Hae Anna.fi-sivustolta

15-vuotias ja paska elämä

Viestiketju osiossa 'Yleistä keskustelua' , käynnistäjänä ongelmanuorii, 01.04.2017.

  1. ongelmanuorii Vierailija

    Tähän avaudun mun lyhyestä ja tuskaisesta elämästäni.

    Eli siis asuin mun äidin, isän ja veljen kanssa pienessä kaksiossa mun lapsuudessa (tai no olen vieläkin lapsi tai nuori, ihan sama) Äiti ja isä oli yhdessä vaan mun ja mun veljen takia, niin äiti on sanonutkin. Musta tuntui, että isä vaan rakasti äitiä, mut äiti ei rakastanu sitä takaisin. Se ei ikinä puhunut sille ja vältteli katsekontaktia sen kanssa. Äiti menikin usein iltaisin useaksi tunniksi lenkille pakoon mun isää.

    No minkäslainen mun isä sit on ku äitiki välttelee sitä noin? No hän oli alkoholisti ja persoonallisuushäiriöitäkin löytyi 3 tai 4 kappaletta, sekä sosiaalisten tilanteiden pelko. Nuo kaikki on siis diagnosoitu ihan ja hän kävi psykiatrillakin.

    Mun isä ei todellakaan ollut mikään hyvä isä, hän ei olisi edes halunnut lapsia, eikä pitänyt lapsista. Isä usein haukkui mua mm. läskiksi ja kaikeksi pahanilmanlinnuksi jne. joskus hän myös löi mua tai potkaisi. Ei mitenkään hirveän kovaa mutta lyönneistä tuli joskus mustelmia käteen, johon se yleensä löi joko läpällä(sen mielest se oli muka hirveen hauskaa) tai sitku se suuttu. Mun isä suuttui aina hirveen äkkiä, luulen, että se johtuu noista persoonallisuushäiriöistä. Yleensä kun se suuttui nii se tuli uhkaavasti mua kohti ja näytti siltä että meinaa lyödä. Oli mun isä joskus ihan kivakin, joten ihan katkera en ole sille vai pitäiskö? Joskus se pelas mun kanssa jalkapalloa ja kaikkea.

    Musta tehtiin lastensuojeluilmoitus, kun olin 5.luokalla. Mun isää syytettiin jostain ihan älyttömistä jutuista, missä ei ollu mitään perää. Siit tuli sit ihan kauhee rumba, kun meitä jokasita perheenjäsentä haastateltiin erikseen ja yhdessä ja ne kävi kotikäynnilläkin. Toi oli aika paskaa aikaa, äitiki itki vessassa ton lasu ilmotuksen takii. No ei siit lopult seurannu sit mitään ihmeellist..

    No sit 2013 kesällä, silloin kun olin 11, nii äiti ja isä erosivat ja minä, äiti ja veljeni muutettiin toiseen kämppään ja isä yksin toiseen. Äiti oli löytänyt uuden miehen. Isä sit alko ryyppää uudestaan. Se oli siis pitäny aika kauan taukoo ryyppäämisest, et olin varmaa joku 6-vuotias ku olin viimeks nähny sen ryyppäävän. Mut se sit alko ryyppää ja se meni ihan sekaisin. Se meni kännis vittuilee jollekki tän kylän murhamiehelle ja sai silt mustan silmän. Poliisit toi sen näytettäväks meille ja äiti vaa sano et viekää putkaan se.

    Se myös jatkuvasti uhkaili mun äitiä ja sen uutta miestä. Vainos niitä kokoajan, tuli tänne meidän kämpille pyörii ja kattoo että onko se äidin uus mies tääl kyläs ja kaikkee. Lähetteli äidille kaikkee uhkailuviestei ja sit vähän päästä tuli kaikkee "rakastan sua, anna anteeks blaablaa"- viestii. Soitteli mullekkin kännissä ja kerran se soitti mulle ja sano et on junaraiteilla ja aikoo tehä itsemurhan.

    Kun olin 12-vuotias nii isä sit kuoli johki sairaskohtaukseen. En ollu jotenkin hirveen surullinen, en tiiä et miks.. Poliisit ja joku kriisityöntekijä tulivat vaa joskus keskel yötä kertoo että se on kuollu ja sillee.

    Olin siis 7.luokalla kun tuo tapahtui. No sinä samaisena syksynä kun hän kuoli, mua alettiin kiusaa koulussa. Ja 7.luokan puoles välissä kaveritkin jättivät. En mennyt sit 3 kk kouluu, vasta joskus kevään puoles välis menin kouluun, tosin tein sen 7.luokan loppuun yksinäni jossai pienes huonees, etten menny ees mihkää luokkaan. En uskaltanu, enkä olis ees halunnut. Äiti oli sit iha paskana ku en suostunu menee sinne kouluun, se pelkäs et mut huostaanotetaan. No kyl musta tehtiin taas lasu ilmotus ja jouduin psykiatrillekkin ja melkein psykiatriselle osastollekkin. Uhkailivat kokoajan sillä ja sen takii meninki sit kouluu ettei tartte mennä mihkää lastenkotiin tai osastolle. Olin tosi jotenkin niin rikki tuohon aikaan, en siis käynyt ulkona melkein ollenkaan tuon 3kk aikana, makasin vaan kotona ja haukuin äiti mm.huoraksi. Kerran se alkoi itkemäänki siitä ja sano et on paska äiti. Ja kerran se myös uhkaili itsemurhalla.

    No 7.luokka meniki sit siin paskas ja 8.luokalla menin normaalisti kouluun. Mul ei ollu siel kavereit ja olinkin yksin koko 8.luokan. 8.luokal sit mulle tärkeä pappa kuoli. Näin vielä kun se veti viimeisen henkäyksensä ja sit se kuoli sairaalaan.. En sit menny kouluu tonkaa jälkeen ja olin tällä kertaa 2kk poissa. Must ei tosin tehty enää lasu ilmotust mut jouduin uudestaa psykiatrille jossa ne ihan tosissaan oli jo pistääs mua osastolle kunnes taas menin ihan normaalisti kouluun. Äiti oli taas ihan hermona kun en menny kouluu ja mä taas paskana et haukuin sitä ja löinki ja äiti vaan sano et kuulunki mielisairaalaan ku oon näin väkivaltainen.

    No 8.luokan ja 9.luokan kesäl olin jotenkin niin masentunu kaikest, enkä tehny oikeen mitään. Mietin vaan etten jaksa enää vuotta tuossa koulussa. No täs 9.luokan syksyl oli niiiin masentava. Ei vieläkään kavereita ollu ja aloinki sit viiltelee. Jouduin taas psykiatrille kun en ottanu muihin muka mitään kontaktia, mut ei kiinnostanu vittuukaan.

    Noo nyt tää 9.luokan kevät on mennyt ihan ookoosti. Välillä oon kuullu vittuilua koulussa, koska edelleenki mua välil kiusataan. Kotona joskus kans riitelen äidin kaa kovastikkin. Onneks kohta alkaa kesäloma ja pääsen tuolt koulust pois ja koko täst paikkakunnalt. Aion aloittaa puhtaalta pöydält vaik tuskin ikinä pääsen näit jutuist eroon. Nää tulee aina kummittelee mun mieles.
     
  2. Huoh Vierailija

    Niin...
    Kukaan ei ole -eikä tule olemaankaan- yhtä viisas ja tietäväinen kuin 15-vuotias.

    Silloin on itsestäänselvää, miten elämä tulee kulkemaan ja mitä tullaan ajattelemaan/tuntemaan koko loppuelämä. Tärkeimmät sanat ovat "aina" ja "ei koskaan".

    (Ja kuitenkin, jollain tapaa, aikuisena huomaa, että lapsuuden vaikeistakin asioista voi selvitä ja jatkaa elämäänsä -ehkä jopa onnellisena. Huomaa, että elämä muuttuu koko ajan. Jotkin asiat unohtuvat tai ne osataan jättää taakseen. Joitakin asioita voidaan itse muuttaa. Joillekin asioille vain tapahtuu "jotain"; hyvää tai pahaa. Huomaa, että 15-vuotiaan itsen ajatukset muuttuvat hyvinkin paljon elämän aikana.)
     
  3. Vanha rouva Vierailija

    Vahinko, että olet jättänyt tähän saakka käyttämättä palvelut, joissa sinua olisi voitu auttaa. Tarkoitan noita psykologisia palveluita niin sairaalassa kuin terapeuteilla käyntejä.

    Oma lapseni oli aikanaan sairaalassa pari viikkoa aikana, jolloin hän oli ollut rankan kiusaamisen kohteena ja hänelle tuli samanlainen koulupelko kuin sinullekin. Se oli ehdottomasti hänelle hyväksi myös hänen omasta mielestään. Hänelle palasi usko itseensä ja siihen, että hän ei ole "hullu", vaan täysin normaali nuori. Sairaalassa hänen kanssaan juttelivat niin terapeutti, hoitohenkilökunta kuin lääkärikin. Terapiakeskusteluja jatkettiin sitten aikansa kotoa käsinkin.
    Tämä kaveri on nyt aikuinen, tosi fiksu ja myötätuntoinen kaveri, joka auttaa muita.

    Opiskelua voi jatkaa vielä aikuisenakin, joten sinullakin on vielä mahdollisuus vaikka mihin. Jos peruskoulu meni mönkään, voit korottaa arvosanoja , hakea oppilaitoksiin ja työharjoittelijaksi, jotta mahdollisuudet löytää oma alasi parantuvat.

    Ymmärrän myös äitiäsi. Hänenkin voimansa loppuivat, sillä elämä alkoholisoituneen ja muutoinkin vielä mieleltään epävakaan ihmisen kanssa on tosi rankkaa. Hän varmasti olisi halunnut osata tukea lapsiaan paremmin, mutta kuten sanottu, kaikkeen ei yhden ihmisen voimat riitä.

    Rankat kokemukset syövät voimia ja itsetuntoa iästä riippumatta, mutta kovassa paineessa ja ahdistettuna ihminen ei jaksa uskoa siihen itse, vaan antaa kiusaajille vapaan tilaisuuden purkaa omaa pahaa oloaan kiusaamalla toisia. On todettu, että kiusaaja itsekin tarvitsisi "hoitoa" ja terapiaa.

    Toivon, että osaat hakea tukea ja opastusta itsellesi. Tuntuu äärettömän hyvältä, kun ei tarvitse yksin pähkäillä kaikkea, vaan on ihmisiä, joilla on tietoa ja ammattitaitoa opastaa eteenpäin. Ei todellakaan ole häpeä hakea apua, viisasta on tehdä niin.

    Voit kysyä ensihätään tietoa vaikka koulun opolta, sosiaalivirastosta tai terveyskeskuksesta, mistä sinä itsellesi sopivimman muodon löydät.
     
  4. Emäntä Vierailija

    Olit kirjoittanut pitkän tarinan elämästäsi, ja siinä jo tuntuu että selviät, osaat ilmaista itesäsi kirjallisesti hyvin, vaikka joitain kipu-sanoja on välissä, se ei haittaa kun aattelee mitä olet kokenut.
    Isäsi, sanotaanko että oli mieleltään sairastunut, vaikea neuvoa, äitisi olisi pitänyt tai sanotaanko jaksaa erota hänestä aiemmin, mutta kaikki ei ole mahdollista pelon vuoksi jota hän on kokenut isäsi puoleltan ennenkuin kuolema korjasi.
    Ei ole ihme että koulusi on mennyt joten kuten, ei ihminen jaksa mitenkään kaikkea kestää, ei noin nuorena eikä vanhempanakaan jos ei ole kivestä tehty.
    Normaali perhe-elämä edes jotenkin turvattu henkisesti ja taloudellisesti pitäisi kuulua kaikille. Olet vielä ihan alussa, sinulla on kaikki mahdollisuudet, äitisi on jo paljon menettänyt kun on kärsinyt isäsi rinnalla.
    Nyt sinuna menisin käymään vaikka terveydenhoitajalla tai koulun opolla, kysymässä miten voisit päästä eteenpäin elämässä, onko se paras olla kotona vai saatko kenties vaikka jonkun perhepaikan, eli sijaisperheen tms.
    Olisi hyvä käydä turvatussa paikassa koulua, ja korottaa nroita jos niihin on tarvetta. Kymppiluokkia on jos et halua esim. lukioon tai amiskaan nyt tässä vaiheessa hakea. Nyt olisi paras ratkaisu se, että löydät ensin paikan jossa viihdyt ja saat uusia ystäviä, sillä olet sen arvoinen. Tunnen että jossain on syli johon sinäkin kuulut ja otetaan vastaan, nyt on vain aika toimia ja aloittaa kuin alusta tämä elämäsi taival, pian tulee kesä ja loma, sitä ennen käy ihmeessä hakemassa apua, kerro että haluat elämän, sillä tämä mitä kerroit ei ole sitä mitä kukaan lapselleen haluaisi, niin että ihminen on aivan epätoivoinen vasta 15 v, lähetän sinulle rakkautta täältä ja hyvää energiaa elämääsi, olen tuolta ennustuspuolelta ja reiki-ihminen, eli lähetän niillä taidoilla sinulle voimia joita omaan, kunhan otat vain vastaan.
    Laitappa tänne viesti jos käyt täällä saako sinulle laittaa henkisen puolen kautta energiaa jotta päiväsi ja tuleva elämäsi alkaisi näyttää edes hieman valonpilkkuja...
    tv emäntä
     

Jaa tämä sivu