Haukutko miestäsi?

[huh.]

Työkaverini kehuskeli tänään miten on ihanaa mollata omaa aviomiestä. Pilkkaavat kuulemma äitinsä kanssa jatkuvasti tätä miestä ja myös työkaverin äidin miestä, joka ei ole siis tämän työkaverin isä, vaan äiti on mennyt uusiin naimisiin.

Naureskeli että huikkailevat esim. "jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla antaa" ja muuta. Lisäksi koko ajan haukkuu miestään meille työkavereille, että on ihan nyhverö ja ruma jne.

En ymmärrä miehiä jotka jäävät tuollaiseen suhteeseen, tai miksi joku saa nautintoa toisen haukkumisesta tai alistamisesta. On myös töissä aika järkyttävä tyyppi, sanoo kaiken ihan suoraan ja kokee sen olevan jotenkin hieno erityispiirre hänessä. KOmmentoi esim. ylipainoiselle työkaverilleni, että hänen uusi dieettinsä ei toimi ym.

Myös jatkuvasti nalkuttavat vaimot ihmetyttävät: jos ollaan vaikka pariskuntaporukalla syömässä ja juhlimassa ulkona, niin suuri osa vaimoista aloittaa toisen oluen kohdalla hillittömän mäkättämisen.

Miksi? Itse en mäkätä ikinä miehelleni juomisesta, hän kyllä itse osaa ottaa sen verran kuin haluaa, saati hauku häntä huvikseni ja meillä meneekin todella hyvin.

 

[astrolabe]

No toivottavasti en. Olen saattanut sanoa esim.huonekaluja kasatessa, jos joku kysynyt meneekö vielä kauan, että "tässä vielä kestää aikansa", sillä mieheni on hyvin tarkka ja perinpohjainen noissa asioissa ja ottaa aikansa aivan kuten poikamme suihkutuksen ja kylvetyksen kanssa. Mies on saattanut kokea painostavana, että hänen rasvatessaan ehdin itse kipaista suihkussa ja laittaa pullon syöttöä varten valmiiksi ja ilmaannun paikalle hänen vasta pukiessa vauvaa. Näillä en meinaa moitteita kuitenkaan ja toivon, ettei kukaan ole ottanut niitä sellaisina. Olin todella otettu hänen panoksestaan kaapin kasaamisessa, kun pyyhki ylijäämäliimat liitoksesta pois huolella yms.,mitä en ole itse koskaan vaivautunut tekemään.

Ei, ei minulla ole valittamisen aihetta miehestäni kuin se, että haluaisin viettää enemmänkin aikaa hänen loisteliaassa seurassaan.

 

["vieras"]

Haukun mm kyltymättämäksi isomunaiseksi sonniksi. Joskus on tuttavapariskunta kuulemassa mutta yleensä vaan kahden kesken.

 

["mies"]

Hienoa, että näet asian suomalaisena naisena. Olet "katoavaa kansanperinnettä" siitä syystä, että tasa-arvoisuus yhdistettynä epä-älylliseen viestintään tarkoittaa yleensä kunnioituksen ja hierarkioiden puutetta niin ihmissuhteissa kuin perheen sisällä. Eli kun naisen ei tarvitse, eikä nainen halua, olla eri kuin mies, niin nainen "saa" viestiä miesten tapaan, samanveroisesti, mikä monelle tarkoittaa samanlaisuutta.

Vertaisin näitä suhteita niihin, joissa piereskelykisat ovat tapa vuorovaikuttaa. Kansainvälisesti melko harvinainen ilmiö. Rakkaus tarvitsisi juurikin toisen kumartelua ja palvelua vuoronperään ja omasta halusta ja ilosta, jos sen vaaliminen todella on tärkeää molemmille, vaikka omaan tapaan toteuttaen, fiilis on tärkein.

Rakkaus toimii pitkälti samoin kuin uskonnot. Uskovainen palvelee herraa ilolla jne. Tämä tuo sitä tyytyväisyyden oloa. Mutta ethän sä voi "palvella herraa" kun molemmat on samanlaisia "otuksia". Ja tässä se samanveroisuuden köyhyys piilee, jonka seurauksena erotaan ja petetään ym. Ihmiset ajattelevat puutteellisesti asiasta.

 

[Data]

Kumpikaan meistä ei hauku toisiaan, tietääkseni.

 

["mies"]

Koko suomalainen elämänmalli on tältä osin onneton koruttomuudessaan. Kuin jatkuvat körttiläisseurat Edelfeltin maalauksessa. Onni ja hyvä olo tulevat ajattelu-, tunne-, ja henkitason asioista sekä läsnäolosta ja kanssakäymisestä, johon kuuluu kunnioituskin... Juuri niistä, jotka meillä ovat heikkoja mutta ulkomaailmassa vahvoja.

En toki sano, etteikö synkeydessä ole puolensa, en tosiaan tarkoita jenkin tekopirteyttä. Ongelmamme on, että tosi moni meistä vetää överiksi tämän maanläheisyyden. Tasapaino on vieraampaa meille. Arvostamalla lähinnä vain synkeyttä ja näkyvää teemme elämästämme vaikeampaa.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="mies";29193080]Hienoa, että näet asian suomalaisena naisena. Olet "katoavaa kansanperinnettä" siitä syystä, että tasa-arvoisuus yhdistettynä epä-älylliseen viestintään tarkoittaa yleensä kunnioituksen ja hierarkioiden puutetta niin ihmissuhteissa kuin perheen sisällä. Eli kun naisen ei tarvitse, eikä nainen halua, olla eri kuin mies, niin nainen "saa" viestiä miesten tapaan, samanveroisesti, mikä monelle tarkoittaa samanlaisuutta.

Vertaisin näitä suhteita niihin, joissa piereskelykisat ovat tapa vuorovaikuttaa. Kansainvälisesti melko harvinainen ilmiö. Rakkaus tarvitsisi juurikin toisen kumartelua ja palvelua vuoronperään ja omasta halusta ja ilosta, jos sen vaaliminen todella on tärkeää molemmille, vaikka omaan tapaan toteuttaen, fiilis on tärkein.

Rakkaus toimii pitkälti samoin kuin uskonnot. Uskovainen palvelee herraa ilolla jne. Tämä tuo sitä tyytyväisyyden oloa. Mutta ethän sä voi "palvella herraa" kun molemmat on samanlaisia "otuksia". Ja tässä se samanveroisuuden köyhyys piilee, jonka seurauksena erotaan ja petetään ym. Ihmiset ajattelevat puutteellisesti asiasta.[/QUOTE]

Joko tämä on provo tai sitten et kertakaikkiaan ymmärtänyt kirjoittamastani tekstistä pätkääkään.

 

["mies"]

[QUOTE="Aloittaja";29193117]Joko tämä on provo tai sitten et kertakaikkiaan ymmärtänyt kirjoittamastani tekstistä pätkääkään.[/QUOTE]

Ymmärsin sinun kannattavan kunnioituksen periaatetta vuorovaikutuksessa, jota et tosin itse tässä osoita, pettymyksekseni

 

[Data]

[QUOTE="mies";29193080]
Rakkaus toimii pitkälti samoin kuin uskonnot. Uskovainen palvelee herraa ilolla jne. Tämä tuo sitä tyytyväisyyden oloa. Mutta ethän sä voi "palvella herraa" kun molemmat on samanlaisia "otuksia". Ja tässä se samanveroisuuden köyhyys piilee, jonka seurauksena erotaan ja petetään ym. Ihmiset ajattelevat puutteellisesti asiasta.[/QUOTE]

Paitsi että molemmat palvovat toisiaan, sitä on oikea samanveroisuus.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="mies";29193130]Ymmärsin sinun kannattavan kunnioituksen periaatetta vuorovaikutuksessa, jota et tosin itse tässä osoita, pettymyksekseni [/QUOTE]

Kunnioitusta kyllä, mutta mieheni ei ole yläpuolellani, eikä nalkutuksen puute tarkoita sitä että en kokisi meitä tasa-arvoisiksi parisuhteessa. Aivan samalla tavalla minä saan tehdä mitä haluan, enkä "palvele herraani".

 

["mies"]

Paitsi että molemmat palvovat toisiaan, sitä on oikea samanveroisuus.

Juuri niin.

En koskaan ymmärrä, miksi joku edes aloittaisi seurustelun ihmisen kanssa, jota ei halua jumaloida. Meillä kuitenkin yhä vaikuttaa kalvinistinen kr. usko niin paljon, että meidän on vaikea palvoa ihmistä kuten pakanat, vaan suuntaamme tarmon työhön. Samalla lailla lihan himot ovat meille vähän hankala juttu, koska sellainen kuuluu satanismiin ja syntisyyteen. Vaikka harva käy enää kirkossa, tällaiset näkemykset yhä elävät.

Olemme ehkä maapallon mittakaavassa helpoiten hallittavien yhteiskuntien joukossa, koska vältämme äärimmäisyyttä kaikkialla. Mutta maksamme myös siitä.

 

["mies"]

[QUOTE="Aloittaja";29193149]Kunnioitusta kyllä, mutta mieheni ei ole yläpuolellani, eikä nalkutuksen puute tarkoita sitä että en kokisi meitä tasa-arvoisiksi parisuhteessa. Aivan samalla tavalla minä saan tehdä mitä haluan, enkä "palvele herraani".[/QUOTE]

Samaa arvoa ei ole olemassa kahden erilaisen olennon välillä.

 

[Peyote]

No huh! Jos on noin paljon katkeruutta miestä kohtaan, niin miksi ei eroa. Ahdistavaa touhua. Mä yritän puhua miehestä vaan positiivista, se on muutenkin mun lempparihenkilö koko maailmassa.

 

[Coffee Break]

Mä tykkään ajatella niin että oman puolison haukkumisella tekee vaan itsestään typerän muiden silmissä. Mun mielestä ap:n mainitsemassa tapauksessa ei tuolle naisellekaan ole mitään sen ihmeempää kauhalla annettu

 

[Peyote]

Mä tykkään ajatella niin että oman puolison haukkumisella tekee vaan itsestään typerän muiden silmissä. Mun mielestä ap:n mainitsemassa tapauksessa ei tuolle naisellekaan ole mitään sen ihmeempää kauhalla annettu

Niin, tollasten kohdalla sitä vaan miettii, et ompa inhottava tyyppi kun haukkuu koko aika puolisoaan. Eikä ketään oikeesti kiinnosta kuulla jäpätystä siitä mitä tyhmää jonkun puoliso on taas tehnyt ja kuinka ruma ja tyhmä se on. Kiusallista kuunneltavaa.

 

[Anatolia]

Kyllä mä miehelleni sanon, jos on sanottavaa. Yleensä nätisti, mutta joskus "voijeesussäootpässi"-tyylilläkin.

En hauku miestäni muille ihmisille, samallahan tekisin itsestäni idiootin. Sillä idioottihan se on, joka idiootin kanssa on ja pysyy.

 

[Käppers]

Muille en hauku. Jos haluan esittää kritiikkiä, niin esitän sen ihan suoraan miehelleni.

Jos joku koko ajan mollaa puolisoaan, niin pidän sitä ihmistä typeränä: miksi se on mennyt yhteen idiootin kanssa = sen on pakko olla idiootti itsekin.

 

[Ultramariini]

En mä varsinaisesti hauku, enkä mitenkään julkisesti. Mutta joskus sellainen... en käsitä tuota otusta-ajausten vaihtaminen ystävän kanssa, joka ihmettelee omaa otustaan on paikallaan.

 

[Peyote]

Varmasti kauheaa elää suhteessa, jossa toinen mäkättää ihan koko aika. Kaikki, mitä tekee, on väärin ja sitten vielä tuo, että muiden ihmisten edessä koko ajan haukkuu. Nää tyypit ei oikeesti tajua, miten noloja ne on itse.

 

[Anatolia]

En mä varsinaisesti hauku, enkä mitenkään julkisesti. Mutta joskus sellainen... en käsitä tuota otusta-ajausten vaihtaminen ystävän kanssa, joka ihmettelee omaa otustaan on paikallaan.

Mä niin tiiän mistä sä puhut

 

["mies"]

Jos tavallaan toinen on vaan ihan ok niin äkkiäkös sellaisen dumppaa tai kohtelee huonosti. Ihan sama kuin hyvän päivän tuttu vs. sydänystävä. Ihan luonnollinen asia, että eri ihmisiä kohtaan tuntee erilaista vetoa.

Musta tuntuu, että nää ihmiset ei oo koko sydämestä, sielusta ja voimasta mukana sellaisessa suhteessa, jotka näkee toisen keskivertona. Näitä ihan ok -keissejä kun on melko helppo tavata aina uusia. Suhde ei tunnu järkevältä tai edes todelliselta, jos koko ihminen ei ole täydellä tehollaan mukana siinä. Enemmän siinä kerää vaikeuksia elämäänsä koska sen suhteen perustus, peruskallio, ei ole luja.

 

["vieras"]

Piilottelin vuosia kaikkia huonoja tunteita koskien miestäni ihan läheisiltäkin. Jotenkin helpotti kun annoin itselleni luvan myöntää läheisille että ei tässä ihan ruusutarhassa eletä. Tosin edelleen mielummin vältän kaikkea keskustelua parisuhteestani- se on niin kummallinen (mutta kestävä) viritelmä.

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras";29193654]Piilottelin vuosia kaikkia huonoja tunteita koskien miestäni ihan läheisiltäkin. Jotenkin helpotti kun annoin itselleni luvan myöntää läheisille että ei tässä ihan ruusutarhassa eletä. Tosin edelleen mielummin vältän kaikkea keskustelua parisuhteestani- se on niin kummallinen (mutta kestävä) viritelmä.[/QUOTE]

Miksi ette tee asialle jotain jos olette tyytymättömiä?

 

["mies"]

[QUOTE="vieras";29193654]Piilottelin vuosia kaikkia huonoja tunteita koskien miestäni ihan läheisiltäkin. Jotenkin helpotti kun annoin itselleni luvan myöntää läheisille että ei tässä ihan ruusutarhassa eletä. Tosin edelleen mielummin vältän kaikkea keskustelua parisuhteestani- se on niin kummallinen (mutta kestävä) viritelmä.[/QUOTE]

Minä en yhtään kannata sitä, että pahat tunteet piilotetaan. Se on täysin eri asia kuin se, että suhtaudut toiseen kuin rättiin. Päinvastoin, tulta ja tappuraa _pitää_ löytyä välillä, kunhan pääpointti ei ole se.

Hyvässä suhteessa ihmiset palavat toinen toiselleen, siis eräällä lailla vapaaehtoisesti kärsivät toistensa puolesta ja hellittämättä taistelevat toistensa puolesta. Suhde, jossa on feikkiä otettu mukaan, on pelkkää paperia tähän nähden. Älkää jumalauta näitä miehiä ottako.

Elämää ei kannata hukata paperisten suhteiden parissa. Vaan uskoa hyvään ja kun hyvän kohtaa, antaa sille kaikki, mitä ikinä vaan irti lähtee. Näin itsekin olen tehnyt. Tosin nyt en ole seuraa hakenut ja aika harvoin tällaista naista tapaan.

Vähän kylläkin säälin pelkureita ja kyyristelijöitä. Nietzschen sanoin: "We love life, not because we are used to living but because we are used to loving." Mutta aggressiivinen nainen on myös ruma. Kumpikaan ääripää ei itselleni toimi, mutta enemmän ulospäinsuuntautunut ja rohkea nainen, joka tietää mitä tahtoo - sekin on jo aika harvinaista Suomessa valitettavasti.

Kerään määrällisesti eniten hyvin heikkoja naisia, jotka hakevat minusta turvaa. Ymmärrän sen, mutta toivoisin naista, joka terveesti arvostaa itseään, mutta jolla se ei mene toisten tallomiseksi ja "justiinamaisuudeksi".

 

[Peyote]

[QUOTE="mies";29193714]Minä en yhtään kannata sitä, että pahat tunteet piilotetaan. Se on täysin eri asia kuin se, että suhtaudut toiseen kuin rättiin. Päinvastoin, tulta ja tappuraa _pitää_ löytyä välillä, kunhan pääpointti ei ole se.

Hyvässä suhteessa ihmiset palavat toinen toiselleen, siis eräällä lailla vapaaehtoisesti kärsivät toistensa puolesta ja hellittämättä taistelevat toistensa puolesta. Suhde, jossa on feikkiä otettu mukaan, on pelkkää paperia tähän nähden. Älkää jumalauta näitä miehiä ottako.

Elämää ei kannata hukata paperisten suhteiden parissa. Vaan uskoa hyvään ja kun hyvän kohtaa, antaa sille kaikki, mitä ikinä vaan irti lähtee. Näin itsekin olen tehnyt. Tosin nyt en ole seuraa hakenut ja aika harvoin tällaista naista tapaan.

Vähän kylläkin säälin pelkureita ja kyyristelijöitä. Nietzschen sanoin: "We love life, not because we are used to living but because we are used to loving." Mutta aggressiivinen nainen on myös ruma. Kumpikaan ääripää ei itselleni toimi, mutta enemmän ulospäinsuuntautunut ja rohkea nainen, joka tietää mitä tahtoo - sekin on jo aika harvinaista Suomessa valitettavasti.

Kerään määrällisesti eniten hyvin heikkoja naisia, jotka hakevat minusta turvaa. Ymmärrän sen, mutta toivoisin naista, joka terveesti arvostaa itseään, mutta jolla se ei mene toisten tallomiseksi ja "justiinamaisuudeksi".[/QUOTE]


Ootko muuten miettinyt, miksi keräät tietyntyyppisiä naisia? voisko olla toi sun erittäin hyökkäävä ja kaikkitietävä tyyli?