Toggle sidebar

Mies perii asunnon, johon haluaisimme muuttaa - minut on rajattu perinnön ulkopuolle

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Miten ihmeessä joku voi ajatella että pitäisi periä MIEHEN vanhemmilta :sleep:. Leskelle jää jokatapauksessa elinikäinen oikeus asua asunnossa. Puolisot eivät muutenkaan edes peri toisiaan ellei ole tehty keskinäistä testamenttia jossa se määrätään.

On hyvä ajatella taloudellista tulevaisuuttaan mutta tässä tapauksessa se pitäisi kyllä järjestää jotenkin muuten kuin miehen perinnöllä. ..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Höpöhöpö. Ap nimenomaan mietti kannattaako hänen suostua asumaan asunnossa joka on vain miehen nimissä, jolloin ap todennäköisesti päätyy maksamaan vain juoksevia kuluja ilman että hänen oma omaisuutensa karttuu. Joka tulisi hyvin todennäköisesti kostautumaan hänelle vanhuudessa. Eikä puolison kuolemaan varautuminen ja sen pohtiminen etukäteen ei ole outoa tai ahnetta, vaan järkevää ja suositeltavaa ihan jokaiselle.
Click to expand...

Mutta jos lähtötilanne on se, että he asuivat vuokralla, niin ap:n taloudellinen tilannehan kohenee, kun ei vuokrarahat säästyvät. Niillä säästyneillä rahoilla voi tehdä joko jotain kivaa yhdessä tai sitten niistä voi säästää vanhuuden turvaksi. To perintöhän on ns. ylimääräistä rahaa, ja ilman sitä ap:lla oli paljon enemmän juoksevia kuluja ja vähemmän omaakaan omaisuutta (kun rahaa menisi vuokraan).

Ymmärtäisin pohdinnat, jos heillä olisi yhteinen asunto, joka myytäisiin pois, mutta nythän niin ei ollut. Ap:n tilanne ei siis millään lailla huonone suhteessa nykytilanteeseen, vaan itse asiassa paranee. En ymmärrä, millä lailla asiat voisivat kostautua hänelle vanhuudessa? Olisiko elämä sitten ollut turvatumpaa vuokra-asunnossa?
 
Leski nimenomaan perii puolet puolisonsa omaisuudesta ja rintaperilliset yhteensä toisen puolen. Itse en ehkä lähtisi huolehtimaan asioita kovinkaan pitkälle. Mitä jos ap kuolet itse ennen miestäsi?
 
ap jätetty perinnön ulkopuolele.
Onko tämä ehto kirjoitettu ennen kuin ap oli miehensä vaimo?

Mies perii tässä tilanteessa nyt kaiken.
Kunnon aviomies ajattelee perheen yhteistä etua.
Ottaessaan asunnon itselleen niin laittaa myös vaimon nimen tai jos se myydään varat jää perheen yhteiseen käyttöön.

Nulju äijä pitää kaiken itsellään perheestään välittämättä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Leski nimenomaan perii puolet puolisonsa omaisuudesta ja rintaperilliset yhteensä toisen puolen. Itse en ehkä lähtisi huolehtimaan asioita kovinkaan pitkälle. Mitä jos ap kuolet itse ennen miestäsi?
Click to expand...


leski ei peri yhtään mitään, leski saa oman puolikkaansa yhteisestä omaisuudesta.
sen jälkeen lapset perii kuolleen puolikkaan omaisuudesta, jos testamenttia ei ole tehty.
 
Nythän ap:lle jää enemmän rahaa käyttöön, kun ei tarvitse maksaa asumiskustannuksia. Eikö järkevintä olis, jos siis vaan on mahdollista niin ap:n ostaa itselleen sijoitusasunto ja laittaa se vuokralle, näin hänenkin omaisuutensa karttuu ja olis sitte se asunto mihin muuttaa jos jotain sattuu.

Mä myöskin ymmärrän hyvin miehen vanhempia, en mäkään haluais mun perintöä antaa lasten puolisoille, kun he eivät kuitenkaan ole mulle mitään sukua. Avioerot on nykypäivää, eikä rahasta naiminenkaan ole harvinaista.
 
  • Tykkää
Reactions: -tibis
Etenkin jos kyse on suvussa pitkään olleesta tilasta/kiinteistöstä, niin ymmärrän. Ois äärettömän vittumaista jos eron tullessa pitäis myydä paikka koska tuleva eksä vaatii oman osuutensa käteisenä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Mitenkäs tuon myymisen kanssa olisi, jos asunto ei saa päätyä minulle niin voisiko tuon asunnon arvolla ostettu toinen asunto sekään päätyä minunkin nimiini?

Sinänsä ei varmaan ongelmia tulisi, jos asuisin miehen omistamassa asunnossa, kun mahdollisessa erossa kumpikaan ei menettäisi omaisuuttaan. Mutta jos miehen kuoltua lapset voisivat myydä asunnon halutessaan "altani" niin eihän se kovin turvatulta vanhuudelta kuulosta... Tosin luultavasti pystyisin silloinkin säästöillä ostamaan uuden asunnon, mutta eihän sitä koskaan niin kauaksi pysty kuin veikkailemaan.
Click to expand...

Sinun kannattaa nyt hankkia vaikkapa sijoitusasunto, kun kerran et muuten joudu maksamaan asumisestasi muuta kuin ylläpitokuluja. Näin sinulla on tulevaisuudessa pahanpäivänvaralle oma asunto, jossa voit tarvittaessa itse asua tai saat siitä vuokratuottoa tai sen voi myydä pois ja sillä ostaa itselle sopivan asunnon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Sinun kannattaa nyt hankkia vaikkapa sijoitusasunto, kun kerran et muuten joudu maksamaan asumisestasi muuta kuin ylläpitokuluja. Näin sinulla on tulevaisuudessa pahanpäivänvaralle oma asunto, jossa voit tarvittaessa itse asua tai saat siitä vuokratuottoa tai sen voi myydä pois ja sillä ostaa itselle sopivan asunnon.
Click to expand...

Ja avioehto pitää laittaa sitten koskemaan myös tätä ostamaasi sijoitusasuntoa, jotta siitä tosiaan on sinulle oikeasti turvaa.
 
Kyllä nyt ongelmattomasta asiasta tekemällä tehdään ongelmaa. Kuolemantapauksessa saat jäädä asumaan asuntoon. Ainoastaan sinulla ei ole mahdollisuutta päästä käsiksi varallisuuteen, joka asuntoon liittyy. Eli jos eroatte tai jos leskenä sen haluaisit pistää lihoiksi, niin se ei onnistu. Normaaliin elämiseen ja olemiseen tällä ei ole mitään merkitystä. Se ainoastaan vapauttaa teidät molemmat vuokran maksusta, joten pelkästään positiivinen asia on kyseessä.

Tuo testamentilla oman lapsen puolison rajaaminen ei ole mitenkään epätavallista, kun kyseessä on kohde joka halutaan säilyttää sellaisenaan. Tätä ehkä harvemmin käytetään asuintaloissa, mutta kesämökeissä tai lapin majoissa, jotka ovat kulkeneet suvussa, se on hyvin tyypillinen. Tällä testamentilla halutaan varmistaa jatkumo, sillä usein kyseisellä kohteella on jopa tunnearvoa enemmän kuin rahallista arvoa. Sillä halutaan suojautua käytännössä avioeron riskiltä. Jos ero tulee, saisi sukumökkiin varsinaisesti kuulumaton osapuoli puolet mökistä. Se helposti johtaa tilanteeseen, että mökki on pakko myydä, sillä toisella osapuolella ei ole rahaa ostaa toisen osuutta.

Tuollainen testamentti voi ymmärrettävästi ensiksi kuulostaa kettuilulta ja siltä että appivanhemmat hyljeksisivät lapsensa puolisoa. Useinkaan kyse ei kuitenkaan ole tästä. Tuollaista testamenttiä suosittelen joka ikiselle pariskunnalle, jolla on lapsi tai lapsia. Testamentti kannattaa tehdä jo oman lapsen ollessa pieni, joten lapsen tuleva puoliso ei voi sitten tulevaisuudessa mitenkään ajatella että se olisi tehty nimenomaan juuri häntä silmälläpitäen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja juristi...:
Tuollainen testamentti voi ymmärrettävästi ensiksi kuulostaa kettuilulta ja siltä että appivanhemmat hyljeksisivät lapsensa puolisoa.
Click to expand...
Nyt on ihan pakko kysyä, että onko mahdollista tehdä sellaista testamenttia, että voi sulkea appivanhemmat kokonaan ulkopuolelle. Eli mies ja lapset saisivat omaisuuteni ihan normaalisti, mutta jos he sitten menehtyisivät jossain onnettomuudessa, niin voinko mitenkään vaikuttaa, että se minun jättämäni perintö ei menisi miehen puolen sukulaisille eli käytännössä miehen vanhemmille?
 
Itse en myöskään ymmärrä, miksi nähdään ongelmaksi puolison pois sulkeva testamentti ja miksi se pitäisi sivuuttaa myymällä perintö, jotta puoliso voisi saada osansa edes rahan muodossa. Minusta on ihan loogista, että perintö pysyy suvussa, eli tässä tapauksessa miehellä, jolta siirtyy hänen lapsilleen. Pidän lähtökohtaisesti ongelmallisena sitä, että aviopuolisoiden yhteiseksi omaisuudeksi lasketaan myös heidän saamansa perinnöt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailijajaa:
ap jätetty perinnön ulkopuolele.
Onko tämä ehto kirjoitettu ennen kuin ap oli miehensä vaimo?

Mies perii tässä tilanteessa nyt kaiken.
Kunnon aviomies ajattelee perheen yhteistä etua.
Ottaessaan asunnon itselleen niin laittaa myös vaimon nimen tai jos se myydään varat jää perheen yhteiseen käyttöön.

Nulju äijä pitää kaiken itsellään perheestään välittämättä.
Click to expand...
Tää on hauska. Kyllä vanhempien pitäisi huomioida miniät ja vävyt jättäessän perintöä. Ex-puolisot olis myös syytä huomioida!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Lopeta niiden sienien vetäminen, niin ehkä loppuu noi harhat. Mitään tuollaistahan täällä ei ole väitetty.

Yhtään kenenkään ei kannata suostua asumaan toisen omistamassa talossa, maksaen vain juoksevia kuluja.
Click to expand...
Voi palstajeesuksen äly ja väläys taas kerran. Aika helvetin moni tässä maassa asuu toisen omistamassa talossa, maksaen juoksevat kulut ja vielä siihen päällekin sievoisen summan. Sitä kutsutaan joko vuokralla, pankista lainatulla rahalla ostetussa talossa tai asumisoikeusasunnossa asumiseksi.

Omistusasunnossa asuvat ne, joilla ei ole asunnosta senttiäkään velkaa ja asunto on yksin omissa nimissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti:
Itse en myöskään ymmärrä, miksi nähdään ongelmaksi puolison pois sulkeva testamentti ja miksi se pitäisi sivuuttaa myymällä perintö, jotta puoliso voisi saada osansa edes rahan muodossa. Minusta on ihan loogista, että perintö pysyy suvussa, eli tässä tapauksessa miehellä, jolta siirtyy hänen lapsilleen. Pidän lähtökohtaisesti ongelmallisena sitä, että aviopuolisoiden yhteiseksi omaisuudeksi lasketaan myös heidän saamansa perinnöt.
Click to expand...

Voi se jossain tapauksessa olla. Jos aviopari on päättänyt tietoisesti jättää avioehdon tekemättä huomioiden odotettavissa olevat perinnöt, se että toisen vanhemmat tekee tuollaisen testamentin voi sotkea ajatellun tasapainon. Näin olisi esimerkiksi meillä. Avioehtoa ei ole tehty, koska tilanne koetaan reiluksi ilman sitä mm. siksi, että odotettavissa olevat perinnöt on samaa tasoa. Mutta tilannehan olisi ihan toinen, jos toisen perintö onkin rajattu avio-oikeuden ulkopuolelle ja toisen ei.

Muutenkin kokisin tuollaisen testamentin ärsyttävänä holhoamisena ja haudan takaa määräilynä. Mielestäni omaisuus kuuluu sille, kenen se on. Minulle ei kuulu, mitä vanhempani tekevät rahoillaan, eikä heidän kuoltuaan heille kuulu, mitä minä teen perinnöllä. Omaisuus kuuluu sille, kenen se on, ei menneille tai tuleville polville. Joten minä jätän ihan oman lapseni harkintaan, haluaako hän antaa puolisolleen avio-oikeuden perintöönsä vai ei, en sotkeudu haudan takaa asiaan testamenteillä. Avioehdon kun voi aina tehdä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Osta mieheltäsi vaikka 50 % asunnosta tai miten paljon haluat. Silloin omistatte asunnon tietty 50/50.
Click to expand...
Jos mies suostuu, niin sen voi ostaa 75%:lla käyvästä hinnasta ilman, että verottaja haluaa lahjaveroja. Varainsiirtoveron joudut maksamaan. Jos mies suostuu, niin voit maksaa oman osuutesi vähitellen korottomalla lainalla, ei siihen ole pakko ottaa pankkilainaa. Verottajaa varten vaan teette lainapaperit ja maksusuunnitelman. Pidät huolen, että saat tarvittaessa kuitit maksuistasi verottajaa varten ja maksat miehelle oikeasti, muuten verottaja katsoo sinun saaneen lahjan ja mätkäisee verot.
Kannattaa tarkistaa verottajalta nuo rajat, ainakin aikaisemmin meni noin. Ja velka pitää muistaa ilmoittaa veroilmoituksessa.
 
AP, käyt töissä ja säästät rahaa, niin se sinun tulevaisuutesi on turvattu. Ja perit tietysti omat vanhempasi. Miehesi vanhempien rahoihin ja perintöön sinulla luonnollisesti ei ole mitään oikeuksia. Kyllä sinun elämäsi aikana pitää pystyä säästämään vanhuutesi varalle.

Ilmeisesti miehesi vanhemmat ovat olleet täysin oikeassa kun ovat sulkeneet sinut perinnön ulkopuolelle, kun noin paljon himoitset miehesi ja lapsiesi omaisuutta. Saat toki järjestellä tulevaisuuttasi, mutta älä kuvittele sen tapahtuvan muiden omaisuudella.

Jos et tykkää asua miehen omistamassa talossa, voit aina ottaa lainan ja ostaa talosta itsellesi puolet, ja sitten talo on teidän molempien omistama. Kun miehesi kuolee, verottaja kyllä tarkistaa, onko lainaa maksettu pois -- et pysty kiertämään rajausta myöskään jättämällä maksamatta tuota puolikasta. Perittyyn omaisuuteen et siis pääse mitenkään käsiksi, eikä sinun kuulukaan.

Meillä on sama tilanne, minä tulen perimään ison omaisuuden, ja mies on rajattu sen ulkopuolelle. Ja minä olen myös jo rajannut omien lasteni tulevat puolisot perinnön ulkopuolelle. Sukumme perintö siirtyy siis linjassa alaspäin, eikä koskaan puolisoille. Aikuinen ihminen kyllä pystyy huolehtimaan itsestään ja vanhuudestaan ilman perintöjäkin.
 
Kiitos vastauksista. Ei, en havittele appivanhempieni omaisuutta ja ymmärrän hyvin syyn tuohon testamenttiin. Olen kuitenkin tottunut siihen, että asunnon tulisi olla molempien nimissä ja ainakin omassa tuttavapiirissäni pidetään suunnilleen hulluna, jos suostuu asumaan asunnossa, joka on pelkästään miehen. Olin siis ensisijaisesti kiinnostunut siitä, voitaisiinko minut esimerkiksi heittää asunnosta samantien pihalle, jos mieheni kuolisi. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan olisi.

Käsittääkseni testamentti kieltää miestä testamenttaamasta tai myymästä asunnosta puolia minulle. Se taas on ihan totta, että tulisin säästämään asuinkustannuksissa nykyiseen verrattuna.

Ap
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Kiitos vastauksista. Ei, en havittele appivanhempieni omaisuutta ja ymmärrän hyvin syyn tuohon testamenttiin. Olen kuitenkin tottunut siihen, että asunnon tulisi olla molempien nimissä ja ainakin omassa tuttavapiirissäni pidetään suunnilleen hulluna, jos suostuu asumaan asunnossa, joka on pelkästään miehen. Olin siis ensisijaisesti kiinnostunut siitä, voitaisiinko minut esimerkiksi heittää asunnosta samantien pihalle, jos mieheni kuolisi. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan olisi.

Käsittääkseni testamentti kieltää miestä testamenttaamasta tai myymästä asunnosta puolia minulle. Se taas on ihan totta, että tulisin säästämään asuinkustannuksissa nykyiseen verrattuna.

Ap
Click to expand...

Tuttavapiirissäsi ei osattu ajatella asiaa kokonaisuutena. Hullua se olisi, jos maksaisitte asuntoa yhdessä ja se periaatteessa olisi molempien, ja silloin se olisi vain miehen nimissä. Mutta se, että asut miehesi omistamassa asunnossa, ei olennaisesti eroa nykytilanteesta, jossa asut vuokralla eikä asunto myöskään ole omasi. Kannattaa vaan tehdä niin, että maksat puolet asumiskuluista, mutta jos mies haluaa tehdä asuntoon remonttia, hän maksaa sen yksin niin, ettei se edellytä sinulta normaalia isompaa rahallista satsaamista yhteisen arjen pyörittämiseen.

Asunto kuitenkin katsotaan sinun kodiksesi, kun olet siellä kirjoilla ja asut siellä. Joten edes erotilanteessa sinua ei voisi noin vain heittää yhdessä yössä pihalle, saati jos mies kuolisi. Toki voidaan velvoittaa kohtuullisen ajan sisällä etsimään uusi asunto, mutta eihän se maailmaa kaada. Ja tämä on toki vain skenaario sen varalta, jos asiat menisivät huonosti. Ehkäpä ette eroa koskaan ja asuminen yhdessä sujuu hyvin. Ehkäpä lastesi suurin intressi ei ole "heittää sinua ulos" sitten kun aikanaan perivät, mutta jos heidän esim. silloin pitäisi myydä asunto, voitte miettiä ja ratkaista tilanteen yhdessä. Perheenjäsenet eivät suinkaan ole aina toistensa vihollisia ;)

Aviomiehen omistamassa asunnossa asuminen on kuitenkin lähtökohtaisesti "turvatumpaa" kuin vuokralla asuminen, eli ainakaan asunto ei mene alta siksi, että vuokranantaja päättää irtisanoa tai vuokra nousisi hillittömästi.
 
Lapset perivät talon, jos miehesi kuolee. Onhan tuossa pieni riski olemassa. Jos kävisi niin, että lapset kuolevat ensin ja sen jälkeen miehesi, niin omistus menisi takaisin appivanhemmille. Vaikka saisit jäädä asumaan taloon, niin tilanteesta voi tulla hankala. Mutta epätodennäköistä on, että noin kävisi. Toisaalta saatte talon asuttavaksi vastineetta, joten siihen nähden tilanne on teille molemmille edullinen riskistä huolimatta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Meillä on sama tilanne, minä tulen perimään ison omaisuuden, ja mies on rajattu sen ulkopuolelle. Ja minä olen myös jo rajannut omien lasteni tulevat puolisot perinnön ulkopuolelle. Sukumme perintö siirtyy siis linjassa alaspäin, eikä koskaan puolisoille. Aikuinen ihminen kyllä pystyy huolehtimaan itsestään ja vanhuudestaan ilman perintöjäkin.
Click to expand...

Siis se perintö on vain ikäänkuin lainassa ja pitää antaa koskemattomana tai korkojen kera omille lapsille (ei kenelläkään muuulle)? Mitä iloa koko perinnöstä on, jos se ei ole koskaan oma ja itse hallittavissa? Minä en suostu ottamaan edes lastentarvikkeita lainaksi, saati että ottaisin jotain sukutiloja tms. Mikä on minun, on minun ja sillä teen mitä haluan, luovutan sitten vaikka hyväntekeväisyyteen tai puolisolle. Vanhempieni omaisuus on heidän omaansa ja he voivat tuhlata sen vaikka viimeistä senttiä myöten eläessään, siitä en harmistuisi.

Se mitä saa perinnöksi on lähinnä sattumaa eikä millään tavoin perillisen ansiota. Joten en minä näe, että olisi jotenkin väärin jos perittävän puoliso pääsee siitä osalliseksi. Asian pitää olla minusta omaisuuden omistajan päätettävissä, ei edesmenneiden sukulaisten.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa