Sähän oot laittanut lapset hoitoon 3- ja 4-vuotiaina. En ymmärrä pointtia? Et ole kasvattanut lapsiasi kotona vailla seuraa kouluikään saakka.

 

[lht]

[QUOTE="vieras";28950458]Mitä jos muut lapset ovat päivisin siellä päiväkodissa? Onko lapsi päivät pitkät vanhempansa seurassa? Siitä ei oikeasti hyvä seuraa.[/QUOTE]

Villi veikkaus on, että jos tämä turha (ei lastensuojelullinen)subjektiivinen oikeus poistetaan niin niitä lapsia olisi muuallakin kuin pk:ssa.Onko sinulla faktaa tuon väittämäsi tueksi,että kotona kasvanut lapsi olisi jotenkin huonompi kuin päiväkodissa kasvanut?

 

[Madicken04]

Näin juuri. Surullisinta tässä muutoksessa on puhtaasti se, että ns. matalan kynnyksen avun hakeminen estyy osittain / vaikeutuu.

Väitän edelleen, että perheessä, jossa lapset ovat KOKOpäiväisinä hoidossa virikelapsina, on elämänhallinta hukassa. Tällöin lasten etu on todellakin olla siellä hoidossa ennenmminkin kun kotona. Kun tämä mahdollisuus poistuu, näiden perheiden (ja LASTEN!) tilanne vaikeutuu entisestään. Sitten vaan voimme "toivoa", että perhe "uskaltaa" hakea apua, tai että toiset huomaavat perheen hädän...

Aivan kuten Kotkassa todettiin, että muutoksella on vähäisiä vaikutuksia. Ikävä kyllä ne vähäiset vaikutukset iskevät kovalla kädellä niihin lapsiin, jotka apua tarvitsisivat, mutta joiden vanhemmat eivät sitä hae.

Niin no, itsekin virikehoidon käyttäjänä ja sen kannattajana näen surullisimpana sen että täysin elämänhallinnan menettäneiden lapsiperheiden ainoa "tukimuoto" on tuo kokopäivähoito eikä kukaan tiedä edes heidän tilannettaan.

Jos lasten tilanne muuttuu niin huolestuttavaksi kun hoitotunteja vähennetään niin miten ihmeessä nuo ihmiset selviävät lomista kun päiväkoti on kiinni? Lapset eivät saa ruokaa eikä huolenpitoa useampaan viikkoon... Todellakin tarvitaan muuta puuttumista vaikka vanhemmat eivät sitä haluaisikaan.

 

[hohoho]

[QUOTE="vieras";28950927]Mitä yrität todistella tällä? Sähän oot laittanut lapset hoitoon 3- ja 4-vuotiaina. En ymmärrä pointtia? Et ole kasvattanut lapsiasi kotona vailla seuraa kouluikään saakka.[/QUOTE]

oliko kyse siis, siitä, että lapset ei mene missään vaiheessa päikkyyn, vai tuon subjektiivisen oikeuden väärinkäytöstä?
Esimerkkinä laitoin, että ei se isompi sisarus pilalle mennyt, vaikka "joutuikin" olemaan 4vuotiaaksi äidin ja sisaruksen kanssa vailla virikepäivähoitoa!

 

[moekoe]

Villi veikkaus on, että jos tämä turha (ei lastensuojelullinen)subjektiivinen oikeus poistetaan niin niitä lapsia olisi muuallakin kuin pk:ssa.Onko sinulla faktaa tuon väittämäsi tueksi,että kotona kasvanut lapsi olisi jotenkin huonompi kuin päiväkodissa kasvanut?

Meillä on tilanne se, että kunnan alueella päiväkoteja on yksi kokonainen! Mä olen vauvan kanssa kotona ja nyt esikoinen aloittaa (5v) 2x viikko juurikin virikehoidossa. Koska alueen muut saman ikäiset ovat jo päiväkodissa, ja vaikka me tehdään yhdessä kaikkea mahdollista, niin ei musta ole kaverilaumaksi. Se, että kerran viikossa näkee sattumalta uimahallin umpeen kasvaneella hiekkalaatikolla 2-3 muutakin oman ikäistään vartin ei millään riitä. Vaikka kuinka päin taivun, musta ei ole kaverilaumaksi mitenkään.

Ja kyllä, nyt kesän aikana on huomannut muksusta sen kärjistyvän huonon mielen, yksinäisyyden ja selkeän tylsistymisen. Jos ei oltais saatu tota paikkaa, niin vakaasti harkittiin unelmakodista ja asuinpaikasta luopumista ja suunniteltiin muuttoa taas johokin kaupungin liepeille. Se olis ollut hyvästit kaikelle sille, mitä ollaan perheenä jo pari vuotta haaveiltu ja nyt toteutellaan, poneista lähtien.

Jaa kerhoja, perhekahviloita, satutunteja? No, ne kaikki lakkautettiin 1990-luvulla vuoron perään, eikä uusia ole suunnittella.

 

[xxnnp]

Väsynyt tai masentunut vanhempii ei välttämättä vie lapsia itse hoitoon, vaan lasten hoitoon viemisestä ja hakemisesta huolehtii vanhempi joka käy töissä. Vie lapset aamulla hoitoon ja hakee töiden päätyttyä lapset kotiin. Jos päivähoito-oikeus muuttuu tälläisessa tapauksessa osa-aikaiseksi, osaako perhe automaattisesti hakea itselleen muuta tukea. Ja jos ei kenen se kuuluisi tarjota.

 

[Madicken04]

Väsynyt tai masentunut vanhempii ei välttämättä vie lapsia itse hoitoon, vaan lasten hoitoon viemisestä ja hakemisesta huolehtii vanhempi joka käy töissä. Vie lapset aamulla hoitoon ja hakee töiden päätyttyä lapset kotiin. Jos päivähoito-oikeus muuttuu tälläisessa tapauksessa osa-aikaiseksi, osaako perhe automaattisesti hakea itselleen muuta tukea. Ja jos ei kenen se kuuluisi tarjota.

Jos se masentunut vanhempi on niin huonossa kunnossa ettei kykene hoitamaan lapsen päivähoitoon kuljetuksia, on hän todennäköisesti (ja toivottavasti!) hoidon piirissä ja silloin se oikeus täyspäivähoitoon järjestyy jo tilanteen selittämällä. Selittämisen voi hoitaa se työssäkäyvä puoliso jos masentunut ei itse siihen kykene. Lievemmin masentuneelle voi olla ihan hyväksikin nousta aamulla ylös ja saada oma rutiininsa lapsen hoitoon viemisestä.

Meillä subjektiivisella päivähoidolla on tietyt tuntirajat. Omien lasten ollessa kuntouttavassa hoidossa tuli äitiyslomallani tarve pidemmille hoitopäiville ja riitti kun soitti päiväkodinjohtajalle.

 

[Mörköäiti]

Jos se masentunut vanhempi on niin huonossa kunnossa ettei kykene hoitamaan lapsen päivähoitoon kuljetuksia, on hän todennäköisesti (ja toivottavasti!) hoidon piirissä ja silloin se oikeus täyspäivähoitoon järjestyy jo tilanteen selittämällä. Selittämisen voi hoitaa se työssäkäyvä puoliso jos masentunut ei itse siihen kykene. Lievemmin masentuneelle voi olla ihan hyväksikin nousta aamulla ylös ja saada oma rutiininsa lapsen hoitoon viemisestä.

Kysehän ei välttämättä ole mistään syvästä masennuksesta vaan lievempi masennus voi oireilla vaikka saamattomuutena ja innostumattomuutena. Jolloin lapselle saattaa kyllä jaksaa laittaa ruokaa ja vaikka lukea pari kirjaa jossain vaiheessa, mutta ei ehkä jaksa mennä leikkipuistoon ja mieluummin vaikka jättää koko hoitoonviemisen väliin kuin lähtee tiettyyn aikaan aamusta viemään ja myöhemmin hakemaan. Kaikki saattaa näyttää ihan hyvältä, kun kuitenkin perustarpeet hoidetaan ja vanhempi ei kuitenkaan makaa apaattisena sängyn pohjallakaan. Mutta ehkä hän roikkuu normaalia enemmän netissä, tuijottaa kelloa ja odottaa oman ajan alkamista, keksii tekosyitä ettei ulkoilla, laittaa Muumivideoita pyörimään. Hän saattaa samaan aikaan olla vaikka tosi omistautunut lastenvaatteiden osteluun ja surffailee nettikirppiksillä tuntikausia päivässä. Lapsella on aina nätit vaatteet, joten kaikki vaikuttaa ihanteelliselta eikä kukaan uskoisikaan, että vanhempi saattaisi tarvita päivähoidosta tukea jaksamiseensa.

Hänen kannaltaan voisi olla parempi saada jotain kodin ja perheen ulkopuolista virikettä - eli oikeastaan se vanhempi kuuluisi virikehoitoon. Jos hän on vauvan kanssa kotona, saattaisi hänelle ollakin hyväksi mennä lattekahville jonkun lapsettoman ystävän kanssa puhumaan välillä jotain muuta kuin lapsijuttuja. Tai mennä vaikka vauvakinoon näkemään aikuisten elokuvia. Tai vauvan nukkuessa hän voisi lukea kirjoja tai vaikka opiskella verkko-opinnoissa jotain aivoja stimuloivaa.

Voi tietysti olla, että tällöinkin saisi kokopäiväpaikan kun vähän selittäisi jaksamisongelmiaan. Mutta minusta se on vähän ongelmallista, että perheen täytyy ikäänkuin "leimautua" jonkin ongelman kautta saadakseen oikeuden pitempään hoitopäivään. Ongelmia voi myös tulla tulkinnoissa - jos säästöjä halutaan, voidaan ehtoja kiristää, jne. Nythän perhe on voinut itse määritellä hoidon tarpeen ja sen mukaan on menty. Jatkossa olisi sitten vain byrokraattisempi järjestelmä.

 

[xxnnp]

Jos se masentunut vanhempi on niin huonossa kunnossa ettei kykene hoitamaan lapsen päivähoitoon kuljetuksia, on hän todennäköisesti (ja toivottavasti!) hoidon piirissä ja silloin se oikeus täyspäivähoitoon järjestyy jo tilanteen selittämällä. Selittämisen voi hoitaa se työssäkäyvä puoliso jos masentunut ei itse siihen kykene. Lievemmin masentuneelle voi olla ihan hyväksikin nousta aamulla ylös ja saada oma rutiininsa lapsen hoitoon viemisestä.

Meillä subjektiivisella päivähoidolla on tietyt tuntirajat. Omien lasten ollessa kuntouttavassa hoidossa tuli äitiyslomallani tarve pidemmille hoitopäiville ja riitti kun soitti päiväkodinjohtajalle.

Mieltääkö masentunut vanhempi aina olevansa kykenemätön huolehtimaan lapsista? Perheestä ehkä tuntuu helpommalta luopua kokopäiväisestä paikasta ja yrittää selvitä joten kuten arkipäivistä. Satunnaisissa tapaamisissa mielenterveystoimistossa vanhempi voi vakuuttaa kaiken olevan kunnossa ja jaksavansa lasten kanssa kotona, vaikka tosiasiassa lapset ei saa syötäväksi kuin ehkä leipää tms. toisen vahemman ollessa töissä, vaippa-ikäisellä vaipat saataa olla useana päivänä viikossa vaihtamatta jne. Aina se työssä käyväkään vanhempi ei kykene hahmottamaan avun tarvetta tai syystä tai toisesta ei sitä kykene tai halua hakea.
Tälläisiä perheitä meillä on toki jo nyt jotka eivät saa apua, vaikka sitä ilmiselvästi tarvitsevat. Jokinverran pelkään niiden lisääntyvän sen seurauksena että perheellä ei ole voimavaroja sitä tukea ja sosiaalisia kontakteja hakea.

 

[Madicken04]

Kysehän ei välttämättä ole mistään syvästä masennuksesta vaan lievempi masennus voi oireilla vaikka saamattomuutena ja innostumattomuutena. Jolloin lapselle saattaa kyllä jaksaa laittaa ruokaa ja vaikka lukea pari kirjaa jossain vaiheessa, mutta ei ehkä jaksa mennä leikkipuistoon ja mieluummin vaikka jättää koko hoitoonviemisen väliin kuin lähtee tiettyyn aikaan aamusta viemään ja myöhemmin hakemaan. Kaikki saattaa näyttää ihan hyvältä, kun kuitenkin perustarpeet hoidetaan ja vanhempi ei kuitenkaan makaa apaattisena sängyn pohjallakaan. Mutta ehkä hän roikkuu normaalia enemmän netissä, tuijottaa kelloa ja odottaa oman ajan alkamista, keksii tekosyitä ettei ulkoilla, laittaa Muumivideoita pyörimään. Hän saattaa samaan aikaan olla vaikka tosi omistautunut lastenvaatteiden osteluun ja surffailee nettikirppiksillä tuntikausia päivässä. Lapsella on aina nätit vaatteet, joten kaikki vaikuttaa ihanteelliselta eikä kukaan uskoisikaan, että vanhempi saattaisi tarvita päivähoidosta tukea jaksamiseensa.

Hänen kannaltaan voisi olla parempi saada jotain kodin ja perheen ulkopuolista virikettä - eli oikeastaan se vanhempi kuuluisi virikehoitoon. Jos hän on vauvan kanssa kotona, saattaisi hänelle ollakin hyväksi mennä lattekahville jonkun lapsettoman ystävän kanssa puhumaan välillä jotain muuta kuin lapsijuttuja. Tai mennä vaikka vauvakinoon näkemään aikuisten elokuvia. Tai vauvan nukkuessa hän voisi lukea kirjoja tai vaikka opiskella verkko-opinnoissa jotain aivoja stimuloivaa.

Voi tietysti olla, että tällöinkin saisi kokopäiväpaikan kun vähän selittäisi jaksamisongelmiaan. Mutta minusta se on vähän ongelmallista, että perheen täytyy ikäänkuin "leimautua" jonkin ongelman kautta saadakseen oikeuden pitempään hoitopäivään. Ongelmia voi myös tulla tulkinnoissa - jos säästöjä halutaan, voidaan ehtoja kiristää, jne. Nythän perhe on voinut itse määritellä hoidon tarpeen ja sen mukaan on menty. Jatkossa olisi sitten vain byrokraattisempi järjestelmä.

Yhäkin, jos sen äidin kunto on sellainen ettei hän kykene masennuksensa takia viemään ja hakemaan lasta hoidosta (ihan terveenkin kotiäidin mielestä olisi varmaan kiva joskus jos joku muu veisi lapsia) niin silloin olisi tärkeä olla hoidon piirissä ja kokopäiväpaikkakin järjestyisi. Itsekin tunnen täällä rajoitetun päivähoidon maassa parikin masennusta sairastavaa äitiä joilla tilanne on tuo, ovat saaneet täyspäiväpaikat ja oman vointinsa mukaan välillä vievät itse lapsensa ja joskus puoliso.

 

[esi]

ne todetusti masentuneet, päihde ongelmaiset kyllä sitä koko päivä hoitoo tarvittaessa saa!!! edelleen se on se ensisijainen tuki muoto kun perheessä ongelmia. eikä nyt välttämättä tarvii edes olla masennusta yms vaan esimerkkinä kerrottakoon, että esikoinen voi olla hoidossa koska kuopuksella koliikki ja huutaa yöt, eikä perheellä tuki verkkoa ja äidin pakko päivällä nukkua jotta jaksaa.

pois sieltä lähtee ne jotka sitä ei välttämättä tarvi ja esimerkkinä lapsi jonka äiti piti lastaan hoidossa äitiylomansa alun vaikka vauva ei edes vielä syntynyt ja äiti huippu kunnossa ja piti lastaan hoidossa vauvan synnyttyä vaikka mitään jaksamis...tms ongelmaa äidillä perheellä ollutkaan. vei vaan lasta hoitoon kun ajatteli sen olevan 3v välttämätöntä hänen kehityksen kannalta (ohjattu toiminta, kaverit...yms). sanoi myös äiti suoraan että saa nauttia vauvan kanssa kahdestaan olosta ja pääsee helpommalla kun ei lounasta tarvi 3veelle laittaa. saapi vauvan kanssa vaikka kaupungilla kärräillä ja syödä vaikka kahvilassa..jne..lapsi ohjataan tässä tapauksessa avoimiin varhaiskasvatus palveluiden piiriin. kaikki voittaa...pk:ssa tilaa tarvitseville ja 3vee saa nauttia ainutlaatuisesta ajasta äidin ja pikkusisaren kanssa . puistoilla ja tavata kerhossa ja avoimessa pk:ssa ikäisiään.

 

["fakta"]

masentuneelle vanhemmalla ei todellakaan tee hyvää jäädä sängynpohjalle makaamaan päiväksi kun lapsi hoidossa, masentunut ihminen tarvitsee päivärytmin ja tekemistä, masennus ei parannu sängyssä makaamalla.

 

[xxnnp]

Masennuta tai ainakaan masennuksesta kärsivää ihmiste meillä kieltämättä ei osata hoitaa... ja jos sen hoito ja ennalta ehkäisy olisi tehokaampaa yhteiskunta säästäisi huomattavia summia, mutta... koska tilanne nyt on tämä ja kovin pessimistinen ole sen suhteen että siihen tilanteeseen lähiaikoina parannusta tulisi, lasten edun nimissä en lähtisi rajoittamaan niitä kontakteja ja verkostoja joita lapsilla on masentuneen perheen ulkopuolella.

 

[hmph]

Masennuta tai ainakaan masennuksesta kärsivää ihmiste meillä kieltämättä ei osata hoitaa... ja jos sen hoito ja ennalta ehkäisy olisi tehokaampaa yhteiskunta säästäisi huomattavia summia, mutta... koska tilanne nyt on tämä ja kovin pessimistinen ole sen suhteen että siihen tilanteeseen lähiaikoina parannusta tulisi, lasten edun nimissä en lähtisi rajoittamaan niitä kontakteja ja verkostoja joita lapsilla on masentuneen perheen ulkopuolella.

aika harva näistä virikelapsista kyllä on masentuneesta perheestä lähtöisin.

 

[xxnnp]

aika harva näistä virikelapsista kyllä on masentuneesta perheestä lähtöisin.

Vaikuttaako se jotenkin näiden perheiden tilanteeseen? Ihan liikaa niitä jokatapauksessa on jo nyt.

 

[Madicken04]

Vaikuttaako se jotenkin näiden perheiden tilanteeseen? Ihan liikaa niitä jokatapauksessa on jo nyt.

No mutta eikö samalla yhteiskunnan pitäisi tarjota subjektiivinen oikeus päivähoitoon kuljetuksiin? Siis että joku tulisi hakemaan lapsen kotoa ja palauttaisi taas iltapäivästä. Jotkut masentuneista äideistä ovat yksinhuoltajia eivätkä saa itse kuljetettua näin lapsia hoitoon tai puoliso tekee sellaista työaikaa ettei voi hoitaa lasten kuljetuksia.

 

[xxnnp]

No mutta eikö samalla yhteiskunnan pitäisi tarjota subjektiivinen oikeus päivähoitoon kuljetuksiin? Siis että joku tulisi hakemaan lapsen kotoa ja palauttaisi taas iltapäivästä. Jotkut masentuneista äideistä ovat yksinhuoltajia eivätkä saa itse kuljetettua näin lapsia hoitoon tai puoliso tekee sellaista työaikaa ettei voi hoitaa lasten kuljetuksia.

Niin oikeastihan käsittääkseni subjektiivista päivähoitoa ei olla poistamassa vaan rajoittamassa perheiltä joissa käytetään samaan aikaan perhevapaita tai kotihoidontukea. Eskari tulee pakolliseksi, oletettavasti myös kuljetukset eskariin jos tietty kilometriraja täyttyy tai jos ja kun matka on liian vaarallinen eskari-ikäisen kuljettavaksi. Mikä ettei voisi tarjota mahdollisuutta kuljetuksiiin myös muille lapsille jotka käyttää osapäiväistä hoitoa eskari aikoina (esim. meidän lasten päikyssä koulupäivinä klo 9-13, joka jo nyt muuten on suositus hoitoaika niille "virike"lapsille).

 

[xxnnp]

Päiväkerhoon tällä muuten joskus oli järjestetty kyyditys taksilla, kyyti tietääkseni maksoi muutaman euron/kerhopäivä.

 

[kepsis]

En nyt jaksa lukea koko turhaa ketjua läpi, kommentoisin vain virheelliseen otsikkoon.

Ei se mihinkään poistu vaan muuttuu.

Jos subjektiivinen päivähoito poistuisi, ei olisi enää mahdollista valita kuka on kotona ja edes sitä vuosi-vuosi jaottelua äidin ja isän välillä. Nämä on edelleenkin vaihtoehtoja, poistettiin vaan mahdollisuus olla se 2 vuotta suoraan kodinhoidontuella. Siis saman henkilön 2 vuotta kodinthoidontuella oleminen.

 

[ojasta allikkoon...]

Mutta minusta se on vähän ongelmallista, että perheen täytyy ikäänkuin "leimautua" jonkin ongelman kautta saadakseen oikeuden pitempään hoitopäivään. Ongelmia voi myös tulla tulkinnoissa - jos säästöjä halutaan, voidaan ehtoja kiristää, jne. Nythän perhe on voinut itse määritellä hoidon tarpeen ja sen mukaan on menty. Jatkossa olisi sitten vain byrokraattisempi järjestelmä.

Täysin samaa mieltä. Olen lähes satavarma siitä, että yksikään vanhempi ei pidä lapsiaan 40 tuntia viikossa virikehoidossa vaan "laiskuuttaan". Syyt ovat paljon syvemmällä (esim. juuri hoitamaton masennus), eikä niihin lähdetä läheskään aina apua hakemaan juuri leimautumisen pelossa. On täysin turha jossitella, että "pitäisi" ja "pitäisi", sillä reaalimaailma on aivan eri paikka mitä "näin pitäisi olla" -maailma. Mikäli se jälkimmäinen toimisi, meillä ei olisi perhesurmia, syrjäytyneitä, perhehelvetissä asuvia lapsia, jne., jne.,...

 

["Jepjep"]

miksi vituttaisi? Itse olen töissä taisi sinulta mennä tuo jutun pointti ihan yli hilseen

No kerro se pointtisi kun musta siinä ei paistanut läpi muu kuin kateus

 

[ff]

Kertokaas mitä jos on yyhoo? Saako sitten olla sama henkilö kahta vuotta?

 

[Madicken04]

Täysin samaa mieltä. Olen lähes satavarma siitä, että yksikään vanhempi ei pidä lapsiaan 40 tuntia viikossa virikehoidossa vaan "laiskuuttaan". Syyt ovat paljon syvemmällä (esim. juuri hoitamaton masennus), eikä niihin lähdetä läheskään aina apua hakemaan juuri leimautumisen pelossa. On täysin turha jossitella, että "pitäisi" ja "pitäisi", sillä reaalimaailma on aivan eri paikka mitä "näin pitäisi olla" -maailma. Mikäli se jälkimmäinen toimisi, meillä ei olisi perhesurmia, syrjäytyneitä, perhehelvetissä asuvia lapsia, jne., jne.,...

Niin no, tästä nyt voidaan olla erimieltä. Jonkun mielestä tuota hoitamatonta masennusta kannattaa tukea mahdollistamalla kokopäivähoito kaikille (ehkä sitä samalla käyttää vielä joku ei-masentunutkin?) ja toisen mielestä asiaan pitäisi puuttua ja perhe tarvisi muutakin apua kuin tuon hoitopaikan.