Voiko aito rakkaus hiipua itsekseen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vaimo-Rakas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mitä se sulle hyödyttää mitää selittää ku sä et kuitenkaa suostu tajuamaan asiaa.

Mitä sä pässi riehut? Sulla on näköjään aito päävika...

Aito rakkaus, rakkaus. Mistä sen voi erottaa? Suhteen kestosta? Mutta silloinhan et tiedä onko se aitoa kummankin taholta, ennen kuin kuolema tai ero erottaa.

Eikö rakkaus ole aina aito tunne? Kyllä kai sen erottaa ihastumisesta yms(mitä lieneekään). Itse en ole ikinä rakastanut muita kuin lastani ja koiraani. Ihastunut olen, mutta aika nopeasti on hiipunut se tunne.

Mä luulen, että rakkaus voi hiipua ajan myötä. Ihan samalla tavalla kuin joku inho tai muu tunne tulla esille toista kohtaan. Opit ajan myötä tuntemaan toisen paremmin ja paremmin, silloin tunteet saattavat voimistua tai hiipua. Tai muuttua päinvastaiseksi.
 
[QUOTE="Sirkkeli";29430556]Mitä sä pässi riehut? Sulla on näköjään aito päävika...

Aito rakkaus, rakkaus. Mistä sen voi erottaa? Suhteen kestosta? Mutta silloinhan et tiedä onko se aitoa kummankin taholta, ennen kuin kuolema tai ero erottaa.

Eikö rakkaus ole aina aito tunne? Kyllä kai sen erottaa ihastumisesta yms(mitä lieneekään). Itse en ole ikinä rakastanut muita kuin lastani ja koiraani. Ihastunut olen, mutta aika nopeasti on hiipunut se tunne.

Mä luulen, että rakkaus voi hiipua ajan myötä. Ihan samalla tavalla kuin joku inho tai muu tunne tulla esille toista kohtaan. Opit ajan myötä tuntemaan toisen paremmin ja paremmin, silloin tunteet saattavat voimistua tai hiipua. Tai muuttua päinvastaiseksi.[/QUOTE]

En oo mikää päävikaanen. Mua vain vituttaa eräät.
 
Se, että "tunteet kuolee pois" tuskin tapahtuu ihan itsestään? Omakohtaista kokemusta ei löydy, mutta jotenkin kuvittelen että siinä on ajauduttu erilleen syystä tai toisesta jo pidemmän aikaa. Ei muisteta ottaa kunnolla aikaa sille parisuhteelle, jompikumpi tai kumpikaan ei muista/viitsi/pysty jostain syystä enää samalla tavalla panostamaan siihen suhteeseen ja huomioimaan sitä toista osapuolta niin arjen asioissa kuin romanttisessakaan mielessä. Eletään sitä omaa arkea niin putkinäkö päällä, ettei toisella ole enää sijaa siinä ja unohdetaan mitä joskus oli. Sitten kun kuvitellaan, ettei tämä tästä enää miksikään muutu vaikka mitä yrittäisi (vaikka totuus voi olla toinen) niin erotaan.

Uskon, että tällaisessakin tilanteessa voi olla lähtökohtaisesti "aitoa rakkautta", mutta se vain painuu jonnekin niin syvälle taka-alalle eikä nähdä vaivaa sen etsimiseksi ja esiin tuomiseksi.. Ja kun tarpeeksi monta kertaa uskottelee itselleen ettei sitä enää ole niin kyllä kai siihen oikeasti alkaa uskomaankin.

Olet asian ytimessä- ja tämän kun moni eroa miettivä tajuaisi ja muuttaisi kurssin niin lapset eivät joutuisi erosta kärsimään. Kun nuo on korjattavissa olevia asioita.
Ja ajatella, sitten kun molemmat osapuolet suhteen parantamiseen panostaisi niin voisi olla 2 uudelleen rakastunutta ihmistä siinä perheessä.
 
Rakkauden tunnistaa siinä mielessä ajasta, että hetken kestää kun rakastuminen muuttuu rakkaudeksi, jos on muuttuakseen. Kun kuherruskuukausi on ohi ja alkaa näkemään ne huonotkin puolet ja ne ajoittain oikeasti häiritsee ja raivostuttaa, muttei voisi kuvitella vaihtavansa kumppania / olevansa ilman juuri häntä.

Mutta itsessään ajasta pelkästään ei voi suoraan päätellä kovin suuria asioita, se jos jollakin oli vaikkapa vuoden suhde, et voi mennä sanomaan että hän ei kerennyt rakastamaan oikeasti, kun et omalta kohdaltasi osaa ajatella että asia voisi niin "lyhyen ajan" sisään olla hyvin vakavaa.

Toiset lämpiää hitaasti toiset nopeammin, kumpikaan ei takaa kestoa eikä laatua.
 
Tukikeppejä on varmaan moneen lähtöön.
Mä löysin tälläsen ja olen ihan samaa mieltä:
Pitkän parisuhteen salaisuudet koottiin yhteen - 9 tärkeintä asiaa - The Voice

Silloin kun tuntuu että veneet alkavat erkaantua toisistaan niin joko yhdessä, tai ulkopuolisella avulla yritetään saada niitä jälleen samalle reitille.
Suunnan on pysyttävä samana, ja mitä pidemmäks lipuvat toisistaan, sitä vaikeampi sieltä on toista enää tavoittaa. Jos ei yhteistä reittiä kaikesta huolimatta enää löydetä niin kaikkensa yrittäneenä saa erota.

Olen havainnut että erot jotka on viimeiseen asti käyty läpi, saattaa ex pari jäädä ystäviksi. Tunteet ovat neutraaleita ja toiselle ihan aidosti toivotaan hyvää.
 
Mutta sen verran "kyyninen" ihminen olen, että jos parin viikon suhteen jälkeen eron tullessa joku "viiltelee ranteitaan", niin sitä on vaikea, HYVIN vaikea sulatella ihan vakavana.

Siinä on keretty kyllä rakastumaan oman pään sisäiseen kuvaan siitä mitä asia voisi olla, eikä siihen mitä se toinen ihminen oikeasti on.
 
Rakkauden tunnistaa siinä mielessä ajasta, että hetken kestää kun rakastuminen muuttuu rakkaudeksi, jos on muuttuakseen. Kun kuherruskuukausi on ohi ja alkaa näkemään ne huonotkin puolet ja ne ajoittain oikeasti häiritsee ja raivostuttaa, muttei voisi kuvitella vaihtavansa kumppania / olevansa ilman juuri häntä.

Mutta itsessään ajasta pelkästään ei voi suoraan päätellä kovin suuria asioita, se jos jollakin oli vaikkapa vuoden suhde, et voi mennä sanomaan että hän ei kerennyt rakastamaan oikeasti, kun et omalta kohdaltasi osaa ajatella että asia voisi niin "lyhyen ajan" sisään olla hyvin vakavaa.

Toiset lämpiää hitaasti toiset nopeammin, kumpikaan ei takaa kestoa eikä laatua.

Juu, tuota en missään nimessä tarkoittanut. Muistan varsin hyvin miten korviani myöten rakastunut olin mieheeni jo ensimmäisinä kuukausina. Siis ei se kesto merkkaa mitään, sitä en tarkoita.
Mutta toivottavaa olisi että se tosiaan jatkuisi tuossa vaiheessa mitä kuvailet, että rakastaa sitä kumppania vioista ja virheistä huolimatta aina vain. Vaikka kuinka ärsyttäisi jotkut pinttyneet tavat tai välillä olisi riitaa ja kriisiä niin se ero ei ole silti se mitä haluaa. Vaan rakastaa.
Totta helvetissä niitäkin pareja on jotka ovat olleet vuosikymmeniä yhdessä ja tunteet ovat enemmän sitä vihaa kuin mitään lämmintä. Sellainen väkisin oleminen, joka ei parane yrityksistä ja panostuksesta huolimatta, ei kyllä ketään tee onnelliseksi.
 
  • Tykkää
Reactions: kepsis
Rakkauden tunnistaa siinä mielessä ajasta, että hetken kestää kun rakastuminen muuttuu rakkaudeksi, jos on muuttuakseen. Kun kuherruskuukausi on ohi ja alkaa näkemään ne huonotkin puolet ja ne ajoittain oikeasti häiritsee ja raivostuttaa, muttei voisi kuvitella vaihtavansa kumppania / olevansa ilman juuri häntä.

Mutta itsessään ajasta pelkästään ei voi suoraan päätellä kovin suuria asioita, se jos jollakin oli vaikkapa vuoden suhde, et voi mennä sanomaan että hän ei kerennyt rakastamaan oikeasti, kun et omalta kohdaltasi osaa ajatella että asia voisi niin "lyhyen ajan" sisään olla hyvin vakavaa.

Toiset lämpiää hitaasti toiset nopeammin, kumpikaan ei takaa kestoa eikä laatua.

Eikä oo mun mielestä ulkopuolisten tehtävä määritellä sitä mikä on aitoa rakkautta, kuka on rakastanu jne.
 
Tukikeppejä on varmaan moneen lähtöön.
Mä löysin tälläsen ja olen ihan samaa mieltä:
Pitkän parisuhteen salaisuudet koottiin yhteen - 9 tärkeintä asiaa - The Voice

Silloin kun tuntuu että veneet alkavat erkaantua toisistaan niin joko yhdessä, tai ulkopuolisella avulla yritetään saada niitä jälleen samalle reitille.
Suunnan on pysyttävä samana, ja mitä pidemmäks lipuvat toisistaan, sitä vaikeampi sieltä on toista enää tavoittaa. Jos ei yhteistä reittiä kaikesta huolimatta enää löydetä niin kaikkensa yrittäneenä saa erota.

Olen havainnut että erot jotka on viimeiseen asti käyty läpi, saattaa ex pari jäädä ystäviksi. Tunteet ovat neutraaleita ja toiselle ihan aidosti toivotaan hyvää.

<3 Ihana lista, niin paikkaansa pitävä :)
 
  • Tykkää
Reactions: Lispetti
Niin niin, mutta ap on sitä mieltä, että hänellä on oikeus määritellä toisten rakkauksista. :kieh: On se saatanan kumma, että joku kattoo oikeudekseen sanoa mitä mä oon tuntenu. :headwall:

Ei kai se sinun rakkauttasi määrittele jos hän omaa jonkun näkemyksen. Sana on vapaa, voihan sitä yrittää toiselle kertoa omista ajatuksistaan, jos vaikka saisi jotain muuta näkemystä.
 
Itsehän väittäisin juurikin kuten ensinnäkin asian ilmaisin, eli toisin kuin sinä.

:D

Hajatukseni oli se, että vaikkapa selviää vuosien jälkeen jotain sellaisia arvoja toisesta mitä ei ole voinut tietää aikaisemmin ja ne on niin isosti erossa sinun arvoistasi, että homma ei vaan toimi. Tekee esimerkiksi sisäisesti ruman sinun silmissä toisesta.

Tai toisella muuttuu arvomaailma kesken kaiken, olkoon se sitten vaikka ison tragedian tai henkisen heräämisen johdosta, tai mitä ikinä tässä nyt voi keksiäkään joka on arvona joillekin iso asia.
 
[QUOTE="Scarlett harmaana";29430619]Ap vänkäs mun tunteista jo toises ketjus. Luulee vissiin olevansa joku Jumala joka määrää toisten tunteista.[/QUOTE]

Asiasta tietämättä, sen tiedän että joillakin on tapana esittää asiat kärkevästi vaikkeivät tarkoita loukkaavasti :whistle:

Joskus toki se on vaan bonus jos toinen ottaa itseensä kun latelet omia näkemyksiäsi. :xmas:
 
Niin niin, mutta ap on sitä mieltä, että hänellä on oikeus määritellä toisten rakkauksista. :kieh: On se saatanan kumma, että joku kattoo oikeudekseen sanoa mitä mä oon tuntenu. :headwall:

Oot varmaan rakastanu, en oo sitä väittäny. Mutta joku syyhän siihen hiipumiseen on täytynyt olla? Oliko teillä vähän yhteisiä asioita,loppuiko puhuminen vai mikä oli? Jos kaikki on hyvin tässä ja nyt ja kumppanin kanssa on hauskaa ja juttu luistaa niin yks kaksko sitä huomaa joku kaunis aamu että ei tuo Jartsa oikein nyt hetkautakaan?

Etkö ymmärrä mitä haen takaa? Olis pitäny kysyä alunperinkin että millä asioilla olisitte välttäneet rakkauden hiipumisen te jotka olette ns. kasvaneet erillenne?
 
Niin niin, mutta ap on sitä mieltä, että hänellä on oikeus määritellä toisten rakkauksista. :kieh: On se saatanan kumma, että joku kattoo oikeudekseen sanoa mitä mä oon tuntenu. :headwall:

Sinä aina kaikkia syytät sinusta valehtelemisesta? Melko huvittavaa näiden sinun omien väitöstesi keskellä edes päästää suustaan sellaista. Minä ainoastaan kyseenalaistin kesken kaiken loppuneen rakkauden siinä että olisiko kyseessä ollut kuitenkin sitten mielikuvan/oletuksen rakastaminen. Ettei kumppani sitten ajan saatossa ollutkaan sitä mitä oletti/odotti. Tai että se oli sitä syvää rakastumisen tunnetta joka ei muuttunut siihen rakastamisen vaiheeseen? Pohdin yleisesti, en sinun suhdettasi. Koeta ymmärtää.
 

Yhteistyössä