Toggle sidebar

Kuinka paljon vastasyntyneiden äidit olette jaksaneet tehdä kotitöitä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
V

vierailija

Vieras
Meille esikoinen tulossa helmikuussa ja vähän huolettaa kun tuntuu, ettei miehellä ole ihan realistinen suhtautuminen vauvantuloon.
Hän olettaa että minä teen suurimman osan kotitöistä, ihan alusta alkaen eli tyyliin synnäriltä kotiuduttua.
Lisäksi olettaa että ulkoilutan koiran vauvan kanssa,kun kerran olen kotona.
Miten te olette jakaneet kotityöt vastaavassa tilanteessa?
Jaksaako sitä edes tehdä mitään kotitöitä ihan pienen kanssa?
 
:laugh: Turha täältä on mitään feministien puolustusarmeijaa hakea avuksi. Hoidat hommat mukisematta niinkuin kuuluukin. Tekosyyt voit työntää hanuriisi.

Mies hoitaa omat hommansa, sinä omasi. Pidä koti kunnossa äläkä hengaile koneella hakemassa nettifoorumeilta oikeutusta luumuilulle.
 
Meillä mies on pitänyt isyyslomaa heti kun laitokselta on kotiuduttu, siitä on todella ollut apua. Olen saanut pesiä muutaman päivän suht rauhassa.
Yleensä olen saanut tehtyä normihommat ihan suht koht hyvin. Joskus on päiviä, että lapset on vaatineet enemmän ja silloin koti on odottanut vuoroaan. Onneksi olen ihminen, joka ei ota stressiä vaikka pyykit/tiskit jäävätkin väliin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
:LOL: Turha täältä on mitään feministien puolustusarmeijaa hakea avuksi. Hoidat hommat mukisematta niinkuin kuuluukin. Tekosyyt voit työntää hanuriisi.

Mies hoitaa omat hommansa, sinä omasi. Pidä koti kunnossa äläkä hengaile koneella hakemassa nettifoorumeilta oikeutusta luumuilulle.
Click to expand...

Ilmeisesti kuvittelet oikeasti olevasi hauska.
Tsemppiä, kannattaa kehittää noita läppiä vielä. (y)
 
  • Tykkää
Reactions: Boobabe
Riippuu niin paljon vauvastakin. Esikoinen nukkui todella huonosti ja vaati jatkuvaa kaunniskelua. Silloin ei paljoa jaksanut mitään.

Nyt toinen vauva viihtyy pätkiä lattialla ja sitterissä. Sekä kantoliinassa saattaa olla parikin tuntia tyytyväisenä. Heräilee yöllä vain 2-4 kertaa syömään. Joten nyt jaksaa kyllä hyvin ruoan laitot, pyykit, ulkoilut, siivoilut, kaupassa käynnit yms. Ja toki mies auttaa sen minkä töiltä kerkeää. Ja jos on huonompi päivä niin jätän hommat tekemättä ja pyydän miestä tuomaan jotain ruokaa tai otan pakkasesta.
 
Meillä molemmilla kerroilla on tehty kotityöt lähes kuten ennenkin. Eli minä hoidan pyykit ja tiskit yms. Mies vastaa imuroinnista ja tiskikoneen tyhjennykestä. Toki välillä tekee muutakin. Se joka ei sillä hetkellä niitä tee on lasten kanssa. Mies on pitänyt isyysvapaat vasta lapsen ollessa 8kk ja tämän nuorimman kanssa 6kk kohdalla.
Välillä on sitten ostettu einestä/noutoruokaa jos ei ole jaksanut kokata ja pyykkiä pesty useampi koneellinen kerralla jos päässyt kertymään. Myös imurointi on usein saanut muutaman päivän odottaa.
Koirien lenkitykseen en sano mitään kun ei sellaista ole, mutta esikoista on on tullut vastasyntyneenkin kanssa ulkoilutettua päivittäin :) lapsilla 2v2kk ikäeroa ja edelleen molemmat kotihoidossa, joten tekemistä riittää.

Mä melkein väittäisin että ihan alkuun ei sitä apua kotitöissä niin tarvitse, vauva kantoliinaan ja samalla tekee kotitöitä, nyt konttaavan kaiken lattialta syövän kanssa saa enemmän olla vahtimassa tekemisiä, eikä hommaa helpta tavaroita jatkuvasti levittävät esikoinen..
 
Se riippuu lapsesta. Jos lapsi on levoton ja valvottaa paljon, sitä voi olla melkoisessa koomassa. Jotkut lapset ei myöskään nuku vaunuissa, joten koiran lenkittäminen voi olla silloin vaivalloista.
Itse olen hoitanut suurimman osa kotitöistä ja koiran ulkoiluttamisen ihan lasten iästä riippumatta. Koiran ulkoilutus oli oikein hyvä juttu, synnyttämisen jälkeen tarvitsee juurikin sellaista rauhallista ulkoliikuntaa, sitä palautuu paremmin ja ulkoilma virkistää. Kahden lapsen kanssa koiran lenkittämiset olivat suorastaan henkireikä, kun sai hetken olla omissa ajatuksissaan lasten katsellessa maisemia.

Asumismuotokin vaikuttaa. Asuimme vauva-aikana vuokralla kaupungissa, joten kotitöitä oli päivittäiset imuroinnit, siivoukset, pyykit ja ruoka, niihin riittä kun sai tehokkaasti tehdä asioita tunnin päivässä. Sen jaksaa vaikka väsyneenäkin. Jos kyseessä on iso omakotitalo jossa remonttia, paljon lumitöitä tms. niin siinä voi alkaa jo väsyttääkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Itse olen hoitanut suurimman osa kotitöistä ja koiran ulkoiluttamisen ihan lasten iästä riippumatta. Koiran ulkoilutus oli oikein hyvä juttu, synnyttämisen jälkeen tarvitsee juurikin sellaista rauhallista ulkoliikuntaa, sitä palautuu paremmin ja ulkoilma virkistää. Kahden lapsen kanssa koiran lenkittämiset olivat suorastaan henkireikä, kun sai hetken olla omissa ajatuksissaan lasten katsellessa maisemia.
Click to expand...

Miksi siihen lasten kanssa ulkoiluun tarvitaan koira? Voi niiden lasten kanssa lähteä kävelylle ilman koiraakin, joka todellisuudessa on vain lisävaiva.
 
Sen verran kun on ollut pakko.

Esikoisen kanssa oi helppoa kun kaupassakäynti ja roskapussin vieminen olivat suurimmat murheet.

Sit kun tulivat kakkonen, kolmas ja neljäs oli tahti hieman toinen kun piti hakea polttopuita ja lämmittää saunaa ja hoitaa sisätilojen lisäksi pihaa ja kuskata vanhempia lapsia kerhoon ja...

Jokaikinen päivä oli ruoka valmiina ja suurimmat siivottu kun mies palaili työstä kotiin. Se sai sit hoitaa ne raskaimmat, pilkkoa polttopuut, kantaa vettä, rempata taloa jne.
 
Sehän riippuu paljon vauvan vaativuudesta, äidin väsymyksestä ja myös terveyden tilasta. Itse oli todella kipeä (pahat pukamat synnytyksestä, paine ja kipu pahenivat seistessä/istuessa) ensimmäisen lapsen jälkeen. Asuimme rivitalossa, kotitöitä oli hyvin vähän, ei lemmikkejä eikä muita lapsia. Makasin lähinnä, kuukausitolkulla. En tiedä miten olisin pysynyt järjissäni jos olisi pitänyt sillä per*eellä revetä joka paikkaan.
 
Modernilla nykynaisella löytyy aina takataskusta tuhat ja yksi syytä lusmuilla ja pakoilla vastuuta ja vaivannäköä ja keinot nostaa itsensä jalustalle, niinkuin näistä jokapäiväisistä ketjuistakin voi lukea. Yhteiskunnan ja miehen pitää tuoda naiselle leipä, toimeentulo, katto pään päälle ja eikä siinä vielä kaikki, lisäksi miehen pitää hoitaa koti ja lapset koska arvon prinsessan perse on uupunut lapsen maailmaan paskomisesta.

Ei jumalauta. Peräpukamat ja uupumus. :laugh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Modernilla nykynaisella löytyy aina takataskusta tuhat ja yksi syytä lusmuilla ja pakoilla vastuuta ja vaivannäköä ja keinot nostaa itsensä jalustalle, niinkuin näistä jokapäiväisistä ketjuistakin voi lukea. Yhteiskunnan ja miehen pitää tuoda naiselle leipä, toimeentulo, katto pään päälle ja eikä siinä vielä kaikki, lisäksi miehen pitää hoitaa koti ja lapset koska arvon prinsessan perse on uupunut lapsen maailmaan paskomisesta.

Ei jumalauta. Peräpukamat ja uupumus. :LOL:
Click to expand...


Mieshän siinä on varsinainen prinsessa, jos pelkkä töissäkäynti on mielestään niin raskas ja ihmeellinen uroteko ettei sen lisäksi tarvi mitään muuta tehdäkään vaan on oikeutettu vetämään lonkkaa kaiken vapaa-aikansa. :love:
 
Empä alkuun jaksanu ja pystyny. Vauva vaati kellon ympäri ja oma tila oli menny kehnoksi. Hyvä kun selvisin päivistä muutenkaan. Onneksi koti nyt ei siitä kärsiny että tiskit meni miten meni ja siivous odotti. Miehen isyysloma meni siinä että ylipäätään päästiin kotiin ja alku viivästyi kun homma venyi ja venyi eikä valmista synnytyksestä meinannu tulla. Ukko teki mulle jääkaappiin evästä jota napsin sitten vauva sylissä. Kyl mää sitte aloin enemmän tehä kun oma vointi koheni ja uskalsin olla pystyssä pitääkseni pientä repussa. Muuten se huus eikä nukkunu ko pätkiä vain.
 
Alkuperäinen kirjoittaja mamiiii:
Sehän riippuu paljon vauvan vaativuudesta, äidin väsymyksestä ja myös terveyden tilasta. Itse oli todella kipeä (pahat pukamat synnytyksestä, paine ja kipu pahenivat seistessä/istuessa) ensimmäisen lapsen jälkeen. Asuimme rivitalossa, kotitöitä oli hyvin vähän, ei lemmikkejä eikä muita lapsia. Makasin lähinnä, kuukausitolkulla. En tiedä miten olisin pysynyt järjissäni jos olisi pitänyt sillä per*eellä revetä joka paikkaan.
Click to expand...

Et aatellu että lääkäristä ois löytynyt apu niihin pukamiin..?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Et aatellu että lääkäristä ois löytynyt apu niihin pukamiin..?
Click to expand...

Juu, ajattelin ja kävinkin useamman kerran. Jos peräaukko on joka puolelta pullistunut muodottomaksi sinipunaiseksi möykyksi, niin ei sille mitään voi oikein tehdä. Kyllä se siitä vetäytyi ajan kanssa, puudutusaineita käytin runsaasti. Heltat jäi siitä muistoksi. Niitäkään ei leikata kun pitäisi käytännössä koko perse operoida, ja arpikudos voisi olla joustamaton ja siten pahempi. Kukaan ei halua ottaa asiakseen, koska olen vielä lapsentekoiässä, ja mahdollisesti pilaan perseeni vielä toistamiseen.

Yksityisellä olen käynyt pari tonnia syytämässä kirjaimellisesti persieen, mutta ei se siittään oo muuttunut, heltat jää. Sisäisiä pukamia minulla ei siis ole ollenkaan. Ja varmasti taas pullistuu muodottomaksi jos puskee toisen penskan ulos.

Ja mitä mieheeni tulee, voin kertoa että näki tilanteen eikä kyseenalaistanut vuoteessa viihtymistäni tippaakaan.
 
En olisi alkuun pystynyt ulkoiluttamaan koiraa. Viikko synnytyksestä läksin 400 metrin rauhalliselle kävelylle. Koville otti, että jaksoin kävellä takaisin kotiin. Mitään ihmeenpää minulla ei ollut, mutta jostain syystä en vain ollut palautunut synnytyksestä. Seuraavan synnytyksen jälkeen ei ollut vastaavaa, sillä synnytys ei ottnut ollenkaan niin koville.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Modernilla nykynaisella löytyy aina takataskusta tuhat ja yksi syytä lusmuilla ja pakoilla vastuuta ja vaivannäköä ja keinot nostaa itsensä jalustalle, niinkuin näistä jokapäiväisistä ketjuistakin voi lukea. Yhteiskunnan ja miehen pitää tuoda naiselle leipä, toimeentulo, katto pään päälle ja eikä siinä vielä kaikki, lisäksi miehen pitää hoitaa koti ja lapset koska arvon prinsessan perse on uupunut lapsen maailmaan paskomisesta.

Ei jumalauta. Peräpukamat ja uupumus. :LOL:
Click to expand...
Älä nyt viitsi. Ensinnäkään kukaan mies ei elätä ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa saavaa naista, ja jos työpäivän jälkeen pitää jaksaa tehdä ne samat kotihommat kuin ennen lastakin, niin onko se liikaa vaadittu. Harva mies haluaa nykyään enää olla mikään 50-lukulainen hyysättävä isäntä, jolle on keitetty kuoripotut ja tehty läskisoosi kun arvon työläinen saapastelee kotiin tuomaan vaimokullalle vähän talousrahaa. Se olisi miehen kapasiteetin rankkaa aliarvioimista.

Jos susta on helppo homma kasvattaa omassa kehossaan toinen ihminen, synnyttää hänet ja tuottaa maito lapsen ruokkimiseksi, niin sehän on hieno homma, eikös juu. Joillakin se vaan ei mene ihan niin simppelisti, raskaus ja synnytys voivat kuluttaa ja vaurioittaa elimistöä kovastikin. Kun lapsi on syntynyt, on lapsesta huolehtiminen ja äidin palautuminen ihan kaikkein tärkeimpiä asioita. Mies kykenee pyöräyttämään einesruokansa mikrossa ja pistämään astiansa tiskikoneeseen aivan kuten ennen lastakin, jos nainen ei vaan pysty eikä jaksa mitään tehdä. Minä jaksoin mutta tiedän monta sellaista synnytystä ja vauva-aikaa, että jos olisin ne joutunut käymään läpi, en olisi minäkään jaksanut huolehtia kodista.
-9-
 
Njoo, aluksi mies teki kaiken paitsi kävi vessassa ja suihkussa mun puolesta. Ihan sitä myöten että auttoi yöllä siirtämään vieressä nukkuvan vauvan rinnalle kun olin liian kipeä tekemään sitä itse (vähän **tuiks mennyt sektio ja epäonnistunut kivunhoito). Joten juu en kumarrellut tiskikonetta tyhjentelemässä tai imuroinut.

Ja välillä jopa paloitteli ruoka-annokset valmiiksi, kun vauva oli rinnalla ihan jatkuvasti tai oli nukahtanut syliin ja heräisi heti jos lasken pois :D Ihana mies, aarre!

Handlaan kyllä kodin muuten ihan ok, mutta eka kuukausi sektion jälkeen olen ollut molemmilla kerroilla rampa fyysisesti (toisessakin komplikaatioita) ja sitten on hidastanut väsymys ja mielialapulmat. Onneksi puoliso on seisonut rinnalla nuokin vaiheet ja kannatellut eikä nipottanut tiskeistä.
 
Kaikki kotityöt on tullut tehtyä. Suurempaan siivoukseen ei oo yksin kolmen kanssa riittänyt rahkeet, mutta ruuat, pyykit, imurointi, keittiöhommat, yleinen raivaus, vessan pesu, kerhoon ja harrastuksiin kuljetukset, kaupassa käynnit hoitunut koko ajan, nyt nuorin 3kk. Mies päivät töissä ja illalla muissa hommissa. Kotiutuu noin 21-22. Ja nuorimmalla koliikki, joka nyt helpottaa.
 
Eihän sitä vastasyntynyttävoi viedä pakkasella ulos eli todennäköisesti etvoi helmikuussa ulkoiluttaa koiraa.
Meillä mies on pitäny muutaman viikon isyyslomaa aina vauvan synnyttyä, esikoisen synnyttyä ihmeteltiin yhdessä sitä vauvan hoitoa ja kukaan ei sen kummemmin tehny kotitöitä, eihän kahden aikuisen perheessä juuri mitään kotitöitä ole ja vastasyntynyt ei paljon sotke.
Muiden lasten kohdalla on yhdessä pyöritetty lapsiperhearkea vauva kainalossa ja univelkaisena.

Kannattaa vastuuttaa isää siinä vauvanhoidossa ja tehdä mieluummin itse kotitöitä tai vaikka lähteä sen koiran kanssa ulos niin isä saa vauvaan kontaktia myös.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Eihän sitä vastasyntynyttävoi viedä pakkasella ulos eli todennäköisesti etvoi helmikuussa ulkoiluttaa koiraa.
Meillä mies on pitäny muutaman viikon isyyslomaa aina vauvan synnyttyä, esikoisen synnyttyä ihmeteltiin yhdessä sitä vauvan hoitoa ja kukaan ei sen kummemmin tehny kotitöitä, eihän kahden aikuisen perheessä juuri mitään kotitöitä ole ja vastasyntynyt ei paljon sotke.
Muiden lasten kohdalla on yhdessä pyöritetty lapsiperhearkea vauva kainalossa ja univelkaisena.

Kannattaa vastuuttaa isää siinä vauvanhoidossa ja tehdä mieluummin itse kotitöitä tai vaikka lähteä sen koiran kanssa ulos niin isä saa vauvaan kontaktia myös.
Click to expand...
Miten ja millä sitä arkea oikein pyöritetään? Myötä- vai vastapäiväänkö?

"Arjen pyörittäminen" on helvetin raivostuttava, laiskojen marttyyrinaisten keksimä jeesusteluilmaisu jolla saadaan täysin triviaali ja yksinkertainen eläminen kuulostamaan joltain massiivisia ponnisteluja vaativalta toiminnalta.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa