Olen juuri eronnut miehestäni, meillä on 1v 4kk lapsi. Kysymys siis olisi tapaamisista, kaipaisin mielipiteitä näistä kähdesta vaihtoehdosta:
1) Lapsi olisi viikonloppuna yhden yön (n. vuorokauden) isänsä luona ja lisäksi isä hakisi tytön pari kertaa viikossa tarhasta ja viettäisi pari tuntia lapsen kanssa omassa kodissaan ja toisi tytön minulle ennen iltapalaa. Minusta tämä olisi kaikille vähän hektistä ja sekavaa.
2) Lapsi olisi isällään yhden arkiyön (isä hakisi tarhasta ja veisi sinne aamulla) ja yhden vuorokauden viikonloppuna. Minusta tämä olisi selkeä lapselle, saisi olla kunnolla isänsä kanssa silloin kun on, mutta ei olisi kerralla kuitenkaan liian pitkää aikaa.
Lisäksi haluaisin mielipiteitä, kuinka mun pitäisi toimia, kun isä ei halua sitoutua mihinkään tiettyyn aikatauluun tapaamisten kanssa. Eli viikko kerrallaan sovittaisi ja kuten hän sanoo: "silloin kun mulle sopii". Paljon haluaa kyllä lasta nähdä, mutta oman aikataulunsa puitteissa, mulla ei ole juuri väliä. Isä on ns. viikonloppualkoholisti, juo monesto kolme päivää aamusta iltaan ja siksi kai ei halua sitoutua noihin viikonloppuihin. Lisäksi saan jatkuvasti kuulla haukkumista: "huora, lehmä, huono äiti..." Miten voisin saada asiat sujumaan niin, ettei tarvis tapella ja että mäkin voisin vähän suunnitella elämääni?
1) Lapsi olisi viikonloppuna yhden yön (n. vuorokauden) isänsä luona ja lisäksi isä hakisi tytön pari kertaa viikossa tarhasta ja viettäisi pari tuntia lapsen kanssa omassa kodissaan ja toisi tytön minulle ennen iltapalaa. Minusta tämä olisi kaikille vähän hektistä ja sekavaa.
2) Lapsi olisi isällään yhden arkiyön (isä hakisi tarhasta ja veisi sinne aamulla) ja yhden vuorokauden viikonloppuna. Minusta tämä olisi selkeä lapselle, saisi olla kunnolla isänsä kanssa silloin kun on, mutta ei olisi kerralla kuitenkaan liian pitkää aikaa.
Lisäksi haluaisin mielipiteitä, kuinka mun pitäisi toimia, kun isä ei halua sitoutua mihinkään tiettyyn aikatauluun tapaamisten kanssa. Eli viikko kerrallaan sovittaisi ja kuten hän sanoo: "silloin kun mulle sopii". Paljon haluaa kyllä lasta nähdä, mutta oman aikataulunsa puitteissa, mulla ei ole juuri väliä. Isä on ns. viikonloppualkoholisti, juo monesto kolme päivää aamusta iltaan ja siksi kai ei halua sitoutua noihin viikonloppuihin. Lisäksi saan jatkuvasti kuulla haukkumista: "huora, lehmä, huono äiti..." Miten voisin saada asiat sujumaan niin, ettei tarvis tapella ja että mäkin voisin vähän suunnitella elämääni?