1-vuotiaan raivokohtaukset, normaalia??

[pinki33]

Hei, minulla on 1-vuotias tyttö joka on viime kuukausien aikana alkanut saamaan aivan käsittämättömiä raivokohtauksia ja mulle on tullut sellainen tunne että onkohan nämä enää normaalin rajoissa, kavereilla kun kuulostaa olevan jotain ihan muita lapsina kuin meidän PikkuMyy Tyttö useimmiten hermostuu kun häntä kielletään jostain tai muuten vaan jos ei joku mene hänen tahtonsa mukaan tai jos tehdään jotain mikä häntä ei miellytä. Huutaa naama punaisena, lyö minua ja usein hyökkää kiinni yrittäen purra. Jos yritän ottaa häntä lähelle rauhoittaakseni, työntää tosi lujaa pois. Onko tämä normaalia enää? Tyttö on aina ollut sellainen kiivas, koko ajan menossa ja ei ole ikinä viihtynyt sylissä vaan on oikein ponkinut pois. Jos liikutaan niin viihtyy sylissä, istuen ei mene kymmentä sekuntia... Kokemuksia, vertaistukea?

 

["aliina"]

Ihan normaalilta kuulostaa. Meidän neidillä alkoi reilu vuoden iässä ja jatkuu edelleen, ikää 2v6k. Ekan kohtauksen kun tuo sai, niin luulin oikeasti että siltä irtosi päästä joku ruuvi ja se vaan sekosi lopullisesti, sen verran hurjaa meininkiä oli.

 

[1,5-vuotiaan äiti]

Tutulta kuulostaa... Noin 1-vuotiaana lapsella oli vielä tapana alkaa hakata itseään nyrkeillä päähän, jos joku ei mennyt ihan niin kuin olisi halunnut. Nyt on jo oppinut, että se itsensä lyöminen tosiaan sattuu, ja koittaa lyödä ja purra vain äitiä Ja tavarat myös lentää...

 

[Neeti]

Tutulta kuulostaa. Meillä ikää n. 1.5vee ja samat kuviot. Tsemiä aika parantaa sanovat.

 

[Pinki33]

Okei "Kiva" tietää että on muitakin joilla tälläisiä lapsia, jotenkin vaan itsellä orpo olo kun saa sellaisia "mikä ton lapsella on"-katseita kun ollaan jossain muskarissa tms. ja tyttö aloittaa raivoamisen.

 

["essi"]

juu kuulostaa ihan meidän pojalta. sama homma alkoi noin 1v ja nyt 1v4kk vaan jatkuu. tosin pureminen jäänyt pois/saatu kiellettyä pois mutta tilalle tullut pään hierominen lattiaan, tai jaloilla tömistely (joka on kyllä aika hellyttävää) ja pään heittiminen taakse ja selkä kaarelle. eikä tämä kuulu asiaan, omaan tahtoon?!

 

["Vieras"]

Ihan normaalia, meillä alkoi esikoisella noin 10 kk iässä tuo ja siitä jatkunut, välillä hiukan rauhoittunut, kutta sitten taas mennään, ja ikää tulee ensi kuussa 3v, kuopus nyt 1v3kk ja vuoden ikäisenä aloitti samat touhut. Eli nyt meillä kaksi raivopäätä talossa, ja kyllä välillä on sitten " mukavaa"

 

["Vieras"]

Ihan normaalia yksvuotiaan ' oman tahdon ' löytymistä. Ja turhautuu kun ei vielä osaa puhua ja selittää mitä halauais tai mikä menin vikaan. Hampaiden tulo, nälkä, väsy yms surkea olo vielä tuplaa sen pahan mielen.

 

["vieras"]

Meidän keskimmäinen sai ensimmäiset raivarinsa n. 1-vuotiaana, ja oli sen verran hurjan näköistä touhua, että meinasin säikähdyksissäni soittaa ambulanssin. Luulin, että sai jonkin sairaskohtauksen, epilepsia tms. Huusi kurkku suorana lattialla, hakkasi päätään lattiaan niin että sai kamalat mustelmat, hyökkäili päin, kirkui, ulvoi... Noh, ihan vaan kiukkukohtaus se oli ja noita nähtiin myöhemmin hyvinkin usein. Nyt ikää 2,5v ja vähän kausittaisesti menee nuo uhmat ja pahimmat raivarit. Lapsi ei sinänsä ole kovin temperamenttinen mielestäni, vaan normaalisti on hyvinkin helppo ja aurinkoinen tapaus. Vauvanakin oli todella helppo.

 

[Maira]

Juu normaalilta kuulostaa, alko meillä vuoden iässä eikä loppua näy, poika reilun 2 vuotta..Kai se sit helpottaa kun ne muuttaa pois kotoo?

 

[1v 3kk]

Tutulta kuullostaa. Rauhallisuus ja huomion siirtäminen muualle auttaa. Itsellä onneksi pitkä pinna ja kokemusta pienistä lapsista.

 

[Pinki33]

Huh, kiitti paljon vastauksista! Jotenkin helpottaa kun tietää että ei ole yksin ja että kuulostaa siis ihan normaalin rajoissa olevalta lapselta

 

[Myry vaan]

Täältäkin vertaistukea. Kyselin täällä kun poika oli 1 v. 2 kk että onko joku vialla ja voiko uhma alkaa näin pienenä. Tuossa iässä lapsi tajuaa oman tahtonsa ja sen voiman, keksii että MINÄ voin aiheuttaa TOISELLE jotain, meillä parasta oli äidin ja isin raapiminen, jota säestettiin "raapii, sattuu, AIH!" kommenteilla. Välillä huudettiin puoli tuntia selkä kaarella tuulikaapissa haalarit päällä.

Nyt on poika täyttämässä kaksi, ja uusi uhma-aalto alkanut (vaikkei niin kovin ehtinyt laantuakaan), tällä kertaa kiukku verbalisoidaan niin että kaikki on tiukasti EI, ja rähinää riittää! <3

 

[Neeti]

Miten teillä onnistuu hampaiden pesu? Meillä yhtä huutoa, potkimista ja raivoamista? Itse alunperin tein sen virheen että toteutunut harjaam silleen että sai itse harjata ekaksi/välillä. Nyt ei enää sitte muut saakaan koskea.

 

[Maira]

Miten teillä onnistuu hampaiden pesu? Meillä yhtä huutoa, potkimista ja raivoamista? Itse alunperin tein sen virheen että toteutunut harjaam silleen että sai itse harjata ekaksi/välillä. Nyt ei enää sitte muut saakaan koskea.

Ostin lasten patterikäyttösen "sähköhammasharjan", ei tartte tapella...Ja jos harjataan tavallisella niin annan muksun harjata mun hampaita samalla kun mä harjaan sen, pääsee vähimmällä kiukulla..

 

[täällä kans]

Ihana ketju. Nimittäin juuri ollaan miehen kanssa mietitty että onko tuo meidän 1v5kk enää normaali. Ihan yhtäkkiä pari viikkoa sitten alkoi saamaan ihan järkyttäviä raivareita. Ja ne ovat myös siirtyneet yöhönkin. Muutama sellainen yö on tässä parin viikon aikana ollut, että olen jo myös ambulanssia ollut melkein soittamassa. Yhtäkkiä kesken unen herää aivan raivopäisenä huutamaan ja sitä saattaa jatkua parikin tuntia. Ja päivällä tosiaan samat elkeet.

Meidän esikoinen on aina ollut tosi rauhallinen tyyppi. Sen uhmat ovat olleet pientä tähän verrattuna. Toisaalta tämä nuorempi on aina ollut kuitenkin jotenkin ns. helpompi lapsi kuin esikoinen ja aina tosi iloinen ja aurinkoinen. Senpä takia on ollut tosi suuri yllätys millanen raivopäinen uhmaaja tuosta on yhtäkkiä kehkeytynyt.

 

[Pahvikannu]

Tutulta kuulostaa... Meillä myös nuorempi lapsi oikea sähikäinen, osannut kyllä osoittaa mieltään ja vaatia jo ihan pikkuvauvasta asti, mutta kyllähän se on saanut ihan uuden ulottuvuuden tässä 1-vuotiaana. Välillä ei voi muuta tehdä kun laittaa lapsen lattialle huutamaan huutonsa, kun sylissäkin vaan raivoaa ja puntuilee pois. Ja sehän vielä menee niin, että jos ne raivarit saadaan aikaiseksi vaikka siitä että minä tarjoan omenaa kun lapsi haluaa banaania, ja sitten jos annankin sitä banaania, niin sitten sekään ei enää kelpaa vaan lentää kaaressa lattialle ja raivokohtaus vaan jatkuu ja jatkuu eikä sitä pysäytä mikään, lapsi rauhoittuu kun vaan on saanut aikansa riehua.

Hampaiden harjaus oli meilläkin jossain vaiheessa suorastaan mahdotonta, mutta sit vaihdettiin sähköhammasharjaan. Surina ja värinä sai lapsen pysähtymään ja nauramaan. Ja se on liian painava lapsen omaan käteen, joten antaa äidin tai isän hoitaa homman.

 

[Myry vaan]

Meillä poika on muutaman kerran hakannut päätään lattiaan harmissaan. Luulin et se ois pienempien hommia, mutta ei, toi on just niin tolvana. Ja sitten toteaa itse että "Pipi tuli, nyt sattuu!"

 

[kettyli]

Ihanaa että löysin tämän keskustelun! Aloin olla jo huolissani 1v5kk lapsestani, joka saa nykyään raivareita päivittäin ihan tämän tästä. Ja yleensä syistä että äiti tai isi kielsi jotain tai joku ei mennyt niin kuin olisi itse halunnut. Myös pukeminen ja vaipan vaihto aiheuttavat raivareita.

Ja eniten olin huolissani nimen omaan siitä kun lapsi on ruvennut suutuspäissään satuttamaan itseään, lyö päätä pöydän kulmaan tai seinään, hakkaa itseään lelulla päähän tms. Ja sitten itkee että "sattu, sattu". Ja eikun uudelleen.

Mutta ihanaa kuulla ettei tämä olekaan mitään harvinaislaatuista, että löytyy näitä muiltakin! Ehkäpä tämä meno aikanaan sitten rauhoittuu...

 

["Vieras"]

Joo, meillä esikoisella alkoi tuollaiset n. 10kk ja jatkuu vieläkin kun ikää 3v, siihen lisäksi kuopus joka aloitti muös vajaan vuoden iässä raivoamisen ja nyt 1v5kk sama meno jatkuu. On tässä meidän taloudessa kikku ja kitinää ihan kiitettävästä :/