M
P
pomm
Vieras
a) Millaisia ongelmat olivat ja löytyikö niihin ratkaisu? Mitä olisit tehnyt toisin jälkeenpäin ajatellen?
Maitoa ei ollut "tarpeeksi" - vauva siis roikkui ihan koko päivän tissillä, mikä oli minulle erittäin ikävä kokemus. Seuraavalla kerralla, jos moinen onni kohdalle osuu, alan antaa lisämaitoa pullosta jo aiemmassa vaiheessa. Haluan imettää, mutta en tuntikausia putkeen
b) Hatiko/ saitko apua ja minkälaista? Lääkkeitä tai toimivia neuvoja, ja mistä? Miten neuvola suhtautui tilanteeseesi?
Juttelin äitini ja siskoni kanssa - molemmilla ollut sama vaiva, ja ovat antaneet lisämaitoa. Itse olin itsepäinen ja kuuntelin terkkaria, joka väitti maitoa kyllä tulevan, jos vain imetän tarpeeksi. Imetyskertojen tihentäminen ei kohdallani ollut mahdollista, kun taukojakaan ei ollut, tai ne olivat hyvin lyhyitä..
c) Miten ympäristösi suhtautui tilanteeseen?
Coolisti. Kun sitten lopulta luovutin ja aloin antaa korviketta, jopa terkkarilta herui ymmärrystä päätöstä kohtaan.
d) Oliko sinulle hyötyä Kelan esitteestä/perhevalmennuksen luennoista niihin ongelmiin, joita kohtasit?
Ei, koska kaikki väittivät maidon kyllä riittävän. Terkkari tarkasti vauvan imuotteen yhden käynnin yhteydessä, kun valittelin ongelmaani, mutta se oli ihan ok. Vauva kasvoi myös ihan normaalisti, eli maitoa kyllä sikäli olikin tarpeeksi - se vain ilmeisestikin tihkui niin hitaasti, ettei vauvan masu koskaan täyttynyt. Vauva oli kärttyinen ja jatkuva imetys otti minua päähän, ja siinä tilanteessa tuttipullo ja korvike olivat ainoa näkemäni ratkaisu. Aloitin antamalla yhden annoksen korviketta iltapäivällä, mikä antoi rinnoilleni kivan tauon, ja illalla pystyin taas imettämään. Aika pian vauva kuitenkin huomasi pullon helppouden, ja kieltäytyi valitettavasti jo 4 kk ikäisenä rinnasta. Seuraavan kohdalla ajattelin yrittää olla sitkeämpi ja jatkaa rinnan tarjoamista pitempään..
Maitoa ei ollut "tarpeeksi" - vauva siis roikkui ihan koko päivän tissillä, mikä oli minulle erittäin ikävä kokemus. Seuraavalla kerralla, jos moinen onni kohdalle osuu, alan antaa lisämaitoa pullosta jo aiemmassa vaiheessa. Haluan imettää, mutta en tuntikausia putkeen
b) Hatiko/ saitko apua ja minkälaista? Lääkkeitä tai toimivia neuvoja, ja mistä? Miten neuvola suhtautui tilanteeseesi?
Juttelin äitini ja siskoni kanssa - molemmilla ollut sama vaiva, ja ovat antaneet lisämaitoa. Itse olin itsepäinen ja kuuntelin terkkaria, joka väitti maitoa kyllä tulevan, jos vain imetän tarpeeksi. Imetyskertojen tihentäminen ei kohdallani ollut mahdollista, kun taukojakaan ei ollut, tai ne olivat hyvin lyhyitä..
c) Miten ympäristösi suhtautui tilanteeseen?
Coolisti. Kun sitten lopulta luovutin ja aloin antaa korviketta, jopa terkkarilta herui ymmärrystä päätöstä kohtaan.
d) Oliko sinulle hyötyä Kelan esitteestä/perhevalmennuksen luennoista niihin ongelmiin, joita kohtasit?
Ei, koska kaikki väittivät maidon kyllä riittävän. Terkkari tarkasti vauvan imuotteen yhden käynnin yhteydessä, kun valittelin ongelmaani, mutta se oli ihan ok. Vauva kasvoi myös ihan normaalisti, eli maitoa kyllä sikäli olikin tarpeeksi - se vain ilmeisestikin tihkui niin hitaasti, ettei vauvan masu koskaan täyttynyt. Vauva oli kärttyinen ja jatkuva imetys otti minua päähän, ja siinä tilanteessa tuttipullo ja korvike olivat ainoa näkemäni ratkaisu. Aloitin antamalla yhden annoksen korviketta iltapäivällä, mikä antoi rinnoilleni kivan tauon, ja illalla pystyin taas imettämään. Aika pian vauva kuitenkin huomasi pullon helppouden, ja kieltäytyi valitettavasti jo 4 kk ikäisenä rinnasta. Seuraavan kohdalla ajattelin yrittää olla sitkeämpi ja jatkaa rinnan tarjoamista pitempään..
S
stressaava imettäjä
Vieras
Minulla on kohta puolivuotias pikkukakkonen. Ekan lapsen kanssa imetys sujui kuin tanssi, täysimetin vähän yli 5kk ikään eikä mitään ongelmia ollut.
Nyt kakkosen kanssa imetyksestä tuli yhtäkkiä valtava stressi. Se alkoi niin, että vauva rupesi hermostumaan kun maitoa ei heti herunut, ja siitähän alkoi mahtava kierre kun itsekin hermostuin, ja sitten maitoa ei ainakaan herunut. Stressasin imetystä yökaudet ja päivälläkin olin ihan jännittynyt, kun mietin jo seuraavaa imetyskertaa, että miten onnistuisin rentoutumaan tarpeeksi jotta maitoa heruisi eikä vauva hermostuisi! Aivan painajaismaista.
Ratkaisin asian niin, että kun lapsi oli 3,5kk, opetimme hänet varmuuden vuoksi pullolle ja totutimme tuttelin makuun. Suurin stressi imetyksestä putosi harteiltani. Lisäksi hoksasin ottaa käyttöön rintapumpun, jolla ennen syöttöä pumppaan vähän niin että maitoa rupeaa herumaan, ja sitten vasta otan tytön tissille.
En tiennytkään, että imettäminen voisi olla stressaavaa, varsinkin kun esikoisen kanssa meni niin hienosti.
No, mutta tästäkin on selvitty!
Nyt kakkosen kanssa imetyksestä tuli yhtäkkiä valtava stressi. Se alkoi niin, että vauva rupesi hermostumaan kun maitoa ei heti herunut, ja siitähän alkoi mahtava kierre kun itsekin hermostuin, ja sitten maitoa ei ainakaan herunut. Stressasin imetystä yökaudet ja päivälläkin olin ihan jännittynyt, kun mietin jo seuraavaa imetyskertaa, että miten onnistuisin rentoutumaan tarpeeksi jotta maitoa heruisi eikä vauva hermostuisi! Aivan painajaismaista.
Ratkaisin asian niin, että kun lapsi oli 3,5kk, opetimme hänet varmuuden vuoksi pullolle ja totutimme tuttelin makuun. Suurin stressi imetyksestä putosi harteiltani. Lisäksi hoksasin ottaa käyttöön rintapumpun, jolla ennen syöttöä pumppaan vähän niin että maitoa rupeaa herumaan, ja sitten vasta otan tytön tissille.
En tiennytkään, että imettäminen voisi olla stressaavaa, varsinkin kun esikoisen kanssa meni niin hienosti.
No, mutta tästäkin on selvitty!
R
rintaraivarilasten äiti
Vieras
a) Millaisia ongelmat olivat ja löytyikö niihin ratkaisu? Mitä olisit tehnyt toisin jälkeenpäin ajatellen?
Mullakin oli ongelma päinvastainen kuin useimmilla eli maidon voimakas heruminen. Toki näin päin oli helpompaa, kun maitoa tuli. Mutta pienenä vauvana etenkin pienempi ja heikompi esikoinen (=ihan normaali vauva, mutta kuopus oli yli nelikiloinen ja siten iso ja voimakas vastasyntyneestä alkaen) meinasi tikahtua maitoon. Myöhemmin n.3kk alkaen ja kuopus n.2kk alkaen alkoivat saada raivareita, kun maito suihkusi kitalakeen ja meni henkeen ja yskitti. Esikoinen aloitti ihan lakonkin, oli yöstä seuraavaan iltaan syömättä. Neuvolasta kehotettiin antamaan pullosta, itse olin jotenkin asennoitunut vielä yrittämään. Netistä sitten luin neuvoja rintaraivareihin, ja tosiaan, unisena molemmat ovat syöneet, tuolloinkin herätin sitten yöunilta heti syömään ja onnistui. Kuopuksella raivareita oli tasaisesti 2-6kk, jolloin luulin jo, että ei enää huoli rintaa lainkaan. Mutta niin vaan sitten selvittiin. Esikoinen piti raivarinsa lyhyemmin 3-4kk iässä. Kuten joku muukin runsaasta maidontulosta kärsinyt aiemmin kirjoitti, maidontulo kyllä sentään tasaantui ihan alkupäivistä ja viikoista, onneksi. Ja vielä helpompaa tuli, kun sai syöttää jo muutakin, eikä pelkkää maitoa. Mutta meilläkin joka paikka oli täynnä maitoa, sillä sitä tuli vähintäänkin kahden liivinsuojan verran toisesta rinnasta samaan aikaan kun toisesta imetin. Maidonkerääjätkin tulvivat yli. Yleensä sotkin omat ja vauvan vaatteet tai jos imetin sängyssä, lakanat.. Julkisilla paikoilla ei tulllut kyllä mieleenikään imettää tämän vuoksi. Petauspatja alkoi lemahtaa vanhalta maidolta... yms.
b) Hatiko/ saitko apua ja minkälaista? Lääkkeitä tai toimivia neuvoja, ja mistä? Miten neuvola suhtautui tilanteeseesi?
Sanottiin, että voisin imettää vaikka kaksoset. Sinänsä ongelma tosiaan oli pieni, sillä tiesin vauvan saavan ruokaa. Rintaraivareihin ei hirveästi tukea herunut, pulloa tarjottiin heti ratkaisuksi.
c) Miten ympäristösi suhtautui tilanteeseen?
Kyllä vähän ihmeteltiin raivoavia vauvoja ja ihmeellisiä imetysasentoja...mutta ihan hyvin suhtautui.
d) Oliko sinulle hyötyä Kelan esitteestä/perhevalmennuksen luennoista niihin ongelmiin, joita kohtasit?
No eipä näitä ongelmia siellä taidettu ollenkaan käsitellä... Äitiyspakkauksen mukana tulleesta esitteestä sain muistaakseni jotain tukea imetykseen, ainakin sitä useamman kerran luin.
Mullakin oli ongelma päinvastainen kuin useimmilla eli maidon voimakas heruminen. Toki näin päin oli helpompaa, kun maitoa tuli. Mutta pienenä vauvana etenkin pienempi ja heikompi esikoinen (=ihan normaali vauva, mutta kuopus oli yli nelikiloinen ja siten iso ja voimakas vastasyntyneestä alkaen) meinasi tikahtua maitoon. Myöhemmin n.3kk alkaen ja kuopus n.2kk alkaen alkoivat saada raivareita, kun maito suihkusi kitalakeen ja meni henkeen ja yskitti. Esikoinen aloitti ihan lakonkin, oli yöstä seuraavaan iltaan syömättä. Neuvolasta kehotettiin antamaan pullosta, itse olin jotenkin asennoitunut vielä yrittämään. Netistä sitten luin neuvoja rintaraivareihin, ja tosiaan, unisena molemmat ovat syöneet, tuolloinkin herätin sitten yöunilta heti syömään ja onnistui. Kuopuksella raivareita oli tasaisesti 2-6kk, jolloin luulin jo, että ei enää huoli rintaa lainkaan. Mutta niin vaan sitten selvittiin. Esikoinen piti raivarinsa lyhyemmin 3-4kk iässä. Kuten joku muukin runsaasta maidontulosta kärsinyt aiemmin kirjoitti, maidontulo kyllä sentään tasaantui ihan alkupäivistä ja viikoista, onneksi. Ja vielä helpompaa tuli, kun sai syöttää jo muutakin, eikä pelkkää maitoa. Mutta meilläkin joka paikka oli täynnä maitoa, sillä sitä tuli vähintäänkin kahden liivinsuojan verran toisesta rinnasta samaan aikaan kun toisesta imetin. Maidonkerääjätkin tulvivat yli. Yleensä sotkin omat ja vauvan vaatteet tai jos imetin sängyssä, lakanat.. Julkisilla paikoilla ei tulllut kyllä mieleenikään imettää tämän vuoksi. Petauspatja alkoi lemahtaa vanhalta maidolta... yms.
b) Hatiko/ saitko apua ja minkälaista? Lääkkeitä tai toimivia neuvoja, ja mistä? Miten neuvola suhtautui tilanteeseesi?
Sanottiin, että voisin imettää vaikka kaksoset. Sinänsä ongelma tosiaan oli pieni, sillä tiesin vauvan saavan ruokaa. Rintaraivareihin ei hirveästi tukea herunut, pulloa tarjottiin heti ratkaisuksi.
c) Miten ympäristösi suhtautui tilanteeseen?
Kyllä vähän ihmeteltiin raivoavia vauvoja ja ihmeellisiä imetysasentoja...mutta ihan hyvin suhtautui.
d) Oliko sinulle hyötyä Kelan esitteestä/perhevalmennuksen luennoista niihin ongelmiin, joita kohtasit?
No eipä näitä ongelmia siellä taidettu ollenkaan käsitellä... Äitiyspakkauksen mukana tulleesta esitteestä sain muistaakseni jotain tukea imetykseen, ainakin sitä useamman kerran luin.
R
Rintojen rakenteesta kysymys
Vieras
Onko kenenkään rintoja ultrattu,että oltaisiin nähty rauhaskudoksen määrä? Siis voisko tämän tehdä vaikka rakenneultran yhteydessä vai varattava aika yksityiseltä? Vauvalehdessä oli määritelmä "ketunkuonon mallisista rinnoista" joissa on vähän rauhaskudosta mut siitähän ei voi juuri mitään päätellä, tai ainakaan ei minulle sano mitään.
?
?
Vieras
Siis mitä erityistä noihin ketunkuono-rintoihin liittyy?
Mulla on rinnat ultrattu, patin vuoksi. Rintarauhaskudosta on ihan ok kai, jossain kohdin paksultikin, vaikka tosiaan oon pienirintainen, ja rinnat eivät oo mitenkään pyöreät vaan vähän terävähköt, oisko sitten tuota "ketunkuonomallia"
. Maitoa on ollut vähintään oman lapsen tarpeisiin, suihkuten herui, ja siitä ennenmmin ongelmia kuin vähästä maidosta...
Mulla on rinnat ultrattu, patin vuoksi. Rintarauhaskudosta on ihan ok kai, jossain kohdin paksultikin, vaikka tosiaan oon pienirintainen, ja rinnat eivät oo mitenkään pyöreät vaan vähän terävähköt, oisko sitten tuota "ketunkuonomallia"
. Maitoa on ollut vähintään oman lapsen tarpeisiin, suihkuten herui, ja siitä ennenmmin ongelmia kuin vähästä maidosta...
E
ei´sujunu heti ei
Vieras
a) Ongelmana oli, että maitoa ei alkuun tullut tarpeeksi. siitä seuras kauhea stressi ja koko ajan mietittiin, saako lapsi tarpeeksi ruokaa. Sitten alettiin antaa tetran verran korviketta päivässä, vaikka neuvolassakin sanottiin, ettei tarvitse, kun kyllä se kasvoi hienosti.
No pikkuhiljaa aloin tottumaan, että maitoa tulee, vaikkei samalla tavalla kuin muilla tovereilla, joilla maitoa herui hirmuisasti ja koko ajan ylituotanto kehissä, siis minusta ylituotanto, kun en ole itse koko imetysaikana tarvinnut edes liivinsuojuksia.
No, vaihdettiin maissivelliin ilta- ja aamu-lisämaito, ja hyvin on edelleen poika kasvanut. Yläkäyrillä koko ajan, eli vaikka tuntui, että maitoa ei tule, kyllä sitä tuli hehe
b) hain apua, neuvolasta kysyin ja äideiltä, omalta ja muilta. Konsteja mm. juo enemmän (join/juon, ei auta), liiku vähemmän (NO EN TAKUULLA), älä laihduta(en laihdutakaan), kotikalja+ sokeria pohjalle (toimi kerran!!), älä stressaa(helpommin sanottu) yms.
c) Mies ymmärtäväinen ja oma äiti välillä. Muuten eniten ärsytti kommentit "jäikö sillä nälkä? " "eikö maitoa tullut tarpeeksi kun itkee?" (MEILLÄ HELVETTI KOLIIKKIVAUVA), "Tässä, lämmitin korviketta, että loppuu huutaminen", "no voi, eikö äidiltä tule tarpeeksi maitoa?". Nämä mm.anopiltani, joka LUULI, että on sympaattinen kun tuli viereen kyttäämään, miten sujuu? En minäkään mee kyttäämään ketään, kun se imettää hemmetti.
d) No ei tod ollu.
Yhteenveto:
Imetän edelleen, kun poika vasta 4 kk, mutta annan myös velliä illalla ja välillä aamulla ja nyt jo viikon syönyt soseita, noin purkin päivässä. Hyvin menee muuten, mutta poika lakkoilee rintaa väliin --> uus ongelma, kun en tahtoisi lopettaakaan vielä. Ja nyt kun syö soseita ja velliäkin, tissit tuntuvat välillä jopa siltä, että niissä on maitoakin, oikein pakkautuneena, oho! Kiitos ja aamen.
Tsemppiä muille imetyksen kanssa painijoille!
No pikkuhiljaa aloin tottumaan, että maitoa tulee, vaikkei samalla tavalla kuin muilla tovereilla, joilla maitoa herui hirmuisasti ja koko ajan ylituotanto kehissä, siis minusta ylituotanto, kun en ole itse koko imetysaikana tarvinnut edes liivinsuojuksia.
No, vaihdettiin maissivelliin ilta- ja aamu-lisämaito, ja hyvin on edelleen poika kasvanut. Yläkäyrillä koko ajan, eli vaikka tuntui, että maitoa ei tule, kyllä sitä tuli hehe
b) hain apua, neuvolasta kysyin ja äideiltä, omalta ja muilta. Konsteja mm. juo enemmän (join/juon, ei auta), liiku vähemmän (NO EN TAKUULLA), älä laihduta(en laihdutakaan), kotikalja+ sokeria pohjalle (toimi kerran!!), älä stressaa(helpommin sanottu) yms.
c) Mies ymmärtäväinen ja oma äiti välillä. Muuten eniten ärsytti kommentit "jäikö sillä nälkä? " "eikö maitoa tullut tarpeeksi kun itkee?" (MEILLÄ HELVETTI KOLIIKKIVAUVA), "Tässä, lämmitin korviketta, että loppuu huutaminen", "no voi, eikö äidiltä tule tarpeeksi maitoa?". Nämä mm.anopiltani, joka LUULI, että on sympaattinen kun tuli viereen kyttäämään, miten sujuu? En minäkään mee kyttäämään ketään, kun se imettää hemmetti.
d) No ei tod ollu.
Yhteenveto:
Imetän edelleen, kun poika vasta 4 kk, mutta annan myös velliä illalla ja välillä aamulla ja nyt jo viikon syönyt soseita, noin purkin päivässä. Hyvin menee muuten, mutta poika lakkoilee rintaa väliin --> uus ongelma, kun en tahtoisi lopettaakaan vielä. Ja nyt kun syö soseita ja velliäkin, tissit tuntuvat välillä jopa siltä, että niissä on maitoakin, oikein pakkautuneena, oho! Kiitos ja aamen.
Tsemppiä muille imetyksen kanssa painijoille!
E
ei´sujunu heti ei
Vieras
a) Ongelmana oli, että maitoa ei alkuun tullut tarpeeksi. siitä seuras kauhea stressi ja koko ajan mietittiin, saako lapsi tarpeeksi ruokaa. Sitten alettiin antaa tetran verran korviketta päivässä, vaikka neuvolassakin sanottiin, ettei tarvitse, kun kyllä se kasvoi hienosti.
No pikkuhiljaa aloin tottumaan, että maitoa tulee, vaikkei samalla tavalla kuin muilla tovereilla, joilla maitoa herui hirmuisasti ja koko ajan ylituotanto kehissä, siis minusta ylituotanto, kun en ole itse koko imetysaikana tarvinnut edes liivinsuojuksia.
No, vaihdettiin maissivelliin ilta- ja aamu-lisämaito, ja hyvin on edelleen poika kasvanut. Yläkäyrillä koko ajan, eli vaikka tuntui, että maitoa ei tule, kyllä sitä tuli hehe
b) hain apua, neuvolasta kysyin ja äideiltä, omalta ja muilta. Konsteja mm. juo enemmän (join/juon, ei auta), liiku vähemmän (NO EN TAKUULLA), älä laihduta(en laihdutakaan), kotikalja+ sokeria pohjalle (toimi kerran!!), älä stressaa(helpommin sanottu) yms.
c) Mies ymmärtäväinen ja oma äiti välillä. Muuten eniten ärsytti kommentit "jäikö sillä nälkä? " "eikö maitoa tullut tarpeeksi kun itkee?" (MEILLÄ HELVETTI KOLIIKKIVAUVA), "Tässä, lämmitin korviketta, että loppuu huutaminen", "no voi, eikö äidiltä tule tarpeeksi maitoa?". Nämä mm.anopiltani, joka LUULI, että on sympaattinen kun tuli viereen kyttäämään, miten sujuu? En minäkään mee kyttäämään ketään, kun se imettää hemmetti.
d) No ei tod ollu.
Yhteenveto:
Imetän edelleen, kun poika vasta 4 kk, mutta annan myös velliä illalla ja välillä aamulla ja nyt jo viikon syönyt soseita, noin purkin päivässä. Hyvin menee muuten, mutta poika lakkoilee rintaa väliin --> uus ongelma, kun en tahtoisi lopettaakaan vielä. Ja nyt kun syö soseita ja velliäkin, tissit tuntuvat välillä jopa siltä, että niissä on maitoakin, oikein pakkautuneena, oho! Kiitos ja aamen.
Tsemppiä muille imetyksen kanssa painijoille!
No pikkuhiljaa aloin tottumaan, että maitoa tulee, vaikkei samalla tavalla kuin muilla tovereilla, joilla maitoa herui hirmuisasti ja koko ajan ylituotanto kehissä, siis minusta ylituotanto, kun en ole itse koko imetysaikana tarvinnut edes liivinsuojuksia.
No, vaihdettiin maissivelliin ilta- ja aamu-lisämaito, ja hyvin on edelleen poika kasvanut. Yläkäyrillä koko ajan, eli vaikka tuntui, että maitoa ei tule, kyllä sitä tuli hehe
b) hain apua, neuvolasta kysyin ja äideiltä, omalta ja muilta. Konsteja mm. juo enemmän (join/juon, ei auta), liiku vähemmän (NO EN TAKUULLA), älä laihduta(en laihdutakaan), kotikalja+ sokeria pohjalle (toimi kerran!!), älä stressaa(helpommin sanottu) yms.
c) Mies ymmärtäväinen ja oma äiti välillä. Muuten eniten ärsytti kommentit "jäikö sillä nälkä? " "eikö maitoa tullut tarpeeksi kun itkee?" (MEILLÄ HELVETTI KOLIIKKIVAUVA), "Tässä, lämmitin korviketta, että loppuu huutaminen", "no voi, eikö äidiltä tule tarpeeksi maitoa?". Nämä mm.anopiltani, joka LUULI, että on sympaattinen kun tuli viereen kyttäämään, miten sujuu? En minäkään mee kyttäämään ketään, kun se imettää hemmetti.
d) No ei tod ollu.
Yhteenveto:
Imetän edelleen, kun poika vasta 4 kk, mutta annan myös velliä illalla ja välillä aamulla ja nyt jo viikon syönyt soseita, noin purkin päivässä. Hyvin menee muuten, mutta poika lakkoilee rintaa väliin --> uus ongelma, kun en tahtoisi lopettaakaan vielä. Ja nyt kun syö soseita ja velliäkin, tissit tuntuvat välillä jopa siltä, että niissä on maitoakin, oikein pakkautuneena, oho! Kiitos ja aamen.
Tsemppiä muille imetyksen kanssa painijoille!
S
suihkusta on paha syödä
Vieras
Mullakin liika maito tuottanu ongelmia.. ei alkuun mut nyt kun vauva muutamia kuukausia vanha.
Unessa vauva syö tosi hyvin, nopeasti ja suihkuamisen vuoksi tehokkaasti, menee joitain minuutteja ja se riittää pariksi-kolmeksi tunniksi. Mutta hereillä ja varsinkin väsyneenä ja nälkäisenä yrittää joskus niin raivoisasti syödä että nielee alkuun pelkkää ilmaa, josta tietty kiukustuu, ja sitten ei selviä suihkusta, eli nielee taas ilmaa. Ja tietty väsymys lisääntyy koko ajan ja kierre on valmis. Samaa tahtia lisääntyy äidinkin väsymys ja kiukku, ja toisinaan pelkään ettei heruminen ala koska tunteet on niin heittelevät.. Olisi pakko päästä edes istumaan tai makuulle jotta heruisi, tai siis suihkuaisi.., ja jotta vauva voisi rauhassa keskittyä nielemiseen, mutta ei kun pitää kävellä tai seisten heiluttaa jotta edes yrittäisi syödä huudolta. Yleensä se on koko päivä sitä samaa, eli johtuu väsymyksestä jota ei saada korjattua ku sitten taas yöllä.
Alkuun imetys myös sattui, ei tosin haavaumien tai sellaisen vuoksi, en tiedä miksi.. vauvan otekin oli hyvä, tarpeeksi laaja jne. Nykyään voimakas heruminen tuntuu kovana pistelynä, mikä sekään ei ole miellyttävää.
Pientä tuotannon tasaantumista on tullut, mutta rinnat pakkautuu siltikin vielä joskus. Vauva nyt vajaat 4kk. Ehkä se vielä siitä helpottaa.. lopettaa en aio vaikka mikä olisi. Sen verran lyhyt aika tämä rintaruokinta kuitenki, vaikka se ei niin mukavaa aina olekaan. Poika kuitenki kasvaa normaalisti ja hyvät hetket rinnalla on molemmille tärkeitä<3. Niitä hyviä hetkiä sitä sitten myöhemminkin muistelee, ei sitä kuinka väsyny ja kiukkunen oli, sekä vauva että minä.
Neuvolassa ei ymmärretä liian maidon ongelmia, kehutaan vaan kuinka hienosti menee. Jossain vaiheessa koitin saada maitoa vähenemään omin avuin ja onnistuinkin. Siis ilman siirtymistä korvikkeeseen. Läheisetkään eivät osaa kysyä muuta kuin "riittääkö maito". Tosi kapeakatseista, ja aika vähillä tiedoilla ollaan isovanhempia.. ei vieläkään tiedetä juuri mitään imetyksestä.
Hyvä ketju, ja hyvä että molempia ongelmia tulee esiin, siis ei maitoa ja liikaa maitoa. Meitä liian maidon kanssa painivia voisi tietty syyllistää että miksemme pumppaa äidinmaitokeskukselle, mutta kun ei aika ja voimat riitä....
Unessa vauva syö tosi hyvin, nopeasti ja suihkuamisen vuoksi tehokkaasti, menee joitain minuutteja ja se riittää pariksi-kolmeksi tunniksi. Mutta hereillä ja varsinkin väsyneenä ja nälkäisenä yrittää joskus niin raivoisasti syödä että nielee alkuun pelkkää ilmaa, josta tietty kiukustuu, ja sitten ei selviä suihkusta, eli nielee taas ilmaa. Ja tietty väsymys lisääntyy koko ajan ja kierre on valmis. Samaa tahtia lisääntyy äidinkin väsymys ja kiukku, ja toisinaan pelkään ettei heruminen ala koska tunteet on niin heittelevät.. Olisi pakko päästä edes istumaan tai makuulle jotta heruisi, tai siis suihkuaisi.., ja jotta vauva voisi rauhassa keskittyä nielemiseen, mutta ei kun pitää kävellä tai seisten heiluttaa jotta edes yrittäisi syödä huudolta. Yleensä se on koko päivä sitä samaa, eli johtuu väsymyksestä jota ei saada korjattua ku sitten taas yöllä.
Alkuun imetys myös sattui, ei tosin haavaumien tai sellaisen vuoksi, en tiedä miksi.. vauvan otekin oli hyvä, tarpeeksi laaja jne. Nykyään voimakas heruminen tuntuu kovana pistelynä, mikä sekään ei ole miellyttävää.
Pientä tuotannon tasaantumista on tullut, mutta rinnat pakkautuu siltikin vielä joskus. Vauva nyt vajaat 4kk. Ehkä se vielä siitä helpottaa.. lopettaa en aio vaikka mikä olisi. Sen verran lyhyt aika tämä rintaruokinta kuitenki, vaikka se ei niin mukavaa aina olekaan. Poika kuitenki kasvaa normaalisti ja hyvät hetket rinnalla on molemmille tärkeitä<3. Niitä hyviä hetkiä sitä sitten myöhemminkin muistelee, ei sitä kuinka väsyny ja kiukkunen oli, sekä vauva että minä.
Neuvolassa ei ymmärretä liian maidon ongelmia, kehutaan vaan kuinka hienosti menee. Jossain vaiheessa koitin saada maitoa vähenemään omin avuin ja onnistuinkin. Siis ilman siirtymistä korvikkeeseen. Läheisetkään eivät osaa kysyä muuta kuin "riittääkö maito". Tosi kapeakatseista, ja aika vähillä tiedoilla ollaan isovanhempia.. ei vieläkään tiedetä juuri mitään imetyksestä.
Hyvä ketju, ja hyvä että molempia ongelmia tulee esiin, siis ei maitoa ja liikaa maitoa. Meitä liian maidon kanssa painivia voisi tietty syyllistää että miksemme pumppaa äidinmaitokeskukselle, mutta kun ei aika ja voimat riitä....
K
käynnistetty
Vieras
Kuulin, että maidon nousu voi häiriintyä, jos synnytys on käynnistetty, mut elimistö ei ole vielä ollut valmis synnytykseen. Eli näissä synnytyksissä, joissa synnytys kestää ja kestää lääkkeistä huolimatta eikä edisty, voi myös maidontulo viivästyä. Onko kenelläkään tietoa, onko näin?
O
Opas pulloiluun
Vieras
Kaikille, joilla imetys ei mene ihan nappiin, on nyt julkaistu Pullonpyörittäjän opas - tietoa pulloruokinnasta ja osittaisimetyksestä ja kaikesta siltä väliltä. Julkaisijana väestöliitto. Oppaan voi käydä lukemassa osoitteessa http://www.vaestoliitto.fi/pikkulasten_vanhemmat/julkaisut/tulostettavat_julkaisut/
V
vau !
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Opas pulloiluun:
Pitkästä aikaa huippu hyvä linkki!!! Lukekaa ihmeessä, imetitte tai ette.
O
ongelmana
Vieras
mulla oli alussa rinnanpäät tosi kipeät ja vauva asui tissillä. Raskastahan se oli mutta vähitellen helpotti. Tuttipullon pidin tiukasti korvikkeineen ylähyllyllä
Välillä tuli niitä imumaratoneja ja tiheän imun kausia jotka otti voimille. Nyt poika 4kk ja kasvaa hienosti, ei ole saanut korviketta eikä tuttipulloa muutenkaan. En saa yhtään irti tisseistä lypsämällä.
Anoppi oli ongelma, hän väitti että kohta se maito varmaan loppuu kun on noin iso poika (itsellä oli loppunut 3kk iässä), sitten hänen mielestään vauvalle pitää opettaa tuttipullo (miksi??) ja imetin kuulemma liian tiheästi, hän ei ymmärtänyt tiheän imun kausia !
Välillä tuli niitä imumaratoneja ja tiheän imun kausia jotka otti voimille. Nyt poika 4kk ja kasvaa hienosti, ei ole saanut korviketta eikä tuttipulloa muutenkaan. En saa yhtään irti tisseistä lypsämällä.
Anoppi oli ongelma, hän väitti että kohta se maito varmaan loppuu kun on noin iso poika (itsellä oli loppunut 3kk iässä), sitten hänen mielestään vauvalle pitää opettaa tuttipullo (miksi??) ja imetin kuulemma liian tiheästi, hän ei ymmärtänyt tiheän imun kausia !
N
näin...
Vieras
Odotin myös että automaattisesti imetän, kun vauva syntyy. Siis tottakai. Mutta.. Maito ei noussut vielä kolmantenakaan päivänä synnytyksestä. Oltiin viikko sairaalassa kun vaavi oli valohoidossa. Sain Primperan-kuurin, ja aamulla oli tosi paljon maitoa! Mutta vauvalla oli alusta asti huono imu. Pumppasin kahden tunnin välein, piti herätä yölläkin pumppaamaan ja annoin sitten sen maidon pullosta. Söi hyvin. Kotona sitten ei imetys vieläkään sujunut. Vauva vaan piti huuliaan yhdessä kun koitti laittaa nänniä suuhun. Sitten imi omaa kieltään. Siinä tuskastu totaalisesti... Olo oli ahdistunut ja syyllinen. Lisämaitoa annettiin jo sairaalassa joten kotona myös, joka päivä. Maitoa mulla kerkesi tulla yhteensä kaksi viikkoa kunnes LOPETIN itse pumppaamisen. Ei jaksanut alkaa yöllä kahden tunnin välein pumppaamaan. Syöntitouhuun meni yhteensä reippaasti kaksi tuntia per yö. En jaksanut enään.... Täyskorvikkeella mennään edelleen kun vauva on 3kk. Kasvaa käyrän yläpuolella ja on terve.
Kukaan ei onneksi tullut sanomaan mitään. Kun sanoin etten imetä, ei tullut kysymyksiä. Sairaalassa opastettiin tosi huonosti imetykseen... Piti itse osata heti ensimmäisenä päivänä!
Kukaan ei auttanut. Kun kysyin neuvoa, hoitaja vain kävi laittamassa nännin vauvan suuhun ja lähti. No eihän se sitä imenyt yhtään!
Vieläkin pistää vihaksi sairaalan henkilökunta...
Mutta syy miksen imetä: Vauva ei osannut olla rinnalla.
Kukaan ei onneksi tullut sanomaan mitään. Kun sanoin etten imetä, ei tullut kysymyksiä. Sairaalassa opastettiin tosi huonosti imetykseen... Piti itse osata heti ensimmäisenä päivänä!
Kukaan ei auttanut. Kun kysyin neuvoa, hoitaja vain kävi laittamassa nännin vauvan suuhun ja lähti. No eihän se sitä imenyt yhtään! Vieläkin pistää vihaksi sairaalan henkilökunta...
Mutta syy miksen imetä: Vauva ei osannut olla rinnalla.
H
Hyvä ketju!
Vieras
P
Pojan äiti
Vieras
Kerrompa minäkin oman tarinani imetysasioista. Sain ensimmäisen lapseni pian vuosi sitten ja jo sairaalassa minulla oli ongelmia imetyksen suhteen. Vauvani nukkuin 5-6 tuntia putkeen ja kätilöt painottivat, että vauva herätetään rinnalle 4 tunnin välein syömään. Uskollisesti tätä teinkin, mutta pieni vauvani ei vaan halunnut herätä syömään joten minun aikani kului lasta herätellessäni 1-2 tuntia. Ohjeeksi annettiin vaipan vaihto, vauvan vaatteiden vähentäminen jne. Mutta mikään kikka ei todellakaan meillä toiminut. Kun vauva vihdoin heräsi, olikin jo kiljuva nälkä ja rauhoittuminen rintaa imemään ei kertakaikkiaan toteutunut. Yritin yritin ja yritin. Vaihdoin rintaa ja saatoin jopa toista tuntia yrittää imettää lastani, joka päättyi siihen, että tilasin kätilöltä pullon jotta lapseni sai tyydyttää nälkänsä. Sain apua imetysasentoihin, rinnan tarjoamiseen, oikeaan imuotteeseen eli ne mielestäni meillä meni aivan oikeaoppisesti. Maito nousi rintoihin 6 päivän kuluttua synnytyksestä. Kotiuduimme ja kotona jatkoin yrittämistä vaan samalla kaavalla mentiin. Yiritin ensin imettää, vaan valitsin pitkään jatkuneen nälkäitkun lopuksi tuttipullon ja korvikkeen, jotta saisin edes itse hetken levätä. Yritin pumppaillakin ahkerasti ja sain pumppaamalla aina n 150 ml maitoa ja kun kerta toisensa jälkeen imetys ei vaan onnistunut aloin antaa omaa maitoa pullosta vauvalleni. Vauvani yleensä söi 3 dl maitoa /kerta eli omat pumppaamat maidot eivät lähestulkoonkaan riittäneet. Pian lapseni täyttää vuoden ja on kasvanut ja kehittynyt hyvin, vaikka ei tissimaidolla olekaan saanut kasvaa.Imetys ei siis todellakaan ole aina helppoa. Jälkeenpäinajateltuna olisin voinut ottaa vielä yhteyttä imetystukeen. Lääkkeistä en koskaan ollut kuullutkaan, joten olisin voinut niitä vaatia kokeiltavaksi (mikäli ne lisäävät maidontuotantoa kuten aiemmin lukemastani tekstistä ymmärsin).
T
täysimettäjä
Vieras
Täähän oli ihan mielenkiintoista, sillä mun oma kokemus on ollut kuin jellybeanin ennakkokäsitykset. tyttö syntyi rv 42 ja söi hienosti heti salissa, maito nousi tokana yönä ja lähtiessä 2pv vanhana oli pientä vaille syntymäpaino kasassa. eka viikko sattui ekat 10-15 sekunttia, mutta sen jälkeen ei imetystä oo paljoo tarvinnu miettiä. tissi suuhun ja siinä se, 5-10 minuutissa tyttö on saanu mitä halunnu, ja kasvanut on kuin syöttöporsas, 5kk mitat oli 72cm ja n. 8,5kg. yöt ja pitkät päiväunet nukkuu ja harvoin kitisee.. Kiinteitä aattelin aloittaa kun on 6kk sormiruualla. Tuttipullollekin opetetttiin, niin on ollut pumppumaidon varassa kun on ollut omia menoja.. Ja oon miettiny mikä siinä imetyksessä vois olla muka vaikeeta. ennen synnytystä en ollut edes ajatellut koko asiaa, että siinä vois edes tulla ongelmia. En nyt halua hehkuttaa äitiyttäni, vaan oli ihan kiva lukea tästä että mikä siinä imetyksessä oikeasti voi olla vaikeaa, kun itselle on helppoa, niin en sitten suotta joskus loukkaa jotain jolla ei ole helppoa imettää. Ja todella sydämestäni toivon että kaikki jotka niin haluavat voisivat imettää mahdollisimman pitkään, sillä eihän helpompaa tapaa voi ollakkaan ruokkia lapsi. Sen allekirjoitan täysin että imettävät äidit sais jättää rauhaan eikä tulla kyttäämään sitä lasta senkin aikaa.. Tsemppiä kaikille.Ja kasvaa ne korvikkeellakin, hyvällä omallatunnolla.
N
-----neito-------
Vieras
Poikani on jo melkein kaksi ja olen edelleen surullinen siitä, että olin vastointahtoani Nanin tarjoaja. Olisin halunnut imettää, mutta joko maitoa ei tullut tai poikaa ei vain kiinnostanut. Synnytyssairaalassa ei ollut minkään sortin apua ja neuvolasta ei saanut mitään tukea. Koen edelleen, että suurin epäonnistumiseni on ollut imetyksen täysin metsään meneminen. En vieläkään ymmärrä miksi missään perhevalmennuksissa tms. ei puhuttu yhtään halaistua sanaa imetyksestä. Annettiin vain olettaa, että kaikilla se onnistuu jos vain haluaa. Nyttemmin viisampana tiedän, että hyvin monilla on ongelmia imetyksen kanssa, ja näistä asioista olisi hyvä puhua jo etukäteen.
N
----neito------------
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja täysimettäjä;10754841:
Itselläni suurin ongelma imetyksessä oli se, että vauva vain ei halunnut syödä tissiä. Sai ihan käsittämättömiä raivareita, jos näki tissin. Suuttui myös pullosta, mutta söi siitä hieman paremmin. Poika vuoroin nukahteli tissille, tai sitten vain huusi. Poika on ollut alusta asti hyvin hoikka ja on nyt kaksi vuotiaana mallia hoikka, ja paino käyrä koko ajan -15. Syöminen ei ole ollut vain hänen juttunsa.
Äläkä ikinä aliarvioi muiden ongelmia. Monilla imetys sattuu, toisilla maito ei vain yksinkertaisesti nouse, syystä tai toisesta. Itse tarjosin imetysongelmista huolimatta korviketta huonolla omatunnolla. Vieläkin otan asian raskaasti ja asia saa kyyneleet silmiin, vaikka lapsi jo kaksi. Joidenkin tuntuu olevan vaikea ymmärtää, että se joka imetyksessä taistelee vastaan on lapsi eikä äiti. Mulla poika ei vaan halunnut olla tissillä eikä pysynyt millään kiinni, aina hölläsi otteensa.
S
Sudenmarja
Vieras
Odotan ensimmäistä lastani ja todellakin haluaisin täysimettää ja olen hakenut asiasta tietoa parhaani mukaan. Näyttäähän noita olevan imetystukia ja nettisivuja jne. mistä tietoa saa, joten kai sen avun sitten löytää jostain kiven alta jos tarvitsee. Vai löytääköhän?
On masentavaa kuulla ja lukea kuinka apua ei välttämättä saa jos kaikki ei sujukaan automaattisesti. Sairaalan opastus asiaan on ilmeisesti puutteellista ja sairaaloittain käytännöt vaihtelevat niin paljon, ettei siitä ota selvää annetaanko tuttia/pulloa/lisämaitoa/opastusta ja millä perusteella. Yritä siinä sitten saada imetystä alkuun. Kuullemma neuvolasta, mistä apua nimenomaan luulisi saavan, tarjotaan useimmiten ratkaisuksi voivottelua ja korviketta. Todella moni vauva nykyään tuntuu kasvavan korvikkeella. Tarkoitukseni ei ole moralisoida korvikkeen käyttöä sinänsä, olen itsekin kasvanut korvikkeella kun äidiltäni "ei tullut maitoa" eikä minussa ole mitään vikaa (mutta siltäkään suunnalta on siis turha odottaa imetysneuvoja).
Mutta kyllä pistää miettimään, mitä tässä parissa sukupolvessa on päässyt unohtumaan? Olisihan ihmislaji kuollut sukupuuttoon aikoja sitten jos ennen korvikkeiden aikakautta kaikilta äideiltä noin vain olisi "maito loppunut" heti alkuun tai imetys olisi niin hankalaa että se vie totaalisesti äidin kaikki voimat. On kai oltava olemassa joku keino millä imetyksen saa toimimaan jos tahtoo? Mutta kuka sen keinon kertoisi?
Mitä ihmettä siis teen jos imetys ei tunnu onnistuvan?
On masentavaa kuulla ja lukea kuinka apua ei välttämättä saa jos kaikki ei sujukaan automaattisesti. Sairaalan opastus asiaan on ilmeisesti puutteellista ja sairaaloittain käytännöt vaihtelevat niin paljon, ettei siitä ota selvää annetaanko tuttia/pulloa/lisämaitoa/opastusta ja millä perusteella. Yritä siinä sitten saada imetystä alkuun. Kuullemma neuvolasta, mistä apua nimenomaan luulisi saavan, tarjotaan useimmiten ratkaisuksi voivottelua ja korviketta. Todella moni vauva nykyään tuntuu kasvavan korvikkeella. Tarkoitukseni ei ole moralisoida korvikkeen käyttöä sinänsä, olen itsekin kasvanut korvikkeella kun äidiltäni "ei tullut maitoa" eikä minussa ole mitään vikaa (mutta siltäkään suunnalta on siis turha odottaa imetysneuvoja).
Mutta kyllä pistää miettimään, mitä tässä parissa sukupolvessa on päässyt unohtumaan? Olisihan ihmislaji kuollut sukupuuttoon aikoja sitten jos ennen korvikkeiden aikakautta kaikilta äideiltä noin vain olisi "maito loppunut" heti alkuun tai imetys olisi niin hankalaa että se vie totaalisesti äidin kaikki voimat. On kai oltava olemassa joku keino millä imetyksen saa toimimaan jos tahtoo? Mutta kuka sen keinon kertoisi?
Mitä ihmettä siis teen jos imetys ei tunnu onnistuvan?
N
---neito-------
Vieras
Itsellenkin oli aika iso järkytys se, että synnytyssairaalassa ja neuvolassa oltiin niin nihkeitä auttamaan/neuvomaan imetyksessä, koska luulisi noista paikoista nyt tietotaitoa imetyksen suhteen löytyvän. Itsekin olen miettinyt, että miten ihmeessä lapset on saatu imetettyä ennen korvikkeita, kun tuntuu että näitä imetysvaikeuksia on ollut tosi monella. Tosin ennen aikaan jotkut äidit ovat imettäneet myös muita kuin omia lapsiaan, ehkä sekin on tuonut joillekin avun. Synnytyksen jälkeen ainakin itse olin hämmentynyt koko hommasta, niin lapsesta ja kaikesta siitä muutoksesta, niin ei ainakaan mulla ollut energiaa alkaa etsiä apua imetykseen muualta kuin sairaalasta ja neuvolasta, ja kun kummassakin oltiin tosi nihkeitä avun kanssa, niin sain lisästressiä imetyksen epäonnistumisesta. Laitoin jälkikäteen palautetta sekä neuovolaan että sairaalan, että koin imetystuen olemattomaksi. Neuvolassa palautteeseen suhtauduttiin mitätöivästi ja sairaalassa taas palautteeni otettiin tosissaan.
Nyt minulla ja miehelläni on toiveissa toinen lapsi, ehkäisy jätetty vähän aikaan sitten pois. Suurin pelko itselläni on imetys, ja siksi näitä sivuja taas luen. Toivon, että toisen kohdalla saisin imetyksen onnistumaan, ja mikäli onnistuu niin toivon imettäväni lasta reilusti yli vuoden ikäiseksi. Esikoisen kohdalla suurin pettymykseni oli imetyksen epäonnistuminen ja myös suurin surunaiheeni. Kyyneleet nousevat silmiini jo tätä kirjoittaessani. Itselleni varmaan imetyksessä suurimmat ongelmat muodostuivat siitä, että poika ei ollut kovin kiinnostumaan imemään, ja kun ei imenyt niin eihän maitokaan nouse ja kun maitoa ei tule, niin poikaa kiinnosti entistäkin vähemmän imeminen. Toivoisin tosissani, että toisella kertaa imetys onnistuisi, mutta en oikein tiedä mistä hakea apua, kun sairaalasta eikä neuvolasta tunnu saavan apua laisinkaan. Olen kyllä lukenut paikallislehdistä, että siinä sairaalassa, jossa synnytin esikoisen olisi perustettu jokin imetystukiklinikka, mutta itselläni on suuri epäluulo ko. sairaala kohtaan. Mikäli siellä on edelleen sama henkilökunta kuin kaksi vuotta sitten, niin kuinka henkilökunnan asenne imetystä kohtaan olisi voinut muuttua, kun silloin oltiin niin nihkeitä... Luulen, että en mene samaan sairaalan kuin viimeksi. Onneksi asun HUSin alueella ja pystyn valitsemaan toisin kuin viimeksi.
Nyt minulla ja miehelläni on toiveissa toinen lapsi, ehkäisy jätetty vähän aikaan sitten pois. Suurin pelko itselläni on imetys, ja siksi näitä sivuja taas luen. Toivon, että toisen kohdalla saisin imetyksen onnistumaan, ja mikäli onnistuu niin toivon imettäväni lasta reilusti yli vuoden ikäiseksi. Esikoisen kohdalla suurin pettymykseni oli imetyksen epäonnistuminen ja myös suurin surunaiheeni. Kyyneleet nousevat silmiini jo tätä kirjoittaessani. Itselleni varmaan imetyksessä suurimmat ongelmat muodostuivat siitä, että poika ei ollut kovin kiinnostumaan imemään, ja kun ei imenyt niin eihän maitokaan nouse ja kun maitoa ei tule, niin poikaa kiinnosti entistäkin vähemmän imeminen. Toivoisin tosissani, että toisella kertaa imetys onnistuisi, mutta en oikein tiedä mistä hakea apua, kun sairaalasta eikä neuvolasta tunnu saavan apua laisinkaan. Olen kyllä lukenut paikallislehdistä, että siinä sairaalassa, jossa synnytin esikoisen olisi perustettu jokin imetystukiklinikka, mutta itselläni on suuri epäluulo ko. sairaala kohtaan. Mikäli siellä on edelleen sama henkilökunta kuin kaksi vuotta sitten, niin kuinka henkilökunnan asenne imetystä kohtaan olisi voinut muuttua, kun silloin oltiin niin nihkeitä... Luulen, että en mene samaan sairaalan kuin viimeksi. Onneksi asun HUSin alueella ja pystyn valitsemaan toisin kuin viimeksi.
I
imettäjä
Vieras
Onpa hyvä ketju. Viisasta jakaa kokemuksia ja tuntemuksia varsinkin pettymyksistä jos se auttaisi niistä ylitsepääsemään.
On todella surullista että niin moni kokee imetyksen suhteen pettymyksiä ja epäonnistuvansa. Sanoisin etenkin teille odottajille että hakekaa imetyksestä tietoa etukäteen ja vaatikaa siinä opastusta synnytyssairaalassa sekä neuvolassa. Minusta on niin suuri vääryys että jokainen äiti ei todellakaan saa edes kohtalaista imetysneuvontaa ja -tukea synnytyssairaalassa johtuen milloin mistäkin kiireestä tms.
Itse olen kohdannut esikoisen kanssa rintaraivareita ja lakkoilua jos jonkinmoista mutta onnekseni koitui hyvä imetyksen ohjaus synnytyssairaalassa, aviomies joka tuki imetystä ja se että osasin etsiä tietoa imetyksestä joten ymmärsin tiheän imun kaudet, rintaraivarit, lakkoilut, pitkät imetyssessiot yms.
Ennakkokäsitys imetyksestä minulla oli vain että tissi suuhun ja siitä se lähtee mutta ei se niin vain mene ja se on hyvä ymmärtää kuten myös se että jotkut vauvat imuttelevat tunnin kerrallaan ja pitää 15 tauon ja jotkut toisin päin, jotkut raivoaa 15 ennen kuin syö jne...
Mutta joo, sanoisin että valtaosalla imetyksen vaikeuksiin syynä on huono imetyksen ohjaus, ei huono äiti, ei huonot tissit, ei huono vauva. Vaatikaa ohjausta ja apua imetykseen jo synnytyssairaalassa ennnen kuin lähdette kotiin. Kotona kaikki saattaa yllättäen tuntua mutkikkaammalta kun babyblues ja uusi tilanne on päällä.
Tsemppiä!
On todella surullista että niin moni kokee imetyksen suhteen pettymyksiä ja epäonnistuvansa. Sanoisin etenkin teille odottajille että hakekaa imetyksestä tietoa etukäteen ja vaatikaa siinä opastusta synnytyssairaalassa sekä neuvolassa. Minusta on niin suuri vääryys että jokainen äiti ei todellakaan saa edes kohtalaista imetysneuvontaa ja -tukea synnytyssairaalassa johtuen milloin mistäkin kiireestä tms.
Itse olen kohdannut esikoisen kanssa rintaraivareita ja lakkoilua jos jonkinmoista mutta onnekseni koitui hyvä imetyksen ohjaus synnytyssairaalassa, aviomies joka tuki imetystä ja se että osasin etsiä tietoa imetyksestä joten ymmärsin tiheän imun kaudet, rintaraivarit, lakkoilut, pitkät imetyssessiot yms.
Ennakkokäsitys imetyksestä minulla oli vain että tissi suuhun ja siitä se lähtee mutta ei se niin vain mene ja se on hyvä ymmärtää kuten myös se että jotkut vauvat imuttelevat tunnin kerrallaan ja pitää 15 tauon ja jotkut toisin päin, jotkut raivoaa 15 ennen kuin syö jne...
Mutta joo, sanoisin että valtaosalla imetyksen vaikeuksiin syynä on huono imetyksen ohjaus, ei huono äiti, ei huonot tissit, ei huono vauva. Vaatikaa ohjausta ja apua imetykseen jo synnytyssairaalassa ennnen kuin lähdette kotiin. Kotona kaikki saattaa yllättäen tuntua mutkikkaammalta kun babyblues ja uusi tilanne on päällä.
Tsemppiä!
A
Ann
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja käynnistetty;10080302:
En ole kuullut tuollaisesta, mutta oman kokemukseni mukaan ei pidä paikkaansa. Oma synnytykseni kyllä käynnistyi luomuna, mutta jämähti ja oksitosiinista huolimatta ei edistynyt. Vauva syntyi lopulta keisarinleikkauksella. Maitoni nousi toisena päivänä.
Ystävälläni synnytys käynnistettiin ja maito nousi myös toisena päivänä.
I
imetyksen opetellut
Vieras
Minäkin annan sellaisen vinkin, että älkää lähtekö sairaalasta ennen kuin imetys sujuu ja maito noussut kunnolla. Kaikilla on aina hirmu kiire synnäriltä kotiin, heti kun lupa annetaan, vaikkei hommat vielä suju. Jos imetys ei onnistu sairaalassa, niin hyvin harva saa sitä yksin onnistumaan kotona. Pyytäkää vaikka imetystukihenkilöä käymään sairaalassa ja soittakaa imetystukipuhelimeen.
Synnärillä on sähköpumput, joita kannattaa opetella käyttämään imetyksen ohessa, niin maito varmasti nousee kunnolla ja ostakaa kotiin pumppu ja käyttäkää sitä alussa päivittäin. Vaikkei pumpulla mitää irtoisikaan(?!) se kuitenkin stimuloi rintaa tuottamaan maitoa!!
Synnärillä on sähköpumput, joita kannattaa opetella käyttämään imetyksen ohessa, niin maito varmasti nousee kunnolla ja ostakaa kotiin pumppu ja käyttäkää sitä alussa päivittäin. Vaikkei pumpulla mitää irtoisikaan(?!) se kuitenkin stimuloi rintaa tuottamaan maitoa!!
J
jhkjlhljk
Vieras
Ja kannattaa myös muistaa että on äitejä, joilta maitoa ei yksinkertaisesti tule, eli toisin sanoen rintoja jotka ei tuota maitoa ollenkaan tai vain hyvin vähän. Itse kuulun näihin olikohan yhteen sadasta ja todellakin tein töitä sen eteen että olisin saanut imetyksen onnistumaan. Niistä harvoin vain puhutaan ja sen takia pettymys epäonnistumisesta on entistä suurempi.
Viimeksi muokattu:
