1,5 vuotias ja kurinpito

["apua"]

Lapseni on siinä iässä, että kaikki kielletty on kivaa. Pengotaan lasivitriinia, hakataan tietokonetta ja revitään televisionjohtoja. Kielloista huolimatta aina yritetään uudelleen ja uudelleen. Kolme kertaa pyydän häntä lopettamaan ja poistumaan tilanteesta, mikä yleensä ei auta, joten kannan hänet muualle tekemään muuta. Ei auta. Tätä toistetaan ja toistetaan jatkuvasti.

Tämä saa minut hermoromahduksen partaalle. Kiellot eikä tilanteesta poistaminen auta. Miten saisin lapsen oppimaan, että kaikkia asioita ei saa tehdä, jos ne voivat häntä satuttaa tai hän voi toiminnallaan jotain vahingoittaa.

Joskus olen näppässyt häntä sormille, jos touhu menee päättömäksi. En koe sitä oikeaksi, mutta keinoni eikä jaksamiseni riitä. Mikä avuksi? Olisiko teillä neuvoja, miten voin toimia tilanteissa rakentavasti ja johdonmukaisesti ilman, että lapsi saa tilanteesta traumoja tai kokee tulevansa nöyryytetyksi.

 

["Neiti"]

Jaa-a. Meillä poistettiin kaikki "kielletyt" asiat ja tehtiin kodista vauvaturvallinen, kun lapsi oppi seisomaan. Ei ole niin paljon pahoja paikkoja, missä tehdä kiusaa. Pistorasiat on alkaneet nyt kiinnostaa, useimmiten riittää se, kun kieltää pari kertaa, poistaa tilanteesta ja ei ole huomaavinaankaan pistorasian lähestymistä. Kieltäminen lähinnä naurattaa ja se, että saa huomiota on kivaa.

 

[Muutama neuvo]

Meillä on pari kuukautta vanhempi lapsi, ja olemme juuri päässeet tuosta vaiheesta eroon. Nyt lapsi on kuin pieni enkeli, uhmaikää odotellessa

En osaa antaa muuta neuvoja kuin kärsivällisyyttä, johdonmukaisuutta ja paljon positiivista huomiota. Eikä ikinä läpsimistä! Itse olen miettinyt tarkasti, mitkä asiat ovat kieltämisen vaivan arvoisia. Usein on helpompaa raivata vaarallinen asia pois lapsen ulottuvilta tai vain sietää tiettyjä kiipeilykokeiluja.

Olen ottanut lasta paljon mukaan kotitöihin, antanut käyttää valvotusti kodinkoneita jne. Ja kehunut hirveästi aina kun hommat ovat onnistuneet. Nykyään lapsi rakastaa puuroaineksien mittaamista, mikron käyttöä, pyykinpesua jne.

Meillä on myös luettu paljon yhdessä ja selitetty moneen kertaan, miksi jokin asia on kielletty, näyttipä lapsi ymmärtävän tai ei. Ja ymmärtääkin hienosti, nykyään aina nähdessään hellan kuvan kuvakirjassa sanoo silmät loistaen "hella ei saa". Ja saa kehut fiksuudestaan

 

["mamaa"]

[QUOTE="apua";27551902]Lapseni on siinä iässä, että kaikki kielletty on kivaa. Pengotaan lasivitriinia, hakataan tietokonetta ja revitään televisionjohtoja. Kielloista huolimatta aina yritetään uudelleen ja uudelleen. Kolme kertaa pyydän häntä lopettamaan ja poistumaan tilanteesta, mikä yleensä ei auta, joten kannan hänet muualle tekemään muuta. Ei auta. Tätä toistetaan ja toistetaan jatkuvasti.

Tämä saa minut hermoromahduksen partaalle. Kiellot eikä tilanteesta poistaminen auta. Miten saisin lapsen oppimaan, että kaikkia asioita ei saa tehdä, jos ne voivat häntä satuttaa tai hän voi toiminnallaan jotain vahingoittaa.

Joskus olen näppässyt häntä sormille, jos touhu menee päättömäksi. En koe sitä oikeaksi, mutta keinoni eikä jaksamiseni riitä. Mikä avuksi? Olisiko teillä neuvoja, miten voin toimia tilanteissa rakentavasti ja johdonmukaisesti ilman, että lapsi saa tilanteesta traumoja tai kokee tulevansa nöyryytetyksi.[/QUOTE]

Kuule, kun sitä se kasvattaminen on. Kieltämistä, tilanteesta pois hakemista. Uudelleen ja uudelleen. Meilläkin kasvaa uppiniskainen muksu. Kuten ylempi vastaaja sanoi, koti lapsiturvalliseksi ja aina vaan toistat ja haet kielletystä tilanteesta pois. Jotain muuta tekemistä tilalle. Ei sun auta kun olla se vanhempi, jolla ne hermot kestää. Ei se lapsi, melkein vauva vielä, tee tuota sun kiusaksi.
Ja älä nyt jumalauta tuon ikäistä näpsi! (Äläkä muunkaan ikäistä.)

 

[Muutama neuvo]

Ja lisätään vielä, että jos tuon ikäinen jumiutuu johonkin ajatukseen, ei hän pääse siitä omin avuin eteenpäin. Eli aina kun kiellät, estä toiminnan uusiminen ja kehitä riittävän mielenkiintoista uutta toimintaa.

 

["Vieras"]

Tuo ikä on maailmanvalloitusikä, niiden kuuluukin tutkia ympäristöään ja selvittää rajojaan. Ympäristö pitää tehdä turvalliseksi, vitriiniin lapsilukiyus, johdot piiloon sillä jos kaikki ympäristössä on kiellettyä on sillä suuri merkitys lapsen maailmankuvan ja itsetunnon kehitykselle. Lapsen ympäristön pitää olla turvallinen tutkia ja kehittää kuvaa ympäristöstään. Jos kaikki on eieieiei niin lapsi saa negatiivisen kuvan ympäristöstään eikä viitsi oppia uutta. Kannattaa erottaa sellaiset tilanteet mitkä on vaarallisia lapselle sellaisista tilanteista mitkä ei oo. Esim se että lapsi kiipeää pöydälle on vaarallista ja tulee estää mutta jos lapsi tutkii vanhempien lasiesineitä tai dvd:itä se ei ol lapselle itselleen vaarallista ja siihen voi siis suhtautua höllemmin, vaikka niin etta sanoo että niitä katsotaan vain yhdessä, annetaan lapsen niitä hetken tutkia vanhemman varmistaessa ja sitten laitetaan pois.

Hyvä keino tuon ikäisen kanssa neuvotellessa on muistaa että se ei osaa olla tekemättä ' ei mitään' siis sen sijaan että sanot älä tee sitä, sano mitä halust tehtävän sen sijaan. Älä sano 'älä avaa kaappia' vaan 'laita kaapin ovi kiinni'. Ja jos lapsi tottelee, kehu kovasti. Tarvittaessa varmisra käskyn perillemeno ködestä pitäen tekemällä, ota lapsen kädestä kiinni ja dulje ovi lapsen kädellä ja kehu kovasti. Toista kertaa tuhat..

 

[soihy]

Anna lapselle joku esine, joka ON luvallinen. Siis joku kiinnostava. Seuraavan kerran kun menee hakkaa lasivitriiniä, nosta lapsi pois, anna joku luvallinen hakattava käteen (vaikka hakka-lelu) ja sanot samalla ettei lasivitriiniä saa hakata, kun se menee muuten rikki ja sulle voi tulla pipi käteen ja äitille paha mieli. Ei se lapsi ymmärrä puhetta välttämättä, mutta sen sävyn ymmärtää. Ja se sävy voi olla vaikka säälittelevä...

 

["äitix2"]

No hei, mieti onko se oikeasti vaarallista, jos tuon ikäinen saa "traumoja" kieltämisestä tai kokee tulevansa nöyryytetyksi. Lapsi kiukuttelee, mutta ei kukaan traumatisoidu, jos kielletään. Eri jos teillä olisi kaikki hauskakin kielletty. Nöyryytetyksi tuleminen - no ehkä sen voi noinkin hienosti sanoa, mutta sinä olet aikuinen ja vanhempi ja sinun sanasi on laki. Ei se ole nöyryyttävää. Se on "oikea marssijärjestys". Omalla kohdalla hoksasin, että ihan sellainen hetkeksi lapsen tasolle laskeutuminen (siis istuin lattialle lapsen viereen) ja huomion antaminen, paijaaminen jne. auttoi tilant-eessa. Ei enää kielletyt asiat kiinnostaneet, vissiin kun tuli mukava olo. Usko minua, sitten kun lapsesi on teini, olet tyytyväinen, jos olet pienestä pitäen opettanut, että vanhemman sana on laki ja vanhempi tietää, mikä on parasta - teini kapinoi, mutta tietää kuitenkin, kenen sana pitää. Noin pienten kanssa pitää vain toistaa, toistaa, toistaa. Viet pois vitriiniltä, kuuntelet huudot vaikka sen 50 kertaa. (Ei noin monta kertaa varmasti tule.) Voit perustella kiellon joka kerta, miksi ei saa tehdä sitä ja tätä. Lisäksi tuli mieleen, olisiko pissahätä tällä "riiviöllä" - meillä ainakin käytös meni aina huonommaksi, mitä kovempi hätä oli Ja tosiaan, järkkää koti niin, ettei siellä ole mitään pahantekopaikkoja tarjolla, ts. kirjahyllyn alimmat hyllyt tyhjiksi jne.

 

["Vieras"]

Tarkennan vielä että toki lapsen pitää oppia että vanhemman sana on laki, eikä se traumoja saa jos sen mueli pahoitetaan. Mutta tuo on herkkä vaihe kun lapsi tutkii ilman estoja ympäristöään, jos ympäristössä kaikki on kiellettyä ja vaarallista vaikuttaa se lapsen maailmankuvan kehitykseen, ei kannata/uskalla tutkis uusia juttuja kun kaikki on kiellettyä, jolloin ei oikein voi mitään oppiakaan.

 

[hyi teitä aikuisia]

[QUOTE="apua";27551902]Lapseni on siinä iässä, että kaikki kielletty on kivaa. Pengotaan lasivitriinia, hakataan tietokonetta ja revitään televisionjohtoja. Kielloista huolimatta aina yritetään uudelleen ja uudelleen. Kolme kertaa pyydän häntä lopettamaan ja poistumaan tilanteesta, mikä yleensä ei auta, joten kannan hänet muualle tekemään muuta. Ei auta. Tätä toistetaan ja toistetaan jatkuvasti.

Tämä saa minut hermoromahduksen partaalle. Kiellot eikä tilanteesta poistaminen auta. Miten saisin lapsen oppimaan, että kaikkia asioita ei saa tehdä, jos ne voivat häntä satuttaa tai hän voi toiminnallaan jotain vahingoittaa.

Joskus olen näppässyt häntä sormille, jos touhu menee päättömäksi. En koe sitä oikeaksi, mutta keinoni eikä jaksamiseni riitä. Mikä avuksi? Olisiko teillä neuvoja, miten voin toimia tilanteissa rakentavasti ja johdonmukaisesti ilman, että lapsi saa tilanteesta traumoja tai kokee tulevansa nöyryytetyksi.[/QUOTE]

Olet aika ketale. Ensiksi teette yhdessä sit näpsit lasta sormille. Miksi??

 

["höps"]

Positiivinen palaute ja harhautus toimivat noin pienellä. Kieltämisestä tulee vaan kiva leikki. Tehkää se koti semmoiseksi, että saa tonkia. Ei se kauaa jaksa kiinnostaa.