15-vuotias mustasukkainen isästään, sai raivokohtauksen vauvauutisesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Pampers"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
P

"Pampers"

Vieras
Hei,

Onkohan muilla kokemuksia uusioperheistä, joissa toisella vanhemmalla on vain yksi lapsi ja teini-iässä?

Olen raskaana ja kerroimme mieheni 15-vuotiaalle tytölle asiasta. Hän on aina ilmoittanut haluavansa olla ainoa lapsi (olemme olleet jo muutaman vuoden naimisissa, sitä ennen yhdessä noin viisi vuotta). Hänellä ei ole myöskään serkkuja, eli on saanut aina kaiken huomion niin isovanhemmiltaan kuin omilta vanhemmiltaan, että meiltä uusilta puoliskoiltakin (tämä näkyy kaikessa, esim. lahjarahaa jouluna tulee isovanhemmilta 1000 euroa, tähän vielä uudet puhelimet sun muut kilut päälle – muu väki on aika varakasta), eli on tottunut saamaan kaiken ja olemaan huomion keskipiste aina.

On nyt aivan järkyttävän mustasukkainen isästään ja on imoittanut, ettei halua olla tulevan vauvan kanssa missään tekemisissä. Toki on ymmärrettävää ettei teini-ikäinen ole kovin innoissaan vauvauutisista, mutta jotenkin tuo raivon rajuus yllätti. Äitinsä on puhunut jo etukäteen hänelle, että minä ja mieheni olemme sen verran nuoria, että hyvin voi lapsia vielä tulla (olen 29-vuotias, mieheni 36).

Onko muilla kokemuksia? Tiedän että tilanne laantuu, mutta inhottavaahan tämä on silti.
 
Olisitte voineet pehmentää asiaa ehkä kertomalla, että yritätte lasta, vai mitä mieltä olet itse?

Ehkä se auttaisi, että puhuisit hänelle, että sitten aikuisena voi olla kiva, kun on olemassa sisarus, että sitten sitä osaa ehkä arvostaa.
 
[QUOTE="alpo";29099139]Lapset eivät päätä siitä hankitaanko perheeseen lisää lapsia. Tuo tyttö on kyllä valtavan itsekäs.[/QUOTE]

Ei päätäkään tietenkään. Mutta se yhteinen lapsi sinetöi isän ja uuden naisen liiton sen tytön mielessä, tekee siitä oikeesti todellista ja lopullista. Ehkä se on siinä se vaikea asia.
 
Olisitte voineet pehmentää asiaa ehkä kertomalla, että yritätte lasta, vai mitä mieltä olet itse?

Ehkä se auttaisi, että puhuisit hänelle, että sitten aikuisena voi olla kiva, kun on olemassa sisarus, että sitten sitä osaa ehkä arvostaa.

Olemme kyllä vihjailleet asiasta esim. "Miltä tuntuis saada pikkusisko, ei sitä tiedä jos vaikka tulisikin ym." Ei mielestäni ole oikein lähteä teinille selittämään, että vauvaa yritetään, koska asia ei siiinä vaiheessa ole varma onnistuuko (yritimme useamman vuoden) ja mielestäni teinin päätettävissä ei ole tällaiset asiat, vaikka toki häntä koskettaakin.
 
Ihan ymmärrettävää tuon ikäiseltä, vähän käy sääliksi tyttöä kun muistelen miltä itsestäni tuntui kun yhtäkkiä isä perustikin perheen johon en tuntenut kuuluvani. Isä, uusi vaimo ja heidän vauvaonnensa, heidän pieni onnen kupla. Se oli musertavaa ja olin hyvin vihainen. Toivoin jopa keskenmenoa äitipuolelle. Kas kummaa sieltä syntyikin kaksi rakasta ihanaa pikkusta joita kohtaan en ole koskaan syntymän jälkeen tuntenut MITÄÄN negatiivista. ;)
15v ikä on todella sekainen tunnemyllerysikä joten koittakaa vain helpottaa tytön oloa.

Varmasti se viha laantuu kunhan autatte asiassa. Onnea tulevaan! :)
 
Uusioperheet on vaikeita...en olisi tehnyt lasta vielä olisin siirtänyt 1-2 vuodella eteenpäin.

Niin noh, kuten sanottua oli erittäin haastava saada tämä lapsi alulle ja lääkäri varoitteli useaan otteeseen siitä ettei odotella liian kauan. Enkä nyt ymmärrä mitä hallaa 15-vuotiaan psyykelle voi tehdä vauva niin paljon, että sitä pitäisi odotella vielä muutama vuosi.

Isä ja hänen eksänsä eronneet kun tyttö on ollu 6-vuotias. En ymmärrä tuota ainaista uusioperheet on vaikeita -korttia – meillä homma on ainakin toiminut aina hyvin. Teini-ikäinen ei välttämättä halua uusia sisaruksia, vaikka ei olisikaan uusioperhe kyseessä.
 
[QUOTE="Aloittaja";29099159]Mutta me olemme naimisissa ja oli häistä tosi onnellinen? Kyllähän niin iso tyttö tajuaa häistäkin, että tämä on nyt lopullista?[/QUOTE]

No mutta sehän on hyvä. Ehkä se kiukku siitä laantuu. Näyttäkää sile, että se on teille tärkee vaikka onkin vauva tulossa. Vaikee asia, mulla ei siis ole kokemusta tämmösestä, eli en ole ehkä hyvä neuvoja.
 
Onhan se suuri mullistus, kun perhe muuttuu ja ainokaisena olo päättyy. Jokainen viisitoistavuotias nyt joskus sanoo mitä sattuu.
Parasta varmaan on tyynesti todeta, että näin nyt on asiat, eikä lähteä selittämään, keskustelemaan tai perustelemaan. Hissukseen ajatukseen sopeutuu ja joku päivä se alkaakin olla kivaa...
Onnellista odotusta !
 
Meillä ei vielä ollut teini-iässä, mutta lähellä sitä kuitenkin, kun sai tiedon tulevasta pikkusiskosta tai veljestä ja reaktio oli kaikkea muuta, kuin iloisuutta.Raskauden edetessä tyttö kuitenkin alkoi pikkuhiljaa innostua ja ei olisi millään malttanut odottaa vauvan syntymää.Kun sitten pikkusisko syntyi, hän ilmoitti rakastavansa siskoaan valtavasti ja viettääkin aikaa siskon kanssa, vaikka ikäeroa on 12 vuotta.

Tuo reaktio on aika yleistä, kyllä se ohi menee :) ja kuten tuossa yllä olikin, niin ei ole lapsen päätettävissä, tuleeko sisaruksia vai ei eli en missään nimessä kyllä kehota ketään kertomaan lapselle, että yritetään vauvaa.
 
[QUOTE="liina";29099202]Uusioperheet on haastavia. Musta ei olisi siihen.[/QUOTE]

Uusioperheet ei ole aina haastavia, vaan ne on myös täynnä onnea, elämää ja ihania hetkiä kuten muutkin perheet. Ei pidä niputtaa uusioperheitä valmiiksi ongelmapaketiksi, koska kaikki voi mennä myös hyvin.

Esimerkiksi itse olen kasvanut ydinperheessä jossa kärsin vuosia isäni fyysisestä väkivallasta ja olisin ollut iloinen erouutisesta. Maailma ei ole mustavalkoinen.
 
  • Tykkää
Reactions: Pinki
Yrittäkää ymmärtää, tyttö on ehkä elämänsä herkimmässä iässä. Häilyy lapsuuden ja aikuisuuden kynnyksellä ja on muutenkin ailahtelevainen, hormonit heittelee jne. Muistakaa kertoa hänelle kuinka paljon hänestä välitätte.

Tiedätkö, hän voi olla mustasukkainen sustakin, äitipuolesta? On kuitenkin saanut sunkin jakamattoman huomion jo 9 vuoden ajan. Nyt saatkin oman biologisen lapsen - ehkä tyttö pelkää, ettet sä enää tykkää hänestä yhtä paljon kuin ennen, kun saat "oikean" lapsen.
 
Muistan itse kun teininä omat biologiset vanhemmat ilmoitti tulevasta vauvasta, se tuntui ällöltä (että vanhammat, vaikka tuntuivat ikälopuilta, vielä harrastavat SITÄ) ja olin kai vähän mustasukkainenkin.

Nyt vaan antakaa aikaa tottua ajatukseen, ja järkätkää yhteistä aikaa tytön kanssa, ja ota sinä hänet mukaan valitsemaan vauvan vaatteita. Verkkokaupoistakin tyttö voi mielellään katsella jotain mielestään tyylikkäitä vaatteita, älä teilaa hänen makuaan lyttyyn sit!
 
Meillä miehen tyttö vähän nuorempi, mutta varhaisteini kuitenkin. Alkuun vauvauutinen oli hänelle sokki, mutta aika nopeasti tottui asiaan. Nyt kun laskettu aika on lähellä, odottaa jo kovasti syntymää. Alkuun tunteet on ymmärrettävästi mustasukkaisuutta. Uusi vauva on kuitenkin myös hänelle sisarus, joten kyse ei ole vain jostakusta, joka tulee jakamaan tai viemään huomion.

Myöskään meillä ei kerrottu ennakkoon, että yritetään vauvaa. Annettiin kuitenkin lapselle tilaa olla asiasta järkyttynyt ja tottua ajatukseen rauhassa :)
Kyllä se varmasti teilläkin tottuu ajatukseen pikkusisaruksesta. Yksi hyvä idea on myös pyytää tyttöä lapsen kummiksi, jos on jo ripille päässyt. Näin osoittaa, että myös hänellä on tärkeä rooli vauvalle.
 
No ei ole normaalia teini-ikäisen käytöstä. Lopultakin tulee ilmi miten kieroutuneen itsekeskeiseksi on kasvanut. Jonkun on aika tuommoinen piloille hemmoteltu kakara pudottaa alas pilvilinnoistaan. Ties vaikka olisi jo vääristynyt koko persoonallisuuden kehitys :( Että pistää vihaks vanhemmat jotka pilaa lapsen elämän! En siis tarkoita sinua ap vaan tuon kakaran vanhemmat!
 
Anni Sinnemäen tytär myönsi jossain haastattelussa, että oli ollut mustasukkainen tulevasta pikkuveljestään. Ja tämä tytär oli siis uutisen saatuaan yli 20-vuotias ja asui pois kotoa! Varmasti se ainokaisen aseman menettäminen kirpaisee vähän vanhempaakin lasta. Kannattaa korostaa tytön asemaa ja ottaa hänet mukaan vauvahankintoihin ym, jotta ei koe tulevansa syrjäytetyksi.
 
Minä olin tuollainen teininä... Olin 13 kun äitini yhtäkkiä pamautti että odottaa lasta. Minähän siitä hermostuin ja en meinanut millään leppyä. Kun synnytys sitten koitti niin en halunnut edes sairaalaan lähteä katsomaan tuoretta pikkuveljeäni. Kun äiti tuli vauvan kanssa kotiin ja antoi veljeni minun syliin, niin lepyin totaallisesti ja rakastuin veljeeni. Nyt olemme kuin paita ja peppu ja hän on maailman tärkein minulle <3
 
Olin 12 kun pikkusiskoni syntyi ja muistan että olin mustasukkainen. Minulla myös kaksi veljeä mutta heistä en ollut, en tiedä miksi. en ollut innoissaan kun piti mennä sairaalaan katsomaan vauvaa mutta se meni ohi nopeasti ja teininä olin sitä mieltä että pikkusiskoni ja veljeni on parhaimpia asioita mitä minulle on ikinä tapahtunut. Ehkä johtui tuo mustasukkaisuus siitä kun perheongelmien takia äitillä ei ollut minulle paljon aikaa ja isää näin muutaman kerran vuodessa.
 
[QUOTE="Aloittaja";29100657]Kiitos kaikille kokemuksista ja kommenteista :). Saa nähdä miten tilanne muuttuu kun vauva tulee maailmaan...[/QUOTE]

Olipa vanha ketju, en huomannukkaan. No vastasin silti...
 

Similar threads

Yhteistyössä