1,5-vuotiaalta yömaito pois

[Rinna]

Meidän 1,5-v poitsumme aloitti päiväkodissa kuukausi takaperin ja sitä myötä tuli hieman takapakkia öiden kanssa. Hän nukkui jo viime keväästä saakka yöt kokonaan omassa sängyssä omassa huoneessaan. Hän on aina nukahtanut meidän sänkyyn, jossa hän on juonut iltamaidon ja olemme hänet kantaneet nukahdettuaan omaan sänkyyn. Tämä on ollut meidän perheen juttu emmekä ole sitä raskineet muuttaa, koska tuntuu jotenkin niin läheiseltä, että lapsi nukahtaa meidän väliin. Tämä järjestely siis toimi hyvin melkein puoli vuotta.

Pojan päiväkodin aloitus on sujunut muuten kuin unelma; hän on alusta saakka syönyt ja nukkunut päiväkodissa ja muutenkin sopeutunut todella hyvin. Mutta nyt on yöheräämiset tulleet takaisin. Poika herää yleensä vähän puolen yön jälkeen ja haluaa meidän sänkyyn. Olemme yrittäneet taputella häntä takaisin omaan sänkyyn, mutta ei ole auttanut emmekä ole halunneet alkaa huudattamaan. Meidän sänkyyn päästessä hän pyytää maitoa, osaa puhua sen verran, eikä auta sanoa, että ei ole maitoa, maito on loppu tvs. koska silloin hän pomppaa pystyyn ja lähtee itse keittiöön katsomaan. Muutamia kertoja olemme yrittäneet silitellä häntä uneen meidän sängyssä ja tarjota vettä, mutta ei auta. Pari kertaa ollaan jo huudettu krokotiilin kyyneleet poskilla maitoa ja isä on lähtenyt kiireen vilkkaa hakemaan.

Miten tämän yöheräilyn ja eritoten yömaidon saisi taasen pois? Tiedän, että poika kaipaa läheisyyttä, eritoten äidin, hoitopäivien päätteeksi ja pakko se on itsekin myöntää, että ihanaltahan se tuntuu, kun pikkuinen kömpii kainaloon nukkumaan, kun ollaan pitkä päivä oltu erossa

 

[maito vai läheisyys?]

Pystyisitkö ap täsmentämään mitä haluaisitte tässä tilanteessa? Vai onko ketjun tarkoitus osin auttaa sen päättämisessä?

Siis lähinnä tarkoitan että haittaako se lapsen herääminen, maidon haluaminen, välissä oleminen vai jokin muu/kaikki?

Minä antaisin lapsen tulla väliin nukkumaan mutta en antaisi maitoa.

Silloin saisi läheisyyttä jos sitä kaipaa, mutta ei tulisi maidon perässä. Maitoa en antaisi itkusta riippumatta. Vettä voisi tarjota jos ihan jano on ongelma. Mutta jos ei vesihuikkaa huoli niin muuta en antaisi.

Ja en kai saisi kritisoida, mutta hmm... mites hampaat ja maitoon nukuttaminen?

 

[Rinna]

Yömaidosta haluaisin saada ensisijaisesti vieroitettua ja tietysti taasen viihtymään omassa sängyssään koko yön. Kysyin neuvoja asiaan 1,5-v neuvolassa, mutta lääkäri sanoi, että kannattaa ottaa lapsen tahdin mukaisesti, ei montaa suurta muutosta kerrallaan. Neuvoi yrittämään vieroituksia seuraavalla lomalla, mikä on joulun tietämin. Mutta niin pitkään en haluaisi odotella. Voi tosin olla, että käytäntö sen vaatii, olemme miehen kanssa molemmat semmoisissa töissä, että palaveria, neuvotteluja ja kokouksia pukkaa koko päivän klo 8-16 ja kovin montaa valvottua yötä eivät työt kestäisi.

Tuo on helppo sanoa, että ei antaisi maitoa. Näin tahtoisinkin toimia, mutta poika todellakin nousee itse sängystä ja lähtee marssimaan keittiöön hakemaan itse maitoa. Olemme palauttaneet hänet takaisin sänkyyn, mutta hän nousee uudelleen emmekä voi häntä väkisinkään sängyssä pitää ja huuto siinä kohtaa on jo kauhea. Kerran teimme tätä tunnin verran ja lapsessa ei näkynyt väsymyksen merkkiäkään, joten me luovutimme ajatellen seuraavaa päivää; klo 6 herätystä ja päiväkodin tulevaa seikkailupäivää.

Vettä poika ei suostu juomaan, heittää pullon pois, kun huomaa ettei olekaan maitoa.

 

[maito vai läheisyys?]

OK. Eli se ei niinkään haittaa se maito, vaan valvominen?

No mites jos nukutte samassa huoneessa toistaiseksi? Joko aikuiselle patja lapsen huoneeseen tai muksulle sivuvaunutyyppinen peti aikuisten makkariin? Jos tuntuu ettette kaikki saa unta samalla sängyllä. Ja siis jos tulee maitotilausta niin annatte sen maidon jos se tuntuu hyvältä.

Kaikissa perheissä on sillä tavalla että ulkoa ei voi tietää mikä toimii kyseisessä perheessä.

 

[maito vai läheisyys?]

Siis täsmennän vielä että minusta sinä kirjoitat ristiriitaisesti: väität että haluat lopettaa maidon antamisen mutta sitten kuitenkaan et halua. No siis joko annat maitoa tai et. Oma valinta. EI LAPSEN.

Jos et kestä itkua niin annat.

Ja liian pieni lapsi on ottamaan huomioon palaverinne. Sori vaan, mutta saisitko ne arvot kohdalleen?

Alkaa ärsyttää tuo kitinäsi.

Laitetaan lapsi liian pienenä hoitoon (liian iso laina?), eikä ole mitään kompetenssia yhdistää vanhemmuutta ja töitä.

Huoh.

 

[Rinna]

Maito vai läheisyys? Kiitos ensimmäisestä kommentistasi, toisen jätän omaan arvoonsa. Arvoni on kohdallaan ja tiedän sen sydämessäni eikä minulla ole tarvetta niitä muille todistella saatika arvostella muiden. Lapsen ehdoilla mennään meidän perheessä ja se tässä tilanteessa juuri on minun ongelmani, kun en pysty toista huudattamaan yötämyöten. Tämä on meillä siis edessä viimeistään loma-aikana, jos en muuta keinoa, pehmeämpää sellaista, keksi. Tähän olisin siis kaipaillut vinkkejä, mutta en "kitistä".

 

[lapsi vai duuni?]

"olemme miehen kanssa molemmat semmoisissa töissä, että palaveria, neuvotteluja ja kokouksia pukkaa koko päivän klo 8-16 ja kovin montaa valvottua yötä eivät työt kestäisi."

Kuulostaa joo että lapsen ehdoilla mennään.

 

[Rinna]

Ehkä parempi jättää tämä keskustelu tähän, haen vinkkejä muilta tahoilta. Kiitos kuitenkin kommenteistanne ja mukavaa syksyä kaikille äideille!

 

[luetaan]

luetaan näin: duuni loppuu, ei viitsi omalla ajalla lapsen asioita selvitellä

 

[Rinna]

Ei tarvitse niin lukea

 

[Älä huoli]

Rinna, kyseessä on varmasti vain ohimenevä vaihe. Meillä kohta 2-v tyttö luopui iltamaidosta itsellään muutama kuukausi sitten. Yöllisiä heräämisiäkin on enää satunnaisesti. Tsemppiä ja jaksamista!

Ja älä välitä näistä "marttyyrikotiäideistä", jotka eivät voi asiallisesti vastailla, eivätkä jättää kommentoimatta muiden omasta mielestään huonompia oloja. Itse olen edelleen lapsen kanssa kotona, mutta jos vain töitä löytyisi niin mielelläni palaisin myös takaisin työelämään.

 

[Rinna]

Kiitos.

Ja nyt tämä tulkitaan varmaan niin etten tähänkään aikaan ole viettämässä aikaani lapseni kanssa vaan olen varmaankin edelleen duunissa.. tai vielä pahempaa, roikun netissä, kun minun pitäisi olla lapsen kanssa.

Nyt jätän tämän ketjun omaan arvoonsa.

 

[Maito veks]

Hei,

Harmi, että asiallisen avauksen jälkeen keskustelu on mennyt sivuraiteille.

Meillä on lähes sama tilanne, johon kaipaisin vinkkiä. Poika 1,5 vuotta ja herää kerran yössä noin klo 4 ja nukahtaa maidolla. Aloittajan tilanteeseen nähden poikkeuksena, että meillä ei ole vielä ikinä nukuttu täysiä öitä. Olemme muutamia kertoja yrittäneet yöpullosta vieroitusta, mutta heikoin tuloksin: viikko valvomista ja itkua. Poika saattaa nukahtaa uudelleen silitykseen, mutta herää muutaman hetken (5-10min) jälkeen itkemään. Tätä silitys-nukahdus-herääminen-silitys-nukahdusta saattaa kestää kymmenenkin kertaa ja tilanne ei ole parantunut "vieroitusviikon" aikana. Koska kehitystä ei ole tapahtunut, on tuntunut turhalta jatkaa ja olemme palanneet pulloon ajatuksella "kokeillaan taas jonkin ajan kuluttua".

Viimeiset puoli vuotta on menty näin:
Illalla juodaan aikuisten sängyssä yhdessä unipullo ja siitä hammaspesulle ja omaan sänkyyn, jonne lapsi nukahtaa heti itsekseen. Poistumme huoneesta heti hyvän yön toivotuksen jälkeen ja poika jää itsekseen nukahtamaan. Myös päiväunille nukahtaa itsekseen. Yöheräilyssä ei siis periaatteessa ole kyse siitä, etteikö osaisi itse nukahtaa. Yöllä hän herää noin klo 4 ja silloin annetaan pullo, johon nukahtaa heti.

Kuten ap:kin niin mekin haluaisimme päästä eroon yöheräilystä ja yöpullosta. Itseäni arveluttaa, että mitä pidemmälle yöpullosta eroon pääseminen menee, sen vaikeammaksi se menee. Ellei lapsi sitten ihan itse päätä ruveta nukkumaan koko yötä putkeen.

Mielellään kuulisin kokemuksia ja vinkkejä, miten tässä on muissa perheissä onnistuttu.

 

[Neenis]

Meidän kohta 1,5-vuotias poika on vähän samanlainen. Nukahtaa illalla juotuaan maitopullon sylissä ja nukkuu vaihtelevasti öisin, aika usein (viimekin yönä) täytyy antaa maitoa, että nukahtaa uudelleen. Onneksi kuitenkin usein nukkuu myös koko yön tai riittää, kun laittaa tuttia suuhun.

Mä otin ensin kauheat paineet siitä, että ei saisi antaa maitoa öisin tai viimeiseksi illalla, kun varsinaisesta säännönmukaisesta yösyömisestä on kuitenkin päästy suhteellisen helposti noin kymmenkuisena (tiedän, vasta kymmenkuisena...) eroon. Nyttemmin olen ottanut asian suhteen aika löysät ranteet. Annan maitoa, kun sitä haluaa. Ei se maailmaa kaada, eikä se enää rippikouluiässä sitä tuttipulloa tule toivottavasti kyselemään sängynlaidalle. Näin meillä nukutaan paremmin ja sitä paitsi muidenkin vastaajien tavoin uskon, että tähän on olemassa jokin syy ja vaihe menee aikanaan itsellään ohi. Meillä poika nukkuu omassa sängyssään, joka on sivuvaunutyyliin kiinni meidän sängyssä.

Teidän tapauksessanne noudattaisin sitä lääkärin neuvoa. Eli annatte maidon ja otatte viereen (tai keksitte jotain muuta nukkumisjärjestelyjä, esim. patjat lattialle tms) ja koitatte sitä vieroitusta sitten joululoman aikana, jos asia silloin on vielä ajankohtainen. Ei kannata potea syyllisyyttä, hermoilla hampaista tms, vaan tyynesti päätätte, että teidän perheessä toimitaan nyt näin.

 

[nuuknuuk]

Meillä tuli ihan sama takapakki hoidon aloituksen myötä! Noin 9kk päästiin yösyötöistä, vuoden ikäisenä aloitti hoidossa ja viikko sen jälkeen alkoi pyytää maitoa yöllä. Mä sain kanssa lääkäristä sen vinkin, että voi tulla takapakkia hoidon aloituksen myötä. Ja että ei liian monta muutosta samaan aikaan. Nyt on hoidossa ollut reilun kuukauden, ja joka yö herää puolen yön aikaan maitoa itkemään. Nukkuu meidän sängyn vieressä "sivuvaunussa". Maidon kun saa, niin nukkuu rauhassa aamuun asti.
Joululomalla ajattelin yrittää jättää taas pullon pois, jos ei ole ennen sitä jäänyt. Omaan huoneeseen siirrytään varmaan vasta joskus ensi vuonna.

 

[ZombieMama]

Upitetaas vähän tätä keskustelua (tai ainakin sitä asiallista osaa siitä), koska täällä myös yksi eeerittäin väsynyt, töissä käyvä äiti joka kaipaa vinkkejä. 1v7kk ikäinen poikani on todella tempperamenttinen, ja pistää kyllä hulinaksi jos/kun maitoja yritetään lantrata tai jättää pois. On aina nukkunut huonosti, ja ainoa tapa millä saan hänet nopeasti takaisin uneen, on se pirun pullo. Yössä jopa kaksi.

Onkohan asia niin että tähän ei nyt ole muuta vaihtoehtoa kuin a. Odottaa että hän kasvaa siitä itse pois, b. Yrittää lantraamalla veden kanssa, tai c. "Huudattaa" mutama yö, ja toivoa tuloksia.. Vai olisiko jollakulla vielä jotain hyväksi koettua ässää hihassa, jota voisin kokeilla?

 

[vettä]

Upitetaas vähän tätä keskustelua (tai ainakin sitä asiallista osaa siitä), koska täällä myös yksi eeerittäin väsynyt, töissä käyvä äiti joka kaipaa vinkkejä. 1v7kk ikäinen poikani on todella tempperamenttinen, ja pistää kyllä hulinaksi jos/kun maitoja yritetään lantrata tai jättää pois. On aina nukkunut huonosti, ja ainoa tapa millä saan hänet nopeasti takaisin uneen, on se pirun pullo. Yössä jopa kaksi.

Onkohan asia niin että tähän ei nyt ole muuta vaihtoehtoa kuin a. Odottaa että hän kasvaa siitä itse pois, b. Yrittää lantraamalla veden kanssa, tai c. "Huudattaa" mutama yö, ja toivoa tuloksia.. Vai olisiko jollakulla vielä jotain hyväksi koettua ässää hihassa, jota voisin kokeilla?

Anna tukevampi iltapala, niin tule yöllä nälkä.

Toi maito ei nyt muutenkaan ole mitään superfoodia:


Maito ja sen prosessointi!

 

[Nälkä ja pissa]

Meillä nuo ajat ovat takanapäin, mutta kyllä lapsen herätti aikanaan sekä nälkä että pissahätä. Vaikka lapsi on vielä vaipoissa yöllä ainakin alle 2 vuotiaana, hän alkaa jo heräillä rakon täyttyessä. Meillä hilattiin tuota asiaa siten, jotta illalla annoin jotain tukevampaa ruokaa alle ja sitten pulloon maitoa vähentäen määrää hiljalleen. Jos yöpullo tarvittiin, samoin sen suhteen. Pullo kannattaa myös varata valmiiksi sängyn viereen, ei se happane muutaman tunnin aikana eikä virkistä lasta vähän lämmenneenä.

On totta, jotta hoitoon vieminen on lapselle niin suuri elämänmuutos, jotta hän ihan varmasti reagoi siihen. Vähällä olette päässeet, jos muuta ei ole tullut. Tietysti sitä toivoo, jotta lapsi nukkuisi yöt läpeensä, mutta ei tämä ole ikuista, välivaihe vain.

Kun vanhemmaksi ryhtyy, kaikki ei todellakaan mene entiseen malliin. Valvomista tulee aina jonkin verran. Minustakin tuntui, jotta ainako tämä on tällaista, mutta ihan liian pian se pikkulapsi aika vilahti ohitse. On se kuitenkin niin ihanaa! Keneltäkään ei saa yhtä syvää kiintymystä ja rakkautta kuin lapselta, eikä kukaan muu saa meiltä sellaista.