1,5-vuotiaan raivarit niin että oksentaa

[k]

Saako kenenkään muun 1,5v sellaisia raivareita että ihan oksentaa? Meillä tyttö suuttuu kovasti, jos ei saa jotain tai joku ei mene sen mielen mukaan. Sitten huutaa ja raivoaa, ei auta rauhottelut. Lopuksi usein oksentaa, kun alkaa niin nikottelemaan sen huutonsa kanssa. Mitä mun pitäis tehdä ton kanssa?

 

[sevvvv]

se on hullu, ei maha mitään

 

[mä]

Mun pikkuveli sai kanssa aikoinaan tollasia. Mutta se vaati myös vähän väsymystä... Jos päivän rytmit ei ollu menny ihan normaalin kaavan mukaan...

Ei oikeen auta kuin aika... Mutta kyllä mä itte koittaisin mahdollisuuksien mukaan välttää tilanteita joista kohtaus tulee. Mutta eihän sitä voi kaikkea periksikään antaa....

 

[:-D]

se on hullu, ei maha mitään

peesi

 

[hgch]

se on hullu, ei maha mitään

peesi

idiootit

 

[hmm]

Itse tuon ikäisenä oksensin ja pyörryin, kun raivostuin. Lääkärit sanoivat, että se menee ohi ajan kanssa.

 

[kivahri]

Onhan sitä sellasiakin lapsia jotka lakkaa hetkeks hengittämästä kun saa kunnon raivarit. Eipä siihen kai oikein mikään auta ku aika.

 

[uiui]

Tälläsille raivokohtausten saajille on joku ihan nimikin, empä muista vaan mikä. Että just voi oksentaa tai mennä taju kankaalle raivotessa.

 

[vieras]

Sillä on raivotauti. www.l4d.com
www.28dayslater.com

 

[hr]

meillä tyttö vaan yltyy rauhoitteluista ja jos annetaan jatkaa kiukuttelua ja raivoamista ja pidetään sylissä, kuten oppikirjat sanoo.

Olemme johdonmukaisesti katkaisseet tällaiset kohtaukset, ettei ne mene siihen pisteeseen että lapsi on ihan hysteerinen ja tolaltaan. Eli jos jostain TURHASTA asiasta alkaa ulvoa ja reistata niin se katkaistaan ts. kielletään vinkumasta ja huutamasta. Ja keksitään jotain muuta.

Eli jos alkaa huutaa, niin sanon että huuto pois, asia on niin kuin äiti sanoo vaikka se ei sinua miellytä. Jos jatkaa huutamista sanon että lasken kolmeen ja vien jäähylle itsekseen rauhoittumaan. Joko lakkaa kakkosen kohdalla huutamasta tai sitten menee jäähylle eteisen penkille. Yleensä olemme näin niihin puuttumalla välttäneet pitkäkestoiset raivokohtaukset. Niitäkin on ollut. Meillä toimii näin. Tyttö on nyt 1v10kk ja puolitoistavuotiaasta asti ollut kohtauksia. Tyttö on minuun tullut, dramaattinen ja tempperamenttinen ihminen. Näen että on lapsen etu, että äiti ja isi puuttuu siihen tunnekaaokseen ja auttaa siitä pois. Eikä anneta vaan huutaa niin kauan kuin huutaa.

 

[puddighinu]

eikö nää ole niitä affektikohtauksia vai mitä ne nyt olikaan? menee ajan kanssa ohi. näin olen kuullut ainakin.

 

[vieras]

Näen että on lapsen etu, että äiti ja isi puuttuu siihen tunnekaaokseen ja auttaa siitä pois. Eikä anneta vaan huutaa niin kauan kuin huutaa.

Samaa mieltä. Meillä kohta 3-vuotias saa joskus tuollaisia kohtauksia. Menee ihan yli, vaikea saada edes kontaktia lapseen. Mutta selvästi tarvitsee vanhemman auttamaan yli tilanteesta. Monesti riittää, että ollaan siinä lähellä. Mä en kuitenkaan ehkä siitä raivoamisesta sinänsä lähtis rankaisemaan. Musta noi tänikäisten kohtaukset on vähän sellaisia, ettei lapsi itsekään niille mitään voi.

Meillä on vielä ongelmana, että kun yleensä uhmakohtaus tulee jonkin asian kieltämisestä, niin lapsi marttyroituu, ja uhittlee, ettei halua enääikinämitään. Mä pidän tärkeänä ohjata lasta ajattelemaan, että tämä tämänkertainen juttu meni pipariksi, mutta maailmassa on vielä paljon kivoja asioita ja aina voi yrittää uudelleen. Mulle tää on tärkeää, sillä mulla oli maailman pessimistisin äiti, ja olen huomannut, että jostain epäonnistumisesta tulee itseään rangaistua vähän liikaa. En halua lapselleni samaa.

 

[ap]

meillä tyttö vaan yltyy rauhoitteluista ja jos annetaan jatkaa kiukuttelua ja raivoamista ja pidetään sylissä, kuten oppikirjat sanoo.

Olemme johdonmukaisesti katkaisseet tällaiset kohtaukset, ettei ne mene siihen pisteeseen että lapsi on ihan hysteerinen ja tolaltaan. Eli jos jostain TURHASTA asiasta alkaa ulvoa ja reistata niin se katkaistaan ts. kielletään vinkumasta ja huutamasta. Ja keksitään jotain muuta.

Eli jos alkaa huutaa, niin sanon että huuto pois, asia on niin kuin äiti sanoo vaikka se ei sinua miellytä. Jos jatkaa huutamista sanon että lasken kolmeen ja vien jäähylle itsekseen rauhoittumaan. Joko lakkaa kakkosen kohdalla huutamasta tai sitten menee jäähylle eteisen penkille. Yleensä olemme näin niihin puuttumalla välttäneet pitkäkestoiset raivokohtaukset. Niitäkin on ollut. Meillä toimii näin. Tyttö on nyt 1v10kk ja puolitoistavuotiaasta asti ollut kohtauksia. Tyttö on minuun tullut, dramaattinen ja tempperamenttinen ihminen. Näen että on lapsen etu, että äiti ja isi puuttuu siihen tunnekaaokseen ja auttaa siitä pois. Eikä anneta vaan huutaa niin kauan kuin huutaa.

Ei kai tollasta 1,5v. voi huudosta jäähylle laittaa? Eihän se sitä vielä tajua. Eikä paljon auta mitkään lopeta-sanomiset. Ei ne raivokohtaukset kovin kauan kestä, loppuu sitten hiljalleen siihen oksentamiseen, niin onko se nyt niin vaarallista?

 

[Wiw]

meillä tyttö vaan yltyy rauhoitteluista ja jos annetaan jatkaa kiukuttelua ja raivoamista ja pidetään sylissä, kuten oppikirjat sanoo.

Olemme johdonmukaisesti katkaisseet tällaiset kohtaukset, ettei ne mene siihen pisteeseen että lapsi on ihan hysteerinen ja tolaltaan. Eli jos jostain TURHASTA asiasta alkaa ulvoa ja reistata niin se katkaistaan ts. kielletään vinkumasta ja huutamasta. Ja keksitään jotain muuta.

Eli jos alkaa huutaa, niin sanon että huuto pois, asia on niin kuin äiti sanoo vaikka se ei sinua miellytä. Jos jatkaa huutamista sanon että lasken kolmeen ja vien jäähylle itsekseen rauhoittumaan. Joko lakkaa kakkosen kohdalla huutamasta tai sitten menee jäähylle eteisen penkille. Yleensä olemme näin niihin puuttumalla välttäneet pitkäkestoiset raivokohtaukset. Niitäkin on ollut. Meillä toimii näin. Tyttö on nyt 1v10kk ja puolitoistavuotiaasta asti ollut kohtauksia. Tyttö on minuun tullut, dramaattinen ja tempperamenttinen ihminen. Näen että on lapsen etu, että äiti ja isi puuttuu siihen tunnekaaokseen ja auttaa siitä pois. Eikä anneta vaan huutaa niin kauan kuin huutaa.

Ei kai tollasta 1,5v. voi huudosta jäähylle laittaa? Eihän se sitä vielä tajua. Eikä paljon auta mitkään lopeta-sanomiset. Ei ne raivokohtaukset kovin kauan kestä, loppuu sitten hiljalleen siihen oksentamiseen, niin onko se nyt niin vaarallista?

Olen ap kanssasi samaa mieltä, ei voi 1v6kk laittaa jäähylle eteisen penkille yksin. Tiedän tarkalleen mikä auttaa... aika. Antaisin sulle puolivuotta aikaa ja huomaat jonain päivänä, että hei, niitä itku-potku-raivareita ei ole ollut vähään aikaan.. Meillä on kans tasan tuon ikäinen tyttö ja voi ihme, välillä käy mielessä, että lääkäriin kai tästä pitää lähteä, jos tuo ei rauhoitu. Meillä auttaa toisinaan huomion kiinnittäminen johonkin muuhun, uuteen asiaan. Jaksamista, tämä arki on toisinaan kuin suoraan hel...huonosta elokuvasta

 

[vieras]

meillä tyttö vaan yltyy rauhoitteluista ja jos annetaan jatkaa kiukuttelua ja raivoamista ja pidetään sylissä, kuten oppikirjat sanoo.

Olemme johdonmukaisesti katkaisseet tällaiset kohtaukset, ettei ne mene siihen pisteeseen että lapsi on ihan hysteerinen ja tolaltaan. Eli jos jostain TURHASTA asiasta alkaa ulvoa ja reistata niin se katkaistaan ts. kielletään vinkumasta ja huutamasta. Ja keksitään jotain muuta.

Eli jos alkaa huutaa, niin sanon että huuto pois, asia on niin kuin äiti sanoo vaikka se ei sinua miellytä. Jos jatkaa huutamista sanon että lasken kolmeen ja vien jäähylle itsekseen rauhoittumaan. Joko lakkaa kakkosen kohdalla huutamasta tai sitten menee jäähylle eteisen penkille. Yleensä olemme näin niihin puuttumalla välttäneet pitkäkestoiset raivokohtaukset. Niitäkin on ollut. Meillä toimii näin. Tyttö on nyt 1v10kk ja puolitoistavuotiaasta asti ollut kohtauksia. Tyttö on minuun tullut, dramaattinen ja tempperamenttinen ihminen. Näen että on lapsen etu, että äiti ja isi puuttuu siihen tunnekaaokseen ja auttaa siitä pois. Eikä anneta vaan huutaa niin kauan kuin huutaa.

Oletko ihan varma, että negatiivisten tunteiden ilmaisun kieltäminen ja niistä rankaiseminen on paras tapa kasvattaa lasta ja auttaa häntä tulevaisuudessa kestämään tunteitaan?