Altavastaajana parisuhteessa

[Regina]

Oon tässä pari tuntia pyöriny netissä ja etsinyt vertaistukea. Ja nyt ajattelin kirjottaa tänne, josko täällä olisi ketään ketä olisi kohdannut samaa omassa parisuhteessaan. En jaksa avata taustoja nyt sen enempää, mutta takana on parin vuoden historia, joista yhdessä ollaan oltu ensiksi puoli vuotta ja nyt taas lämmiteltiin suhdettaa uudestaan, koska huomattiin, että ei me voida olla erossa toisistamme. Suhde kariutui ensimmäisellä kerralla siihen, että oltiin liian tulisieluja toisillemme. Toisin sanoen mielialat vaihteli kummallakin ja sitten päädyttiin eroon.

Nyt kun ollaan taas hieman vanhempia ja viisaampia, niin oon huomannut, että tilanne meidän välillä on rauhottunu tosi paljon MUTTA... siitä se sitten alkaakin. Oon huomannu miehessäni todella alistavia piirteitä. Hän ei välitä aikatauluistaan kun on kyse mun näkemisestä, eikä ilmeisesti viihdy kanssani kuin tuon pari päivää viikosta. Hassuinta tässä on se, että meillä on välimatkaa vaivaset 11 km. Tästä ollaan keskusteltu, mutta se menee siihen että mies tavallaan määrittelee sen että koska nähdään.

Toinen asia on kunnioitus. Hän sanoo suoraan, että minä en hänen listallaan ole siellä kirkkaimmassa päässä. Hän kunnioittaa ja arvostaa menestyviä ihmisiä, mutta minä en ilmeisesti siihen vastavalmistuneena maisterina kelpaa. Hän haukkuu minua lihavaksi ja ällöttäväksi, mutta kyllä seksi kelpaa - silloin kun hän sitä haluaa. Oon huomannut sen, että joka kerta kun tulen loukatuksi, niin jossain vaiheessa se menee niin, että se tilanne kääntyy mua vastaan. Asia kuitataan, että anteeks kulta, mutta sitten jos näytän tämän jälkeen vielä pahaa oloa, niin jopas alkaa mies olla ahdistunut ja suuttuu mulle.

Mä toivon, että tästä mun tekstistä saa edes jotain selvää. Mulla on vaan niin turta olo, että sanoja ei oikeen tuu missään järkevässä järjestyksessä. Tänään illalla hän uhkaili, että ottaa mulle kohta lähestymiskiellon jos jatkan soittelua - yritin siis selvittää hänelle sitä, että mulla on edelleen todella loukattu olo. Mitä tällainen edes on. Oon varmaan sitten niin pässi ja heikko, että en osaa päästää irti. Sääli, että tuo ihminen joka oli mulle joskus niin rakas taitaa olla narsistinen. Ja se tässä tilanteessa on paskinta, että tuo mies on kuitenkin omalla tavallaan ihanan persoonallinen, intohimoinen ja koukuttava

 

[K Westerlund]

Kieltämättä nim. "Insight" on oikeassa siinä, mitä sanoo. Nimimerkille "Regina" veikkaankin, että kirja saattaisi avata uusia näköaloja. Kuitenkin arvelen, että hänen miehensä vain pyyhkii kirjallaan takalistonsa.

Ihminen, joka on niin "tietäväinen" ja tilannetta hallitseva kuin kuvauksen mieshahmo, ei tarvitse ottaa vastaan mitään informaatiota siitä, että hän ehkä ajattelisi tai toimisi väärin. En haaskaisi yhtään aikaa tai tarmoa sellaisen tapauksen "kouluttamiseen" tai pään kääntämiseen, vaan juoksisin kovaa ja kauas.

Ymmärrän, jos surettaa: narsu osaa soitella juuri niitä kieliä, joita kaikkein eniten haluamme sormeiltavan. Kukapa ei sellaisesta tykkäisi. Mutta sitten alkaa se uusi vaihe, ja sirpaloituva unelma viiltää verta vuotavia haavoja sielun täyteen.

Suosittelen etäisyyden ottamista jo ensimmäisen viillon jälkeen. Lopussa pelastettua saa vain minänsä riekaleet - jos saa.

Nim. "Regina" on jo ehtinyt vastaanottaa paljon paskaa: haukkuja, häväistystä, alistusta, välinpitämättömyyttä. Sitä tulee olemaan tarjolla jatkossa yhä enenevässä määrin, veikkaisin. Mielestäni se on liian kova hinta siitä, että joskus tämän välillä saa kokea auvoisia hetkiä. Varsinkin, kun mukavan ihmisen kanssa niitä olisi pääsääntöisesti. Ilman halveksuntaa, kontrollia ja pilkkaa.

Ei kuulkaa ihmiset! Yrittäkää ymmärtää, ettette IKINÄ ole niin kehnoja, että teidän kertaakaan tulisi kokea tällaista paskanheittoa saadaksenne edes joskus vähän "läheisyyttä" ja "hyväksyntää" - ei kenenkään! Teitä on ehkä alusta alkaen aina kohdeltu huonosti, mutta se on vain valitettava ja huutava epäoikeudenmukaisuus: olette joutuneet pahoinvoivien ihmisten maalitauluiksi. Kenenkään ei pitäisi joutua, mutta pahoinvoivia on valitettavasti niin paljon. Ja se lisääntyy huonon kohtelun myötä. Onneksi kaikki eivät suuntaa sitä ulospäin, mutta lapset viimeistään ovat yleensä kärsimässä joka tapauksessa vanhempien pahoinvoinnista.

Narsutkin voivat huonosti, mutta he eivät sitä tajua, kun ovat kätkeneet heikkoutensa sen ylimielisen suojamuurinsa taakse. He ovat yleensä aivan tavoittamattomia itsetyytyväisyyden suojassaan ja luoksepääsemättömiä aggressiivisessa huitelussaan.

Arvostakaa vihdoin itseänne! Ottakaa suosiolla etäisyyttä sellaisista ihmisistä, jotka eivät tajua lopettaa huonoa käytöstään. Mukaviakin ihmisiä on maailma täynnänsä!

Kunnioittakaa itseänne, niin haaskansyöjät kiertävät teidät jatkossa kaukaa. Ja erikseen nimimerkille "Regina", eikös se tarkoita kuningatarta? Noinkos kuningatarta saa kohdella? Mielestäni noin ei kohdella KETÄÄN!

 

[Tunteellinen Nainen]

Toinen asia on kunnioitus. Hän sanoo suoraan, että minä en hänen listallaan ole siellä kirkkaimmassa päässä. Hän kunnioittaa ja arvostaa menestyviä ihmisiä, mutta minä en ilmeisesti siihen vastavalmistuneena maisterina kelpaa. Hän haukkuu minua lihavaksi ja ällöttäväksi, mutta kyllä seksi kelpaa - silloin kun hän sitä haluaa. Oon huomannut sen, että joka kerta kun tulen loukatuksi, niin jossain vaiheessa se menee niin, että se tilanne kääntyy mua vastaan. Asia kuitataan, että anteeks kulta, mutta sitten jos näytän tämän jälkeen vielä pahaa oloa, niin jopas alkaa mies olla ahdistunut ja suuttuu mulle.

Joko vaadit mieheltä kunnioitusta, joka näkyy myös käytännön tekoina tai jätät hänet. Epäilen, että tuollainen mies ei kyllä muuta käytöstään ikinä.

Miten ihminen, joka muka välittää sinusta puhuu sinulle tuollaiseen tyyliin?? Mietipä sitä.

Myös se, että hän tulee ja menee halujen sa mukaan kertoo, että ko. mies on itsekäs paskiainen.

Veikkaan, että jatkaessasi suhdetta hänen käytöksensä muuttuu yhä huonommaksi.
Arvosta itseäni sekä naisena että ihmisenä ja pistä stoppi tuollaiselle. Hakeudu muiden ihmisten / miesten seuraan, niin tulet näkemään, että maailmaan mahtuu myös hyvin käyttäytyviä miehiä.

 

[kuura]

Tuollainen suhde syö itsetuntoa. Suhde valuu salakavalasti siihen, että alat itse uskoa miestä. En tiedä onko kyse narsistisesta persoonallisuushäiriöstä, se on vaikea häiriö ammattilaisenkaan diagnosoida.

Ennemmin sanoisin, että mies on vain yksinkertaisesti itsekeskeinen. Tekee, mitä haluaa, silloin kun haluaa. Itsekeskeiset ihmiset osaavat olla hyvin hurmaavia, ja siihen ansaan sinäkin olet aikoinasi langennut, kun mies on päättänyt, että juuri sillä hetkellä hän haluaa sinut.

Sitten sinusta tulee hänen silmissään tylsä, kun hän on sinut saanut. Mies on vähän kuin lapsi, muksut kinuavat että "Mä haluuuuun ton!" Sitten kun saavat, mitä haluavat, ei lelu jaksa kauaa kiinnostaa, kun aina löytyy jotain uutta haluttavaa.

Jos haluat miehestä todella pitää kiinni, niin ainut keino, millä siihen pystyt on leikkiä hiirtä, että mies voi olla metsästävä kissa. Kissa kyllä saattaa satuttaa pientä hiirtä, kun semmoisen saa kiinni...

Mutta pointtini siis on, että tee itsestäsi saalis, joka on vaikea saada kiinni, ja jota miehen täytyy "metsästää". Eli, hanki oma elämä. Sovi tapaamisia kavereiden kanssa, ja pidä niistä kiinni, vaikka juuri sillä kerralla hän on päättänyt järjestää jonkin romanttisen yllätyksen tai keksii joitain muita syitä siihen, miksi et voi tehdä, niin kuin olet suunnitellut. Jos tykkäät harrastaa, aloita uusia harrastuksia. Pidä itsesi kiireisenä, niin kiireisenä, ettet olekaan aina miehen tavoitettavissa. Mitä harvemmin tarjoat mahdollisuutta tavata itseäsi, sitä todennäköisemmin mies alkaa tavata sinua silloin, kun sinulle sopii.

Mikäli mies alkaa häiriköidä sinun tekemisiäsi, ilmoita että sinulle ei saa soittaa tiettyyn aikaan, koska sinulla on tekemistä. Mikäli mies ei ota sanojasi kuuleviin korviinsa, sulje puhelin.

Ja tuosta kunnioituksesta, mikäli sinä et ole miehen tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla, ja hän vielä sanoo sen, sinulla ei ole mitään syytä pyrkiä pitämään miestä oman tärkeysjärjestyksesi kärkipaikoilla.

Kunnioita ja arvosta häntä yhtä paljon, kuin hän sinua, ja arvosta itseäsi ja omaa aikaasi yhtä paljon, kuin hän omaansa.

Mies todennäköisesti protestoi tätä muutosta kovasti. Hänestä voi tulla yhtäkkiä äärimmäisen hurmaava, jotta sinun ei tekisi mieli lähteäkään harrastuksiin tai muihin menoihisi. Tai sitten hän alkaa vähätellä sinua ja tekemisiäsi, jotta sinun itseluottamuksesi laskisi. Hänestä saattaa tulla mustasukkainen, tai hän saattaa uhata jättää sinut, koska "et enää välitä" "minä en ole sinulle tärkeä" tai sitten tämmöisten herrojen klassikko: "Mutta kun MINÄ haluan että SINÄ...". Hän siis tekee mitä tahansa, saadakseen sinut muuttumaan siksi turvalliseksi tossukaksi, jota hän on tottunut pompottamaan mielensä mukaan.

Voi olla, että mies on vain piloille hemmoteltu lapsena, tai että hänellä on ollut elämässään jokin vastoinkäyminen, joka on tehnyt hänestä äärettömän epävarman ihmisen. Hänellä on sen hurmaavan ja itsevarman kuorensa alla todella eksynyt ja säälittävä olento sisällä. Hän tuntee selvästi valtavaa tarvetta kontrolloida sinua, mutta kunnioitusta hän ei sinulle aio antaa.

Miestä et voi varsinaisesti muuttaa, mutta mikäli haluat selvitä hänen kanssaan, ainoa keino siihen on se, ettet anna miehen nujertaa sinua täysin. Mikäli huomaat perättömän mustasukkaisuuden (tuhoisan mustasukkaisuuden), tai väkivallan merkkejä, niin ota jalat alle hyvä ihminen kun vielä voit.

Mikäli mies ei ole fyysisesti väkivaltainen, eikä siitä ole pelkoa, voit yrittää selvitä hänen henkisestä väkivallastaan säilyttämällä minuutesi ja omat rajasi. Helppo taistelu se ei tule olemaan, sillä taistelet häntä vastaan yksin - ja todennäköisesti koko suhteenne loppuun asti. Hanki kunnon tukiverkosto, joka tietää miehen todellisen luonteen ja metkut. Pidä huoli siitä, ettet jää yksin selviämistaisteluun miehen kanssa. Äläkä luovu itsestäsi.

Mies vie sinua kuin pässiä narussa, olen ollut samassa jamassa itsekin. Sellaisessa tilanteessa sitä vain toivoo, että jos tekisin näin tai noin niin sitten hän huomaisi miten paljon minä rakastan... mutta mitkään rakkaudenosoitukset eivät riitä sille miehelle. Mitä lähemmäs yrität päästä, sitä kovemmin ja kauemmas mies pakenee.

Käännä siis asetelma toisin päin, jos uskot että jaksat sitä loppuikäsi. Jos et, anna itsellesi tarvitsemasi rakkaus ja kunnioitus, ja luovu ihmisestä, joka tekee sinulle pahaa. Usko pois, parempia miehiä löytää vaikka baarin tupakkakopista Minä tiedän...

 

[Ankelika]

Ehkä ostin ap. viikonlopun IL:n. Siinä on monen sivun juttu perheväkivallasta.
Moni nainen seilaa turvakodin väliä ennenkuin tajuaa irrottautua sairaasta suhteesta.

Maria G-R yrittää parhaansa, mutta suurin työ on naisten itsensä tehtävä tässä maassa.
Kannattaa katsoa ennenkuin katua.

Ei minun nuoruudessa puhuttu näistä asioista.
Jos mies uhkailee lähestymiskiellolla niin sellaisen sinulle hommaaminen olisi sinulle lottovoitto.
Pääset sen avulla miehestä eroon ja uuden elämän alkuun.

 

[kuura]

Etten vaikuttaisi ihan k***päältä, kerron eräästä, jo ajat sitten päättyneestä suhteestani muutaman kokemuksen.

Kerran, ikävöidessäni valtavasti senaikaista poikaystävääni päätin yllättää hänet, ja lähdin noin klo 23.00 kävelemään hänen luokseen yli kolmen kilometrin päähän. Päästyäni perille, mies totesi että hyvä kun tulit, niin minun ei tarvitse hakea sinua huomenna koulusta, saat mennä pyörällä aamulla kouluun. Ei tullut pusuja tai muita huomionosoituksia, ja kun niitä yritin anella, mies suuttui kun keskeytin hänen elokuvan katselunsa. Turha reissu, mutta sainpahan edes raitista ilmaa.

Olisi jo tuossa vaiheessa pitänyt ymmärtää jättää mies, mutta en halunnut luovuttaa, olin jopa niin tyhmä, että muutin miehen luo asumaan myöhemmin.

Sain kinuta seksiä, yleensä tuloksetta. Hänelle piti kyllä antaa, aina kun häntä huvitti. Kerran katsoimme elokuvaa, kun mies päätti että nyt hän haluaisi. Kun en antanut, tyyppi runkkasi vieressäni protestiksi. Myöhemmin, kun minua olisi huvittanut, hän totesi kylmästi että hän on saanut "purkautua" eikä häntä enää huvita.

Kerran heräsin yöllä, kun olin todella kipeä. Itkin kipujani, ja mies heräsi siihen. Hän riehui sängyssä, potki seiniä ja hakkasi tyynyjä koska herätin hänet. Menin sohvalle nukkumaan. Aamulla hän sitten herättyään tuli katuvan oloisena kysymään, sainko nukuttua koko yönä. Vastasin, että olen nukahtanut vasta aamulla kuuden, seitsemän tienoilla. Siitäkös mies suuttui, koska minä olin aikonut valvottaa häntä aamuun asti! Ei ollut enää mitään lempeyttä äänensävyssä.

Olin tuolloin lukiosta lukulomalla, mies työtön, eli ei hänellä mitään parempaakaan tekemistä olisi ollut, hän vain pelasi ja katsoi televisiota. En olisi herättänyt, jos hänen olisi pitänyt mennä töihin.

Se on onneksi takanapäin, mutta tiedän kokemuksesta, että tuollaiset ihmiset eivät osaa arvostaa rakkaudenosoituksia, tai olla tukena, kun toinen sitä eniten tarvitsee. Oma aika ja omat tekemiset ovat tärkeämpiä. Oma halu menee kumppanin edelle, joka ainut kerta. Mitä enemmän tuommoisen ihmisen vallan alle alistuu, sitä pahempi olo on, ja sitä huonompaan kuntoon suhde menee. Tuo suhde imi minulta voimat täysin, ja lopulta minun vanhempani hakivat minut ja tavarani pois miehen luota. Luojan kiitos siitä, sillä itse en olisi enää pystynyt lähteä.

Pahinta siinä suhteessa oli, että uskoin miestä, kun hän vakuutti minun olevan syyllinen. "En minä pyytänyt sinua kävelemään tänne, minä katson nyt elokuvaa, älä häiritse." "Ai, minunko olisi pitänyt valvoa koko yö, kun sinä olet kipeä? Minä halusin nukkua!"

Tuommoista miestä pakenisin nykyisin vauhdilla. Mutta, mikäli sinä uskot, että jaksat taistella, niin onpahan yksi mätä mies poissa sinkkumarkkinoilta.

Muista silti huolehtia itsestäsi, säilyttää minuutesi, tehdä asioita, joista sinä nautit. Muutoin ajaudut samanlaiseen ahdinkoon, kuin minä aikoinani. Se suo on sen verran syvä, että sieltä ei välttämättä yksin jaksa nousta. Äläkä vain mene tekemään sitä virhettä, että muutat miehen luokse. Katso ensin, meneekö suhde parempaan vai huonompaan suuntaan.

Mikäli suhteen kunto paranee, voit harkita sitä yhteenmuuttoa, mutta muista aina, miten helppoa tuonkaltaisen miehen on alistaa toinen ihminen tahtoonsa. Jos päätät jatkaa miehen kanssa, loppuelämäsi on mitä todennäköisimmin henkistä henkiinjäämistaistelua, jota et voi voittaa, mutta tasapeliin voit päästä. Tasapeli olisi tuossa tilanteessasi siis oman itsetunnon ja ihmisarvon säilyttäminen. Voittaa et voi, eli et tule koskaan saamaan mieheltä pyyteetöntä rakkautta, tukea ja turvaa.

 

[Regina]

Kiitos vastauksistanne. On huojentavaa kuulla, että mä en taidakkaan olla hullu, vaan että siinä miehessä tosiaan on vikaa.

Mä oon tässä selvitellyt mitä narsismi oikeastaan tarkoittaa, mutta tuskinpa mieheni ihan tuohon kastiin menee. Jotenkin olen tuudittautunut sillä ajatuksella, että hän sellainen on ja on "sairas". Mutta hän on sairas ihan omalla itsekeskeisellä tavalla. On jotenkin hirvittävää ajatella, että se mies kaiken sen kusipäisyyden ja itsekeskeisyytensä välissä osaa olla todella huomioonottava, hurmaava, läheisyydenkipeä, hauska ja turvallinen. Rakastan yli kaiken persoonallisia ihmisiä, ja hän on juurikin sellainen. Ei mikään valtavirtamies, jos noin voin sanoa. Ja tämäkös tekee suhteesta lähtemisen niin *itun vaikeaksi. Hitto soikoon.

Kuura kerroit mulle tarinan tuosta kun olit kipeänä. Tuntuu jotenkin tutulta, mutta mua kohtaan se välinpitämättömyys näkyy ehkä eri tavalla. Soitan, että olen kipeä. Vastauksena yli-imelä "voi että kulta, kyllä se siitä. Nyt juot vaan nesteitä ja syöt vitamiinejä". Kysyn, että voisiko hän auttaa sen verran, että kuskais mut lääkäriin, käyttäs kaupassa ja apteekissa. Ei kuulemma. Ei hän kerkeä. Pitää nyt kuulemma vaan selvitä itse. Voi että mitä rakkautta ilmassa mä vaan sanon! Missä vaiheessa ihmisistä on oikeesti tullut noin välinpitämättömiä? Mä en itse jaksa kovin paljon sellasta söpölätinää ja haaveilua, mutta mä uskon ihmisen hyvyyteen varsinkin parisuhteissa, jossa sen pohjimmainen tarkoitus kuitenki on se, että toisesta välitetään, pidetään huolta ja tehdään mitä vain, että toinen on onnellinen. Miksi muuten olla yhdessä? Mä taisin vastata nyt itsekin omaan kysymykseeni, että kannattaako erota. Kyllä kannattaa.

Mä noudatan nyt teidän vinkkejä. Jos mies soittaa, en vastaa. Soitan takasin ehkä parin päivän päästä. Jos silloinkaan. Mutta tavallaan mehän siis erottiin eilen. Mutta niin koukussa kun mä oon, ni sorruin soittamaan tänään ja kysyin, että oonko vielä hänen tyttöystävänsä. Vastauksena oli perinteinen "joo-joo". Mut nyt mä pysyn lujana! Siitä mä oon huojentunut, että oon tajunnu nää asiat jo tässä alkuvaiheessa. Seurustelin neljä vuotta narsistin kanssa, kunnes yks aamu heräsin ja pistin välit poikki saman tien. Ajattelematta asiaa sen enempää. Suhteesta en jaksa nyt tässä kirjottaa sen enempää (koska tarinoitahan riittää kirjaksi asti), mutta sanottaakoon nyt sen verran, että suhde päättyi sillon kun hän ei lainannut minulle junalippuun 14 e rahaa, vaan sanoi tylysti, että hommaa itse omat rahat. Seisoin kaksi tuntia junalaiturilla itkien, koska äidille en voinut soittaa (akku loppu ja omaa puhelintahan hän ei tietenkään lainannut vaan jätti mut asemalla ILMAN MITÄÄN) ja uuden visa electronin pin-koodi oli kännykässä.

Että ojasta allikkoon tässä on taas menty.

 

[Mies 50]

Oi herran tähden mikä kumma saa teidät naiset pysymään tuollaisissa suhteissa?
Oikein vakavasti kysyn, haaskaatteko tämän maallisen elämän tuollaisten miesten kanssa, kun parempiakin on?
Eläimetkin saavat parempaa kohtelua nykysuomessa.

 

[Perketti]

Kysyppä itseltäsi mitä suhteelta haet ja vertaa siihen mitä saat tästä suhteesta. Tietysti intuitio myös puhuu kovasti, jos vaan pystyt sitä kuuntelemaan. Tietysti on mahdoton sanoa miten sinä käyttäydyt, mutta nyt on voisi olla pysähtymisen paikka ja vähän tutkia omaa käytöstä. Eihän tämmöinen parisuhdemalli ihan hyvältä vaikuta.

 

[Cara]

Nimenomaan näin tyttö-kulta!

"Mä taisin vastata nyt itsekin omaan kysymykseeni, että kannattaako erota. Kyllä kannattaa."

Sinulla on Elämä edessäsi, tutkinto taskussa - unohda menneet, katso eteenpäin ja nauti

 

[Ankelika]

"Suhteesta en jaksa nyt tässä kirjottaa sen enempää (koska tarinoitahan riittää kirjaksi asti), mutta sanottaakoon nyt sen verran, että suhde päättyi sillon kun hän ei lainannut minulle junalippuun 14 e rahaa, vaan sanoi tylysti, että hommaa itse omat rahat. Seisoin kaksi tuntia junalaiturilla itkien, koska äidille en voinut soittaa (akku loppu ja omaa puhelintahan hän ei tietenkään lainannut vaan jätti mut asemalla ILMAN MITÄÄN) ja uuden visa electronin pin-koodi oli kännykässä."

Tarinoita riittää kirjoiksi asti. On ihana asia, että internet on olemassa.
Pöljiä miehiä on tietty määrä kiintiöstä. Eron jälkeen en ole miehiä katsellut.
Olen tullut niin mukavuudenhaluiseksi.

Paola Suhonen sanoo lööpissä, että haluaa suomalaisen miehen. Miten ihmeessä maailmalla viihtyvä ihminen ajattelee noin kapeasti.

Olen kuullut vain kehuja amerikkalaisesta deittikulttuurista. Täällä Suomessa ei kannata lähteä treffeille. Hatuttaa vain viikkotolkulla joutuvan asian takia.

 

[No jopas sattui]

Itse olen tässä pähkäillyt taas, että kumpi meistä on se hullumpi. Taas vietetty yksi yö hotellissa, kun tavarat alkoivat lentää kotiin tultuani harrastuksesta. Mies oli räkäkännissä (toista päivää viikonloppuna), tultuani alkoi huutaa ja haukkua minua, koska tiesi etten tykkää hänen kännäilystään. Siinä ei ole nimittäin koskaan kysymys hauskanpidosta, se on agressiivista ja päättyy hänen sammumiseensa. sohvaan. Huudon ja haukkumisen lomassa alkoi heitellä käteensä osuvilla tavaroilla, kaukosäätimellä, kynttilänjaloilla yms. Siispä otin kassini, takkini ja painelin autolla pakoon. Joskus olen kasaillut pyykkinarulta ohimennen vähän vaatteita ja juossut kylpytakissa ja -tossuissa pakoon.

Tämä tapahtui lauantai-iltana n. klo22, ajoin n. 50 km päähän ja istuin huoltoaseman pihalla ja ajattelin, että onko tässä mitään järkeä. Menin yöksi hotelliin, viivyin siellä mahdollisimman kauan ja mutkein kautta olin koton iltapäivällä. Mies oli kuin mitään ei olisi tapahtunut!!!!
Taas kerran.

Mutta, mutta.... arkena hän on mitä huomaavaisin, keittelee aamukahvit, jos lähden aikaisemmin töihin, ottaa huomioon kaikella tavalla. Mutta minä en uskalla silloinkaan sanoa oikeastaan yhtään mitään kriittistä, en mitään. Hän vaatii sanomaan `rakastan sinua`yms. Olen joskus ääneen ihmetellyt minkä arvoista on pakottamalla annettu rakkaudentunnustus, mutta häntä ei haittaa.

Tiedän, tässä ei ole mitään järkeä, koko suhde on ihan vinksahtanut. Jostain pitäisä saada voimaa häipyä.

 

[Regina]

Äh, netti delas just kun olin vastannut sulle, mut mä kirjotan nyt uusiks sitte

Ollaan samassa jamassa, tosin lähtökohdat on erit mutta lopputuloksen pitäisi olla sama: ero. Ootko ottanut asian puheeksi? Oletko saanut tyhjiä lupauksia? Niitä kun usein viljellään.......

Mua ottaa nyt niin paljon pannuun. Olen todella vihainen ja pettynyt poikaystävääni. Miten voi ihminen kääntää asian niin päälaelleen, että nyt hän on se uhri. Se, että hän haukkui minua viikonloppuna ällöttäväksi ja lihavaksi, sekä kertoi suoraan että ei todellakaan arvosta minua niin paljon kuin eräitä muita, on jo niin painavia syitä erota. Ja hän vielä onnistui kääntämään sen niin, että hän on nyt uhri. Hän sanoi, että minä olen syyllinen siihen että hän nuo lauseet toi ilmi ja se, että miksi haluan riidellä tosta asiasta koska MINUN pitäisi tietää, että HÄNELLÄ on erittäin raskas ja stressaava työviikko edessä.

 

[Re X]

K Westerlund kirjoitti jo tyhjentävästi.

En osaa muuta kuin ihmetellä onko aloittajalla heikko itsetunto kun hän JÄÄ tällaisiin suhteisiin.

Koirallekaan ei saa antaa liikaa valtaa.

Jokaisella meistä on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja ihmissuhteeseen.

 

[Regina]

K Westerlund kirjoitti jo tyhjentävästi.

En osaa muuta kuin ihmetellä onko aloittajalla heikko itsetunto kun hän JÄÄ tällaisiin suhteisiin.

Koirallekaan ei saa antaa liikaa valtaa.

Jokaisella meistä on oikeus ihmisarvoiseen elämään ja ihmissuhteeseen.

Totta. Jostakin se johtuu, miksi oon jäänyt tähän suhteeseen. Liekö heikosta itsetunnosta vai päämäärätietoisuudesta, että kyllä tästä vielä hyvä tulee. Helpompaa se on kääntää tuo päämäärätietoisuus päämäärätietoiseen eroon, kuin se että kääntäisi heikon itsetunnon yhtäkkiä hyväksi ja pystyisi näin ollen olemaan tarpeeksi rohkea ja päättää suhde.

 

[K Westerlund]

Totta. Jostakin se johtuu, miksi oon jäänyt tähän suhteeseen. Liekö heikosta itsetunnosta vai päämäärätietoisuudesta, että kyllä tästä vielä hyvä tulee. Helpompaa se on kääntää tuo päämäärätietoisuus päämäärätietoiseen eroon, kuin se että kääntäisi heikon itsetunnon yhtäkkiä hyväksi ja pystyisi näin ollen olemaan tarpeeksi rohkea ja päättää suhde.

Heikko itsetunto on useimman, ellei kaikkien henkilötason ja yhteiselämämme ongelmien takana tai ainakin vaikuttavana osasena. Ajatus "kyllä tästä vielä hyvä tulee" on vuorostaan mielemme suoja pettymyksen tunnetta vastaan, kun epäilys umpikujasta alkaa häämöttää mielessämme, vaikkemme sitä haluaisi. Sen sijaan, että kohtaisimme karun totuuden, valehtelemme itsellemme tarinan onnellisesta lopusta.

En tiedä, millä perusteella itse määrittelet miehesi henkisen tilan, mutta ainakin se, mitä olet tässä ketjussa hänestä kertonut, istuu kyllä erittäin hyvin ja selvästi narsistisen luonnehäiriön (melko vakavankin) asteikolle. Tuo uskomaton kyky kääntää asioita niin, että uhrista tulee - omastakin mielestään - syyllinen on erityisen kuvaavaa. Hänessä asustaa kuin kaksi eri henkilöä, toinen hurmaava ja valloittava, toinen myrkkyä tihkuva paholainen, eikä niiden vuorottelussa tunnu ulkopuolisessa olevan mitään logiikkaa. Hän pyrkii lyttäämään kumppaninsa maan rakoon, samalla kun koukuttaa tämän lipevyydellä ja imelyydellä. Vain hänen tarpeensa ovat oleelliset, ja hän on aina oikeassa, päättäen asioiden kulusta. Hän hallitsee suuttumalla, murjottamalla, kyynelehtimällä, vaatimalla. Kumppani totelkoon, tai tulee ongelmia. Ja niin edelleen.

Narsu on kyllä aina hiton "persoonallinen", ei voi muuta kuin monttu auki ihmetellä, mitä kaikkea sieltä taholta tuleekaan! Ei siinä tavallinen ihminen pysy kauaa kärryillä. Mutta hyvänen aika, kuka täysijärkinen haluaa omistaa ainoan elämänsä tuon heittelehtivän oikkupussin lieassa? Persoonallisia ihmisiä löytyy mukavina ja luotettavinakin versioina!

Aivan totta siis, että heikolla itsetunnolla varustettu ihminen on kuin sulaa vahaa narsun taitavassa manipuloinnissa, sillä hän osaa kosketella juuri niitä pisteitä itsessämme, joita janoamme kosketeltavan. Kun narsu sitten yhtäkkiä vaihtaa tuhoavalle vaihteelleen, hän murentaa helposti loputkin uhrinsa heikosta itsetunnosta, ja saa tämän tuntemaan itsensä ihan nollaksi, voimattomaksi ja avuttomaksi. Uhri on lopullisesti koukussa.

Siitä pääsee irti vain löytämällä ripauksen omanarvontunnetta, mutta narsulta sitä et koskaan tule saamaan. Se täytyy löytyä itsestäsi. Ja rohkaisevista kommenteista täällä keskustelussa!

Ensin täytyy päästä pois tuhoavan voiman vaikutuksesta. Sitten vasta voi alkaa rakentaa rikottua itseisarvoa uudelleen.

Voimia! Usko itseesi!

 

[uhri ja uhka]

narsun vaikutuspiirissä sopeutuvainen ja kiltti ihminen on uhri ja sitten taas oman arvonsa tunteva ja määrätietoinen ihminen on narsulle uhka. Eli taistelu on miltei väistämätön ja siksi pakeneminen on paras tapa poistua sivuun?

 

[Periksiantaa]

narsun vaikutuspiirissä sopeutuvainen ja kiltti ihminen on uhri ja sitten taas oman arvonsa tunteva ja määrätietoinen ihminen on narsulle uhka. Eli taistelu on miltei väistämätön ja siksi pakeneminen on paras tapa poistua sivuun?

Tulee sellainen käsitys, että narsu on aina kaiken yläpuolella ja valtias. Kyllä hän siihen pyrkii kaikin keinoin, hallitsemaan muita jopa laittomasti tai mielivaltaisesti.

Sopeutuminen ei ole helppoa, koska narsu voi edellyttää soputumista lähes mahdottomaan. Tavoitehan on toisen alistaminen, mitätöinti ja vähättely. Toinen joutuu ennemmin tai myöhemmin pyytämään anteeksi olemassaoloaan ja omaa käyttäytymistään tekipä mitä tahansa ja miten hyvin tahansa, koska narsu osaa osoittaa toiselle, ettei tämä ole minkään arvoinen, vaan aina kaikessa epäonnistuva luuseri ja mitättömyys, jota myös kaikki narsun liehittelijät ovat "oppineet" aliarvostamaan.

Jos taas narsua vastaan alkaa kapinoida tai tuo näkyville narsun virheet, väärät arviot ja laittomuudet, saa vastaansa sen kaiken raivon ja vihan, jota narsu kantaa itsessään. Voi olla, että tähän vastakkainasetteluun liittyy vielä enemmän menetyksiä ja uhkaa kuin konsanaan uhrina alistumiseen. Narsun viha ja kauna on loputon eikä sillä välttämättä ole rajoja. Narsun vastustaja voi kokea todellista väkivaltaa ja elämän romuttumista. Moni narsu osaa kaikki lailliset ja laittomat keinot ja kietoo valtaansa myös muita todellisesta tilanteesta tietämättömiä. Voi olla niinkin, että narsu osaa käyttää toisen alistamisessa ja mustamaalaamisessa myös laillisia keinoja ja verkostoja.

Tuohon kaikkeen kannattaa narsistin suhteen varautua. Narsistihan on monesti haalinut itselleen valtaa, johon hän turvautuu silloinkin kun asia eikä tilanne vaatisi minkäänlaista vallankäyttöä tai uhkailua. Narsistinen johtajuus on monesti pomottamista, käskyjä ja uhkailuja, mielivaltaa ja sanktioita tilanteissa, joissa sovittelu ja yhteistyö olisi kantavampi voima. Narsistinen esimies aiheuttaa ja haluaa saada aikaan pelkoa, nöyryyttä ja ehdotonta tottelemista.

Kun ehdotetaan, että pakeneminen tai poistuminen on paras tapa tulla toimeen narsun kanssa, niin se voi olla osa totuutta. Narsu osaa kyllä vaikutta myös takanapäin ja taustalla. Ei hänen kanssaan tarvitse olla suoranaisesti tekemisissä.

Kuulostaa tosi kaamealta kohtalolta, jota ei siis pääse pakoon. Tämä ajatus jo sinänsä, ja pelko tuo narsulle ylivaltaisen aseman. Kuitenkin aika voi tehdä tehtävänsä ja usein se työskentelee myös uhrin hyväksi. Narsukin unohtaa, löytää uuden uhrin, sairastuu tai tulee vain heikoksi ja menettää asemansa ja mahdollisuutensa vallan käyttöön. Voi käydä myös niin, ettei narsu osaa rajata valtaansa, vaan se näyttäytyy selvänä mielivaltana, todellisena väkivaltana tai kasautuvina laittomuuksina, joita yhteiskunta tai mikään laki ei voi jättää tuomitsematta. Narsu kompastuu omiin virheisiinsä ja laittomuksiin.

Paras, vaikkakin vaikea tapa suhtautua narsuun ja samalla suojata itsensä, on välinpitämättömyys. Tarkoittaa sitä, ettei reagoi uhrin lailla, mutta ei myöskään piittaa narsistin vallan käytöstä. Ei yritä yhtään miellyttää, ei vastusta, ei kommentoi. Näin narsisti ei saa mitään otetta. Mutta keneltä tuollainen kylmäverisyys onnistuu?

 

[uhri ja uhka]

Kyllä ihminen voi olla narsun yläpuolella, koska narsu ei voi tietää uhrin ajatuksia. Uhrin oma sisäinen voima on keino selviytyä, toki narsu voi aavistaa, että toinen on välinpitämätön, mutta ei sitä kannata narsulle paljastaa. Mutta pitkään ei tuossa tilanteessa kannata olla ja omaa eroaan narsusta ei kannata alkaa selittämään ja sovittelemaan, vaan itsensä on repäistävä irti ja lopullisesti ja hetkessä.

 

[Regina]

On tavallaan helpottavaa lukea teidän tekstejä. Tietää, että tästä on mahdollista selvitä.

Kävin mieheni kanssa äsken keskustelua. Kyllä tässä on ero todella lähellä. Sanoi suoraan, että ei hänellä ole aikaa mun hyvinvoinnille, saati parisuhteen hyvinvoinnille. Ja se, että mä en oo nyt tukena hänen stressaavalla viikolla on siis mun omaa syytä, eikä tietenkään sen syytä, mitä hän mulle viikonloppuna sanoi ja miten paskaakin paskempi olotila mulle tuli. Kaikki on mun syytä. Mua loukataan, se on mun syytä. Ja voisi kuvitella, että rumien sanojen taustalla olisi edes provosoimista mun puolelta, mutta jäätävää tässä on se, että ne sanat tulevat ihan tuosta vain eleettömiltä kasvoilta. Joskus jopa niin, että ivallinen hymynhäivähdys paistaa. Mua oksettaa. Mulla on henkisesti paha olla. Sit mä sorruin kysymään puhelun lopussa, että pitääkö hän mua tyttöystävänään.

Oon todella vihanen itselleni. Mä tiedän, että mä en enää sais soittaa koko ihmisille. Poistaisin hänet tuosta vain elämästäni. Tuskin se silti häntä edes hetkauttaisi.

 

[Regina]

Tosiaan, ero tuli!

Huojentavaa. Lopullista.

Soitin aamulla miehelleni ilmeisesti väärään aikaan. Sain kuulla taas kunniani, kun ystävällisesti pyysin häntä illalla tulemaan luokseni keskustelemaan tilanteesta ja sopimaan asioista. Kerroin, että asiat painaa mua vieläkin todella paljon ja että mulla on huono olla.

No, siitäkös se ilo sitten repesi. Häntä ei kuulemma minun hyvinvointini voisi vähempää kiinnostaa, hän vihaa minua ja pitää minua myös äärimmäisen tyhmänä ihmisenä. Löin luurin korvaan, koska sieluni ei vaan jaksanut enää kuunnella. Hetken päästä se soitti takaisin ja kertoi, että on nyt rauhottunut. Sanoin, että ei sillä ole enää mitään merkitystä, vaan että tämä oli nyt tässä. Kerroin miten pettynyt olen häneen ja käytökseen ja miten huono olo mulla on ollut ja koska hän ei mitään aio tehdä asialle, niin en aio minäkään. Sanoin että tämä oli tässä. Miehen reaktiosta päätellen taisi tämä olla odotettu päätös, koska sanoi vaan vaisusti, että selvä. Kiitos ja näkemiin paha olo, tervetuloa uusi ihana elämä!

Kyllä se nyt on sitten nähty, että kerran kun ne suhteet poikki menee, niin aika vaikeeta sitä on enää uudelleen sytyttää. Varsinkin, jos toinen osapuolista ei ole edelliskerrasta mitään oppinut eikä koe tarvetta laittaa tyttöystävän ja parisuhteen hyvinvointia etusijalle - tai no, edes samalle viivalle kuin työ ja muu perhe. I'M FINALLY FREE!

 

[Minä, narsku?]

On tavallaan helpottavaa lukea teidän tekstejä. Tietää, että tästä on mahdollista selvitä.

Kävin mieheni kanssa äsken keskustelua. Kyllä tässä on ero todella lähellä. Sanoi suoraan, että ei hänellä ole aikaa mun hyvinvoinnille, saati parisuhteen hyvinvoinnille. Ja se, että mä en oo nyt tukena hänen stressaavalla viikolla on siis mun omaa syytä, eikä tietenkään sen syytä, mitä hän mulle viikonloppuna sanoi ja miten paskaakin paskempi olotila mulle tuli. Kaikki on mun syytä. Mua loukataan, se on mun syytä. Ja voisi kuvitella, että rumien sanojen taustalla olisi edes provosoimista mun puolelta, mutta jäätävää tässä on se, että ne sanat tulevat ihan tuosta vain eleettömiltä kasvoilta. Joskus jopa niin, että ivallinen hymynhäivähdys paistaa. Mua oksettaa. Mulla on henkisesti paha olla. Sit mä sorruin kysymään puhelun lopussa, että pitääkö hän mua tyttöystävänään.

Oon todella vihanen itselleni. Mä tiedän, että mä en enää sais soittaa koko ihmisille. Poistaisin hänet tuosta vain elämästäni. Tuskin se silti häntä edes hetkauttaisi.

No ei varmasti hetkauttaisi ei. On se kumma, kun mies kertoo suoraan, ettei nainen ole hänen elämänsä nainen, ja silti nainen vaan roikkuu miehessä. Tässäkin varmasti käynyt niin, että mies on yrittänyt useaan otteeseen sanoa, ettei suhde toimi, mutta nainen kääntää asiat itkuisilla roikkumissoitoilla yms päälaelleen. Varmaan nainen kiristänyt mieheltä nuo kommentit, minkä takia nainen ei ole sopiva... mies yrittänyt olla ensin kohtelias, mutta kun kaikki ei vaan tajua, että ei ole toiselle se oikea.

Ap:n mies ei ole mikään narsisti, vaan ap itse on ahdistava, läheisriippuvainen roikkuja. On se kumma, että edelleenkin yli kaiken rakastaa, vaikka toinen kuinka sanoo asiat suoraan. Vaikka rakastaisikin (ja syystä että?), niin pitäisi ymmärtää, ettei oikeasti saa sitä vastarakkautta ja toisen tunteet ovat muuttuneet jopa inhoksi ja vihaksi ahdistelun takia. Kivatkin muistot vesittyy. Normaalilla järjellä varustettu ihminen deletoisi puhelimestaan miehen tiedot, itkisi pettymysitkunsa ja jatkaisi omaa elämäänsä. Mutta ei nämä roikkujat. Roikkuu varmasti vielä viiden vuoden jälkeenkin kertoo kuinka mies oli ilkeä narskupaska.

Suoraa tekstiä, mutta syystä. Herää ja jatka elämääsi! Oikeasti on kauheaa olla toisella puolella, kun ex roikkuu eikä ymmärrä, ettei suhde jatku, vaikka toinen tekisi mitä, muuttuisi, hakisi kuun taivaalta...

 

[Regina]

No ei varmasti hetkauttaisi ei. On se kumma, kun mies kertoo suoraan, ettei nainen ole hänen elämänsä nainen, ja silti nainen vaan roikkuu miehessä. Tässäkin varmasti käynyt niin, että mies on yrittänyt useaan otteeseen sanoa, ettei suhde toimi, mutta nainen kääntää asiat itkuisilla roikkumissoitoilla yms päälaelleen. Varmaan nainen kiristänyt mieheltä nuo kommentit, minkä takia nainen ei ole sopiva... mies yrittänyt olla ensin kohtelias, mutta kun kaikki ei vaan tajua, että ei ole toiselle se oikea.

Ap:n mies ei ole mikään narsisti, vaan ap itse on ahdistava, läheisriippuvainen roikkuja. On se kumma, että edelleenkin yli kaiken rakastaa, vaikka toinen kuinka sanoo asiat suoraan. Vaikka rakastaisikin (ja syystä että?), niin pitäisi ymmärtää, ettei oikeasti saa sitä vastarakkautta ja toisen tunteet ovat muuttuneet jopa inhoksi ja vihaksi ahdistelun takia. Kivatkin muistot vesittyy. Normaalilla järjellä varustettu ihminen deletoisi puhelimestaan miehen tiedot, itkisi pettymysitkunsa ja jatkaisi omaa elämäänsä. Mutta ei nämä roikkujat. Roikkuu varmasti vielä viiden vuoden jälkeenkin kertoo kuinka mies oli ilkeä narskupaska.

Suoraa tekstiä, mutta syystä. Herää ja jatka elämääsi! Oikeasti on kauheaa olla toisella puolella, kun ex roikkuu eikä ymmärrä, ettei suhde jatku, vaikka toinen tekisi mitä, muuttuisi, hakisi kuun taivaalta...

Arvostan suoria mielipiteitä, ei siinä mitään. Mutta kaiken alku oli kyllä se, että hän aloitti tämän ns. toisen kierroksen. Sanoi, että miten ikävä hänellä on ja toivoo, että saisi olla kanssani. Ja niin se aluksi menikin. Kunnes samat virheet hänen puoleltaan toistui ja minä kun aika sisukas tyttö olen, niin tottakai halusin, että asiat selviää. Ei tässä kuule siitä ole ollut kysymys, etteikö hän kanssani haluaisi olla. Kyse on ihmisestä, joka on todella itsekeskeinen, jonka kanssa on äärimmäisen vaikea seurustella ja kenelle sana kompromissi ja anteeksipyyntö TARKOITTAEN SITÄ on vierasta. Mutta oli miten oli, niin nyt mä sen kaiken lopetin.

 

[Minä, narsku?]

Ymmärsin, että sinä nimenomaa olet se, joka aina soittaa, haluaa selvittää asiat... vääntää, kääntää, vatvoo... vaikka toinen on ilmaissut, ettei halua keskustella.
Mutta, hyvä että jätit. Nyt vielä joka aamu päätät, ettet vastaa puheluihin, viesteihin, saatika itse ottaisit yhtteyttä. Ja myös toimit niin. Asiat kun ei muutu, vaikka kuinka miettisitte syitä ja seurauksia. Jos, ja huom jos mies alkaa vääntämään, kuinka hänellä on ikävä sinua ym paskaa, niin jos et pysty olemaan hiljaa, osta kilon laardipaketti ja kirjoita siihen saatekirjeeksi, että siinä sinulle läskiä ensi-ikävään. Eikä mitään muuta.

 

[uhri ja uhka]

Hyvä että pystyit tekemään päätöksen.
Ei siinä ole minusta mitään pahaa, että yrittää korjata suhdetta ja uskoo parempaan. Kun ne korjausliikkeet on tehty ja sittenkään ei toimi, niin silloin on hyvä viheltää peli poikki. Mutta aivan liian usein luovutetaan ensimmäisestä riidasta ja se ei ole järkevää, koska erimielisyydet ovat kuitenkin normaalia käytöstä ja kasvamista yhteen, mutta rajansa kaikella. Tsemppiä.