Apua, näin unta, että oli tehty matka Jenkkeihin. Olin siis itse siellä perheeni ja äitini kanssa. Tytär löysi ja alkoi hinkua turhan oloisia ja ylikalliita Stranger Things -vaatteita ja oma äitini sairastui psykoosiin
Sain häneen siis puhelimitse yhteyden ja hän jutteli kuvitellen olevansa jonkun sukulaisen syntymäpäivillä Tuusulassa. Mietin unessa hetken, että oonko mä soittanut johonkin vastaajaan vai puhunko mä oikeasti äitini kanssa, kun äiti tuntui oikeasti olevan jossain ihan muualla.
Mun piti kysyä häneltä, että mikä päivä nyt on ja mikä vuosi, ja jos hän ois vastannut niihin, olisin tiennyt, ettei minulle hölise nauhoite. ”Odotas hetki, mun pitää kysyä…” sanoi hämmentynyt äitini, josta mä jo tiesin, ettei se mikään nauhoite ollut. Sain siis vihdoin äidin reagoimaan minuun, kun sitä aiemmin puhetta vain tuli kuin liukuhihnalta, olematta oikein keskustelu.
Pelästyin pahanpäiväisesti, että MISSÄ äiti on, oliko edes enää hotellilla vai lähtenyt harhailemaan johonkin? Tajusin, etten edes tiennyt, mikä huone äidilläni oli, sillä huoneet eivät olleet olleet vierekkäin ja olimme juuri saapuneet. Päätin myös, etten soita hotellille, koska en vielä tiennyt, mitä soittaminen Jenkeissä maksaa.
Niinpä minä käännyin seurueestamme takaisin hotellille, aikeena pyytää heitä auttamaan etsimään äiti (jos hän ei olisi huoneessaan).
Mutta yrittäessäni palata hotellille heräsin.
Huh! Tavallaan helpotus, mutta toisaalta harmittaa, kun nyt en tiedä ”miten äidin kävi”.
Hän on siis ihan hengissä eikä ole minkäänlaista mt-häiriötä. Enkä ole koskaan aiemmin nähnyt unta kenenkään psykooseista!
”Huomasin Jenkeissä” myös sellaisen ilmiön, että kellään ei ollut aikaa toiselle. Vaikka ovat niin olevinaan päälle päin sosiaalisia ja sellaisia juttelevaisia. Eli kun sanoin eräälle vaatekaupan vai oliko se kodinkonekaupan myyjälle, jotka olivat pukeutuneet jääkiekkoerotuomareiden(!!) asuihin, jotain asuihin liittyvää, niin elekielestä näki, että puhumiseni kesti liian kauan. Kuunteli siis ensin loppuun ja sen jälkeen elekieli paljasti asian. Sama tapahtui jossain museossa tms jossa sanoin jollekin jonkun lyhyen, siihen hetkeen liittyneen asian. Henkilö kuunteli ensin normaalisti ja olikin juttuni päätyttyä tylyn oloinen. En siis mitenkään väitä, että näin kävisi oikeasti, tämä oli vain osa untani ja mielestäni koko uni oli kaikessa surullisuudessaan (koettuna) aika koominen.
Täytyy vielä pirauttaa äidille, että onhan hänellä kaikki hyvin.
ibb.co
