Onko itsemurha mielestäsi itsekäs teko???

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mahatma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mahatma

Vieras
Oli pakko alottaa ketju, kun tuo yksi oli suljettu. Siellä hyökättin aika voimakkaasti näitäm umpikujaan joutuneita.

Haluaisin selventää että mulla todettiin kaksi vuotta sitten vakava masennus. Sain lääkityksen, mutta olo kävi ahdistavammaksi. Meni muutaman hetken taas hyvin kunnes tuli stoppi. Se päivä on vain hämärä tajunnasani. Mutta sen olin päättänyt etten jaksa enää elää. Siispä sulkeuduin barrikaadein huoneeseeni, ja olin päättänyt juoda kurja elämäni loppuun. En ajatellut perhettäni, en läheisiäni. Itsestäni puhumattakaan.

Soitin silti miehelle ja jätin hänelle hyvästit. Lapsille sanoin meneväni nukkumaan, ja että isi tulee pian kotiin. Eli järkevästi en osannut ajatella. Mies kuulemma lähti heti kotiin ambulanssa tuli, ja yön yli sitten olin sairaalassa.

euraavana päivänä kotiutus, mutta muutaman viikon päästä sitten kuukausia kestänyt sairaalahoito. En nukkunut, en syönyt ja lakkasin elämästä toivomasta haluamasta. Näitä sairaalajaksoja on 2 vuoden sisällä ollut kolme. Mutta olin itsetuhoinen, muita tunteita mulla ei ollut. Vaaraksi e ollut muille vaan itselleni.

Nyt koitna rämpiä eteenpäin. Totta hemmetissä jälkeenpäin ole miettinyt, että mitä jos... Mutta kun tuo ajanjakso on vain repaleisia kuvia muiden kertomana, niin en voi tuntea lopunikää syyllisyyttä.
 
Sen enempää kommentoimatta sun tilannetta, ap, itsemurha on yksi itsekkäimmistä teoista mitä tiedän. Ohi menee oikeastaan vain ns. laajennettu itsemurha vai miksi sitä kutsutaan kun on päättänyt itsensä lisäksi surmata myös joku läheisensä, yleensä lapsi.
 
Mulla ei ole kokemusta tällaisesta. Mutta kannattaa varmasti pitää ensisijaisesti huolta omasta hyvinvoinnista, jotta pystyy huolehtimaan lapsista niin kuin heistä pitää huolehtia. Itsemurha on todella ikävä ja surullinen tapa jättää läheiset ihmiset, jotka kuitenkin rakastavat ja välittävät, vaikka eivät aina osaa sitä ehkä ilmaistakaan. Itsemurhan tehnyt saa ehkä sitten rauhan omalla tavallaan, mutta entä ne kaikki ympärillä eläneet ihmiset. Kuinka he pystyvät elämään tuon asian kanssa koko loppuelämänsä. Sitä voisi itsemurhaa hautova joskus ajatella. Eli kyllä se mun mielestä aika itsekäs teko on. Ei siinä muuta ajattele kuin itseään ja senhetkistä pahaa oloaan. Mutta kuinka pahan olon se aiheuttaakaan sitten muissa, tuo itsemurha..?! Se paha olo ei lähde varmasti ikinä pois.
 
Onhan se tavallaan aika itsekäs teko. Mutta... Tuskin kukaan on oma itsensä itsemurhan teko hetkellä. sitä on ajautunu niin umpikujaan. Itse olin ainakin ihan psykoosissa itsemurhaa yrittäessä. En ollut silloin mielestäni itsekäs, vaan ainoastaan sairas.
 
Minusta se on itsekäs teko, paitsi silloin, kun henkilöllä on jokin pitkälle edennyt, kuolemaan johtava sairaus. Itsemurhan tekijä siirtää suunnattoman taakan läheisilleen välittämättä lainkaan siitä, että nämä läheiset joutuvat elämään sen taakan kanssa koko elämänsä.

Ymmärrän kuitenkin varsin hyvin, että vakavasti masentunut ei jaksa välittää siitä, mitä hänen tekonsa läheisiin vaikuttaa. Hän ajattelee pelkästään itseään, mutta se juuri on minun mielestäni itsekästä. Ihmisellä on kuitenkin oikeus olla itsekäs.
 
Siinä hetkessä, siinä tilanteessa, siinä mielentilassa se voi olla ainoa järkevän kuulonen ratkaisu ongelmiin. Niin kamalalta, ku se voi kuulostaakin.. :( En osaa ajatella, että olis itsekkäästi ajateltu itsemurhan tehneeltä. :/
 
ei voi muuta sanoa kuin että muille se on itsekäs teko mutta miten se itselle voi ollasiinä vaiheessa kun "taju" on poissa?itse tiedän tämän tunteen kun kaikki pysähtyy ja ei pysty enää hallitsemaan itseään.itse jätin jossittelut kokonaan pois ja keskityn nyt tähän elämään.jos oisin jossitellut ja miettiny pääni puhki sitä kuinka itsekäs olin niin en ois parantunu.oli pakko hyväksyä itsensä ja tekonsa ja siten pääsin elämässä paremmin eteenpäin.ihminen joka ei ole ollut syvällä,niin syvällä ettei enää tunne itseään eikä hallitse on minusta turha tulla sanomaan itsekkääksi.
vähän sama kuin alkoholi riippuvuus,et sinä slloinkaan ole itsekä kun juot vaan silloin kun en hae apua.
omassa tilanteessani hain apua jo varhaisessa vaiheessa mutta ei auttanut tähän,tapahtui kesken parannus prosessin asia joka upotti mut täysin heti kerralla ja niin sitä mentiin.nyt kun järki ja tunteet on tasapainossa taas niin olen täysin eri ihminen eikä enää mainaa tunnistaa sitä joka meinasi itsensä tappaa.
 
jokainen on vastuussa itsestään. En minä ala syyttelemään ketään itsemurhan tehneitä. Se on huono asia jos muita siihen vedetään mukaan eli lapset lähtee samalla.

Kauheesti yritetään selvittää että muille tulee paha mieli että siksi se on itsekästä. No onko se vähemmän itsekkäämpää sanoa jollekkin että kuule et sä voi tehdä itsaria vaikka sulla olis kuinka paha olo koska mulle tulee siitä paha mieli?

Mä ajattelen asiaa niin että kyseinen hlö pääsi rauhaan ja hänellä on siellä parempi olla. Ikävä on mutta miksi pitäisi ottaa nokkiinsa jos toinen tekee itsemurhan?

 
asioita läheltä seuranneena sanoisin, että itsemurha on itsekäs, joskin ehkä epätoivoinen teko, joka jättää arvet laajalle lähiympäristöön...

Masennukseen on saatavilla apua ja on tärkeää sitä myös hakea.
 
Jos elämässä ei ole mitään mieltä, ei koe enää edes olevansa elossa, niin sittenkö pitäisi vaan muista huolehtia, ettei vaan tule omaisille paha mieli????
Se on aivan sama ajaako kallioleikkaukseen vahingossa vai tahallaan, kuolema tulee omaiset suree. Miksi pitäisi märehtiä että mitä olisin voinut tehdä toisin yms paskaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Special K:
Onhan se tavallaan aika itsekäs teko. Mutta... Tuskin kukaan on oma itsensä itsemurhan teko hetkellä. sitä on ajautunu niin umpikujaan. Itse olin ainakin ihan psykoosissa itsemurhaa yrittäessä. En ollut silloin mielestäni itsekäs, vaan ainoastaan sairas.

näin juuri. tosin minä en ole itsemurhaa yrittänyt, vain miettinyt :|
 
On erittäin itsekästä ja vielläpä tehdä se toisen työ paikalla vaikka jättäytyä junan alle.Ja kyllähän se on vähän siitäkin kiinni miksi sen tekee.
En pidä itsarin tehneitä ihmisiä minään.
Masennukseenkin saa apua ja kaikkeen muuhun mikä päätä ahdistaa,ihmisillä pitäis olla joku joka potkasee perseelle ja laittaa hakee apua tai jopa pakottaa.
Suremaan jäänneitä säälin vaikka sekin on sairaus.
 
Itsemurha on itsekäs teko, mutta siihen ajaudutaan enemmän epäitsekäistä syistä (henkinen tai fyysinen sairaus, olosuhteet tms.)

Tunnen surullisen monta itsemurhatapausta, ennen olin kovin vihanen heille, sitten enemmän katkera mutta nyt olen enää vain surullinen että jonkun elämä voi ajautua tilanteeseen jossa itsensä tappaminen tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.



 
No niinpäniin, vaikka kärsisit helvetillisistä kivuista niin et saa itse päättää päiviäsi koska se on itsekästä???Vaikka kuolisit joka tapauksessa muutaman kk sisään?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
Jos elämässä ei ole mitään mieltä, ei koe enää edes olevansa elossa, niin sittenkö pitäisi vaan muista huolehtia, ettei vaan tule omaisille paha mieli????
Se on aivan sama ajaako kallioleikkaukseen vahingossa vai tahallaan, kuolema tulee omaiset suree. Miksi pitäisi märehtiä että mitä olisin voinut tehdä toisin yms paskaa.

Samaa mieltä. Ei täällä kenenkään ole pakko toisten tunteita sääliäkseen elää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
Jos elämässä ei ole mitään mieltä, ei koe enää edes olevansa elossa, niin sittenkö pitäisi vaan muista huolehtia, ettei vaan tule omaisille paha mieli????
Se on aivan sama ajaako kallioleikkaukseen vahingossa vai tahallaan, kuolema tulee omaiset suree. Miksi pitäisi märehtiä että mitä olisin voinut tehdä toisin yms paskaa.
Itsemurha jättää läheisille ainakin jonkin asteisen häpän sekä syyllisyyden siitä, mitä olisikaan ehkä voinut tehdä, olsiko itse voinut jotenkin paremmin auttaa, usein epätietoisuuden koko itsemurhan syistä ja ikuisen kysymyksen "miksi?", sille ei voi mitään. Eli ei ole aivan sama, ajaako kallioleikkaukseen tarkoituksella vai vahingossa. Jos ihminen on sitä mieltä, ettei hänen elämässään ole mitään mieltä eikä edes niillä, jotka häntä rakastavat, ole hänelle enää mitään merkitystä, niin oukei, tehköön itsemurhan, jos muutakaan vaihtoehtoa ei ole. Mutta siitä huolimatta itsemurha on mun mielestäni itsekäs teko.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Sen enempää kommentoimatta sun tilannetta, ap, itsemurha on yksi itsekkäimmistä teoista mitä tiedän. Ohi menee oikeastaan vain ns. laajennettu itsemurha vai miksi sitä kutsutaan kun on päättänyt itsensä lisäksi surmata myös joku läheisensä, yleensä lapsi.



Itsekästä se ei ole kuin ulkopuolisen silmin. Koska masennus on vakava sairaus joka monasti oireilee itsetuhoisella käytöksellä. Mulla oli viikkojen valvominen sekä syömättömyys jonkinlaista itsetuhoa sekin. Sitten en vain jaksanut olle sen paha olon kanssa. Ja masennuksen huomaa yleensä ne ulkopuoliset. Masentunut vain käpristyy sihen pahaan oloonsa, ja harvemmin osaa auttaa itseään. Eikä toimi ajatus että nyt lapset jäävät ilman äitiä. Koska siinä tilassa en syyttänyt ketään, että miksi ajauduin niin epätoivoiseen oloon. Ihan syytin itseäni ja koin etten halua elää. En siis niin, etten ansaitse elää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sabira:
Mulla ei ole kokemusta tällaisesta. Mutta kannattaa varmasti pitää ensisijaisesti huolta omasta hyvinvoinnista, jotta pystyy huolehtimaan lapsista niin kuin heistä pitää huolehtia. Itsemurha on todella ikävä ja surullinen tapa jättää läheiset ihmiset, jotka kuitenkin rakastavat ja välittävät, vaikka eivät aina osaa sitä ehkä ilmaistakaan. Itsemurhan tehnyt saa ehkä sitten rauhan omalla tavallaan, mutta entä ne kaikki ympärillä eläneet ihmiset. Kuinka he pystyvät elämään tuon asian kanssa koko loppuelämänsä. Sitä voisi itsemurhaa hautova joskus ajatella. Eli kyllä se mun mielestä aika itsekäs teko on. Ei siinä muuta ajattele kuin itseään ja senhetkistä pahaa oloaan. Mutta kuinka pahan olon se aiheuttaakaan sitten muissa, tuo itsemurha..?! Se paha olo ei lähde varmasti ikinä pois.


Itsemurhaa ei monasti haudota, se stoppi vain tulee. Niin kuin mulle tuli. Toki se käytös aikaisemmin oli itsetuhoista, mutta suunniltelmallista se ei ollut. Se paha olo vain oli niin paha, että mikään muu siinä tilanteessa ei tuntunut hyvältä. Itse asiassa ajatus täältä poispääsemisestä tuntui paremmalta.

Ja itseään siinä just ei ajatella. Se paha olo on niin kaikensyövää.


 
Samaa mieltä kuin Peppari. Ei omaisten takia voi yksin elää. Masennuksen hoidosta, no, masennus voi johtua monesta asiasta. Joku on menettänyt kaikkein tärkeimmät ihmiset ja elämä on yhtä helvettiä. Joku on täysin yksin ja ei saa kunnon ihmissuhteita yrityksistään huolimatta. En tarkoita nyt mitään muutamien vuosien sinkkukautta tms. Kaikki eivät löydä harrastuksista, vapaaehtoistyöstä elämälle sitä sisältöä. Masennuslääkkeet ja keskusteluterapia eivät kaikkia auta.

On kamalaa jos joku joutuu päätymään sellaiseen tekoon.

Enkä tähän ota "laajennettua" itsemurhaa. Se on itsekäs teko, siinä pitää itseään jumalana.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Peppari:
No niinpäniin, vaikka kärsisit helvetillisistä kivuista niin et saa itse päättää päiviäsi koska se on itsekästä???Vaikka kuolisit joka tapauksessa muutaman kk sisään?
Mä jo tuolla alussa esitinkin tuon poikkeuksen. Eli jos sairastaa pitkälle levinnyttä, kuolemaan johtavaa sairautta, niin läheisetkin varmasti ymmärtävät , jos ihminen päättää lopettaa kärsimyksensä hieman aikaisemmin kuin ne luonnollista kautta päättyisivät.

 
Musta kans itsemurha on epätoivoisen teko. En usko, että siinä kykenee paljon omaisiaan ajattelemaan. Tällainen syyttely on monesti psykologinen reaktiokeino käsitellä asiaa. Jokainen päättää itse omasta elämästään. En toivo kenenkään voivan niin huonosti, että päätyy itsemurhaan, mutta ymmärrystä löytyy pitkälle.

Pari läheistäni on tehnyt itsemurhan. Ei minusta tunnu, että se oli itsekkyyden osoitusta heiltä. Toki olisi ollut halu auttaa heitä, mutta toisen elämän sisälle ei aina näe.

Harva ihminen, joka ei ole itsemurhaa yrittänyt, ymmärtää itsemurhan tehnyttä. Se on totta, että itsemurha jättää omaisille ja läheisille yleensä raskaamman surun, pidemmän surun, enemmän kysymyksiä ja syyttelyä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Tianna:
Ei täällä kenenkään ole pakko toisten tunteita sääliäkseen elää.
Tuosta olen aivan samaa mieltä. Ei täällä ole kenenkään mikään pakko ajatella toisten tunteita missään muussakaan asiassa.

 

Yhteistyössä