Kun vaimo lyö

[Jokunen]

Tapasin tässä vuosikymmenen jälkeen lapsuuden aikaisen kaverini eräällä työmatkalla. Vietimme yhteisen illan ja yön ryypiskellen ja keskustellen kun satuimme asumaan samassa hotellissa.

Yllätyksekseni hän kertoi että koko avioliiton ajan hänen vaimo on lyönyt ja hakannut häntä. Tämä mies on 185 cn ja painaa noin 90 kiloa ja vaimo alle 60 kiloinen ja lyhyt. Kerran kaveri sanoi läpsäyttäneensä takaisin ja silloin nainen oli juossut ulos ja huutanut naapureita soittamaan poliisit sanomalla että mies yrittää tappaa.

Miten tämä on mahdollista? Onko tässä taustalla jonkinlainen halu tulla alistetuksi? Haluaako nämä lyödyt tulla alitajuisesti rangaistuksi jostakin? Tämä on minusta käsittämätöntä. Itse en kyllä alistuisi missään tapauksessa väkivallan edessä.

Seuraavana aamuna kaveri sanoi vähän keskustelujamme häpeillen että onhan se hyvä että vaimo pitää vähän jöötä.

Kai tässä joku ongelma on mutta enpä osaa mennä neuvomaan.

 

[Syyllinen mies]

Vaimolla on papin,poliisin,tuomarin ja sosiaali... LUPA lyödä sopivasti. Vähän niinku pikku koira saa rikkoa paikkoja ja purra mutta iso koira ei saa , koska se voi vaikka tappaa pikku koiran... Ison koiran tuomio on tyly , LOPETTAMINEN !

 

[Whip]

Minäkin lyön miestäni. Olen pienempi, mutta naamalle voi läväyttää pienikin. Mies on alkoholisti ja kotona saamaton ja laiska, välillä menee hermot. Mikään puhe ei tehoa, lyönnin aiheuttama kipu herättää hetkeksi. tämä on paha kierre.

 

[vaimo]

Löin kerran liian kovaa ja silloin lopetin.

 

[Niinpä]

Kyllä olen minäkin lyönyt miestäni useastikkin. En pysty sanoin satuttamaan häntä samoin kuin hän, eikä myöskään välillä ymmärrä muuten kun on lyötävä niin tajuaa paremmin. Jos uskois mitä sanoo niin silloin ei tarvitsisi lyödä. Ja miettisi kuinka herkkiä naiset olemme, loukkaannumme aika pienistäkin sanoista. onhan se väärin mutta aina ei ole muuta keinoa saada toista tajuamaan omia tekosiaan.

 

[Lenita]

No olipa kyllä erikoinen syy ja lupa lyömiselle!!!! Et kai oikeasti pidä oikeutettuna lyödä siksi että olet niin - herkkä!
Tai siis, että miten voit olla herkkä jos mätkit kaveria siksi, että itset olet yliherkkä kun loukkaannut ""pienimmistäkin sanoista""! Siis ihan oikeasti hae apua yliherkkyyteesi ja opettele itse elämään itsesi kanssa ensiksi! Lyöminen ei ole kyllä ratkaisu mihinkään! Miten sinä itse ajattelet sen oikeutetuksi? Millaisissa tilanteissa lyöt? Siis ellei tämä oo provo....

 

[Mikä puupää!]

""Ja miettisi kuinka herkkiä naiset olemme, loukkaannumme aika pienistäkin sanoista. onhan se väärin mutta aina ei ole muuta keinoa saada toista tajuamaan omia tekosiaan.""

Yhtä idioottimaista perustelua en ole kuullut, lähes sanattomaksi vetää tällaisen typeryyden edessä. Samoilla perusteilla nimittäin voisi oikeuttaa kaiken väkivallan maailmassa. Sinun herkkyytesi ei todellakaan oikeuta lyömistä eikä edes se, että haluat saada toisen tajuamaan tekosensa.

 

[Inhorealisti]

Tässähän se taas tulikin. Verbaalisesti lahjattomampi lyö. Kun ei sanat riitä, otetaan muut keinot käyttöön. Harva mies on kuvitellutkaan, että tämä olisi jotenkin sukupuolisidonnainen asia.

 

[Herran tähden]

Olisiko sinusta oikein, jos miehesi löisi sinua samasta syystä? Ihan vaan siksi kun ei saa sanottavaansa paremmin perille, sinä ärsytät häntä ja hän kun on niin herkkä loukkaantumaan...

Mikään ei oikeuta lyömiseen! Ei siihen naisella sen paremmin ole oikeutta kuin miehelläkään!

 

[Ei ihan noin]

Ei ole kysymys mistään verbaalisesta lahjakkuudesta, vaan siitä, kuka osaa sanoin loukata pahemmin.

Jotkut osaavat sanoa mielettömän ilkeästi ja loukkaavasti toiselle. Jotkut ovat taas sanoissaan hienotunteisia, lyönti on heidän ainoa keino purkautua.

 

[Inhorealisti]

Ahaa, että hienotunteisten ihmisten ainoa purkautumiskeino on lyöminen? Mitä sieniä sinä olet vetänyt?

 

[ymmärrys]

Niin ja oikein herkkien kannattaa hommata kotiin se nyrkkeilysäkki tai miksi ei nainenkin voisi harrastaa nyrkkeilyä. -- ???
Mikkelin mätkijä muijat - nyrkkeilyseura - juuh voisikin olla hyvä..

 

[Ei ihan noin]

Ei se hienotunteisin aina lyö.
Useimmiten hän pakenee kotoa, on hiljaa, myötäilee ja kärsii saamansa loukkaukset.

Se, joka ei osaa käsitellä asiaa muuten -se lyö.

Tarkoitin sanoa, että ei kyse ole mistään verbaalisesta lahjakkuudesta vaan pirullisuudesta ja toisen kunnoittamattomuudesta. Jotkut vaan osaa lyödä sanoilla niin että todella sattuu.

 

[Inhorealisti]

No oikeuttaako pirullisuus naisen tai miehen lyömään?

 

[Minun mies]

Minun mies kyllä ansaitsee joka mätkyn. On se niin pirullinen. Mitään asiaa ei suostu käsittelemään saati keskustelemaan. Aina on vaiti ja mököttävä ja sitten kun jotain sanoo se on jotain hyvin ilkeää, minun mollaamistani ja toisten naisten inhottavaa kehumista ja ihastelua. Kyllä on maailmassa paljon pirullisuutta. Taidanpa ottaa siltä lompsan pois. Ei varmaan kehtaa mennä pankkiin ruikuttamaan. Ja minä kyllä lyön aina kun sen ansaitsee. Johan on piru, ettei miehestä saada kotiasioita irti.

 

[Herran tähden]

Niin, minun exäni löi minua siksi kun minä olin niin pirullinen ja ärsyttävä... Jos halusin katsoa telkkua väärältä kanavalta, olin pirullinen akka. Jos mäkätin kotitöistä, olin pirullinen akka. Myönnän että joskus todella olin pirullinen. Osaan kyllä antaa verbaalisen ruoskan viuhua riittävästi ärsytettynä. Mutta ei se silti oikeuta toista lyömään! Jos et sanoihin kykene sanoilla vastaamaan, niin ikävää sinun kannaltasi. Fyysiseen väkivaltaan se ei sinua siltikään oikeuta.

 

[Hä?]

Mikäs sitten tämän ""herran tähden"" oikeutti olemaan pirullinen ja loukkaamaan toista? Mikä?

Niinkö se on että toiselle saa olla ihan niin ilkeä ja vittumainen kuin kykenee olemaan kunhan ei lyö fyysisesti? Ihanko oikeesti?

Ja mitäkähän rakkautta se sellainen sitten on... voi luoja!

 

[Herran tähden]

Juu valitettavasti olen sen verran pirullinen ihminen, että sanon mielipiteeni kovastikin, jos toinen ensin minua haukkuu. Meillä se oli niin, että exällä kyllä oli oikeus olla minulle pirullinen. Minulla oli oikeus kuunnella kiltisti kiukuttelut ja mukautua hänen haluihinsa. Jos minä äidyin ärsytettynä piruilemaan takaisin, niin sain turpaani.

Siinä olet kyllä oikeassa, rakkaudella on hyvin vähän sijaa suhteessa enää siinä vaiheessa.

 

[juupa juu]

Niin kyllä mun mielestän sanat ja lyöminen ihan yhtä pahoja on jos asiota ei osata selvittää ilman nyrkkiä ja toisen loukkaamasista niin ei minun mielestä tarvitsisi olla suhteessa toiseen ihmiseen laisinkaan , ennenkö osaa kunnioitta toista.
Et ihan turha haukkua niitä jotka lyövät kun ihan yhtä paha on myös se verbaalinen.

 

[Huh!]

Minä olen varmaankin ihan toisesta maailmasta, koska en ymmärrä tätä keskustelua.

NAISILLE

Miestä ei saa lyödä!

MIEHILLE

Naista ei saa lyödä!

VANHEMMILLE

Lasta ei saa lyödä!

Eivätkö nämä faktat ole kaikille selviä asioita?

 

[Herran tähden]

Eikö sen toisen kunnioittamisen pitäisi olla molemminpuolista? Miten pitkään sinä kunnioittaisit miestä, joka ei sinua kunnioita yhtään? Sinäkö sitten vaihtaisit telkkarikanavaa kesken lempiohjelmasi miehesi vaatimuksesta, etkä sanoisi mitään? Saisiko sinun miehesi haukkua sinut läskiksi lehmäksi ilman, että sinä sanot mitään takaisin? Onko sinusta tekemättömistä kotitöistä huomauttaminen peruste hakkaamiselle? Todellako sinä et koskaan, et edes pahimman riidan tuoksinassa, vastaisi miehesi sinun mollaamiseen samalla mitalla? Nämä ovat esimerkkejä niistä piruiluista, joilla mieheni oikeutti turpiin lyömisen. No, kaiketi sinä olet samaa mieltä hänen kanssaan.

Jännä sinänsä, että nykyisessä avioliitossani olen ihan yhtä temperamenttinen ja ärsytettynä pirullinen luonne kuin ennenkin. Silti nykyinen mieheni ei koskaan ole minua lyönyt. Pari kertaa riidellessä on hänelläkin sanat loppuneet ennen minun sanojani. Sellaisessa tilanteessa sain exältäni selkään kunnolla, hän ei ilmeisesti muutakaan keksinyt tilanteen laukaisemiseen. Nykyinen mieheni ei silti lyö, korkeintaan lähtee hetkeksi ulos rauhoittumaan. Sitten kun hän tulee takaisin on ihana pyytää molemmat anteeksi toisiltamme, kun kummallakaan ei ole mustaa silmää tai katkenneita kylkiluita.

Minä en todellakaan hyväksy toisen ihmisen fyysistä vahingoittamista. En hyväksy henkistäkään väkivaltaa. Minun mielestäni kuitenkaan kotitöistä tai telkkarista riitely ei oikein henkisen väkivallan kriteerejä täytä. Eikä se todella oikeuta fyysiseen väkivaltaan, ei missään olosuhteissa.

Jos ei toista sen vertaa kunnioita, ettei haukkumatta tai hakkaamatta yhteiselo onnistu, niin ehdottomasti pitäisi erota. Onneksi minä älysin sen aikanaan tehdäkin.

 

[Musta hevonen]

""Et ihan turha haukkua niitä jotka lyövät kun ihan yhtä paha on myös se verbaalinen.""

Ei pidä paikkaansa. Yhteen oikeaan kohtaan osuneeseen iskuun voi kuolla. Sanoihin ei voi kuolla.

 

[Ihmettelijä]

Miten yksikään nainen voi väittää, että verbaalinen ilkeily voisi olla pehempaa kuin fyysinen väkivalta? Onko joku nyrkkiä maistanutkin tätä mieltä?

 

[tuota noin]

Kumman lompsan sinä siltä viet? Jos miehen, niin millä oikeudella?

 

[Uusiovaimo]

Ei ole. Täällä vain naiset jotka lyövät puolustelevat tekojaan, eivätkä tajua että ihan yhtä väärin naisen on lyödä miestä kuin toisinkin päin.

Minun entisellä liitossani fyysinen väkivalta oli tasapuolista. Kymmenen vuoden aikana sain pari kertaa turpinii, mutta niin sai mieskin. Sanallinen väkivalta oli niin ikään tasapuolista ja onnekse päätimme lopulta erota. Olisimme repineet toisemme palasiksi sanallisesti, ja ehkä teimmekin sen. Kuumaa intohimoa, mustasukkaisuutta, kilailua, vahtimista ja kumpikaan ei alistunut. Pari kertaa molemmilla nyrkki heilahti ja lapsetkin olivat näkemässä.

Onneksi erosimme. Nyt moelmmat onnellisissa tasapainoisissa avioliitoissa tahoillamme, lapset tasapainoisia murkkuja ja vaikka tuollaista intohimoa en enää koskaan koe, ei se ollut sen arvoista. Tuskin hänenkään mielestä.

Syytä löytyi molemmista, vaikka sen aina näkee helpommin siinä toisessa osapuolessa.