Hae Anna.fi-sivustolta

1950-luku

Viestiketju osiossa 'Omat ruokaohjeet' , käynnistäjänä Kotielli, 25.02.2011.

  1. tinkijä Vierailija


    Kuurna ja tiinu ovat tuttuja käsitteitä, sen sijaan kakot yms eivät sano minulle mitään. Ehkä tuumit sijoitustani kartalle vielä kerran ja ehdotat jotain muita, minulle tuttuja esineiden nimiä.
     
  2. Mistä päätellä Vierailija

    Tinkijän tavoin "Noilta ajoilta on hienoja muistoja ja itselläni on Kotiruoka-keittokirja vuodelta 1923. Hyvä perusteos, jonka perusteella oppii tekemään saippuaa, nylkemään jäniksen ja taittelemaan joutsenen mallisia lautasliinoja."

    Äidillä oli tuo sama keittokirja, josta hankin itselleni Otavan uudistetun 42. painoksen vuonna 1980. Varmaan 50 -luvun yleisin keittokirja, josta edelleen löytää moninaisia kelpo ohjeita arki- ja juhlaruokaan.
     
  3. Jx Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    03.07.2006
    Viestejä:
    21 104
    Saadut tykkäykset:
    17
    Minulla on vuoden -64 vai oliko se -65 painos (ei oman syntymävuoden painosta kuitenkaan). Hyvä peruskeittokirja, mutta minun painosvuonna mukana ei ollut enää saippuan tekemistä eikä eläinten nylkemistä.
     
  4. Jx Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    03.07.2006
    Viestejä:
    21 104
    Saadut tykkäykset:
    17
    Mitähän mahtavat kuurna ja suuli tarkoittaa?
     
  5. Mr Google Vierailija


    Googlettamalla selviää.
     
  6. tinkijä Vierailija


    Kuurnaa käytetään sahdin teosssa ja sitä pitkin juoksutetaan sahtia valmistusprosessissa.
    Kuurna on tehty puusta. Suuli ei ole minulle tuttu sana.
    Unohdin sanoa että kyökki taitaa kuulua kaikkien perussanastoon ja sen taustalla on ruotsin sana "köket", joka vain suomalaisissa suissa muuttui kotoisasti kyökiksi.
     
  7. hauska Vierailija

    Tämä on vieläkin hauskempaa, koska sahdin valmistus on ollut Suomessa kahdella alueella. Läntinen ja Itäisempi. Siitä, että et tunnistanut kakkoa, tiedän, että syntymäkotisi menee kanta?hämeeseen. Kakko on hiivaleipä. Suuli on maatilan pihapiirissä oleva "lautarakenteinen lato".
    Voin jatkaa arvoituksia: ratasvaja, kolismaa, sonnintöyssy.
     
  8. nallepuh52 Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    1 163
    Saadut tykkäykset:
    0
    Olen Päijät-Hämeestä kotoisin eli Lahden seutu ja Kanta-Häme on taasen Hämeenlinnan seutua.
     
  9. hauska Vierailija

    Kiitos, kun vastasit. Osoitin vain näin, että pienestäkin yksityiskohdasta voi tehdä aika isojakin päätelmiä ja vielä lähes onnistua niissä.
     
  10. tosi hauskaa Vierailija

    Hyvällä yleissivistyksellä pärjää pitkälle. On todella hauska, kun täällä on eri puolilta maata ja toki ulkoellejäkin, joten asiat tulevat vähän laajemmalla perspektiivillä kuin vain hesalaisten näkökulmasta.

    Minä olen laajalta Pohjanmaalta - en kerro miltä reunalta. Sen verran voin paljastaa, että meri loiskii tuossa kilometrin päässä työpaikastani ;)
     
  11. mistä päätellä Vierailija

    Eiköhän sahtia ole tehty laajemmaltikin, ei vain jossain Lemillä, vaikka paikkakunta onkin saanut kyseistä mainetta. Itsekin on nuoruudessa nauttinut "kaameaa" ainetta lähiseudun poikain valmistamana. (Ehkeivät olleetkaan niitä sahtimestareita.) vai liekö juoma ollut kiljua?

    Pontikkaa on kuulopuheiden mukaan tehty joka korpikuusen alla, mutta valitettavasti sitä en ole päässyt koskaan maistamaan.

    Sananselityksistä sen verran, että kuurna oli itselle tuttu sian ruoka-astiana. Sellainen leveästä puunrungosta koverrettu pitkulainen astia. Naapurissa oli sellainen. Isäntä kuulemma valmisti väkeviä salassa. Oli aina päihtynyt, muttei pahapäinen. Ja kävi työssään tervaamassa mm. puhelinpylväitä. Tämä kaikki on jo historiaa.
     
  12. Tuota... Vierailija

    "Eiköhän sahtia ole tehty laajemmaltikin, ei vain jossain Lemillä, vaikka paikkakunta onkin saanut kyseistä mainetta."
    Tarkoitatko kentien Lammia tai Sysmää, jotka ovat sahtipitäjiä? Lemistä tulee mieleen sikäläinen perinneruoka Lemin särä.
     
  13. Ihana murre! Vierailija

  14. hauska Vierailija

    Hei murre, mitä tuo tarkoittaa. Entä Pras ko ra prara
     
  15. Ihana murre! Vierailija

    Rauman murteella, tai oikeastaan Rauman giälel:

    "Katso kun kissa juoksee rappuja"

    Mitäs sinun murteesi on ja mitä tarkoittaa? Pras voisi olla "Prasu" -tulipesä?
     
  16. hauska Vierailija

    Niinpäs onkin katti. Minulla oli tyhjä käsi; se sanonta jatkuu proiskis ja kaksi muuta rasvaista ruokalintua, eli ei mitään järkevää:)
     
  17. mistä päätellä Vierailija

    Sellainen leveästä puunrungosta koverrettu pitkulainen astia -siis kaukalo. Oli aina päihtynyt - siis jurrissa, muttei pahapäinen. Ja kävi työssä - siis hankkeessa - tervaamassa mm. puhelinpylväitä - siis puhelintolppia. Tämä kaikki on jo historiaa.

    Ei nyt sentään. On edelleen parvekekukkakaukalo. Nuoriso on edelleen jurrissa jossain päin Suomea. Terva on EU -direktiivin poikkeuksella sallittu, vaikka jo kertaalleen kielletty. Puhelintolppia ei enää teiden varsilla näe. On langattomat verkot, joten puhelinlangatkaan eivät enää laula, vaikka Katri-Helena on edelleen. Tolppakenkiä käyttävät pihapuiden kaadossa, kun tarvitsee latvaan kivuta.

    SIKA (luomuliha), PERUNANKUORET, JAUHOT, VESI, RUUANTÄHTEET, SAHTI, KILJU, PONTIKKA, PERJANTAIPULLO, TERVA
    Hanke -sanakin on uusiokäytössä.
     
  18. Jx Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    03.07.2006
    Viestejä:
    21 104
    Saadut tykkäykset:
    17
    Nyt kyllä kuulin ensimmäisen kerran sanan parvekekukkakaukalo. Meilläpäin se on parvekelaatikko tai parvekekukkalaatikko.
     
  19. hauska Vierailija

    Sinä varmaan tarkoitat sellaisia muovisia laatikoita, tässä on kysymys antiikkisesta puukaukalosta?
     
  20. Jx Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    03.07.2006
    Viestejä:
    21 104
    Saadut tykkäykset:
    17
    Onko teilläpäin antiikkisia kukkalaatikoita parvekkeen kaiteen reinalla? No eipä ole tuttu juttu minulle.
     
  21. ann Vierailija

     
  22. hauska Vierailija

    Voithan sinäkin oppia vielä jotakin uutta!
     
  23. Mistä päätellä Vierailija

    Niin, ruokakulttuuri tulee jälkijunassa jo ihan siitä syystä, että ruoanvalmistuksesta vastaavat aikuiset. 50-luvun ruoka on kehitelty edellisillä vuosikymmenillä, joten luultavasti syötiin samoin kuin 20-30 -luvuilla tai sitä aiemmin 50 -luvun isovanhempien tuomien perinteiden mukaan. Kotiruoka -keittokirjan ensimmäinen painos on vuosisadan alussa, joten siitä voi löytää ohjeita.

    Tästä keskustelusta itse oivalsin, että 50 -luvun ruuanvalmistustavat ja välineet olivat kovin erilaiset kuin nykyään. Kakkujen paisto puuhellan uunissa on varmaan ollut paljon vaativampaa ja on tarvittu näppituntumaa jo paistolämpötilan määrittämiseksi. Nykypäivän sähköliedet ovat todella automaattisia siihen verrattuna.

    Silti mummo teki uunissa pullaa, sokerikakkuja ja pikkuleipiä. Jo lapsena opin, että kakku syntyy samasta määrästä munia, sokeria ja vehnäjauhoja. Mittana käytettiin Aino Aallon juomalasia, kun siinä oli vaakaviivoitus. Ensin munat, sen jälkeen sama mitta sokeria vatkattiin käsin vispilällä (varpuvispilä) ja lopuksi käänneltiin jauho taikinaan. Vuokana oli usein raskas valurautainen paistinpannu.

    Opin jo lapsena tekemään myös vaniljakiisseliä keittokirjan ohjeen mukaan. Varpuvispilä oli silloinkin työvälineenä. Näppärillä sormilla kävi munankeltuaistenkin erottaminen kiisseliin ihan kevyesti. Valkuaisista sitten saatiin marenkia. Vaniljakastike maistui taivaalliselta mustaviinimarjahillon tai hyytelön kera.
     

Tilaa Ruoka.fi-uutiskirje!

Ruoka.fi-uutiskirje tuo sähköpostiisi usimmat artikkelit, ruokablogit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti