1-vuotias ja syö kun lintunen...

[Pim83]

Mitä avuksi kun 1-vuotias tyttölapsi ei syö "kunnon" ruokaa vaikka mitkä temput tekis?

Ei ole oikein koskaan syönyt mitenkään erityisen hyvin ja on aina syönyt suht pieniä määriä. Kaupan valmispöperöitä ollaan tarjottu ja joskus kelpaa joskus ei, ja viime päivien sairastelun takia täällä on yritetty pärjätä lähestulkoon pelkällä banaanilla ja jogurteilla.. Jogurtit ja "jälkkärit" yms. siis kyllä kelpaa ja niitä syö isojakin määriä ja puuroa menee suht ok, mutta muita ruokia ei ei ei.

Painoa on kyllä tullut ihan ok ja pituutta myös, mutta turhauttaa kun tuntuu, että eihän tuollaisella määrällä millään voi pärjätä ja ruokailuhetket on yleensä hermoja raastavaa, vaikka yritänkin purra hampaita yhteen ja näyttää iloista naamaa niin pään sisällä kiehuu. Onko kenelläkään jotain ruokaohjeita joita vois itse tehdä kotona ja tarjota tälle nirsoilijalle? Pitäähän sitä nyt kokeilla jos kotiruoka maistuis paremmin kuin kaupan pöperöt. Jos se olisikin siitä kiinni..?

Kiitos jo etukäteen neuvoista!

 

[Jahvetti]

En osaa auttaa, mutta lohdutuksena, täällä AIVAN samanlainen tapaus :hug:
Ihan kuin minä olisin tuon kirjoittanut =)

 

[Pim83]

Lohduttavaa kuulla, että kohtalotovereita löytyy =) On vähän aikaa tuntunut, että täällä on Suomen ainoa ruokahaluton tenava ja muiden tenavat syö ku hevoset Huojentavaa, että näin ei kuitenkaan ole!

 

[Jahvetti]

Minä muuten toisinaan sorrun siihen (jos ei ole moneen päivään syönyt kunnon ruokaa), että laitan jugurttia ruuan sekaan, jo maistuu :ashamed: =) Ensin ruokaa lusikkaan ja sen jälkeen kastetaan se jugurttiin =) Tosin tuostakin tulee tapa, jos liian useeti tekee....

Meillä omatekoiset ruuat ei uppoa ollenkaan (harvoin edes jugurtin kanssa), purkkiruuista (8kk-1v) syö 2-3 lusikallista ja sit stoppaa, jugurtin kanssa syö sellasisen puolikkaan purkillisen, ei yhtään enempää...

 

[Pim83]

Jep, tuttua. Eilen annoin Couscousia mustikkasoseen kanssa ja hyvin uppos puoli purkillista. Ja lounaaksi tänään vuoron perään "oikeeta"ruokaa ja jogurttia

 

[polka]

Meidän keskimmäinen oli samanlainen. Hänelle ei kelvannut tuossa iässä kuin mannapuuro ja riisipuuro. Teillähän kuulostaa kuitenkin ihan hyvältä, kun liharuokaakin kuitenkin menee. Älä suotta huolehdi. Pääasia kun syö edes muutamaa juttua mielellään.

 

[MaMa74]

Meidän tyttö 1v4kk on vuoden ikäisestä alkaen nirsoillut noiden ruokien kanssa. Olen tehnyt tytölle ruokaa itse alusta lähtien eli kaupan ruokia on syöty harvakseltaan. Nykyään neidille maistuu vain maustettu ruoka, eli turha tarjoilla mitään miedosti maustettuja ruokia. Hapanimeläkastike on yksi tytön lemppareista, mutta eihän näitä voi aina syöttää Mistä lie tyttö saanut tuon mieltymyksen mausteisiin... Niin ja kyse on tosiaan mausteista ei suolasta eli ei tyttö suolaa kaipaa ruokaansa vaan muita mausteita... Mistäpä näiden makutottumuksista aina tietäisi kun eivät sanallisesti pysty niitä kertomaan

 

[vasy]

Meidan tytto oli aivan samanlainen (1v3kk), vaikka olisit paallasi seisonut niin ruoka ei mennyt. Sitten saattoi syoda mussutti kaksi lautasellista hoidossa isovanhemmilla jotka sai siita tietysti intoa muistuttaa, etta mummon ruoka on vissiin parempaa jne... :headwall:
Meilla ystavan aiti (joka on noiden tenavien ruokaterapeutti) neuvoi, etta tuon ikaiset tahtoo nirsoilla ruuan kanssa koska se on yksi niista harvoista asioista joita he voivat kontrolloia ja aidin reaktiot on tarkan silman alla. Vaikka kuinka hymyilisit niin kylla ne pienet tietaa kehonelkeista, etta nyt aitilla kiehuu ja se vaan pahentaa asiaa. Mita suurempi reaktio sita parempi sille pikkuiselle, kaikki huomio kun kelpaa. Ovathan ne siis nirsoja ihan luonnostaa muutenkin makujen ja koostumusten ja hajujen suhteen joten ei naita nirsoilijoita kuulemma oikein tahdo saada koskaan syomaan niita hevosen annoksia.

Meilla sitten koitettiin sellaisen ohjeen mukaan, etta ruoka on tarjolla aina tiettyyn aikaan (meilla kahden-kolmen tunnin valein kun ottaa vaipalat mukaan) ja jos ei kelpaa niin asiasta sen suurempaa numeroa tekematta sanotaa kiitos ja lapsi pois tuolista. Ei koiteta tuputtaa, lahjoa tms muita kikkoja. Jos suu ei aukea niin sitten ei syoda, sama juttu jos paa kaantyy pois tms mita teilla sitten pikkuinen tekeekin kieltaytyessaan. Siina on se idea, etta niiden pitaa menna nalissaan jotta ymmartavat etta ruoka tulee ruoka-aikaan ja sen kanssa ei pelata. Tassa on siis kaikkein tarkeinta, etta itse pidat naaman peruslukemilla ja hartiat rentoina jne ihan kuin ei olisi mitaan valia. Ja etta aterioden valilla ei syoda herkkuja tai isoja leipia tms, vaan normaalit pienet valipalat. Ensi alkuun tuntui kauhealta nostaa toinen heti pois syottotulista kun ei mennyt lusikan lusikkaa, mutta viikon paasta alkoi ruoka maistua, Sita ennen olikin sitten varsinainen kiukutteluviikko ennen kuin sopeuduttiin. Nyt tytto syo paremmin, ainakin vahan joka aterialla ja edelleen jos ei maistu niin kiitetaan ja poistutaan poydasta. Nyt siita ei enaa kiukutella ja kaikilla on parempi mieli. Tytto on tyytyvainen kun saa itse paattaa ja mulla pysyy hermo kun tietaa itse pelisaannot. Ja ei, se ei ole lapsen raakkaysta vaikka toiset sanoo etta pitaa sitten antaa vaikka herkkuja jos ei syo ruokaa. Aiti paattaa mita syodaan ja lapsi kuinka paljon. Antamalla vaihtoehtoja saa sitten tehda sille pienelle aina eri ruokaa kuin muille ja saa todellisen nirsoilijan kiusaksesi. Meilla ainakin tama on alkanut toimia hyvin, on se stressi pois ruokailusta ja tyttokin tietaa nyt etta jos on nalka kannattaa syoda natisti koska muuten ei tipu ennen valipala-aikaa (eika silloinkaan hedelmaa kummempaa). Syomattomyys paivinaan poistuu tyytyvaisena poydasta ja palaa leikkiensa pariin ja mina vien tyynesti ruuan roskiin, mutta yleensa syo ainakin vahan jos ei koko lautasellista syokaan. Mutta siis selkeasti paremmin kuin ennen ja meilla on sapuska pysynyt samana eli ei musta ole gourmee-kokkia tullut tassa ajassa. (Ma teen tytolle mita mekin syodaan, tosin ilman suolaa ja vahan kosteampana versiona.)Tosin sita ennen kaytiin siis lapi varsinainen tahtojen taisteluiden viikko, tytto ei syonyt, alkoi kiukutella heti kun nostettiin pois tuolista vaikka ei kelvannut ja sitten oli kohta norkoamassa jaakaapin edessa ja osoittelemassa herkkukaappia. ALA ANNA PERIKSI. Ei ne montaa paivaa jaksa yrittaa ja sen jalkeen meilla ainakin tunnelma ruokapoydassa muuttui taysin ja nyt saa tytto valilla herkkujakin ruuan jalkeen jos syo. Onnea yritykselle, toivottavasti toimii teilla yhta hyvin kuin meilla.
:hug:

 

[vasy]

 

[Viuvauvou]

Samaa tulin "todistamaan" kuin vasy eli ei siinä oikein ole muita vaihtoehtoja kuin pitää oma pää kylmänä ja opettaa lapsi siihen, että ruokaa saa ruoka-aikaan ja sitä mitä äiti tai isä tarjoaa. Eli ei aina sitä, mitä tietää varmasti menevän vaan sitä, mitä kulloinkin sattuu perheen ruokalistalla olemaan.

Meillä alettiin syödä kunnolla vasta 15kk iässä, eli sitten kun me vanhemmat tajusimme, että ei se lapsi nälkään kuole vaikkei aina saakaan sitä mitä haluaa - meidän tapauksessa se oli maito pullosta. Vielä muutaman kuukauden jälkeen lapsi yrittää aina silloin tällöin kaikkensa, että saisi jotain herkkua kaapista (tietää tasan tarkkaan missä ne on...), mutta kun pitää kiinni siitä, että ruoka-aikaan ei saa muuta kuin mitä pöytään on laitettu niin ei se kauan niitä vingu...

Saattaa tuntua julmalta ja kamalalta, kun joutuu nostamaan muutaman hassun lusikallisen tms. syöneen lapsen pois ruokapöydästä, mutta voin vakuuttaa, ettei lapsi nälkään kuole, jos ruokaa on kuitenkin tarjolla aina ruoka-aikoihin, vaan jossain vaiheessa tajuaa homman jujun ja kaiken epätoivon jälkeen se on äidistä ihan maailman mahtavin tunne, kun lapsi syö ensimmäistä kertaa lautasensa tyhjäksi!