Sori vaan, tai siis, en edes pyydä anteeksi sitä, mitä aion sanoa: kuulostaa aika paksulta soopalta. Taktiikka, joka varmaan uppoaa tiettyihin naisiin baareissa. Oletko ehkä myyntialalla?
Olet pettänyt vaimoasi, ja nyt yrität esiintyä, kuin se olisi tehnyt Sinusta paremman ihmisen. Et kirjoita sanallakaan, miltä vaimostasi ja lapsistasi tuntui silloin ja miltä heistä tuntuu nyt, et kirjoita sanaakaan siitä, miten aiot hyvittää asian heille, kuinka pahoillasi oikeasti olet. Kirjoitat aivan kuin pettäminen olisi sinulle vain jokin massiivinen egotrippi, valaistus, jonka avulla kehityt ja kasvat. Ymmärryksestä, toisten asemaan asettumisesta, empatiasta, en aisti sanaakaan.
Koska...
Puhut niin vahvasti "minä"-muodossa: "Olen oppinut", "Mä uskon", "minä vielä korjaan", "mä pidin" . Pettäneellä ei ole parempaa huomista, vain likainen menneisyys. Kiveen, jossa on jo murtuma, ei kannata hakata enää lisää tekstiä.
Koska..
Kun puhut "hyvällä liimalla korjatusta maljakosta", niin kenestä puhut, sinusta vai vaimostasi? Jos puhut itsestäsi, niin uskotko todella, että sinuun sattui tuo pettäminen enemmän, että sinut piti korjata? Ja jos taas vaimostasi, niin mikään ei korjaa vanhaa, niin hyvin, kuin sen vanhan heittäminen lopullisesti kadulle, kaatopaikalle tai kierrätykseen. Katsos kun: maljakoita saa aina uusia.
Viimeinen kappaleesi: Really? Are you kidding me? Really?