153 lyhyt ja 50kg painoin ennen kaksosia, kokoni puolesta ei mitään probleemaa, ei selässä ei muuta, vaivoja oli kauheesti, mut ei pikkuruudestani johtuvia. vauvatkin oli ihan näpsäkän kokoisia 38 vkolla syntyessään 3290 ja 2770, äitikin ihan näpsäkkä, taisin painaa 74 kiloa.
meillä oli kaksoset puolivuotiaita kun tulin raskaaksi ja aloin odottaa meille neljättä pientä. esikoinen oli 3v8kk, kaksoset täytti 1v3kk kun neljäs syntyi. tässä ollaan eikä mitään anteeks antamatonta oo kelleen käyny. siinä kyllä vauvakuume pysyi sitten jonkin aikaa loitolla ja viides syntyi...
meillä yksi kolmasluokkalainen, kaks eskaria, yksi kerholainen 5v, yksi kohta 2 täyttävä ja 6vkonen vauva. nyt ovat alle kouluikäisiä, kohta jo 4 ala-astelaista, sitten pari alle kouluikäistä. tiheillä ikäeroilla ja muuten vaan samoissa kehitysvaiheissa olevaa saattanee tuottaa enempi hommaa...
mä kans koitin kirjautua omalla nimellä ja vaikka mitä tavallista.. sitten kokeilin ikkavaata ja onnistuin. se tarkoittaa "pitää, tykätä jostakin" se on hyvä ja huonopuoleni: uuden ihmisen kohdatessani, pidän hänestä (vaikka toisinaan avoimuuteni ja luottavaisuuteni onkin kostautunut).
meillä 6 muksua. kotiäitinä aika riittää. työssäkäyville/opiskelijoille nostan hämmentyneenä hattua. itse opiskelin vielä viidennen synnyttyä, ja astianpesukone je kuivausrumpu oli pakko hankkia kun en ollut kotiäitinä.. auttoi jonkun verran, mutta silti kotityöt roikkui, mieluummin seukkasin...
täällähän oli joillain useita satoja grammoja painoeroja.. kun musta jo tuntui, että meitin
a tyttö 3290g 49cm olis syönyt
b pojan 2770g 47,5cm eväät
raskausviikoilla 38+0
olin aina ajatellut, että kaksoset, tottakai olisivat samankokoiset! meillä alussa poika olikin se ensin massuun tullut...
mulla oli onneks röntgenkuvat esikosta, jossa näkyi joku väli (spiina tms?) ahtaana, että vaikka ois kumpikin ollut rt:ssä ni b ois ehtinyt viel kääntyä perätilaan, enkä ylilääkäriin arvion perusteella sellasta ko.ahtauden vuoksi tee alateitse. sitä en kyl tiiä, miten oisivat sektion antaneet...
en ehkä ole päättänyt.. tai siis olen sen neljännen kohdalla kerran jo olevinaan päättänyt. nyt haluaisin jättää tähän (kuudennen laskettu viikon päästä).. mutta jollain tasolla toivon paria pikkusta vielä tuossa vuosikymmenen päässä. jännää, mitä enemmän lapsia, sen helpommin on tullut miehen...
kotona. mä en nimittäin keksi miten saisin illalla parissa tunnissa tehtyä sen mitä kaikkea päiväsaikaan toimitan! joskushan lastenkin kanssa on juteltava, kasvatettava ja oltava asioista perillä, tuntuu ettei siihen aika riitä edes kotiäitinä. mä oon tässä kotona niin töissä, että kyllä...
kuudetta ootellaan. ite kärsin ainokaisuudestani, nyt nautin niin paljon katsellessani lapsiani ja ajatellessani heitä yhdessä vanhempien jo kuoltua..serkuksia tekeevät jne..