1-vuotias alkaa itkemään iltapalalla?

[mistä tämä kiukuttelu :(]

Onko neuvoja tai tietoa pikkuhiljaa epätoivoiselle äidille 1-vuotiaan tempperamenttisen neidin kiukkupuuskiin? Tuossa aika lailla tasan 3vkoa sitten kun neiti täytti 1v alkoi kaikki perusrutiinit hänen kanssaan olemaan hankalia. Vaipanvaihto on nykyään hankalaa, siitä aletaan valittamaan, pyllypesussa huudetaan kurkku suorana vaikka iho ei rikki ole ja vesi sopivan lämpöistä, kaikkeen laitetaan vastaan ja "käskyjä" ei oteta kuuleviin korviin. Jos menee esimerkiksi johtoja repimään ja sanotaan "ei", katsoo päin mutta jatkaa silti matkaansa kohti johtoja entistä lujempaa tahtia, ennen sentään tuntui ymmärtävän sanan "ei", nyt ei mene kuuleviin korviin ollenkaan. Ruokailut ovat nykyään yhtä isoa pelleilyä, koko ajan pitäisi olla hauskuuttamassa neitiä että tulee ruoka syötyä, jos ei ole koko ajan hymy huulilla tai pelleilyä niin poru pääsee ja ruokailun jatkaminen sen jälkeen mahdotonta. Nyt suurimmaksi ongelmaksi on tullut etenkin iltapala. Illan voi olla ihan hyvällä tuulella, valoja sammutetaan hieman ennen iltapalaa ja kun neiti laitetaan syöttötuoliin ja näkee että sieltä tulee viili niin välillä alkaa poru jo ennen kuin yksikään lusikallinen on suussa tai parin lusikallisen jälkeen. Osaa kyllä kädellä laittaa vastaan jo ei halua tai kääntää päänsä jos ei sitä viiliä halua. On aina syönyt vaikka olisi väsynytkin, silloin melkeinpä hieman jo hotkien. Nyt silti mennyt ihan poruksi kuuden päivän verran iltapala. Mistä tämä kaikki voi johtua ja etenkin iltapalan antamisen vaikeus? Ei ole kipeä eikä allergioita, ja muut ruoat menee alas vaikka sitten pelleilyllä, mutta iltapalassa ei auta sekään. Voiko olla että neiti yhdistää iltapalan nukkumaanmenoon ja ei halua nukkumaan ja aloittaa kapinoinnin heti iltapalan aikana? Onko kellään kokemusta vastaavasta, mitä voisi tehdä, tai mistä tämä voisi johtua?
Neuvot loppuu ja itseä alkaa jo itkettää kun joka päivä on jo taistelua pikkuasioiden kanssa, mutta että iltapalasta alkaen kaikki iltapuuhat menneet yhdeksi isoksi huudoksi.

 

[nedra]

Syökö itse? Jos ei niin anna lusikka ja päästä kokeilemaan itse, voihan olla että turhautuu väsyneenä kun tietää että kohta on nukkuuma-aika. Ja lopeta pelleily ruokapöydässä, annat syödä minkä syö ja sitten kiitos ja pois pöydästä.

 

[fyc]

Riko rutiini viikoksi ja syötä vaikka olkkarissa, tee asioita vähän eri tavalla. Muksu unohtaa pian, että hänen "piti" temppuilla ja voit palata vanhaan rutiiniiin.

 

["Vieras"]

Kyllä se siitä. Itsellä on erittäin voimakastahtoinen tyttö jo kohta 11v ja taisteltu ollaan 1v asti! Päivässä kiihtyy asiasta kuin asiasta nollasta sataan sekunnissa. Kaupassa on onneksi osannut aina käyttäytyä!

 

[.......]

Tuosta erityisesti iltapalan kanssa kiukuttelemisesta tuli mieleen että ehkä tyttösi ei tykkää viilistä. Mä en ainakaan lapsena tykännyt, se tuntui inhottavalta niellä kun oli sellaista venyvää

 

[Tallu -]

Tässä vinkkiä noihin ruokailutilanteisiin: Lapsi syö huonosti, Vanhempainnetti - MLL
Eri kehitysvaiheet seuraavat toisiaan lapsen kasvaessa, eikä niistä mikään kestä kamalan kauan. Rajoja tuntuu tyttäresi nyt hakevan, joten tässä niihin vinkkiä: Lapsi kokeilee rajoja, Vanhempainnetti - MLL

 

[tuu kertoo]

Tuuthan kertoo joku päivä miten tilanne kehittyy! Tsemppiä äiskä, kyllä se siitä!!

 

["Vieras"]

Anna lapsen syödä ite ja lopeta kaikki pelleily ruoan ääressä. Istu vieressä syömässä omaa ruokaasi ja jätä lapsi rauhassa syömään omaansa. Jotenkin voin ymmärtää että vauvoja hauskuutetaan pöydässsä mutta yksvuotiaan on aika saada mallia pöytätavoista katsomalla miten muut syövät.
Sitte kun oot syöny oman ruokasi niin voit tietty syöttää lapsen jos vielä on nälkä.

Yleensä ruokapöydässä pelleily tarkoittaa sitä että lapsella ei ole nälkä. Tai sitten tosiaan on illalla yliväsyny. Jos koitat antaa ruoan vähän eri aikaan hieman ennemmin?

 

["Sadie"]

kuulostaa hyvin samanlaiselta kun meidän 1v. Iltapalalla meillä on auttanut se, että saa joka kerta eri puuroa, ei siis kahta peräkkäistä kertaa samaa. Ja myös se, että saa sen oman lusikan käteen.

 

["Sadie"]

Jatkan vielä, että meillä ei kyllä ruokapöydässä hauskuuteta tai pelleillä, leluja yms ei myöskään pöytään oteta.

 

["hmm"]

Meillä oli välillä kans tommosta, ettei oikein kelvannu. Sit syötiin iltapalaksi välillä vaikka hedelmäsose tai jotain tämmöstä mieleistä sit taas maistu puuro seuraavana iltana välillä joi vain maidon tia vellin, jos ei suostunut syömään.. oli syönyt päivällä kumminkin ihan hyvin

 

["vilperin äiti"]

Tai jos ei ruoka maita iltapalalla, niin pois pöydästä ja nukkumaan. Eiköhän routa porsaan kotiin aja.

 

["-p-"]

meillä on välistä edelleenkin vähän yli 2-vuotiaan kanssa iltapala melkein suoraa huutoa. johtuu vain väsymyksestä, eikä siihen oikein mikään auta. välillä poika syö ja huutaa yhtä aikaa, mutta minkäs teet.

 

["Vieras"]

Meillä ainakin yksivuotiaan kanssa iltapala on hankalaa kun hampaita on tulossa. Varmaan illalla kun muutenkin väsyttää niin kipu tuntuu ikävämmältä. Ja sitä saattaa kestää viikkoja kunnes hammas puhkeaa ulos. Kannattaa sitä iltapalaa kans vaihdella, ei meillä enää tavallisesti sama ruoka mene montaa iltaa peräkkäin vaikka vauvana sitä puuroa söikin joka ilta.

 

["aloittaja"]

Neiti ei vielä syö itse vaan häntä syötetään. Pelleilyyn en koita lähteä mukaan ehdoin tahdoin vaan syöttää ihan asiallisesti pelleilemättä - mutta, jos en lähde juttuun yhtään mukaan, alkaa katsomaan minua kulmat kurtussa ja voi tuijottaa vaikka kuinka kauan kunnes alkaa itku, ja hänen itkunsa ei ole sellainen koskaan että lohduttamalla lopettaa, jaksaa kyllä jatkaa sitä maailman ääriin saakka. Jos alusta asti en yhtään ole mukana edes hieman, ei ruokailusta tule yhtään mitään, sitten ei tule syötyä yhtään vaikka nälkä onkin. Sen verran tyttöäni tunnen että tiedän nälän olevan jo aamupäivällä yhdentoista aikaan kun aamupuuro on syöty yleensä 7:00-7:-30 ja koko ajan touhuaa. Nyt koittaa vain tehdä siitäkin pelleilyä kuten kaikesta muusta tehnyt yhtäkkiä kovin hankalaa. Ennen kun tuo ensimmäinenkin ruoka syötiin miltei hotkien ilman mitään temppuiluja. Tuskin siis tahallaan itseään nälässä pitää, en vain tiedä onko tuo jotain rajojen koettelua(?) sellaisesta kuullut ja lukenut, ja yksi kirjoittaja oli linkin laittanutkin siihen lapsen rajojen kokeiluun.
Ihan pelkkä bodien ja sisähousujen pukeminenkin saa aikaan valitusta ja vääntelehtii jotta pukeminen on mahdollisimman hankalaa. Hän siis on tehnyt nyt jokaisesta perusrutiinista "ongelman", asioita joita tehty miljoona kertaa ja ovat jokapäiväisiä. Mutta suurin ongelma on nyt tuo ilta, ja iltapala. Viiliä on syönyt iltaisin oikein hyvällä ruokahalulla pitkään, tämä viimeisin aika nyt vain on mennyt pelkäksi itkuksi, sitten itketään vielä kun vaihdetaan vaippa, pistetään yökkäri päälle, pestään hampaat, koko iltarutiini menee itkuksi.

Meillä ei ole tyttöä ennen hampaidentulo haitannut, nytkään ei ole kuolaa tullut ja ennen on aina kaikki ruoat menneet itkemäti joten en siihenkään usko että hampaita tulossa. Epäilin onko kyse juuri että kyllästyminen viiliin vai olisiko se tuota rajojen koettelua kun täsmäisi kertomukset siitä meidän neitiin - kaikesta tehty nyt ongelma - jokaisesta perusasiasta. Terve kun on eli ei ole kyse mistään että olisi kipeä tms. Ja iltaisin ei niin väsynyt ole koskaan etteikö olisi jaksanut ruokaansa syödä, sängyssä kun voidaan vielä puolitoistatuntia röpötellä yksinään hereillä ja kuulee kuinka unta vastaan taistellaan.

Halusin vain ihan asiallisia neuvoja, ja kehotteita.

 

["huoh"]

...siis ku kui sää tolleen teet ja lopeta toi, teet vääri, tee tällee ku mää teen, mää teen kerra kaiken oikei. Tää on joka topicis et samat päsmärit pätees jonai yliäiteinä ja muut o jotai vajakkei teiän mielest. Ei muksun mukana tuu käsikirjaa.

Meillä ollu ap samanlaista, likka ny 1,5v ja toi loppunu. Meil se tais olla vaa rajoje kokeiluu ku kans joka asia tehtii vikankin mutkan kautta. Oli rankkaa aikaa, mut lohdutukseks, toi o vaihe joka menee ohi. Tsemppii!

 

["vieras"]

Siis ihmettelen, miksei tuon ikäiselle ole annettu jo lusikkaa käteen. Meillä söi itse 1v1kk ikäisenä kaiken.

Mutta asiaan: anna lusikka lapselle ja anna syödä sillä itse. Voit olla siinä oman lusikan kanssa auttamassa. Mihinkään pelleilyihin ja hauskuutteluihin en lähtis mukaan, vaan jos ei syö ilman niitä, niin sitten ei syö.

 

["Vieras"]

Lapsi syömään itse, kaikki pelleilyt pois, syö jos on nälkä, jos ei halua syödä, niin olkoon syömättä. Pois pöydästä ja nukkumaan. Se lapsi ei siihen kuole jos ei aina syö. Vaikka olisi nälkäinen, mutta silti pelleilee niin poistat pöydästä, oppii ettei kannata pelleillä koska sitten menee ruoka pois. Ei kovin kauaa jaksa.

 

["aloittaja"]

Ymmärrän että teillä joillakin "kaikki kunnossa syödään jo leipää ja syödään itse". Meidän tyttöä ei ole kiinnostanut lusikka eikä mitkään muutkaan ruokailussa. Enkä sanonut etteikö olisi lusikkaa koitettu antaa, heittää sen vain nurkkaan, ei kiinnosta häntä.

Jospa Te jättäisitte sen ihmettelyn - ystävällsesti pyytäen - pyysin neuvoja tai kokemuksia, en moraalisaarnaa kuinka huonosti olen toiminut. Ollaan kyllä kokeiltu niin sitä lusikkaa kuin iltapala on vaihtunut puuron kautta jogurttiin ja viiliin. Eli eri vaihtoehtojakin kokeiltu.

Yksi asia mitä pelkään on se että jos oikeasti joka ruokailu itkuksi menee niin sitten yhdistää jo pelkän syöttötuolin ja ruokailun johonkin kamalaan ja alkaa itkemään joka kerta. Muutenkin kun on herkkäitkuinen, ja joskus ei vain oma jaksaminen riitä siihen että toinen vain itkee kun tiedät että hän syö jos edes vähän keikautat päätä tai röyhtäiset.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="huoh";27934272]...siis ku kui sää tolleen teet ja lopeta toi, teet vääri, tee tällee ku mää teen, mää teen kerra kaiken oikei. Tää on joka topicis et samat päsmärit pätees jonai yliäiteinä ja muut o jotai vajakkei teiän mielest. Ei muksun mukana tuu käsikirjaa.

Meillä ollu ap samanlaista, likka ny 1,5v ja toi loppunu. Meil se tais olla vaa rajoje kokeiluu ku kans joka asia tehtii vikankin mutkan kautta. Oli rankkaa aikaa, mut lohdutukseks, toi o vaihe joka menee ohi. Tsemppii![/QUOTE]

Huomasin nyt saman, ei olisi tänne näemmä pitänyt tulla yhtään mitään kysymään. Luulisi äitien auttavan toisiaan, ei pätevän ja pitävän heti moraalisaarnaa toiselle joka on oikeasti avuton ja on kaikkea kokeiltu jo Missä vaiheessa toisen neuvomisesta on tullut tällaista että ollaan ilkeitä "Miksi et jo ole tehnyt sitä ja sitä".

 

["vieras"]

Kuulostaa siltä, että pidät lasta vielä ihan vauvana. Siis eikö syö itse edes sormin mitään??

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vilperin äiti";27934021]Tai jos ei ruoka maita iltapalalla, niin pois pöydästä ja nukkumaan. Eiköhän routa porsaan kotiin aja.[/QUOTE]

Meillä on tuo itku tullut jo joka ruoalla, mutta nyt se on jäänyt vain tuonne iltapalaan. Ei pitäisi aamupalalla 14h yöunien jälkeen olla väsymyskään enää. Siksi tämä nyt mietityttää että kokeillaanko täällä vain meidän rajoja.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";27934484]Kuulostaa siltä, että pidät lasta vielä ihan vauvana. Siis eikö syö itse edes sormin mitään??[/QUOTE]

Hän ei ole ikäisensä tasolla, hänellä on todettu kehityksen viivästyminen. Sormiruokailua on jonkin verran.

 

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";27934494]Hän ei ole ikäisensä tasolla, hänellä on todettu kehityksen viivästyminen. Sormiruokailua on jonkin verran.[/QUOTE]

No olisko kannattanut mainita jo aloituksessa? Eli minkälaista neuvoa voi normaalisti kehittyneen 1-vuotiaan vanhempi antaa loukkaamatta sua?

 

["susu"]

kokeile jugurttia,vähän makeampana voikin maistua.Sormiruokaakin voi kokeilla:kukunpaloja,vesimelonia,hunajamelonia,maissinaksuja jne.