Pitkästä aikaa. On ollut kaiken näköistä, mutta ei hätää mitään. Tytär käyttää jo mun kenkiä ja mies on kasvattanut parran. Sukset odottaa voideltuina ja fillarissa on nastat.
Tuli paha mieli kun telkkarista näin mainoksen missä perheen isä konttasi koirankopista ulos ja lapset vierellä ilkkui. ”Tyhmä isi!” Ja äiti sivummalla säesti samaa. Oli kuin isä olisi ulkiruokinnassa. Onko tämä nyt sitten hyvää mainosta? Opettavaista kylläkin lapsille. Näin sitä kohdellaan...
Huomenta sinne helteisiin. Täällä Lofooteilla aamu on raikas ja aurinkoinen. Kohta on ilo polkaista ketjuihin vauhtia tyttären ollessa vetovuorossa 11 vuotiaan sinnikkyydellä.Tänään ei tarvita pusakkaa. Huomenna sitten mantereen puolelle ja siella sitten eri ilmanalat.
Se on niin, että juhannus on nyt finaalissa. Polkaisin vauhdilla kotiin ja jätin tyttären ja miehen polkemaan omaan tahtiinsa. Niin kovakuntoinen olen! Aattoaamuna lähdimme vanhempieni talolle jossa juhannusta olemme vuosia viettäneet. Ei se kaukana ole ja siellä on ranta ja sauna. Kokoonnutaan...
Tulipahan tehtyä hieno metsälenkki ja todettua, että mustikka kukkii ja kovasti, mutta missä kaikki herhiläiset? Ei sen puoleen, en minä niitä marjoja poimisi. Liian työlästä. Sieni koppaan sujahtaa paljon helpommin.
Ihana sää ja hankikanto. Kyllä mukavasti narskui kengän alla kun käytiin peltojen varsien pusikoista herättelemässä jänöjä paiväuniltaan. Tätä saisi nyt kestää ainakin tämän lomaviikon.