Kuulostaako tämä epäilyttävältä?

[-ap-]

Minusta on melko sama, pettääkö mies vai ei. Avainlause on: Mies häipyy tekosyyn varjolla joka viikko pariksi päiväksi omalle asunnolleen, vaikka käytännössä asumme yhdessä.

Miksi siedät tuollaista temppuilua? Tottakai suhteessa saa olla omia menoja ja tekemisiä, mutta kyllä normaali ihminen osaa ilmoittaa normaalilla keskustelulla, että on nyt menoa tai haluaa olla yksin/kavereiden kanssa/hoitaa työasioita, tms. Ei siihen tarvita tekosyyllä polkaistua riitaa joka viikko. Ja olette sentään olleet yhdessä 3 VUOTTA.

Miksi juuri tämä mies on sinulle niin tärkeä, ettet jätä häntä? Turha selittää, että "luikertelee aina takaisin". Tottakai luikertelee, kun on oppinut, että sinä otat hänet takaisin. Jos haluat p*skasta kohtelusta eroon, riuhtaise itsesi eroon. Petti tai ei, kovin sitoutuneen oloinen ukkosi EI ole. Vai onko suhteen tarkoituskaan johtaa koskaan mihinkään, eli oikeaan yhdessäasumiseen, avioliittoon, perheeseen...?

Hyviä kommentteja, tosiaan ei se mies voisi luikerrella takaisin ellen minä siihen suostuisi. Olen joskus toivonut että suhde johtaisi yhdessä asumiseen ja perheeseen, mutta olen alkanut luopua siitäkin ajatuksesta. Yli kolmessa vuodessa voisi tapahtua vaikka mitä, vaikka nämä kaikki asiat joita joskus toivoin. Mutta niin ei ole käynyt. Syytä ei ole vaikeaa arvata.

 

[mursu]

Minusta on melko sama, pettääkö mies vai ei. Avainlause on: Mies häipyy tekosyyn varjolla joka viikko pariksi päiväksi omalle asunnolleen, vaikka käytännössä asumme yhdessä.

Minulla on mieheni kanssa pitempi historia (13 vuotta). Alkuvuosina, kun meillä ei ollut lapsia, hän häipyi usein omalle kämpälleen muutamaksi tunniksi tai päiväksi. Yritin joskus päästä jututtamaan häntä, mutta aina ei ovi auennut. Hänellä on kämppä kerrostalossa, jonne alaovesta pääsee vain summerilla sisään. Avainta hän ei tietenkään ole minulle antanut eikä koskaan halua kertoa, mitä siellä tekee.Epäilin häntä aluksi kaikenlaisesta, mutta vähitellen opin jättämään asian omaan arvoonsa. Hänellä on kaikenlaisia harrastuksia, joita haluaa puuhailla rauhassa, ja muutenkin hän kaipaa yksinoloa ajoittain.Nykyisin, kun meillä jo on muutama lapsi, hän ei enää häivy päiväkausiksi, mutta viettää kämpällään pari kolme iltaa viikossa ja palailee kotiin aamuyöstä. Aiemmin odottelin hänen paluutaan, mutta nykyisin en halua olla töissä puolinukuksissa yhden miehen takia. Mies saattaa myös hymeksiä saamilleen tekstiviesteille ja kiusoitella minua niillä, mutta koskaan hän ei suostuisi näyttämään niitä minulle. Lisäksi hän luottaa siihen, etten katso luvatta, vaikka puhelin voi lojua koko päivän pöydällä. En usko, että miehelläni on naisjuttuja. Ainakin, jos olisi, luulisi hänen lähteneen aikapäiviä sitten, niin tympääntyneeltä hän välillä vaikuttaa yhteiselämäämme.

 

[piinaavaa]

Enpä puutu muiden tekemisiin. Mutta jos mun miehellä olisi kämppä jossain ja häipyisi kerran viikossa ja riitaa haastaen ja olisi poissa muutamia päiviä. Ja mistä voin olla aivan varma, etteikö naisia siellä kävisi. Mä hankkisin itsekkin asunnon aivan huvikseni. Mua vaivaisi asia jos mies toimisi noin ja ottaisin selvää enkä olisi aina epätietoinen. Onneksi mulla ei noin asiat. Eikä mun mies suostuisi ikinä että mulla olisi kämppä jossain ja varmasti tulisi niin mustasukkaiseksi ja luulisi että tapaisin muita miehiä. Niin epäuskottavalta kuulostavat ap. miehen selitykset. Mun mies näyttää ja on sanonut, että saan katsoa tekstiviestit. Ja ettei sillä ole mitään salattavaa.

 

[piinaavaa tuokin]

No piinaavaa on kyllä tuokin, että tekstiviestejä pitäisi näyttää ja todistella, ettei ole mitään salattavaa. Ymmärrän hyvin, että ihminen tarvitsee omaa tilaa.

Ja tämä kun on sanottu, niin sanon myös uskovani että ap:n puoliso tekee tikusta riitaa vain päästäkseen pois ja jonkun toisen seuraksi. Kokemusta on: niin minäkin olen tehnyt.

 

[Theofano]

No piinaavaa on kyllä tuokin, että tekstiviestejä pitäisi näyttää ja todistella, ettei ole mitään salattavaa. Ymmärrän hyvin, että ihminen tarvitsee omaa tilaa.

Ja tämä kun on sanottu, niin sanon myös uskovani että ap:n puoliso tekee tikusta riitaa vain päästäkseen pois ja jonkun toisen seuraksi. Kokemusta on: niin minäkin olen tehnyt.

Jos on itse ajanut tilanteen sellaiseksi, että toisella on kaikki objektiiviset syyt epäillä, on ihan turha itkeä oman tilan perään, jos ja kun toinen tivaa tekstiviestejä nähtäväksi. En siis väitä, teitkö sinä näin vai tuli tivaamiset ensin, mutta Ap:n miehen kohdalla on selvää, että hän käyttäytyy hyvin epäilyttävästi, joten hänellä ei ole mitään perusteita vinkua oman tilansa perään.

Piinaavaa kuvaamasi tilanne on oikeasti silloin, jos ihminen on viaton EIKÄ ole objektiivisesti ajatellen käyttäytynyt epäilyttävästi tai tehnyt mitään epäilyttävää. Muunlaisissa tilanteissa piinaavaa on ehkä se, että voipi jäädä kiinni.

 

[piinaavaa tuokin]

Jos on itse ajanut tilanteen sellaiseksi, että toisella on kaikki objektiiviset syyt epäillä, on ihan turha itkeä oman tilan perään, jos ja kun toinen tivaa tekstiviestejä nähtäväksi. En siis väitä, teitkö sinä näin vai tuli tivaamiset ensin, mutta Ap:n miehen kohdalla on selvää, että hän käyttäytyy hyvin epäilyttävästi, joten hänellä ei ole mitään perusteita vinkua oman tilansa perään.

Piinaavaa kuvaamasi tilanne on oikeasti silloin, jos ihminen on viaton EIKÄ ole objektiivisesti ajatellen käyttäytynyt epäilyttävästi tai tehnyt mitään epäilyttävää. Muunlaisissa tilanteissa piinaavaa on ehkä se, että voipi jäädä kiinni.

Vääriä johtopäätöksiä. Ei minulta ole koskaan kukaan tivannut tekstareita ja jos tivaisi, en sietäisi sitä kertaakaan riippumatta siitä, olisiko jotain "raskauttavaa" vai ei. Asioista voi tarpeen tullen keskustella ilman toisen yksityisyyden loukkaamistakin. Onneksi läheiseni ajattelevat asiasta samoin kuin minä.

 

[Eikös]

Vääriä johtopäätöksiä. Ei minulta ole koskaan kukaan tivannut tekstareita ja jos tivaisi, en sietäisi sitä kertaakaan riippumatta siitä, olisiko jotain "raskauttavaa" vai ei. Asioista voi tarpeen tullen keskustella ilman toisen yksityisyyden loukkaamistakin. Onneksi läheiseni ajattelevat asiasta samoin kuin minä.

tuollaisella asenteella ja ajatuksella olisi hyvä säilyttää yksityisyytensä ja elää omillaan. Silloin ei ole kellään syytä tivata eikä itsellä velvollisuutta vastata tai olla mieliksi.

Monet miehet ihan turhan usein vetoavat omiin oikeuksiin ja yksityisyyteen silloinkin, kun käytävät naista vain hyväkseen ja ovat omaksi hyväkseen suhteessa ajattelematta toista ollenkaan. Hyvin on itsekäs mies nytkin kyseessä, kehittymätön persoona ja oikutteleva lapsi.

Monet naiset ovat lopulta kärsimyksen partaalla, lapset häiriintyneitä ja liitto lopulta hajonnut, kun mies, lasten isä on juuri tuollainen oikuttelija, itsekäs lapsi, joka tarvitsee omaa aikaa ja rauhaa puuhasteluunsa kertomatta edes muille, missä piileksii ja mistä hänet tavoittaa. Jos on jatkuvasti tarve häipyä, ei ole valmis ja kypsä parisuhteeseen. Hylkäämiskokemus se on naiselle ja lapsille joka ainoa kerta, vaikka mies ei sitä siten mieltäisikään, vaan ajattelee omaa yksityisyyttään. Läsnäolo ja saatavilla olo kun on jokaisessa läheisessä suhteessa ja varsinkin lapsille hyvin tärkeää.

Apn kuvauksesta tulee kyllä mieleen miehen pakkomielle tai jonkinlainen pakkoneuroosi. Jutut siellä omassa kämpässä voivat olla ihan mitä vain - salattavaa kuitenkin. Varmaan mukana on joku tai jotkut ulkopuolisetkin, kun niitä viestejä aina pukkaa. Vai viestitteleekö hän itselleen?

 

[---mmm---]

Kaipa yksityisyydellä jokin arvo on, kun se on päätetty ihan lailla suojata.

 

[Ekös]

Kaipa yksityisyydellä jokin arvo on, kun se on päätetty ihan lailla suojata.

lakia tarvita silloin, kun yksityisyys on uhattuna ja väärinkäytösten kohteena? Jos haluaa suojata yksityisyytensä ei kannata ryhtyä parisuhteeseen ja perustaa ainakaan perhettä, joka perustuu yhteisille sopimuksille ja velvoitteille. Jos ei ole tarvetta ja halua sopia ja kertoa yksityisyyteen liittyvistä asioista, niin miksi hengailee suhteessa vuosia. Kyllä siinä on yksityisyyden rajat jo ylitetty.

Vai mitä mieltä olette parisuhteesta, joissa puolisot eivät tiedä tai halua toisen tietävän nimeään, osoitetaan ja puhelinnumeroaan, henkilötunnustaan, jos ne ovat salaisia ja haluaa pitää ne omana tietonaan? Puhelin ja kirjesalaisuus on pyhä, koskee myös alaikäisiä. Toisen terveystietoja ei saa tietoonsa ja kertoa myöskään kenellekään ilman lupaa. Raha-asiat ja taloudellinen tilanne kuuluu yksityisyyteen paitsi loppuun suoritetun verotuksen osalta. Tuomioista varmaan saa myös jostain tietoja, eivät ole salaisuus aina, eivätkä siis yksityisyyttä.

Sen sijaan toista ei nykytulkinnan mukaa saa julkisesti tai ainakaan henkilön oman tulkinnan mukaan epäillä tai syyttää "aiheettomasti", koska sen voi tulkita kunnianloukkaukseksi tai herjaukseksi ja tehdä siitä ainakin viranomaiselle tai poliisille tutkintapyyntö, joka ei tosin aina johda syytteeseen tai tuomioon, vaikka sellainen luulo taitaa monella olla. Tuomiolla kuitenkin usein uhkaillaan, joten älä siis epäile tai syytä, ellet ole varma !

Olisi hyvä, jos olisi enemmän tietoja laista ja lain sovelluksista ja tulkinnoista mm tuohon yksityisyyteen liittyen. Tuntuu, että ihmiset vetävät kaikkea hihasta haluten vedota auktoriteetteihin. Kyse on kuitenkin useimmiten vain moraalista eli siitä, mikä käsitetään oikeksi ja vääräksi.
Moraalikysymyksiähän netissä yleensä kysellään ja pohditaan.

 

[ei mikään kyttääjä]

No tässä "Ekösille" yksi laki: puhelin- ja kirjesalaisuus on rikkomaton, myös perheen sisällä ja parisuhteessa.

 

[-ap-]

Kiitos taas hyvistä kommenteistanne!

Tuossa puhelin-ja kirjesalaisuus asiassa olen aina itsekin ollut samaa mieltä, ennen tätä nykyistä suhdetta. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta kytätä kenenkään puhelimia tms. koska kukaan ei ole aikaisemmin antanut siihen minkäänlaista aihetta. Tämä nykyinen on käytöksellään aiheuttanut sen että minusta tuntuu etten voi luottaa häneen kaikissa asioissa ja kaikki tuntuu niin salamyhkäiseltä. Vaisto vain sanoo että jokin on pielessä ja sitä haluaisi mieluusti saada jotenkin todistettua että epäilyt ovat aiheettomia.

Tässä tapauksessa mies itse tarjoutui näyttämään viestin vaikken sitä ehtinyt edes pyytää ja ajattelin että voisin kerrankin katsoa mitä viestissä luki. Hän varmasti uskoi etten halua sitä nähdä kun en ole ennenkään halunnut ja sitten menikin pupu pöksyyn kuin sanoinkin että haluan sen nähdä. Voi olla että koittaa vain tahallaan tehdä minusta mustasukkaista koska huomaan että hän nauttii siitä kun saa minut epäilemään ja murehtimaan hänen tekemisiään. Kumpikaan vaihtoehdoista ei silti kuulosta hyvältä.

Tiedän myös että hän urkkii puhelintani mutta se ei haittaa koska minulla ei ole mitään salattavaa. Mutta itse hän vetoaa oikeuteensa olla näyttämättä minulle mitä hänen puhelimensa pitää sisällään. Toki hänellä se oikeus onkin enkä ole pyytänytkään saada nähdä mitä sieltä löytyisi, mutta se syö luottamusta pahasti jos kieltäytymällä kieltäytyy oikeuteensa vedoten jos kyseessä olisi ihan harmiton viesti. Johtopäätökset on tämän jälkeen helppo vetää...

 

[Theofano]

No tässä "Ekösille" yksi laki: puhelin- ja kirjesalaisuus on rikkomaton, myös perheen sisällä ja parisuhteessa.

Kyllä - sikäli, että toinen ei saa omine lupineen mennä kaivelemaan puolisonsa kännykkää ja posteja (mukaan lukien sähköpostit). Mutta missään ei kielletä sitä, että viestin vastaanottaja näyttää viestin puolisolleen. Mielestäni ihminen, joka suhteellisen objektiivisesti määritellen käyttäytyy epäilyttävällä tavalla, on velvollinen todistamaan puolisolleen viattomuutensa tahi sitten hänen on hyväksyttävä mukisematta se, että puoliso epäilee ja tekee ratkaisut epäilystensä pohjalta.

 

[en todellakaan näyttäisi]

Minun kännykässäni ei ole mitään vaarallista, mutta jos puolisoni vaatisi minua näyttämään tekstarit ja puhelutiedot, niin kyllä siinä parisuhde olisi kovalla koetuksella. Jos puoliso epäilee, niin siinä sitten epäilee ja tekee ratkaisut epäilystensä pohjalta ja totta vie hyväksyn sen mukisematta. En voisi elää sellaisen kyttääjän kanssa, parisuhteessa pitää olla luottamusta. Jos luottamusta ei ole, niin ei se siitä parane, että ruvetaan kyttäämään. Kukaan ei ole jättänyt pettämättä sen takia, ettei puolison kyttäämiseltä pysty. Tilaisuuksia löytyy aina sille, joka niitä haluaa.

 

[käytännöllinen isäntä]

Kai nyt tyhmempikin tuosta jo ymmärtää että tullaisen miehen on aika häipyä. Hyvää seksiä saa myös luotettavilta miehiltä. Sen takia missään suhteessa ei ole syytä roikkua.
JOS olisin parisuhteessa en sietäisi että toinen ei luota minuun sen vertaa että jättää joitain salaisuuksia elämäänsä. Ilmiselvästi tuo viesti olisi jonkin valheen paljastanut. Se että miehen luota löytyy naisen kosmetiikkaa viittaa että miehellä on myös matkatöissä oleva toinen kulta. Sinä olet se arki kulta ja toinen on niitä erikois päiviä varten..

Kiitos taas hyvistä kommenteistanne!

Tuossa puhelin-ja kirjesalaisuus asiassa olen aina itsekin ollut samaa mieltä, ennen tätä nykyistä suhdetta. Minulla ei ole koskaan ollut tarvetta kytätä kenenkään puhelimia tms. koska kukaan ei ole aikaisemmin antanut siihen minkäänlaista aihetta. Tämä nykyinen on käytöksellään aiheuttanut sen että minusta tuntuu etten voi luottaa häneen kaikissa asioissa ja kaikki tuntuu niin salamyhkäiseltä. Vaisto vain sanoo että jokin on pielessä ja sitä haluaisi mieluusti saada jotenkin todistettua että epäilyt ovat aiheettomia.

Tässä tapauksessa mies itse tarjoutui näyttämään viestin vaikken sitä ehtinyt edes pyytää ja ajattelin että voisin kerrankin katsoa mitä viestissä luki. Hän varmasti uskoi etten halua sitä nähdä kun en ole ennenkään halunnut ja sitten menikin pupu pöksyyn kuin sanoinkin että haluan sen nähdä. Voi olla että koittaa vain tahallaan tehdä minusta mustasukkaista koska huomaan että hän nauttii siitä kun saa minut epäilemään ja murehtimaan hänen tekemisiään. Kumpikaan vaihtoehdoista ei silti kuulosta hyvältä.

Tiedän myös että hän urkkii puhelintani mutta se ei haittaa koska minulla ei ole mitään salattavaa. Mutta itse hän vetoaa oikeuteensa olla näyttämättä minulle mitä hänen puhelimensa pitää sisällään. Toki hänellä se oikeus onkin enkä ole pyytänytkään saada nähdä mitä sieltä löytyisi, mutta se syö luottamusta pahasti jos kieltäytymällä kieltäytyy oikeuteensa vedoten jos kyseessä olisi ihan harmiton viesti. Johtopäätökset on tämän jälkeen helppo vetää...

 

[Theofano]

Minun kännykässäni ei ole mitään vaarallista, mutta jos puolisoni vaatisi minua näyttämään tekstarit ja puhelutiedot, niin kyllä siinä parisuhde olisi kovalla koetuksella. Jos puoliso epäilee, niin siinä sitten epäilee ja tekee ratkaisut epäilystensä pohjalta ja totta vie hyväksyn sen mukisematta. En voisi elää sellaisen kyttääjän kanssa, parisuhteessa pitää olla luottamusta. Jos luottamusta ei ole, niin ei se siitä parane, että ruvetaan kyttäämään. Kukaan ei ole jättänyt pettämättä sen takia, ettei puolison kyttäämiseltä pysty. Tilaisuuksia löytyy aina sille, joka niitä haluaa.

Se on sinun valintasi. Mutta edelleen, itse puhun tilanteista, joissa kumppani on AIVAN SELKEÄSTI käyttäytynyt hyvin epäilyttävällä tavalla. Jos itse käyttäytyy siten, että toisella on kaikki objektiiviset perusteet epäillä ja ainoastaan kuuromykkäsokea puoliaivoinen oranki ei epäilisi, on minusta ihan turha ryhtyä marttyyrina itkemään ja istumaan yksityisyydensuojansa päällä. Tällaisissa tapauksissa ei ole kyse mistään kyttäämisestä.

Ja tässäkin on ollut kyse yhdestä tekstiviestistä. Ja vieläpä siitä, että olisi riittänyt, jos olisi näytetty, keneltä se on. Sisältöä ei olisi tarvinnut näyttää.

 

[BeenThereDoneThat]

Olin useamman (lopulta melkein 8) vuoden suhteessa mieheen, jolla oli juuri tuollainen tapa yhtäkkiä tehdä kärpäsestä härkänen ja kadota takaisin omaan asuntoonsa.

Olin nuori ja hölmö ja uskoin ne vakuuttelut hänen kömpiessään takaisin, kuinka hän ei tiennyt mitä tapahtui ja olipa hän jotenkin sekaisin ja kylläpä hän rakastaa minua ja ja ja. Jossain välissä alkoi minullekin selvitä, että niiden katoamisten takana oli aina joku nainen... Mies oli onnistunut täysin kirkkain silmin aina valehtelemaan minulle. Tekstareita ei tietenkään voitu näyttää, kauheaa kuinka edes kehtaan epäillä?!? Enkö ikinä koskaan usko häntä?!?

Eräs kerta sitten tein sen, keksin hänen sähköpostinsa salasanan ja luin meilit. Parisen päivää sen jälkeen istuessamme kahvilla, kysyin ihan suoraan, että itselläni on sellainen olo kuin hän ei kertoisi minulle asioista ihan totuutta ja jos lupaan olla suuttumatta, niin hän voisi kertoa minulle ja aloittaisimme tavallaan alusta ja puhtaalta pöydältä suhteemme. Jumalaton kauhistus kuinka voinkaan epäillä ja miten en luota ja hän niin kaiken kertoo ja rakastaa eikä todellakaan salaile mitään ja miksi minä en vain voi luottaa... Tyhmä tyhmä tyhmä ja nuori minä pistin riidan pystyyn, selvittelimme asiaa ja jopa muutimme yhteen, mutta runsas vuosi myöhemmin totesin ettei minulla ole enää sääliä kummempia tunteita eikä luottamusta kyseiseen mieheen jäljellä, kunnioituksesta nyt puhumattakaan. Onneksi lähdin siitä suhteesta vihdoin ja viimein pois, maailmassa on nimittäin ihan kunnollisiakin miehiä olemassa!

Raukkaparka muuten itki vielä kolmisen vuotta perääni, vaikka ottikin samantein itselleen yhden niistä aiempien vuosien hoidoistaan (jonka kanssa oli kuulemma ollut vain pelkkä platoninen suhde ja kerran nukuttu yhdessä

 

[realismia]

On kyllä niin taas tekopyhää tekstiä täällä tuosta "yksityisyydestä" ja lainsäädännöstä, että ihan ihmetellä täytyy, vaikka onkin anonyymi Ellien nettipalsta kyseessä. Voisi asioita ehkä ajatella myös kontekstissaan, eikä abstrakteina yleisinä sääntöinä, jotka perustuvat lakiin. Siinä vaiheessa, kun suhde on omaehtoisesti ajettu suuren epäluottamuksen tilaan, on suorastaan naurettavaa vinkua viestintäsalaisuuksista. Jos ongelmaa ei ole ja asia rauhoittuu viestin lähettäjän näyttämällä, voidaan kysyä onko lainsäädäntö tärkeämpää kuin suhteen jatkuminen. Jos on, niin suhdetta ei ole mitään mieltä jatkaa.

 

[höh]

On kyllä niin taas tekopyhää tekstiä täällä tuosta "yksityisyydestä" ja lainsäädännöstä, että ihan ihmetellä täytyy, vaikka onkin anonyymi Ellien nettipalsta kyseessä. Voisi asioita ehkä ajatella myös kontekstissaan, eikä abstrakteina yleisinä sääntöinä, jotka perustuvat lakiin. Siinä vaiheessa, kun suhde on omaehtoisesti ajettu suuren epäluottamuksen tilaan, on suorastaan naurettavaa vinkua viestintäsalaisuuksista. Jos ongelmaa ei ole ja asia rauhoittuu viestin lähettäjän näyttämällä, voidaan kysyä onko lainsäädäntö tärkeämpää kuin suhteen jatkuminen. Jos on, niin suhdetta ei ole mitään mieltä jatkaa.

Onko ylipäätään järkeä jatkaa suhdetta, jossa tilanne "rauhoittuu viestin lähettäjän näyttämällä"?

 

[piinaavaa tuokin]

Se on sinun valintasi. Mutta edelleen, itse puhun tilanteista, joissa kumppani on AIVAN SELKEÄSTI käyttäytynyt hyvin epäilyttävällä tavalla. Jos itse käyttäytyy siten, että toisella on kaikki objektiiviset perusteet epäillä ja ainoastaan kuuromykkäsokea puoliaivoinen oranki ei epäilisi, on minusta ihan turha ryhtyä marttyyrina itkemään ja istumaan yksityisyydensuojansa päällä. Tällaisissa tapauksissa ei ole kyse mistään kyttäämisestä.

Ja tässäkin on ollut kyse yhdestä tekstiviestistä. Ja vieläpä siitä, että olisi riittänyt, jos olisi näytetty, keneltä se on. Sisältöä ei olisi tarvinnut näyttää.

Sä missaat nyt koko pointin. Jos itse käyttäytyy siten, että toisella on kaikki objektiiviset perusteet epäillä ja ainoastaan kuuromykkäsokea puoliaivoinen oranki ei epäilisi, niin minkä hemmetin takia niitä tekstareita pitää lukea? Eikö asia ollut selvä ilman niitäkin?

 

[Theofano]

Sä missaat nyt koko pointin. Jos itse käyttäytyy siten, että toisella on kaikki objektiiviset perusteet epäillä ja ainoastaan kuuromykkäsokea puoliaivoinen oranki ei epäilisi, niin minkä hemmetin takia niitä tekstareita pitää lukea? Eikö asia ollut selvä ilman niitäkin?

Puhehan oli epäilyistä. Aina on kuitenkin se mahdollisuus, että kyseessä EI ole sivusuhde ja asia voitaisiin vielä selvittää. Tällöin se, joka on käyttäytynyt epäilyttävästä, on minun nähdäkseni velvollinen puhdistamaan itsensä epäilyistä, tiettyyn pisteeseen asti ainakin (ihan mitä hyvänsä ei voi vaatia). Mikäli tähän ei suostuta vaan itketään sen maailmaakin tärkeämmän yksityisyyden suojan perään, sitten tosiaan asia lienee selvä ja lusikat jakoon.

Yksityisyyssuoja on jännä juttu. Usein voi riittää jo sekin, että puoliso antaisi luvan viestiensä lukemiseen - se on ilmaus, ettei hänellä ole mitään salattavaa ja toinen voi hyvinkin jättää ne tällöin lukematta. En itse ajattale, että parisuhteissa pitäisi jakaa ihan kaikki ja aina, mutta ihmettelen kovasti, jos ja kun yksityisyyslainsaäädännön mukaan eläminen on se kaikkein tärkein asia.

 

[Eikös]

Olin useamman (lopulta melkein 8) vuoden suhteessa mieheen, jolla oli juuri tuollainen tapa yhtäkkiä tehdä kärpäsestä härkänen ja kadota takaisin omaan asuntoonsa.

Olin nuori ja hölmö ja uskoin ne vakuuttelut hänen kömpiessään takaisin, kuinka hän ei tiennyt mitä tapahtui ja olipa hän jotenkin sekaisin ja kylläpä hän rakastaa minua ja ja ja. Jossain välissä alkoi minullekin selvitä, että niiden katoamisten takana oli aina joku nainen... Mies oli onnistunut täysin kirkkain silmin aina valehtelemaan minulle. Tekstareita ei tietenkään voitu näyttää, kauheaa kuinka edes kehtaan epäillä?!? Enkö ikinä koskaan usko häntä?!?

Eräs kerta sitten tein sen, keksin hänen sähköpostinsa salasanan ja luin meilit. Parisen päivää sen jälkeen istuessamme kahvilla, kysyin ihan suoraan, että itselläni on sellainen olo kuin hän ei kertoisi minulle asioista ihan totuutta ja jos lupaan olla suuttumatta, niin hän voisi kertoa minulle ja aloittaisimme tavallaan alusta ja puhtaalta pöydältä suhteemme. Jumalaton kauhistus kuinka voinkaan epäillä ja miten en luota ja hän niin kaiken kertoo ja rakastaa eikä todellakaan salaile mitään ja miksi minä en vain voi luottaa... Tyhmä tyhmä tyhmä ja nuori minä pistin riidan pystyyn, selvittelimme asiaa ja jopa muutimme yhteen, mutta runsas vuosi myöhemmin totesin ettei minulla ole enää sääliä kummempia tunteita eikä luottamusta kyseiseen mieheen jäljellä, kunnioituksesta nyt puhumattakaan. Onneksi lähdin siitä suhteesta vihdoin ja viimein pois, maailmassa on nimittäin ihan kunnollisiakin miehiä olemassa!

Raukkaparka muuten itki vielä kolmisen vuotta perääni, vaikka ottikin samantein itselleen yhden niistä aiempien vuosien hoidoistaan (jonka kanssa oli kuulemma ollut vain pelkkä platoninen suhde ja kerran nukuttu yhdessä

Tuollaisia vedättäjä ole miehissä vaikka kuinka. Mutta varmaan moni nainen varsinkin nuorena ja rakkaudenjanoisena on tuollaiseen ansaa mennyt, jopa jäänyt.

Olenkin, miettinyt, mikä kumman teho on sellaisessa puheessa, jossa toisen kysymykseen vastataan :"EPÄILETKÖ minua? Etkö LUOTA minuun? " "Kauheaa kuinka edes kehtaan epäillä?!? Enkö ikinä koskaan uskoa?" Miksi yleensä tuon edessä hiljenee ja mutisee jotain, että kyllä luottaa, (vaikkei kuitenkaan).

Olenkin tullut sellaiseen tulokseen, että syyllisyyden siirtäminen epäilyistä ja luottamuksen menetyksestä siirretään toiselle juuri tuollaisilla vastakysymyksillä, joissa ei kerrota mitään - ei totuutta eikä valhetta. Syyllisyyden siirtäminen ja toisen syyllistäminen on hyvin tehokas vastaveto, jolla saadaan toinen hiljaiseksi, mukautumaan ja alistumaan. Jotkut käyttävät tuota menetelmää sumeilematta. Siinä rehellinen ja oikeutta peräävä saadaan hiljaiseksi. Lisäelementiksi tuossa syyllistämisessä on tullut "uhkailu" lailla ja poliisilla.

Varmaankaan moni nuori tai muutoin rehellisyyttä toivova ei helposti havaitse millaisen vallankäytön ja vedätyksen kohteena itse asiassa on. tarvitaan ehkä monta vastaavaa vedätystä ja tilannetta, enne kuin tajuaa toisen härskin käytöksen ja oppii ymmärtämään ja lukemaan viestejä ja saamiaan vastauksia rivien myös välistä.

Siis, vastauksena saatu: "Epäiletkö sinä minua?" tavallaan jo kertoo kaiken. vastaaja on aiheuttanut epäilyksen, johon hän ei halua (uskalla) antaa sisällöllistä vastausta - ainakaan heti. Vastaus on kuin hätäpaska! Paljastaa heti, että jotain salattavaa on.

 

[Nikkivarkaalle]

Olin useamman (lopulta melkein 8) vuoden suhteessa mieheen, jolla oli juuri tuollainen tapa yhtäkkiä tehdä kärpäsestä härkänen ja kadota takaisin omaan asuntoonsa.

Olin nuori ja hölmö ja uskoin ne vakuuttelut hänen kömpiessään takaisin, kuinka hän ei tiennyt mitä tapahtui ja olipa hän jotenkin sekaisin ja kylläpä hän rakastaa minua ja ja ja. Jossain välissä alkoi minullekin selvitä, että niiden katoamisten takana oli aina joku nainen... Mies oli onnistunut täysin kirkkain silmin aina valehtelemaan minulle. Tekstareita ei tietenkään voitu näyttää, kauheaa kuinka edes kehtaan epäillä?!? Enkö ikinä koskaan usko häntä?!?

Eräs kerta sitten tein sen, keksin hänen sähköpostinsa salasanan ja luin meilit. Parisen päivää sen jälkeen istuessamme kahvilla, kysyin ihan suoraan, että itselläni on sellainen olo kuin hän ei kertoisi minulle asioista ihan totuutta ja jos lupaan olla suuttumatta, niin hän voisi kertoa minulle ja aloittaisimme tavallaan alusta ja puhtaalta pöydältä suhteemme. Jumalaton kauhistus kuinka voinkaan epäillä ja miten en luota ja hän niin kaiken kertoo ja rakastaa eikä todellakaan salaile mitään ja miksi minä en vain voi luottaa... Tyhmä tyhmä tyhmä ja nuori minä pistin riidan pystyyn, selvittelimme asiaa ja jopa muutimme yhteen, mutta runsas vuosi myöhemmin totesin ettei minulla ole enää sääliä kummempia tunteita eikä luottamusta kyseiseen mieheen jäljellä, kunnioituksesta nyt puhumattakaan. Onneksi lähdin siitä suhteesta vihdoin ja viimein pois, maailmassa on nimittäin ihan kunnollisiakin miehiä olemassa!

Raukkaparka muuten itki vielä kolmisen vuotta perääni, vaikka ottikin samantein itselleen yhden niistä aiempien vuosien hoidoistaan (jonka kanssa oli kuulemma ollut vain pelkkä platoninen suhde ja kerran nukuttu yhdessä

Kysynpä vaan, että mikä järki ottaa toisen rekisteröity nikki käyttöön (ainoa ero nimessä on yhteenkirjoitetut sanat)?

 

[vaimo06]

Kysynpä vaan, että mikä järki ottaa toisen rekisteröity nikki käyttöön (ainoa ero nimessä on yhteenkirjoitetut sanat)?

Ei lie sellaista nickiä, jota joku muu ei olis jo käyttänyt joskus. Rekisteröidyt kuitenkin erottaa helposti rekkautumattomista.

 

[niinpä niin]

Kysynpä vaan, että mikä järki ottaa toisen rekisteröity nikki käyttöön (ainoa ero nimessä on yhteenkirjoitetut sanat)?

Niin, jokainenhan tietysti tietää ja muistaa ulkoa kaikki plazaan rekisteröidyt nikit, että osaisi välttää niitä.

 

[mitä on vaakakupissa]

Puhehan oli epäilyistä. Aina on kuitenkin se mahdollisuus, että kyseessä EI ole sivusuhde ja asia voitaisiin vielä selvittää. Tällöin se, joka on käyttäytynyt epäilyttävästä, on minun nähdäkseni velvollinen puhdistamaan itsensä epäilyistä, tiettyyn pisteeseen asti ainakin (ihan mitä hyvänsä ei voi vaatia). Mikäli tähän ei suostuta vaan itketään sen maailmaakin tärkeämmän yksityisyyden suojan perään, sitten tosiaan asia lienee selvä ja lusikat jakoon.

Yksityisyyssuoja on jännä juttu. Usein voi riittää jo sekin, että puoliso antaisi luvan viestiensä lukemiseen - se on ilmaus, ettei hänellä ole mitään salattavaa ja toinen voi hyvinkin jättää ne tällöin lukematta. En itse ajattale, että parisuhteissa pitäisi jakaa ihan kaikki ja aina, mutta ihmettelen kovasti, jos ja kun yksityisyyslainsaäädännön mukaan eläminen on se kaikkein tärkein asia.

Ei tässä nyt sentään elämän tärkeintä asiaa mietitty. Vaakakupissa on oikeus pitää omat puhelu- ja viestitiedot yksityisinä ja toisessa vaakakupissa on puolison oikeus saada todisteita uskottomuuden suhteen puoleen tai toiseen. Vai että vielä "velvollinen puhdistamaan itsensä epäilyistä". Tekemättömät asiathan on helppo todistaa tekemättömiksi. Ai niin, tietysti, jos puhelimesta ei löytyisi mitään raskauttavaa, niin uskollisuus olisi todistettu ja luottamus olisi jälleen täydellinen puolin ja toisin. Vai?