Miten edes voi ajatella etteikö ero olisi helpompi kuin vuosikausien onnettomuus. Ihme ajatuksia sulla, huomaa kyllä että sulla on ero ottanu koville.
Miten edes voi ajatella etteikö ero olisi helpompi kuin vuosikausien onnettomuus. Ihme ajatuksia sulla, huomaa kyllä että sulla on ero ottanu koville.
P
Pohdiskelija
Vieras
Ei se aina (todellakaan) sitä tarkoita, että itsellä ei ole munaa erota. Vaan omaa pahaa oloa ei vain osata käsitellä ja se kaatuu toisen päälle. Jos niitä välineitä olisi, niin toimittaisiin aivan toisin.
V
viieeras
Vieras
Et siis lukenut "tunteetonta"-nimimerkin kommenttia. Jos mies nykyään on välinpitämätön lasta koskevissa asioissa, miten tämä sama ihminen eron jälkeen yhtäkkiä alkaisikin hoitamaan asiat hyvin silloin, kun lapsi on hänellä?
Jos mietitään vaikka ihan perustarpeita, ruokaa ja vaatteita, niin nythän äiti hoitaa asiat, joten lapsella on kaikki enimmäkseen hyvin. Jos tulee ero, niin mikä takaa, että lapsella on päällään kunnolliset vaatteet ja saa tarpeeksi oikeanlaista ruokaa silloin, kun äiti ei ole asioista huolehtimassa. Ongelmahan on tällä hetkellä paljon pienempi, kuin erotilanteessa olisi. Mutta asia voi silti olla ongelma, jos äiti kokee, että mies ei ota tarpeeksi vastuuta näistä asioista. Ihan ilmiselvä asia minusta.
P
Pohdiskelija
Vieras
No tää kuulostaa kyllä todella huonolta. En sanoisi narsistilta, mutta siinä on samoja piirteitä. Tai sitten mies oli todella irti kaikista tunteistaan yms.
V
viieeras
Vieras
Ero nimenomaan ei enää ottanut koville, kun oli vuosikausia asiaan valmistautunut. Tokihan se oli pelottavaa ja käytännön asiat ovat nykyään tosi hankalia. Mutta jos olisin eronnut heti ensimmäisestä riidasta, en tiedä miten olisin silloin selvinnyt.
Monesti nuo asiat alkavat hoitumaan kun puoliso ei ole enää kuvioissa. Lapsetkin tupaavat kasvamaan ja osaavat hoitaa asioita itse. Jos lapsen terveys/koskemattomuus on vaarassa niin sillon asia käydään lasun kanssa läpi.
N
njoo
Vieras
V
viieeras
Vieras
Mutta sinä et silti voi kenenkään toisen puolesta sanoa, mikä tuntuu helpommalta ja mikä vaikeammalta. Sinulle eroaminen on näköjään helppoa, toisille siihen on vähän suurempi kynnys.
No sanoo sen järkikin ettei huonossa suhteessa pitäisi olla.
P
Pohdiskelija
Vieras
Eihän sekään ole sanottua, että lapsi kärsii vanhemman toiminnasta sinänsä, vaan siitä, että vanhemmat riitelevät keskenään, vaikka kumpikin olisi tahollaan aivan ok-venhempia. Silloinko ei ole sinusta okei etsiä sopua ja ratkaisuja vaan pitäisi erota heti vaan?
Miksi olet niin avunhakukielteinen? Et usko, että niin on koskaan mitään apua saatu tai ratkaisuja löydetty?
T
tunteetonta
Vieras
V
viieeras
Vieras
Hohhoijaa. Moneskohan kerta tämä on: toiset yrittävät ensin korjata niitä suhteen ongelmia, ennen kuin eroavat. Ymmärrätkö, ainoa ratkaisu huonoon suhteeseen ei ole suhteen lopettaminen, vaan olemassa olevan suhteen parantaminen? Joku tuolla hyvin sanoikin, että suhteet eivät ole mitään kertakäyttökamaa. Varsinkin jos on lapsia kuvioissa, niin kyllä tällaisia päätöksiä pitää ensin harkita tarkasti.
Sopua ja ratkaisua ihmisen kanssa joka haukkuu ja uhkailee väkivallalla? Okei : /
Juu ei tuollainen suhde ole mua varten.
P
Pohdiskelija
Vieras
Jos vanhemmat kuitenkn ovat yhdessäollessaan parempia vanhempia kuin yksin. Ei minusta aloittajan tai muidenkaan tilanne kuulosta perhehelvetiltä. Kyllä puolisoonsa voi olla tyytymätön niinkin, että perhe-elämä silti toimii eikä harrasteta henkistä eikä fyysistä väkivaltaa.
A
Afdpjkgadlk
Vieras
Minusta Puuhipalle se eroaminen nimenomaan on ottanut koville tai ehkä pikemminkin se, ettei ole ihannekumppaniaan löytänyt. Ei terveesti eronnut ja sen prosessoinut suhtaudu tuollatavoin.
V
viieeras
Vieras
Se katsos on ihan kiinni ihmisistä ja parisuhteista. Ei ole oikeaa kaikkiin pätevää vastausta. Voitko kuvitella? Paitsi sen verran sanoisin, että jos ensimmäisen ongelman vastaan tullessa tekee mieli erota, niin kannattaa kyllä miettiä, onko parisuhde se oma juttu ollenkaan.
P
Pohdiskelija
Vieras
Ootko jotenkin yliherkkä, kun en mä ymmärtänyt ainakaan, että tässä kellään sellaista tilannetta olisi, vaan riita, puhumattomuus ja se ettei ymmärretä toisiaan.
Jos mua uhataan vetää turpaan ja haukutaan kusipääksi niin todellakin jää siihen. Ihme naisia olette, kun tuollaista siedätte ja ihmettelette miksi joku sanoo, että kannattaa erota. Läheisriippuvaisuus tulee mieleen.
Ai tuolla oli muutama kommentti jos mies uhkailee turpaan vedolla jos jankaaminen jatkuu. Haukkumisesta on kanssa jokunen kommentti. Miten et ole noita huomannut?
V
viieeras
Vieras
Olenko minä sanonut, että olen tuollaista sietänyt? Ja sinä kyllä heitit sen ero-kortin pöytään jo ennen kuin mistään turpiin vedoista puhuttiin.
Mulla ei ole erot koville ottanut, miksi ottaisi. Homma joko toimii tai ei toimi, niin yksinkertaista se vaan on. Asiaa voi harmitella niin kuin lasin rikkoutumista, mutta ei se murehtimalla ehjäksi tule. Niitä saa kaupasta lisää ja voi vaan toivoa parempaa onnea uuden lasin kanssa.
Mä en muutenkaan jää vellomaan tai kummosesti murehtimaan asioita, elämä jatkuu.
Uhkailu mainittiin ketjun alkupäässä
Tässä ketjussa rouvat tuota sietää ja sulla on vaikauksia käsittää miksi minä en tuota sietäisi vaan eroaisin.
P
Pohdiskelija
Vieras
No uhata voi ja ymmärrän sen, että toisellakin pinna kiristyy riitatilanteessa. Ei se mulle silti tarkoita vielä uhkaavaa tilannetta. Olen sitä mieltä, että jankkaavalle ihmiselle on saatava perille se, ettei jankutus auta ja jos tuosta on apua ilman että tilanne menee oikeasti lyömiseksi niin okei sitten.
Mä sain sen vaikutelman, ettei kyseinen kirjoittajakaan pelännyt oikeasti saavansa turpaan, mutta ehkä olen väärässä. Rumasti se on sanottu, sitä en kiellä.
S
Skhdfkjdflj
Vieras
No tuolla asenteella ne eivät kyllä varmaan toimikaan. Et varmaan itsekään enää kuvittele niin?