Hae Anna.fi-sivustolta

14-v kotiintuloaika??

Viestiketju osiossa 'Vanhempana' , käynnistäjänä Kedi, 02.07.2006.

  1. Kedi Uusi jäsen

    liittynyt:
    26.06.2006
    Viestejä:
    4
    Saadut tykkäykset:
    0
    Tyttäreni on 14-vuotias. Meillä on hyvät välit ja asioista pystytään puhumaan. Nyt on noussut esille, että olen nuoren mielestä liian tiukka kotiintuloaikojen suhteen. Esim. tänään hän on kaupungin rannalla kavereiden kanssa "juhlimassa" useiden kavereiden konfirmaatiota. Soitin joku aika sitten ja varmistin, että hän tulee kotiin klo 23 bussilla ja on sitten kuulemma ensimmäinen joka joutuu lähtemään. Älämölöhän siitä tuli, mutta lupasi tulla, jos ei myöhästy bussista (?). Sanoin, että pitää todellakin ehtiä, eikä sitten auta selitykset.
    Kuinka pitkään annatte nuoren olla ulkona vastaavassa tilanteessa? Tyttö on ollut vain muutamia kertoja myöhempään ulkona ja on tullut ajallaan kotiin. Alkoholiakin on vain vähän kokeillut. On vaan alkanut puhumaan, että olen paljon tiukempi kuin muut vanhemmat. Mutta eikös ne nuoret aina niin sano? Vai olenko liian tiukka?
     
  2. viivi vierailija Vierailija

    En antaisi tuon ikäisen olla ulkona yli 23.00. Omani on vasta 8 v. katsotaan miten sitten tulevaisuudessa onnistun. Ongelmia ei vielä toistaiseksi ole ollut.
     
  3. Anni62 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 912
    Saadut tykkäykset:
    1
    Meillä ei tytöt olleet missään ulkona vielä 14-vuotiainakaan. Vanhin viihtyi vain kotona ja tietokoneella. Muutti kyllä sitten 16-vuotiaana jo pois kotoa ulkomaille ja on asunut jo viisi vuotta samassa paikassa.
    Toiseksi vanhin hoiti hevosia 10-vuotiaasta lähtien ja nyt 19-vuotiaana onkin jo oma hevonen.
    Kaksi nuorintakin on lähes aina kotona eikä missään ulkona ehtosin. Täällä ei kyllä ole paikkaa missä ollakkaan.
    16-vuotias tyttö lähti nyt kaverinsa kanssa hesaan tään kaverin tätin luo viikoksi tai eihän missään hesassa asu vaan Joutsassa.
    11-vuotias poika viihtyy ihan vaan kotosalla ja kavereita käy täällä silloin tällöin.
     
  4. pii Vierailija

    Kotiintuloaikanne on juuri sopiva. Meillä oli vielä 16-vuotiaallakin kotiintuloaika klo 24 viikonloppuna. Kertoi myöhemmin, että häneltä aina kysyttiin, mikä on kotiintuloaika ja muut lähtivät sitten samaan aikaan.
     
  5. Mulla ei ikinä ollut varsinaisia kotiintuloaikoja, isosiskolla kylläkin ja ongelmia ja huutoa siitä vain tuli. Liekkö vanhemmat sitten jo "luovuttaneet"minun kohdalla, kun sanoivat vain viitteellisesti, että "tule ihmisten aikaan kotiin" tai "tule puolilta öin". tulin sitten aina suunnilleen.. joskus kahdeltakin, eli viimeisellä bussilla. mutta ei se meno sen hurjemmaksi siitä muuttunut, sama oikeestaan tuleeko yhdeltätoista vai yhdeltä. kuhan ei liiaksi läträä viinan kanssa, ja ei liiku yksin. mulla ei ikinä ainakaan ollut edes vaara tilanteita. vanhemmathan voi hakeakin nuorensa pois, jos vaan jaksaa valvoa.
    tuossa iässä se kavereiden kanssa heiluminen on niin kivaa uutta. nykyään ei enää kiinnosta edes, kun sillon sai tarpeeksi elää sitä nuoruuttaan.

    ja uskokaa tai älkää, mutta ihan tasapainoinen ihminen minusta silti tuli! on ammatti ja oma koti. ei sillä kotiintulo ajalla ole niin väliä, jos muut asiat on kunnossa ja nuori on fiksu.
    äitikin varmaan tajusi sen, että osaan ajatella aivoillani, vaikka kaljaa joinkin, en liikaa. ja sit ehkä johtuu siitäkin että vanhemmat on aika nuoria, niin ne ymmärtää et en halunnut jäädä mistään paitsi. yleensä vielä kerroin niille kaikki illan sattumukset.

    rentoja hetkiä!
    välittäkää, mutta elkää liikaa!menee vaan välit liiasta niuhotuksesta:)
     
  6. Äityli vm.63 Vierailija

    Meidän 15-v tytöllä oli 14v kotiintuloaika (myös viikonloppuisin) klo. 20.00 ja joskus eri luvalla klo. 21.00 (ei viikonloppuna). Nyt kesällä kotiintuloaika on klo.22, mutta aina pitää tietää missä on. Kaupungilla ei saa viikonloppuna notkua, kaverit saa tulla meillä tai pitää kokoontua jossain pihapiireissä.
    Tytön luokkakavereista osa on ryypännyt jo useamman vuoden ja tahti on kiihtynyt jo meilkein joka viikonloppuiseksi. Paras kiitos tuli äskettäin tyttäreltä (joka ei ole mikään nynny, vaan suosittu kaveripiirissä), että joku hänen kaverista oli ollut kateellinen kun meillä välitetään ja pidetään säännöistä kiinni. Kun vaikeimman ajan jaksaa olla "vanhempi ja aikuinen" eikä pelkkä kaveri on siitä lapsen loppuelämälle paljon etua.
    Muista kiittää, kehua ja kannustaa, että miten sinulla on maailman ihanin tytär...miten se teille osuikin:)
     
  7. Kedi Uusi jäsen

    liittynyt:
    26.06.2006
    Viestejä:
    4
    Saadut tykkäykset:
    0
    Hienoa saada varmistus, että olen oikeilla linjoilla! Todella vähäistähän tytön myöhään hinkuminen on ollut ja kaikki on mennyt oikeastaan todella hyvin. Olen itsekin aika nuori, joten tiedän ja muistan nuorten metkut aika hyvin.
    Minäkin aistin, että tyttö tuntee että huolenpitoni on "vain" rakkautta. On meillä niin hyvät ja lämpimät välit. Välillä vaan mietityttää äitinä olo, kun jollakin hetkellä olemme myös kavereita, mutta ei kuitenkaan... vaikea selittää...
     
  8. peukalo Vierailija

    Meidän 14 v-tytön pitää tulla kotiin kesäviikonloppuisin viimeistään klo 22.
    Arkisin kotiintuloaika on klo 21. Talvella, kun tulee jo pimeä, kotona pitää olla arkisin klo 21 ja viikonloppuisin klo 22. Kaupungille ei ole mitään asiaa, siellä ei minun mielestäni tarvitse hillua. Voi olla kaverin luona tai sitten kaveri meillä.
     
  9. äiti myös Vierailija

    Poikani täyttää 16v. Hänen kotiintuloaika on kouluarkena klo 22 ja nyt lomalla klo 23. Hän noudattaa tunnollisesti näitä aikoja ja jos hiukan myöhästyy soittaa ja ilmoittaa tai kysyy lisäaikaa. Asumme isossa kaupungissa ja muut tuon ikäiset hengaavat keskustassa ja dokaavat. Poikani ei niissä piireissä pyöri, onneksi. Pojallani on samanhenkinen tyttöystävä ja he ovat aina tytön kotona tai meillä.
     
  10. Miksi aina vain ne vanhemmat kirjoittaa tällaisiin juttuihin, joiden lapsi ei juo? "Meidän lapsen muut ikätoverit ryyppäävät, jotkut jopa joka viikonloppu"...tämän tapainen lausahdus tuntuu olevan aika yleistä... Missä on ne vanhemmat, jotka tunnustaisivat, että meidän lapsi juo ja sen kotiin tuloaika on 03.00 mennessä? Semmoisia vanhempia Suomessa on kuitenkin oltava? Vai ovatko teinit niin ovelia, että vanhemmat ei tiedä?

    Luen juttuja mielenkiinnolla, vaikka itsellä ei vielä lapsia olekaan. Itse olin 14 v noin 10 vuotta sitten ja kotiin tuloaika oli kaveripiirini tiukin, mutta jälkikäteen olen kiitollinen siitä, että vanhemmat asettivat minulle selkeät rajat. Ei tullut nuoruuden töppäilyjä tehtyä, mutta kivaa elämä oli silti!
     
  11. Ilmis Vierailija

    nuoret ovat ovelia ja vanhemmat eivät haluakaan tietää totuutta. Tällä palstalla vastailevat vain tasan ne, joilla on tiukat kotiintuloajat.

    Itsestäni voin sanoa sen verran, että 14-vuotiaana käydessäni kaupungilla iltaisin oli kotiintuloaikani muistaakseni yhden yöbussilla kotiin. Join, vaikkakaan en vanhempieni luvalla. Jos kotiintuloaikani olisi ollut 21 tai 22, sosiaalinen elämäni olisi varmasti kärsinyt huomattavan paljon.

    Nyt olen terve, täyspäinen, akateemisesti koulutettu 26-vuotias nainen.

    Katsotaanpa mikä päivittelymyrsky tästä nousee.
     
  12. Ilmis Vierailija

    Ja kävin tietenkin vain viikonloppuisin, viikolla en koskaan käynyt missään joten olin aina kotona 22 mennessä, varsinaisia kotiintuloaikoja ei viikolla edes tarvittu.
     
  13. Mami Vierailija

    Ei tuossa ole mitään ihmeellistä. Olen 45-vuotias, koulutettu, kahden nuoren naisen äiti. Omaan nuoruuteeni on kuuluneet ne ihan normaalit nuorten kokeilut (kerran myös huumeita, josta totesin, että ei ole minun juttu).

    Ekan kännini taisin ottaa 13-vuotiaana, 15-vuotiaana kuului kuvioihin kaljan juominen viikonloppuisin (ja me nuoret tiesimme todella tarkkaan paikat, josta alaikäinen sai ostettua kaljaa). Joskus tuli sammuttuakin. Paremmassa kunnossa olleet huolehtivat huonommassa kunnossa olevia. Monta kertaa jäin kiinni kaljan juonnista, mutta eivät vanhempani voineet sille mitään. Yhdeltä kaveriltani vanhemmat piilottivat kengät ja vaatteet. Ei se mitään auttanut, tyttö karkasi ikkunasta ja me muut lainasimme hänelle omiamme.

    Molemmat tyttäreni ovat juoneet alaikäisenä, mutta ei siinä määrin kuin minä itse. Olen vaan sanonut, että miettikää, onko se sen arvoista. Nyt vanhempi on jo täysi-ikäinen ja tykkää käydä bailaamassa, mutta on usein autolla liikkeellä ja vesilinjalla.

    Luulen, että jos tuosta juomisesta ei tee liian isoa numeroa, niin nuoret tajuavat itsekin nuo rajat.

    Omasta kokemuksestani voin vielä sanoa, että kun väitetään, että kaikki on aina kotioloista ja kasvatuksesta kiinni, niin ei ole. Kyllä sen kaveripiirin vaikutus on todella iso, mielestäni sitä aliarvoidaan.

     
  14. amui Vierailija

    ite oon 14v vanha ja ei mulla oo mitaa kotiin tuloaikoja.mun porukat luottaa siihen että huolehin itteni kotii
     
  15. Meillä on sellaiset säännöt, että arkisin pitää olla kotona klo 20 ja aikaisemminkin, jos on seuraavana päivänä kokeet. Perjantai- ja lauantai-iltaisin ulkona saa olla klo 22:een, jonka jälkeen pitää tulla kotiin. Jos menee kaverille, soitan kaverin vanhemmalle ja kysyn, onko poikani siellä ja sopiiko heille ylipäätään, että tulee yövieras. Tällä tavoin olen saanut pojan koulun taas sujumaan, poika ei ole liian väsynyt ja hän ei pyöri epämääräisissä piireissä. Kavereita saa tulla meille yökylään kerran viikossa (lomalla useamminkin).

    Kannattaa vanhempainilloissa tms. jutella toisten vanhempien kanssa, että millaisia kotiintuloaikoja heillä on. Itse pysyn tiukasti noissa ajoissa kiinni, koska tiedän, että lapseni kavereilla on ihan samat kotiintuloajat. Silloin siis nuorella ei ole halua notkua keskustassa, kun kaikki kaveritkin joutuvat lähtemään kotiin.

    Ihmettelen sitä, miten aikuiset eivät saa lastaan kuriin. Onko sellaiset vanhemmat kokeilleet, että jos myöhästyy 15 min, niin seuraavalla kerralla pitää tulla 15 minuuttia etuajassa kotiin? Tai jos ei siivoa huonettaan, ei saa viikkorahaa jne? Olen itse sanonut monta kertaa lapsilleni, että jos te kohtelette minua kiltisti, niin minäkin olen kilttinä, mutta sellainen peli ei vetele, että vain minä olisin se kiltti. Saatan vaikuttaa tiukkikselta, mutta minulla on tosi lämpimät ja läheiset välit kumpaankin lapseeni. Mielipide-eroja saa olla ja arvostan lapsiani tosi paljon, mutta minusta pitää ottaa myös se aikuisen vastuu. Jos 14-vuotias jo saa tehdä mitä haluaa ja mennä missä tykkää, niin kyse on kuitenkin kasvavasta lapsesta, jonka henkinen ja ruumiillinen kehitys on vielä kesken. Esimerkiksi maksa ei pysty polttamaan alkoholia kuten aikuisen ihmisen maksa pystyy. Myrkytystiloja tulee herkästi. Lapseni tietävät, että alkoholia saavat käyttää sitten, kun ovat aikuisia ja muuttavat kodista pois, mutta sitä ennen en sitä siedä, koska ilman alkoholiakin voi elää. Samoin tupakka on mielestäni täysin turha tuote.
     
  16. pojat vm.94 Vierailija

    Olemme muuttaneet maalle kaupungista, kun pojat syntyivät. Omasta nuoruudestani voin sanoa sen, että onneksi lapseni eivät näytä ainakaan tähän asti jatkavan "perinteitä". Ensimmäiset kunnon kännit otin 13 vuotiaana ja kyllä me biletimme alkoholin voimalla sen jälkeen melko useinkin. Se jäi sitten onneksi vähemmälle, kun alkoi tulla vähän järkeä päähän ja muitakin kiinnostuksen aiheita. Omat lapseni ovat pysyneet yllättävän hyvin iltaisin ja viikonloppuisin kotona, saa nähdä nyt kun mopokorttia hankitaan, josko sen jälkeen menot lisääntyvät. Osa syynä on ollut varmasti, että esim. kylälle on 11 km:n matka. Olen aina sanonut, että kyllä minä vien ja haen, kun vain ajoista sovitaan. Kavereita käy joskus ja kavereilla käydään välillä. Kotiintuloaikaa ei olla vielä yhteisesti sovittu, mutta varmasti se sovitaan, kun menot lisääntyvät. Tuntuu siltä, että meillä on mukavat kotiolot, kun siellä viihdytään niin hyvin. Siitä olen iloinen, sillä oma lapsuuteni alkoholisti isän kanssa oli toista.
    Tupakasta olen tehnyt poikien kanssa sopimuksen (mielestäni joskus lahjonta pyhittää keinot), että jos he eivät ole alkaneet tupakoida siihen mennessä kun pääsevät armeijasta, he saavat molemmat tuntuvan summan rahaa. Viisasta, tai ei, mutta uskoisin, että heillä on jo silloin sen verran järkeä päässä, että eivät enää aloitakkaan. Toki me molemmat vanhemmat toimimme tässä asiassa myös esimerkkeinä, tupakoimattomina. Alkoholia käytämme silloin tällöin, ei koskaan päihtymistarkoituksessa. Hyvää punaviiniä lasillinen perjantai iltana rauhoittaa kummasti rankan työviikon jälkeen.
     
  17. lsjdöskr Vierailija

    Lähdimme asuntoautolla reissuun viikonlopuksi ja seitsentoista ikäinen tyttäremme jäi kotimieheksi.
    Olimme sopineet, että hän saa kutsua kavereitaan meille.
    Meiltä jäi joitain tavaroita kotiin, nimenomaan jääkaappitavaraa ja palasimme hakemaan ne.
    Olivat jo koko porukka kerinneet tuomaan juomansa meille jääkaappiin ja se oli täynnä siidereitä ja olutta.
    Sellaistenkin vanhempien tytär, joka vanhempiensa mielestä on huomattavasti "kuuliaisempi", kuin meidän muiden mukulat yhteensä.
     
  18. KristiinaK Vierailija

    Minulla ei ole otetta 15-v. tyttäreeni. Tuli eilenkin kotiin 04.35 aamulla. Ei auta hyvä eikä paha, ei keskustelu, ei uhkailu, ei lahjonta, ei kiristys. Jos kiellän lähtemästä, hän lähtee siitä huolimatta. Jos piilotan esim. kengät tai kännykän, alkaa paikkojen särkeminen ja huuto ja mekastus. Emme ole juurikaan puheväleissä. En tiedä missä hän liikkuu, hän ei tuo kavereitaan kotiin (koska häpeää minua, niin hän sanoi), hän sanoo olevansa kesätöissä 2 viikkoa; en tiedä missä. Myönnän, että olen epäonnistunut äitinä enkä jaksa taistella enää. Olen puhunut terveydenhoitajan ja luokanvalvojan kanssa; tuloksena kaameaa huutoa tyttäreltä kun sai sen tietää. Niinpä; annan hänen nyt sitten mennä ja odottaa että Siperia opettaa. Ok, tiedän että olen luuseri, mutta en näe ulospääsyä tästä.
     
  19. myötätuntoinen Vierailija

    KristiinaK. Sinulla on haaste. Älä anna periksi, vaan yritä vielä. Jos todella tuntuu siltä, että ottaisit apua myös kodin ulkopuolelta perheesi ongelmaan (se ei ole vain sinun ongelmasi), aloita uudestaan vaikka siitä terveydenhoitajasta. Hän osaa neuvoa miten asiassa edetään paikkakunnallasi. Älä välitä tyttäresi huudoista tms. hän on alaikäinen ja sinulla on vastuu hänestä, halusi hän, tai ei. Hän saattaa vielä myöhemmin, ainakin joskus hiljaa mielessään, kiittää sinua, että ainakin osoitit välittäväsi hänestä. Tällä hetkellä hän ei sitä ymmärrä. Jokaisessa perheessä, kodissa, työpaikassa, koulussa jne on tietyt pelisäännöt, joiden mukaan toimitaan. Jos joku ei sääntöjä noudata, yleensä siitä keskustellaan ja jos asia ei keskustelulla hoidu, ryhdytään toimenpiteisiin. Ilmaise aina, vaikka väsymiseen asti, tyttärellesi että et hyväksy hänen käytöstään ja muista myös osoittaa positiivista palautetta, jos hän toimii sovitulla tavalla.
    Meidän asuinympäristössä on perhekoti, jonne on sijoitettu 13 - 17 poikia ja se on meillä tuonut mielenkiintoisia keskusteluhetkiä omien samanikäisten poikieni kanssa. Olemme yhdessä pohtineet syitä miksi poikia on siellä ja heidän elämäänsä varsinkin ennen perhekotiin joutumista. On varmasti antanut myös omille pojilleni ajattelemisen aihetta.
    Jaksamista sinulle.
     
  20. KristiinaK Vierailija

  21. perhekoti 12 Vierailija

    Kummankin lapseni luokalla on yksi lapsi, joka asuu perhekodissa. Toinen on ala-asteikäinen lapsi ja toinen yläasteikäinen murkku. Toisessa tapauksessa kyse oli vanhempien alkoholiongelmasta ja toisessa tapauksessa kyse oli juuri Kristiina K:n kuvailemasta tapauksesta, että äiti ei saanut poikaa kuriin. Käsittääkseni pojan isä ei ollut halunnut poikaa luoksensa. Kummassakin tapauksessa lasten tilannetta seurattiin aluksi koulun opettajan, rehtorin ja sitten koulupsykologin/kuraattorin toimesta. Kun kotioloissa ei tapahtunut riittävästi muutosta, lapsi sijoitettiin perhekotiin. Toisessa tapauksessa lapsen koulu vaihtui uudeksi, kun taas toisessa tapauksessa lapsi pystyi käymään vanhaa koulua.

    Minusta sinunkin kannattaa olla nöyränä tässä asiassa ja miettiä, mikä olisi lapsen itsensä parhaaksi. Tuon ikäisen (15-v) ei kuulu olla perheen pää, vaan sinun pitäisi olla sitä. Jos tilanteeseen ei puututa, tyttäresi koulunkäynnistä, töihin menosta, ihmissuhteista ja kaverisuhteista tuskin tulee mitään. Hänen täytyy oppia, että hän ei raivoamalla saa asioita läpi, vaan työtä pitkäjännitteisesti tekemällä.

    Kun ystäväni yläasteikäinen poika jäi kiinni ryyppäämisestä keskellä päivää, niin äiti otti yhteyttä heti opettajaan, rehtoriin ja koulukuraattoriin. Sitä kautta lähdettiin sitten purkamaan asiaa. Pojalla osasyy itsetuhoiseen käytökseen johtui vanhempien vaikeasta avioerosta sekä väärästä kaveripiiristä. Ystäväni otti tiukan linjan, kielsi yöpymiset kavereilla, otti viikkorahat pois jne. Vähitellen sitä mukaa, kun pojan käytös parani, hän sai asteittain menetettyjä etuuksia takaisin. Huonojen kavereiden tilalle alkoi tulla ala-asteaikaisia mukavia kavereita, joiden kanssa ei ryypätty, vaan harrastettiin urheilua, käytiin leffassa jne.

    Kristiina K: Kannattaa muistaa, että jos et nyt ole tiukkana, joudut tosi vaikeuksiin tyttäresi kanssa. Haluatko, että hän tulee huutamaan ja riehumaan sinun luoksesi sitten, kun hän on aikuinen? Entä jos hän tulee nyt raskaaksi? Joudut hoitamaan hänen lapsensakin. Liian ylpeä ei kannata olla, vaan ota rohkeasti yhteyttä kouluun. Heidän ammattinsa edellyttää, että tyttäresi saa asianmukaista kohtelua. Aikuista ei sillä tavalla enää hoidetakaan ilmaiseksi, mutta koska tyttäresi on alaikäinen, hänen mielipidettään ei kysytä, vaan hänen etuaan katsotaan tässä tapauksessa viranomaisten taholta. Mitä aiemmin otat yhteyttä, sitä paremmat mahdollisuudet tytölläsi on päästä takaisin kiinni normaaliin elämään. Koska nyt kirjoitat nettiin, niin varmasti osaat helposti kirjoittaa esim. opettajalle sähköpostin, jossa kerrot, että olet niin väsynyt, että et jaksa hoitaa asiaa, mutta voisiko hän laittaa asian eteenpäin, että tyttö saadaan pelastettua. Kun hän saa hoitoa, sinäkin pääset toipumaan.
     
  22. KristiinaK Vierailija

    Kiitos. Olen tosiaan ihan väsynyt mutta ymmärrän mitä minun pitäisi tehdä. Otan itseäni niskasta kiinni ja soitan opettajalle huomenna. Minun PITÄÄ ruveta olemaan aikuinen joka ottaa ohjat käsiin, onneksi tukirenkaan avulla. Tiedän mitä hallaa tekisin tyttärelleni jos en nyt puuttuisi asioihin. Viimeksi pikkutyttöseni hujautti minua nyrkillä kasvoihin kun kielsin lähtemästä ulos. Lähti sitten lyötyään. Ei näin voi jatkua, ymmärrän sen. Lapsen isä ei ole ollut koskaan kuvioissa mukana, eikä minulla ole ollut miesystävää joka olisi toimittanut "isän virkaa". Olen ammatiltani sairaanhoitaja ja olen yrittänyt perehtyä persoonallisuushäiriöihin ja muihin. Ammattini huono puoli on se että teen kolmevuorotyötä eikä minulla näin ollen ole aina tietoa missä tyttäreni on silloin kun olen töissä. Koulussa on kyllä käynyt, ei ainakaan ole opettaja ilmoittanut ettei olisi. Minulla ei ole sellaista ihmistä lähistöllä joka voisi vahtia tytön menemisiä silloin kun olen ilta- tai yövuorossa.
     
  23. tsemppiä Vierailija

    Tsemppiä sinulle kovasti. Ehkä tyttäresi on joutunut väärien kavereiden joukkoon ja hän kapinoi, kun sinä et jaksa pitää rajoista kiinni.

    Ei kannata murehtia asiaa liikaa. Silloin kun itse olin naimisissa, niin olimme kumpikin töissä, joten joka päivä koti oli tyhjillään 8-9 tuntia. Tietämättämme esikoiseni ehti kavereittensa kanssa kokeilemaan vaikka mitä useiden viikkojen (kuukausien?) ajan, ennen kuin jäivät täysin sattumalta kiinni. Pahoille teille joutuminen on vähän sellaista, että nuori keksii keinot olipa oma koti sitten vapaana tai ei.

    Vinkki: Jos haluat tietää, missä lapsesi on, niin puhelimeen voi hommata GPS-paikannuksen (ei käytössä halvimmissa malleissa). Jos lapsesi sanoo menevänsä yökylään, niin voit pyytää, että hän antaa luurin perheessä olevalle aikuiselle, jotta tiedät, että missä lapsi on ja että yöpyminen sopii vanhemmille. Myös vanhempainilloissa kannattaa käydä, jotta tutustuu luokkakavereiden vanhempiin. Tämä vinkki ei välttämättä päde enää KristiinaK:lle, mutta kerroin sen näin yleisesti, josko siitä olisi apua jollekulle toiselle.
     
  24. huoh. Vierailija

    Jos kakara ei kunnioita kodin sääntöjä niin miksi hänellä on etuja? Siis kännykkää, omaa rahaa, omaa telkkaria?, omaa tietokonetta?... Jos hyvä ei auta niin sitten käytetään pahaa. Vaikka olisit kuinka paska ja epäreilu ja tyranni. Ei vanhempien saa olla lapsen kavereita vaan vanhempia - huoltajia. vaikka muksusi juuri nyt vihaa epistä intotiukkaa äippää niin arvostaa kyllä sitten vanhempana.

    Huutoa maailmaan mahtuu eikä huutaminen ketään tapa. Ei myöskään kamojen hajottaminen. JOssain vaiheessa sinun on pakko ottaa tilanne haltuun, olet lapsestasi vielä vuosia vastuussa.

    Eikö se kunnioitus ja arvostus olisi pitänyt ansaita jo ennen murkkuikää? Olisiko jostain neuvolasta tai diakonitoimistosta apuja?

    Minut on kasvatettu kunnon kurilla. Sääntöjen rikkomisesta tuli aina raskas etujen menetys. Arestia tms. Ei siihen aikaan ollut kännyköitä.

     
  25. ..,, Vierailija

    Aika pitkään saa lapset tosiaan olla ulkona. Minä en nuorena saanut olla 15-vuotiaana vielä 21.00 pidempään. Tosin sitten kun alkoi ensimmäinen vakava suhde pojan kanssa niin jo 16-vuotiaana sain olla hänen luona yötä, mutta en hillua missään ulkona paitsi erityisinä juhlapäivinä, silloinkin vanhemmat soittelivat. Minulla vasta parivuotias lapsi, joten enpä tiedä mitä itse tulen tekemään, mutta minusta jälkeenpäin ajatellen ihan hyvä, että oli rajat.
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti