V
vierailija
Vieras
11 kyytä köllötteli rinteessä – asiantuntija kertoo, kuinka käärmeistä pääsee eroon: ”Se ei tule ikinä takaisin”
Kyy heräsi Varsinais-Suomessa
Julkaistu: 20.3. 16:13
Sää
Ensimmäiset kyyt ovat nousseet paistattelemaan auringon lämmössä.
Varsinais-Suomen Mietoisissa köllötteli viime viikolla samaan aikaan samassa rinteessä yksitoista kyytä. Määrä on kyyasiantuntija Urpo Koposen mukaan nykyisin ihan kohtuullinen.
– Hyvä havainto, hän toteaa.
– Käärmeet ovat taantuva laji maapallon laajuisesti. Vielä 1960-luvulla saattoi nähdä saman päivän aikana useita satoja kyitä. Nykyisin, jos näkee yhtenä päivänä viisikymmentä, voi sanoa, että kyseessä on jättihavainto.
Kahden kilometrin päähän kun käärmeen vie, se ei tule ikinä takaisin.
Hyvinä aikoina Koponen kirjasi Pyhtäällä yhdestä pesästä 505 kyytä kuuden tunnin seurannan tuloksena. Nykyisin yhden pesän käärmemäärä on maksimissaan 50–70.
Koposen tietoon tullut tämän vuoden ensimmäinen kyyhavainto on tehty 6. maaliskuuta. Varhainen ajankohta on seurausta leudosta ja niukkalumisesta talvesta.
– Normaalisti horrostaminen loppuu etelärannikolla vasta maaliskuun puolenvälin jälkeen.
Ensimmäisenä lämmittelemään saapuvat koiraat, naaraat seuraavat noin kuukautta myöhemmin.
Koiraat ovat väriltään harmaita. Naaraat tunnistaa ruskean eri sävyistä. Jos kyy on musta, se voi olla joko koiras tai naaras.
– Kyse on melanismista, joka on albino-ilmiön vastakohta. Kaikissa maailman matelijoissa on mustia yksilöitä, ja se johtuu tästä samasta syystä.
Kyy lisääntyy joka toinen vuosi. Lapissa vain kolmen vuoden välein.
Koiraat kypsyttävät auringon lämmössä siittiöitään kolmisen viikkoa. Kun koiraat ovat lisääntymiskunnossa, alkaa taistelu siitä, kuka saa siittää naaraat.
– Koiraat painivat keskenään kaksi kerrallaan. Heikompi aina väistyy, kunnes jäljellä on yhdyskunnan kaksi vahvinta. Jos niiden taistelu päättyy ratkaisemattomaan, molemmat jäävät odottamaan naaraita.
Mikäli pesässä on kolmisenkymmentä naarasta, koiraita tarvitaan siittämiseen kaksi. Pienemmissä pesissä yksikin koiras riittää.
Synnytysvuorossa olevat naaraat parittelevat koiraan kanssa pesäpaikan välittömässä läheisyydessä ja jäävät paikalle ottamaan aurinkokylpyjä.
– Kyyn kantoaika on neljä kuukautta. Sikiöt haudotaan auringon lämmön avulla. Sinä aikana kantavat naaraat eivät syö mitään.
– Jos on hyvin sateinen kesä eikä hautominen onnistu neljässä kuukaudessa, naaraat menevät raskaana horrokseen ja synnyttävät vasta seuraavana keväänä. Siihen liittyy sellainen ihme, että naaras on vuoden syömättä ja synnyttää silti terveet poikaset. Ja tämä todellakin on totta.
Normaalisti synnytys tapahtuu syksyllä. Vanha kansa uskoi, että kyy synnyttää puussa, koska muuten myrkylliset poikaset tappavat emonsa.
– Todellinen syy on, että kyyllä ei ole synnytystä helpottavia vatsalihaksia juuri ollenkaan. Sen tähden kyy kietoutuu oksaan tai maassa olevaan karahkaan, että saa ponnistettua poikaset ulos.
Aikuinen kyy käyttää vain pienen määrän arvokasta myrkkyä. Siksi lyijykynän paksuisen kyyn purema on paljon vaarallisempi kuin yhdeksänkymmentäsenttisen.
Poikasten myrkyllisyys sen sijaan on totta. Se johtuu siitä, että ne eivät vielä pysty säännöstelemään myrkkyä. Niiden myrkkyrauhanen tyhjentyy joka puraisulla.
– Aikuinen kyy käyttää vain pienen määrän arvokasta myrkkyä. Siksi lyijykynän paksuisen kyyn purema on paljon vaarallisempi kuin yhdeksänkymmentäsenttisen.
Talvehtimispaikastaan kyyt levittäytyvät maksimissaan puolentoista kilometrin säteelle. Kantavat naaraat jäävät hyvinkin lähelle pesää, muut yksilöt levittäytyvät kauemmaksi.
Joskus pesä tuhoutuu esimerkiksi rakennus- tai maatöiden yhteydessä. Kun käärmeillä ei ole talvehtimispaikkaa mihin mennä, ne levittäytyvät ympäriinsä etsimään uutta pesäpaikkaa.
– Silloin syntyy ongelmatilanteita. Uudella omakotialueella saattaa pyöriä alkuvaiheessa perhanasti käärmeitä ennen kuin ne saadaan hätisteltyä tai siirrettyä muualle.
Koponen on elämänsä aikana käynyt siirtämässä kuutisensataa käärmettä pihoilta uusille elinpaikoille.
– Kahden kilometrin päähän kun käärmeen vie, se ei tule ikinä takaisin, Koponen vakuuttaa.
Kimmo Rantanen, Mietoinen
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005134665.html
Kyy heräsi Varsinais-Suomessa
Julkaistu: 20.3. 16:13
Sää
Ensimmäiset kyyt ovat nousseet paistattelemaan auringon lämmössä.
Varsinais-Suomen Mietoisissa köllötteli viime viikolla samaan aikaan samassa rinteessä yksitoista kyytä. Määrä on kyyasiantuntija Urpo Koposen mukaan nykyisin ihan kohtuullinen.
– Hyvä havainto, hän toteaa.
– Käärmeet ovat taantuva laji maapallon laajuisesti. Vielä 1960-luvulla saattoi nähdä saman päivän aikana useita satoja kyitä. Nykyisin, jos näkee yhtenä päivänä viisikymmentä, voi sanoa, että kyseessä on jättihavainto.
Kahden kilometrin päähän kun käärmeen vie, se ei tule ikinä takaisin.
Hyvinä aikoina Koponen kirjasi Pyhtäällä yhdestä pesästä 505 kyytä kuuden tunnin seurannan tuloksena. Nykyisin yhden pesän käärmemäärä on maksimissaan 50–70.
Koposen tietoon tullut tämän vuoden ensimmäinen kyyhavainto on tehty 6. maaliskuuta. Varhainen ajankohta on seurausta leudosta ja niukkalumisesta talvesta.
– Normaalisti horrostaminen loppuu etelärannikolla vasta maaliskuun puolenvälin jälkeen.
Ensimmäisenä lämmittelemään saapuvat koiraat, naaraat seuraavat noin kuukautta myöhemmin.
Koiraat ovat väriltään harmaita. Naaraat tunnistaa ruskean eri sävyistä. Jos kyy on musta, se voi olla joko koiras tai naaras.
– Kyse on melanismista, joka on albino-ilmiön vastakohta. Kaikissa maailman matelijoissa on mustia yksilöitä, ja se johtuu tästä samasta syystä.
Kyy lisääntyy joka toinen vuosi. Lapissa vain kolmen vuoden välein.
Koiraat kypsyttävät auringon lämmössä siittiöitään kolmisen viikkoa. Kun koiraat ovat lisääntymiskunnossa, alkaa taistelu siitä, kuka saa siittää naaraat.
– Koiraat painivat keskenään kaksi kerrallaan. Heikompi aina väistyy, kunnes jäljellä on yhdyskunnan kaksi vahvinta. Jos niiden taistelu päättyy ratkaisemattomaan, molemmat jäävät odottamaan naaraita.
Mikäli pesässä on kolmisenkymmentä naarasta, koiraita tarvitaan siittämiseen kaksi. Pienemmissä pesissä yksikin koiras riittää.
Synnytysvuorossa olevat naaraat parittelevat koiraan kanssa pesäpaikan välittömässä läheisyydessä ja jäävät paikalle ottamaan aurinkokylpyjä.
– Kyyn kantoaika on neljä kuukautta. Sikiöt haudotaan auringon lämmön avulla. Sinä aikana kantavat naaraat eivät syö mitään.
– Jos on hyvin sateinen kesä eikä hautominen onnistu neljässä kuukaudessa, naaraat menevät raskaana horrokseen ja synnyttävät vasta seuraavana keväänä. Siihen liittyy sellainen ihme, että naaras on vuoden syömättä ja synnyttää silti terveet poikaset. Ja tämä todellakin on totta.
Normaalisti synnytys tapahtuu syksyllä. Vanha kansa uskoi, että kyy synnyttää puussa, koska muuten myrkylliset poikaset tappavat emonsa.
– Todellinen syy on, että kyyllä ei ole synnytystä helpottavia vatsalihaksia juuri ollenkaan. Sen tähden kyy kietoutuu oksaan tai maassa olevaan karahkaan, että saa ponnistettua poikaset ulos.
Aikuinen kyy käyttää vain pienen määrän arvokasta myrkkyä. Siksi lyijykynän paksuisen kyyn purema on paljon vaarallisempi kuin yhdeksänkymmentäsenttisen.
Poikasten myrkyllisyys sen sijaan on totta. Se johtuu siitä, että ne eivät vielä pysty säännöstelemään myrkkyä. Niiden myrkkyrauhanen tyhjentyy joka puraisulla.
– Aikuinen kyy käyttää vain pienen määrän arvokasta myrkkyä. Siksi lyijykynän paksuisen kyyn purema on paljon vaarallisempi kuin yhdeksänkymmentäsenttisen.
Talvehtimispaikastaan kyyt levittäytyvät maksimissaan puolentoista kilometrin säteelle. Kantavat naaraat jäävät hyvinkin lähelle pesää, muut yksilöt levittäytyvät kauemmaksi.
Joskus pesä tuhoutuu esimerkiksi rakennus- tai maatöiden yhteydessä. Kun käärmeillä ei ole talvehtimispaikkaa mihin mennä, ne levittäytyvät ympäriinsä etsimään uutta pesäpaikkaa.
– Silloin syntyy ongelmatilanteita. Uudella omakotialueella saattaa pyöriä alkuvaiheessa perhanasti käärmeitä ennen kuin ne saadaan hätisteltyä tai siirrettyä muualle.
Koponen on elämänsä aikana käynyt siirtämässä kuutisensataa käärmettä pihoilta uusille elinpaikoille.
– Kahden kilometrin päähän kun käärmeen vie, se ei tule ikinä takaisin, Koponen vakuuttaa.
Kimmo Rantanen, Mietoinen
http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005134665.html
