1 v 2 kk

[uhmaako?]

Olen aina kuvitellut, että uhmaikä alkaisi vasta kahden vuoden iässä suunnilleen. Nyt on kuitenkin ollut harvinaisen hankalaa meidän 1 v 2 kk ikäisen pojan kanssa. Muutenkin kaveri tuntuu olevan aika voimakastahtoinen, mutta nyt on jotenkin tilanne kärjistynyt entisestään. Lähinnä kiukuttelua aiheuttaa syöminen/syöttäminen.

Lusikalla sotketaan ruokaa lautasella. Maito pursotetaan suusta syöttökaukaloon. Sormilla läärätään maitoa kaukalossa. Sormet työnnetään mukiin maidon joukkoon. Muki sotketaan lautasella ruokaan. Ruokaa syödään sormin ja puristellaan kädessä. Sylissä ollessa keskitytään puremaan äitiä.

Ja sitten kun kielletään, nousee niin hirvittävä huuto että luulisi olevan pahakin hätä kyseessä :-( Miten muilla? Kai tämä tästä joskus helpottaa...

 

[Samaa]

Samaa täälläpäin touhutaan.

Lisäksi kaikkea muuta niitä kiellettyjä asioita, joista tietää äidin ja isän 'innostuvan'. Väsyneenä vielä enemmän.

En tiedä miten saisi tuon loppumaan. Ei taida auttaa muu, kuin jatkaa kieltojen ja huudon linjaa.

 

[Mymmeli]

Kylläpäs kuulosti tutulta, ihan kuin meidän poika ois ollut kyseessä. Mutta meillä lisänä tuossa keikessa vielä eroahdistus. Vain äiti kelpaa.

En tiedä onko tuo niinkään uhmaa, mutta itsenäistymisen piikkiin itse laitoin. Meillä ei kyllä ruualla sotkettu, vaan ei suostunut itse syömään, vaikka niin hyvin jo pitkään on syönyt. Kaikki kielletty kiehtoo, kuten telkkari, stereot, vessa, kattilakaapit, cd-levyt jne.
Ja jos kieltää niin oikein isot kyyneleet vuodatetaan, todellakin kuin ilosi kauhea hätä.

Mutta hiljaleen meillä alkaa helpottaa, pojalla alkoi aikalailla heti 1v ja nyt kun lähestytään jo 1v3kk alkaa hieman hellittää. Ja jopa äitiä uskotaan.

Kun vain vielä eroahdistus menisi ohitse jotta äiskä vois välillä jäädä katsomaan telkkaria ja isi kelpais nukuttaa ilman kauheeta huutoa.