onko kellään antaa rohkaisun sanaa tai muuten vaan omia kokemuksia adoptioneuvonnasta?
meillä tuntuu takkuavan aika lailla sosiaalityöntekijän kanssa.
neuvontatilanteet tuntuvat olevan piinaava kuulustelu, jossa täti haluaa tehdä olomme mahdollisimman epämukavaksi ja antaa mielikuvan siitä...
Tänään adoptioneuvoja löi tiskiin murskaavat faktat:
meitä vastassa on todennäköisesti liian monta estettä.
Tietääkö kukaan, mikä on tuloraja Etelä-Afrikassa?
Onko lapsettomuus todistettava lääkärinlausunnolla Etelä-Afrikkaan?
Onko aikaisemmin sairastettu masennus este adoptiolle...
Tietääkö kukaan, miten Pela ja muut viranomaiset, joiden käsissä kohtalomme on, suhtautuu opiskeluun? Onko opiskelijan elämä tarpeeksi "vakaata" heidän mielestään? Help, auttakaa joku joka tietää!:headwall:
