14-vuotiaiden kolmiodraama :( Tekisitkö jotain/ohjaisitko lastasi johonkin suuntaan, miten?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onnelin äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onnelin äiti

Vieras
Tässä on nyt kyseessä oma tyttöni "Onneli", hänen (ex-)paras kaverinsa "Anneli" ja poika joka asuu tuon bestiksen naapurissa "Paavo".

Anneli ja Paavo ovat tunteneet siitä asti kun Anneli syntyi. Anneli on Paavoa vuoden nuorempi. Onneli on saman ikäinen kuin Anneli, ovat samalla luokalla ja olleet parhaita kavereita eskari-ikäisistä asti. Anneli ja Paavo ovat myös hyviä kavereita olleet aina (tähän asti). Onnelikin on Paavon tuntenut/tiennyt ja välillä ovat leikkineet pienempinä kolmisin/isompina muuten vaan viettäneet aikaa, mutta tosiaan naapurussuhteen vuoksi aiemmin Anneli ja Paavo ovat enemmän olleet tekemisissä keskenään.

Kaiken muutti yksi ilta, jolloin nämä kolme ja muutamia muita kavereita olivat iltapäivällä läheisellä kentällä pelailemassa yms. Tämä sattui marraskuussa. Anneli lähti aiemmin kotiin ja Onnelin ja Paavon välit lämpeni. Parin päivän päästä he "alkoivat olemaan". Eli pientä ihastusta, kädestä pitämistä jne.

No nyt ei Anneli enää suostu tämän jutun takia olemaan Onnelin kanssa. Levittelee ilkeitä juttuja koulussa yms ja ei vastaa puheluihin, on etsinyt muuta seuraa. Hänen mielestä tyttöni ei olisi pitänyt sekaantua hänen naapuriinsa, johon ilmeisesti itsekin oli vähän ihastunut ollut aina. No tyttöni tässä itkeskelee edelleen asiaa. Paavo on hämmentynyt ja tahtoisi edelleen viettää aikaa tyttöni kanssa ja Onneli ei oikein enää tiedä mitä tehdä. On välillä niin ahdistunut että miettii että "voi kun mua ei ois koskaan syntynyt".

Huoooh. Ja kyse ei siis todellakaan ole vakavasta seurustelusta, vain tykkäämisestä ja kepeästä yhdessä olosta tietääkseni.
 
voi hemmetti mikä likka!! olis tehny jotain sen eteen jos tykkäs pojasta.. jos jotain juorujen levittelyä on niin se on saatava loppumaan heti alkuunsa! puhu annelin vanhempien kanssa niin että tytöt ovat paikalla. selitä myös onnelille ettei ole hänen vikansa jos anneli on lapsellinen.... ja anna onnelille iso halaus
 
Vaikuttaa vähän siltä että Anneli on kade. Nähdäkseni tyttäresi tai Paavo eivät ole mitään tehneet, mitä heidän pitäisi katua. Paras varmaan antaa Annelin hiukan asettua ja sitten yrittää puhua hänen kanssaan, että kukaan ei häntä halunnut loukata.
 
Kiitos myötätunnosta. Samaan suuntaan on mun ajatukset käyneet.
Tilanne mun mielestä on nyt sillä lailla rauhoittunut, mutta Anneli edelleen kääntyy toiseen suuntaan jos näkee Onnelin ja samalla raikuu pahat sanat kavereille. Aika paljon on tyttöni lähiaikoina ollut itsekseen, toisaalta vissiin tahtonut miettiä asioita ja kun kysyin onko kiusattu muuten, niin sanoi että Anneli on levitellyt vääristeltyjä juttuja ja yrittää kääntää muitakin häntä vastaan. Toisaalta kyllä välillä jotkut kaverit soittelee ja käykin meillä.

Sillain vaan harmi, kun tytöt niiin pitkään oli ystäviä, niin nyt sitten tuli tämmöinen ikävä käänne.
 
Onhan se ymmärrettävää, että Anneli on harmissaan ja vihainen tilanteesta, varsinkin jos on itsekkin ollut ihastunut Paavoon. Mutta tuo juorujen levitteleminen täytyy saada loppumaan alkuunsa ennen kuin sinun tytöllesi tulee isompia ikävyyksiä (aletaan kiusata jne)

Neuvoisin samaa kuin ylempänä, että otat Annelin vanhemmat juttutuokioon. Toki voi olla ettei siitä ole mitään hyötyä, riippuu millaiset vanhemmat Annelilla on, mutta kannattaa ainakin yrittää.

Ja Onneli ja Paavo kannattaa myös ottaa keskusteluun ihan sen takia, ettei vielä käy niin että Paavo katkaisee välit säikähdyksissään tilanteesta, pahimmassa tapauksessa vielä lyöttäytyy Annelin "joukkoihin" ja sitten tyttösi jää yksin. Tuon ikäiset kun valitettavasti yleensä menevät porukan mukana eivätkä tahdo jäädä ulkopuolelle. Heille kannattaa selittää etteivät he ole tehneet mitään väärin ja että tukevat toinen toistaan.
 
En mä varmaan enää kovin helposti sekaantuisi 14-vuotiaiden ihmissuhteisiin. Joskus niitäkin pitää harjoitella :/ .

Anna nyt vain kovasti tukea ja sympatiaa Onnelille ja seuraile tilannetta.
 
Jospa joululoma rauhoittaisi tilannetta? Tytärtäsi ei auta yhtään, mutta äitiä ehkä ajatus siitä, että puolen vuoden päästä tämä ihastuminen on todennäköisesti jo aikapäiviä sitten unohdettu.
 

Yhteistyössä