1v yöherääjä

[ulpukka]

Hyvät neuvot olisi tarpeen, alkaa tämä mamma olla kohta valmis hullujenhuoneelle väsymyksen vuoksi.

Otsikko kertookin lähes kaiken, eli aika tarkalleen yksivuotias lapsemme herää joka yö useasti, nukkuu yleensä ainoastaan 1.5-2 h putkeen, sitten herää ja nousee istumaan, konttaamaan ym, laitan tutin suuhun ja käännän selälleen ja yleensä unet jatkuu ja sama homma tiedossa taas vajaan 2h päästä...

Lapsellamme oli koliikki alle kolmikuukautisena, sitä kesti 6 vkoa kaikki alkuyöt, vihdoin nukahdettuaan vauva heräsi silti syömään 1-2 h välein. Missään vaiheessa yöt eivät ole sujuneet "hyvin", yöheräämisiä on ollut joka yö koko ajan, joskus vain 3krt, yleensä useammin. Yösyötöt loppuivat itsestään n. 7kk ikäisenä, päivisin syö todella hyvin ja iltaisin nukahtaa itsekseen omaan sänkyynsä vanhempien makkariin. Päiväunia nukkunut 9 kk ikäisestä yhdet, noin 1-2 h päivässä.

Mitä ihmettä teen tämän heräilyn kanssa?Alan olla tosi väsynyt, koska olen koko ajan hoitanut yöheräämiset itse ja koskaan en saa nukkua univelkaani pois. Välillä jaksan paremmin, välillä todellakin masentaa, kun joka aamu väsyttää herätessä. Meillä lisäksi 4 vuotias aikaisin heräävä esikoinen, joka ei nuku päiväunia.

Millaista unikoulua voisi pitää? Ongelmaa kun ei ole nukuuttamisessa, lähinnä kun oppis tutin itse laittamaan yöllä, kun ilman sitä yleensä ei osaa nukahtaa. Tutteja on sängyssä lähes 10kpl, silti ei niitä ite suuhunsa laita.tutista vieroittamista en kuitenkaan ole ajatellut vielä..

eri huoneeseen aiomme siirtää nukkumaan lähiaikoina, mutta pelottaa miten jaksan ravata koko yön toisessa huoneessa ja miten esikoinen saa nukuttua, koska lapset "joutuvat" sitten samaan huoneeseeen?

Onko kohtalotovereita?Miten muilla tällainen ongelma ratkennut?Neuvoja kiitollisena kaipailen!

 

[Hmmm....]

"eri huoneeseen aiomme siirtää nukkumaan lähiaikoina, mutta pelottaa miten jaksan ravata koko yön toisessa huoneessa ja miten esikoinen saa nukuttua, koska lapset "joutuvat" sitten samaan huoneeseeen?"

Se helpottaa ainakin että laitat välillä miehen juoksemaan yöllä, yhdessä ootte lapset tehny niin yhdessä myös hoidetaan, tokihan on olemassa näitä itsekkäitä isiä jotka tahtoo lapsen ja on oikeen mielellään tekemässäkin sitä mutta entäpäs sitten ku se lapsi onkin siinä ja sitä pitäisi hoitaa? Sanotaan näin että tällaisesta miehestä kokemusta on.

Jos 4 vuotias nukkuu hyvin yöt, niin tuskin herää kovin herkästi siihen että JOKU käy laittaa pienemmälle tutin suuhun.

 

[toinen huone]

Vaatiiko lapsi huomiota kun herää tuttia hakemaan? Eli huutaako eikä asetu itsekseen? Meillä kun siirrettiin lapsi omaan huoneeseen, niin siellä ravaamista ei tosiaankaan ollut koska jäi pois ne ns. turhat hyssytykset. Lapsi kun heräsi ja huusi lyhyesti kerran ja sitten asettui kuitenkin itse tuttia hakemaan tai muuten hakemaan unta, niin eihän me sitä edes välttämättä kuultu toisesta huoneesta. Samassa huoneessa kun nukuttiin niin me ainakin reagoimme jokaisen parahdukseen ja inahdukseen vaikka ei välttämättä olisi tarvinut. Pointti tässä on siis se, että reagoitko ns. liian helposti ja turhaan kun kerta samassa huoneessa nukutte?

 

[ulpukka]

Vaatiiko lapsi huomiota kun herää tuttia hakemaan? Eli huutaako eikä asetu itsekseen? Meillä kun siirrettiin lapsi omaan huoneeseen, niin siellä ravaamista ei tosiaankaan ollut koska jäi pois ne ns. turhat hyssytykset. Lapsi kun heräsi ja huusi lyhyesti kerran ja sitten asettui kuitenkin itse tuttia hakemaan tai muuten hakemaan unta, niin eihän me sitä edes välttämättä kuultu toisesta huoneesta. Samassa huoneessa kun nukuttiin niin me ainakin reagoimme jokaisen parahdukseen ja inahdukseen vaikka ei välttämättä olisi tarvinut. Pointti tässä on siis se, että reagoitko ns. liian helposti ja turhaan kun kerta samassa huoneessa nukutte?

Kiitos pikaisista vastauksista.

Miestä on turha apuun pyytää, kun ei herää edes palovaroittimeen!Että onkin jonkun kerran siepannut...

Varmaankin reagoin liian herkästi joka parahdukseen, olen todella herkkäuninen ja olenkin nukkunut koko vuoden korvatulpilla, mutta silti herään pienimpäänkin ääneen...
Kun joka tapauksessa herään, yleensä en jaksa jäädä odottamaan alkaako hillitön huuto vaiko nukahtaisko ittekseeen, vaan nostan sen tutin, koska on vaarana että vauva virkistyy sit liikaa.

vauva ei siis vaadi sylittelyjä ym vaan takasin kääntämisen selälleen ja tutin.

 

[toinen huone]

Kiitos pikaisista vastauksista.

Miestä on turha apuun pyytää, kun ei herää edes palovaroittimeen!Että onkin jonkun kerran siepannut...

Varmaankin reagoin liian herkästi joka parahdukseen, olen todella herkkäuninen ja olenkin nukkunut koko vuoden korvatulpilla, mutta silti herään pienimpäänkin ääneen...
Kun joka tapauksessa herään, yleensä en jaksa jäädä odottamaan alkaako hillitön huuto vaiko nukahtaisko ittekseeen, vaan nostan sen tutin, koska on vaarana että vauva virkistyy sit liikaa.

vauva ei siis vaadi sylittelyjä ym vaan takasin kääntämisen selälleen ja tutin.

Tuossapa saattaa juuri olla se ongelma. Meillä se ainakin sitä oli. Eli et periaatteessa anna edes mahdollisuutta lapselle kaivaa itse sitä tuttia sieltä ja hakea itse unta. Kyllä tuon ikäinen oikeasti osaa sen tutin lupsauttaa suuhun jos sen löytää. Ja jos sängyssä on 10 tuttia niin väkisinkin ainakin yksi osuu kohdalle. Jos et halua siirtää vielä omaan huoneeseen, niin kokeile sitä, että et heti reagoi. Odotat mitä tapahtuu. Lasket vaikka hitaasti sataan ja sitten vasta menet hätiin jos näyttää, että homma ei toimi. Äläkä anna periksi heti vaan anna muutama kerta mahdollisuus siihen, että lapsi osaakin itse etsiä sen tutin. Minä myös pelkäsin sitä, että lapsi herää liikaa jos joutuu itsekseen tuttia hakemaan tai uutta uniasentoa vähän hakemaan. Se oli turha pelko. Aika nopeasti tuntui oppivan siihen ettei joka kerta tarvitse palveluksia kun vähän herää.

 

[toinen]

Niin ja oikeasti suosittelen sitä toiseen huoneeseen siirtämistä. Itse olen myös todella herkkäuninen ja kaikkien unenlaatu parani kertaheitolla kun lapsi siirrettiin omaan huoneeseen. Ns. turhat heräämiset loppuivat ja tuntuu, että lapsenkin unenlaatu parani. Huomasimme nimittäin, että lapsikin alkoi häiriintyä meistä. Heräili kun jompikumpi kävi yöllä vessassa jne.

 

[toinen huone]

Niin ja oikeasti suosittelen sitä toiseen huoneeseen siirtämistä. Itse olen myös todella herkkäuninen ja kaikkien unenlaatu parani kertaheitolla kun lapsi siirrettiin omaan huoneeseen. Ns. turhat heräämiset loppuivat ja tuntuu, että lapsenkin unenlaatu parani. Huomasimme nimittäin, että lapsikin alkoi häiriintyä meistä. Heräili kun jompikumpi kävi yöllä vessassa jne.

Tämä viesti oli siis sanan kirjoittajan kuin edellä. Huone -sana jäi vain pois nimimerkistä

 

[komps]

Meillä jäi yöheräilyt pois vähän aikaisemmin, 10kk iässä, kun yksi yö pitkän heräilyputken seurauksena olin niin väsynyt etten jaksanut heti pompata ylös hyssyttelemään. Vauva parkaisi kerran-pari, ja ilmeisesti nukahti uudelleen, koska niin minäkin! Tämä toistui useasti sinä yönä, mutten mennyt jos huuto ei yltynyt. Eikä se yltynyt. Seuraavan yön vauva nukkui kokonaan, ja siitä lähtien aina!

Minä olin aina syöksynyt vauvan huoneeseen (vieressä ja äänet kuuluvat hyvin) kun inahtikin, juuri siksi että jos huuto yltyy ja sitten virkistyy kun on pitempään hereillä. Se olikin ilmeisesti ollut virhe. Tietysti voi olla että jotain muuta uniin vaikuttavaa tapahtui tuohon aikaan, vaikea mennä sanomaan. Mutta kannattaisikohan teilläkin kokeilla?

 

[mamushka]

Mun kuopus heräsi öisin aina 4 vuotiaaksi saakka. Sen jälkeen vasta sai nukkua koko yön. On aina ollut herkkä lapsi ja eli öisinkin. Muut lapset aivan erilaisia. Ei auta kun vaan yrittää jaksaa. Sympatiat sinne ap: lle, jos ei mieskään auta yhtään!

 

[milo 84]

Ap kuulostaa meidän lapselta, tosin meillä vaaditaan tissiä suuhun, tutti ei oo koskaan kelvannut. Me kamppaillaan saman ongelman kanssa pohjimmiltaan ja kovaan huudatusunikouluun emme ole valmiita henk.koht.syistä.
Eilen saimme neuvolasta jälleen litanian lappusia lapsen unesta, kuinka unikoulu olisi hyvä, että äiti jaksaa.

Meilläkään mies ei herää mihinkään, eikä myöskään auta, jos menee hyssyttämään tms, poika rauhoittuu vain ja ainoastaan minuun. Ikävä homma, toivottavasti joskus ohi.

Meillä siirrettiin kertaalleen omaan sänkyyn omaan huoneeseen, nyt on taas samassa huoneessa, kun ei auttanut heräilyihin ja oli entistä hysteerisempi, kun heräsi siellä. Pojalla on selkeästi paniikki siitä, että äiti ei olekaan vierellä koko ajan ja vaatii tissinkin varmistaakseen, että siinähän sitten on ja pysyy.

 

[Ota unikuuri itsellesi]

Meillä yksivuotias nukkuu niin, että välillä parahtelee unissaan tai etsii tuttia, mutta ei tarvitse vanhempia siihen! Joskus tekisi mieli mennä "auttamaan" ja joskus käynkin kääntämässä vauvan selälleen ja laittamassa peittoa, mutta parasta on, kun antaa olla.

Itse siis "kannattaa" olla niin väsynyt, että nukkuu ääntelyiden ohi. Sanoit aloittaja olevasi herkkäuninen. Entäpä jos ottaisit oikein unikuurin? Herää aikaisin, ulkoilet päivällä ainakin kaksi tuntia, josta toinen tunti hikistä urheilua. Sitten syöt kevyesti ja alat rauhoitella itseäsi jo samaan aikaan kuin vauvaa. Telkkari pois päältä, hieman lueskelua ja venyttelyä, petiin aikaisin! Jos saisit sikeän unen ennen kuin vauva alkaa ääntelehtiä. Sitten nukut vaan rennosti ja hyvin ja muistat, että vauva itkee oikein tosi kovaa ja heräät kyllä, jos hätä on oikea.

Muutoin annat mennä unta vaan etkä koetakaan kuulostella lasta.

 

[ulpukka,ap]

Kiitos viesteistä!

Omaan huoneeseen siirtämistä kokeilemme piakoin ja pyrin olemaan reagoimatta joka huutoon.

Viime yö oli hieman parempi, alkuyö tai ilta , siis 2 ekaa tuntia vauva heräsi itkemään ja istumaan todella monta kertaa, joskus nukahti itse mutta heräsi vartin päästä kun oli sängyssään miten sattuu ja mutkalla, ja muutaman kerran sitten takaisin häntä käänsin ja tutittelin. Sitten oli aika harvinaista kun vauva nukkui ilman "apuja" yhdestä kuuteen mikä oli todella hurjaa!Kuulin kyllä hänen käyvän tuona aikana hereillä ja ilmeisesti unissaan huuteli, mutta jatkoi kuitenkin uniaan. Toivottavasti ottais tavaksi nukkua edes yhden pitemmän jakson yössä, niin itsekin paremmin jaksaisi.

Meillä esikoinen oli myös tosi huono nukkuja vauvana, mutta vuoden ikäisenä alkoi nukkua kokonaisia öitä, toki takapakkiakin on tullut monta kertaa, mutta pääosin silloin yöt parani. Hän tosin nukkui ihan vastasyntyneestä omassa huoneessa, mutta silti minä pomppasin "sata" kertaa yössä häntä rauhoittelemassa.

Lisää hyviä vinkkejä tai kohtalotovereiden kokemuksia otetaan ilolla vastaan!Voimia samassa tilanteessa painiville.

 

[yks äiti vain]

Lisää hyviä vinkkejä tai kohtalotovereiden kokemuksia otetaan ilolla vastaan!Voimia samassa tilanteessa painiville.

Mun vinkki on sit ihan päinvastainen. Eli älä missään nimessä siirrä omaan huoneeseen. Jos lapsi ei ole siihen kypsä, yöt vain pahentuvat. Toki voit kokeilla, mutta veikkaan, että eroahdistusta potevalle vauvalle tuo tietää vain lisää pelkoja ja huutoja öisin. Meillä auttoi aika. Nukuttiin vierekkäin ja yks yö ei enää heränny, oli silloin just vuoden. Siitä eteenpäin nukkunu hyvin, kunhan saa nukkua lähellämme.

Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."

Loput : Perhepeti

 

[vieras]

Joskus on hyödyllistä ymmärtää, että jotkut vauvat ovat hyväunisia ja osaavat syntyjään rauhoittaa itsensä, kun taas toiset vauvat heräävät helposti yöllä ja ovat vaikeasti jälleen rauhoitettavissa. Jokainen vauva on erilainen ja unikäyttäytyminen liittyy enemmänkin synnynnäiseen tempperamenttiin (tai yöheräilyn kohdalla lääketieteellisiin syihin) kuin mihinkään äidin tai isän aikaansaamiin "huonoihin tapoihin". Tulee aika, jolloin sinnikkäänkin yövalvojan vanhemmat palkitaan keskeytymättömällä unella. Ikävaihe, jona perheet palkitaan tällä koko yön kestävällä autuudella, vaihtelee lapsesta toiseen. Odottaessanne kokeilkaa, mikä yöaikainen vanhemmuuden tyyli toimisi teidän tapauksessanne. Tätä varten teidän ei tarvitse konsultoida muita uniexperttejä kuin vauvaanne ja itseänne.

KIINNITTYMISEN JATKAMINEN YÖLLÄ
Yöajan kiintymysvanhemmuudessa on kysymys enemmästä kuin vain vauvan nukkumapaikasta. Kysymys on asenteesta vauvan öisiin tarpeisiin, sen hyväksymistä, että vauvasi on pieni ihminen, jolla on suuret tarpeet - ympäri vuorokauden ja läpi viikon. Vauvasi luottaa siihen että sinä, hänen vanhempansa, olet jatkuvasti saatavilla myös yöllä, kuten päivälläkin. Joten sopeutat yöhön liittyvät tapasi vauvan tarpeisiin. Jos olet halukas joustamaan ja luovut kulttuurissa yleisestä asenteesta, jonka mukaan vauvat pitäisi opettaa heti alusta lähtien nukkumaan itsekseen, tulet ymmärtämään, että vauvan toivottaminen tervetulleeksi omaan vuoteeseesi ei ole pilalle hemmottelua eikä vauvan komentoon alistumista.

Lisättäköön, ettei vauvalle ole mitään oikeaa tai väärää nukkumapaikkaa. Päämääräsi ei ole sopeuttaa vauvasi nukkumakäytäntöä jonkun muun neuvomiin periaatteisiin - tulivatpa neuvot sitten vauvakouluttajalta tai kiintymysvanhemmuuden kannattajalta. Päämääräsi on löytää yötä varten vanhemmuuden strategia, joka tekee kaikille perheessä mahdolliseksi nukkua hyvin. Me, ja monet muutkin vanhemmat olemme huomanneet, että vauvan lähellä nukkuminen on paras tapa mahdollistaa vauvan tarpeisiin reagoiminen myös yöllä, ja nukkua silti hyvin.

(Kiintymysvanhemmuuden kirjasta)

 

[Maailman paskin äiti]

Laitan tämän tähänkin ketjuun, sillä jos jollakin joku vinkki tai neuvo on millä lapsi saadaan nukkumaan niin otan sen ilolla vastaan.



--------------------------------------------------------------------------------

Tyttömme on 1v 2 kk ja ei ole koskaan elämässään nukkunut kuin max. 5 h putkeen. Yöimetys lopetettiin elokuussa ja sen jälkeen elämämme on ollut yhtä itkua, huutoa ja hammastenkiristystä. Lapsi nukahtaa itekseen omaan sänkyynsä klo. 19-20 ja herää ensimmäisen kerran 22-23 jolloin rauhoittuu tuttiin, ja toinen herätys on klo. 01-03, tämän jälkeen alkaa itkeskely. Nukahtaa kun käy tassuttelemassa mutta herää 10-15 minuutin kuluttua uudelleen, tätä jatkuu yleensä viiteen asti. (Jos otan viereeni nukkumaan, alkaa tissin vinkumis kitinä.) Sitten nukahtaa tunniksi tai kahdeksi. Päiväunia en voi hänen kanssaan nukkua koska esikoinen (kohta 3 v.) ei enää nuku päikkäreitä.

Tyttö nukkuu yhdet päiväunet 2-3 tuntia, mielestäni jo kovin aikaisin yleensä menee päikyille noin klo. 10-11. Koko aamu on itkeskelyä ja kitinää.

Maitoallergiaa epäilin hänellä jo pienenä kun kakka oli vihreää ja limaista, neuvolan mukaan normaalia. Ensimmäiset neljä kuukautta hän itki joka ilta 2-3 tuntia. Ei epänormaalia sanottiin neuvolasta, ei voi olla allergiaa kun ei ole ihooireita.

Nyt on vihdoin ruvennut päivällä syömään ruokaa, yksi vuotiaaksi asti söi vain teelusikallisia päivässä, joten oli varmasti nälkäinen yöllä. Nyt syö jo kuin normaalit lapset, eli yöitku ei ole nälkää. Tähän asti on öisin ollut hänellä ilmavaivoja, nyt kaksi päivää omatoimisesti maidottomalla ja ilmavaivat helpottaneet mutta itkut ei.

Neuvolassa olen puhunut tästä ja siitä kuinka poikki olen. Olen viikot yksin lasten kanssa, isovanhempia ei ole ja ystävät vanhassa kotikaupungissa 300 km:n päässä. EN ole elämässäni ikinä ennen olllut yhtä epätoivoinen, väsymys lamaannuttaa. Olen kokoajan vihainen ja hermona, huudan lapsille pienimmistäkin asioista. Neuvolassa sanoivat että koita jaksaa, kyllä muutkin vanhemmat joutuvat valvomaan. Aina joka paikassa kehotetaan hakemaan apua, mutta kun sitä anelet ja pyydät, sitä ei anneta.

kun vain joskus saisin nukkua.

 

[sadee]

Milo84, ihanaa että on joku kohtalotoveri! meillä täysin samanlaista ja sama ikä, tosin nyt onneksi itse hieman vähentänyt tissillä oloa, syö enää sen 2-3krt yössä ja välillä huolii jopa tutin tai sitten rauhoittuu ilman mitään..ehkäpä se aika auttaa.

AP:lle kovasti jaksamista!

 

[Ellie]

Laitan tämän tähänkin ketjuun, sillä jos jollakin joku vinkki tai neuvo on millä lapsi saadaan nukkumaan niin otan sen ilolla vastaan.



--------------------------------------------------------------------------------

Tyttömme on 1v 2 kk ja ei ole koskaan elämässään nukkunut kuin max. 5 h putkeen. Yöimetys lopetettiin elokuussa ja sen jälkeen elämämme on ollut yhtä itkua, huutoa ja hammastenkiristystä. Lapsi nukahtaa itekseen omaan sänkyynsä klo. 19-20 ja herää ensimmäisen kerran 22-23 jolloin rauhoittuu tuttiin, ja toinen herätys on klo. 01-03, tämän jälkeen alkaa itkeskely. Nukahtaa kun käy tassuttelemassa mutta herää 10-15 minuutin kuluttua uudelleen, tätä jatkuu yleensä viiteen asti. (Jos otan viereeni nukkumaan, alkaa tissin vinkumis kitinä.) Sitten nukahtaa tunniksi tai kahdeksi. Päiväunia en voi hänen kanssaan nukkua koska esikoinen (kohta 3 v.) ei enää nuku päikkäreitä.

Tyttö nukkuu yhdet päiväunet 2-3 tuntia, mielestäni jo kovin aikaisin yleensä menee päikyille noin klo. 10-11. Koko aamu on itkeskelyä ja kitinää.

Maitoallergiaa epäilin hänellä jo pienenä kun kakka oli vihreää ja limaista, neuvolan mukaan normaalia. Ensimmäiset neljä kuukautta hän itki joka ilta 2-3 tuntia. Ei epänormaalia sanottiin neuvolasta, ei voi olla allergiaa kun ei ole ihooireita.

Nyt on vihdoin ruvennut päivällä syömään ruokaa, yksi vuotiaaksi asti söi vain teelusikallisia päivässä, joten oli varmasti nälkäinen yöllä. Nyt syö jo kuin normaalit lapset, eli yöitku ei ole nälkää. Tähän asti on öisin ollut hänellä ilmavaivoja, nyt kaksi päivää omatoimisesti maidottomalla ja ilmavaivat helpottaneet mutta itkut ei.

Neuvolassa olen puhunut tästä ja siitä kuinka poikki olen. Olen viikot yksin lasten kanssa, isovanhempia ei ole ja ystävät vanhassa kotikaupungissa 300 km:n päässä. EN ole elämässäni ikinä ennen olllut yhtä epätoivoinen, väsymys lamaannuttaa. Olen kokoajan vihainen ja hermona, huudan lapsille pienimmistäkin asioista. Neuvolassa sanoivat että koita jaksaa, kyllä muutkin vanhemmat joutuvat valvomaan. Aina joka paikassa kehotetaan hakemaan apua, mutta kun sitä anelet ja pyydät, sitä ei anneta.

kun vain joskus saisin nukkua.

Mä en voi muuta sanoa kun että pistä ne neuvolan tädit ensin kova kovaa vasten. En voi käsittää että neuvolan kun pitäisi olla se paikka mistä kerrotaan avunsaantimahdollisuudet, niin aina vähätellään. Olen kokenut itse ihan samaa. Esim lapseni alkoi yhtäkkiä huutamaan koliikkityyppisesti vaikkei ollut koskaan ollut koliikkilapsi niin neuvolasta tokastiin "johan pitkälle selvisit ennenkuin se alkoi huutaa" tai kun kyselin jotain muuta niin vastausta tulee että "tuo lapsihan vaistoaa kun olet noin huolissasi, lopeta ihmeessä" - tajuamatta että ehkä äiti on vähän väsynyt ja tarvitsisi apua jostakin. En tiedä pitääkö tässä maassa tehdä itsestään ilmotus lastensuojeluun että jos kohta ei tule unikouluapua niin äiti romahtaa että alkaisi jotain tapahtumaan... ilmeisesti!

Sitten asiaan... en osaa antaa sulle suoria ohjeita. Meillä olin ihan hajalla yöheräilyistä ja niin väsynyt itsekin että raivostuin pienestäkin. Huutaminen pahensi asiaa kun sitten kun lapsi nukkui niin itse itkin pahaa mieltä siitä että olen niin väsynyt ja hermot meni. Ihan oikeesti, ET OLE PASKA MUTSI! Olet vain ihminen, ihan sellainen kun me kaikki muutkin. KUKAAN ei jaksa yksin ja univelkaisena loputtomiin. Tiedän koska olen itsekin hoitanut lapsen yksin.
Meillä helpotus tuli lopulta kun 1v lopetin imetyksen ja sen jälkeen vielä jonkin ajan päästä opetin lapsen nukahtamaan itsekseen. Pikkuhiljaa oppi niin että yölläkin hölöttelee joskus mutta ei vaadi minua paikalle ellei ole jotain hätänä kuten nenä tukossa. Tämä mahdollistui vain sillä että lapsen kanssa on riittävästi päivällä, saa paljon haleja ja tekemistä ja virikkeitä. Sehän ei toki onnistu jos itse on liian väsynyt antaakseen virikkeitä (ja et silti ole paska mutsi). Ensin pitäisi itsesi saada nukkua. Sosiaaliviraston kautta saa kodinhoitonapua ja lastenhoidonapua sovitusti. SE maksaa mutta on tulosidonnaista. Itse kerran soitin itku kurkussa kun olin niin puhki, lupasivat että tarvittaessa lastenhoitaja tulee vaikka samana päivänä. No ei tarvinnut, mummi tuli. Jokatapauksessa, hae apua ensin siihen että itse saat levätä, vasta sitten pystyt toteuttamaan unikouluja. Me äidit olemme kyllä ihme terästä, jaksamme vaikka mitä ihan loputtomiin, univelkaakin, mutta jossain on se raja jossa ihmisen fysiikka tulee vastaan. Ja se vaan on fakta. Siis soita sossuun tai neuvolaan äläkä kaunistele yhtään väsyä vaan vaadi apua. On monia paikkoja mistä saa neuvoja. (esim ensi- ja turvakodeilla on jotain unikouluja ja puhelinpäivystyksiä ym).

Voimia

 

[Ellie vielä]

... jatkan vielä...
väittäisin vielä että suuri osa näistä raskauden jälkeiseistä masennuksista on oikeesti univelkaa. Kyllä kellä tahansa päässä alkaa soimaan kun tarpeeksi paljon valvoo. Sitähän on käytetty esim kiinassa kidutuskeinoja ))

Tsemppiä kaikille valvojille, onneksi näihin on apua saatavilla ja usein ne myös ovat kausiluontoisia

 

[tiinaliisa]

Meillä myös esikoinen oli yöheräilijä, siihen auttoi vain aika. Parivuotiaana nukkui jo melko hyvin, ehkä 1-2 kertaa yöllä heräsi. Nyt 4-vuotiaana nukkuu lähes aina koko yön.

 

[ulpukka,ap]

Siis täällä alkuperäinen, nostelenpa ketjua jos jollakulla olis vielä vinkkejä...

Vauva nukkunut nyt esikoisen kanssa omassa huoneessa 5 yötä, ja ei ole meno miksikään muuttunut. Itse en ole ehkä ihan yhtä montaa kertaa herännyt, kun ähinät jää kuulematta mutta sit takaisin nukahtaminen on ollut hankalampaa kun on joutunut siirtymään toiseen huoneeseen. Patjan laitan valmiiksi illalla lastenhuoneen lattialle niin voin sen viidennen herätyksen jälkeen siihen heittäytyä.....

 

[Maru-maru,]

MInä annan lapselle yöllä tuttipullollisen maitoa kun herää, eikä rauhoitu, niin sitten nukkuu hyvin aamuun asti. Jos lapsi ei syö päivällä riittävästi, hänellä voi olla nälkä.

 

[Alessia ejk]

Ihme, ettei vielä kukaan ole ehdottanut tutista luopumista. Ap kyllä sanoi ettei vielä haluaisi luopua, mutta eikö nyt ole pakko saada muutos tilanteeseen? Ei 1-vuotias tarvitse enää tuttia, ja se näyttää aiheuttavan suuren osan öisistä kriiseistä. Ainakin yksi vaikea yö on tiedossa, joka pitäisi jaksaa, kun tutti otetaan pois, mikä voi kyllä tuntua ap:sta ylivoimaiselta. Mutta jos sitten helpottaisi?

Muillakin oli hyviä kommentteja!

 

[vdsa]

Ihme, ettei vielä kukaan ole ehdottanut tutista luopumista. Ap kyllä sanoi ettei vielä haluaisi luopua, mutta eikö nyt ole pakko saada muutos tilanteeseen? Ei 1-vuotias tarvitse enää tuttia, ja se näyttää aiheuttavan suuren osan öisistä kriiseistä. Ainakin yksi vaikea yö on tiedossa, joka pitäisi jaksaa, kun tutti otetaan pois, mikä voi kyllä tuntua ap:sta ylivoimaiselta. Mutta jos sitten helpottaisi?

Muillakin oli hyviä kommentteja!

Me luovuimme tutista juuri, koska yöt olivat hyvällä mallilla yksivuotiaan kanssa. Nyt ne ovat sitten ihan hulinaa, lapsi raivoaa jo sänkyyn laittaessa. Arvokas nukahtamisen apuväline on poissa.

Miten kauan vahvan temperamentin lapsilla on kestänyt tottua tutittomuuteen?

 

[Tutti pois juu]

Ihme, ettei vielä kukaan ole ehdottanut tutista luopumista. Ap kyllä sanoi ettei vielä haluaisi luopua, mutta eikö nyt ole pakko saada muutos tilanteeseen? Ei 1-vuotias tarvitse enää tuttia, ja se näyttää aiheuttavan suuren osan öisistä kriiseistä. Ainakin yksi vaikea yö on tiedossa, joka pitäisi jaksaa, kun tutti otetaan pois, mikä voi kyllä tuntua ap:sta ylivoimaiselta. Mutta jos sitten helpottaisi?

Muillakin oli hyviä kommentteja!

Meilläkin tyttö nukkui kyllä yöt läpeensä 3 kk iästä, mutta vuoden kohdalla alkoi kaivata tuttia öisin (käytetty meillä vain nukahtamiseen noin pääsääntönä). Eli havahtui ja alkoi hamuta pudonnutta/pois otettua tuttia.

Mutta, homma korjaantui kun 1v 3kk iässä jätimme tutin kokonaan pois. Yksi ilta ja yhdet päikkärit menivät tuttia huutaessa, mutta sen jälkeen ei ole tutin perään meillä kaivattu, ja yöheräilyt jäivät saman tien.

Ei tosiaan kannata tuttia liian pitkään käyttää. Tutin käyttö saattaa myös lisätä korvatulehduksia, eikä se kovin pitkälle jatkettuna ole hampaillekaan hyväksi.

 

[ulpukka,ap]

Kiitos jälleen vinkeistä.

Tuota tutin poisottamista en aio vielä kokeilla tai toteuttaa, koska sitten ei paluuta enää tuttiin ole, ja pelkään että nukahtaminen niin päiväunille kuin yöunille menee hulinaksi. Sukulaisperheen pojalta kun tässä vaiheessa, tai hieman vanhempana tutti vietiin, hän jätti kuukausiksi päiväunet pois ja yöunille meno on aivan kamalaa vieläkin vaikka poika kohta 3v!

Uskon että vauvelimme osaa kohta hakea yöllä tuttinsa itse, ja uskon myös että muutosta vois muutenkin parempaan tapahtua kuin tutin poisottamisella.mutta kiitos vinkistä kuitenkin.

viime yön saldo hieman parempi tai oikeastaan PALJON parempi. Eka herätys tunnin kuluttua nukahtamisesta, siellä taas istui kuin tatti sängyssään, takaisin selälleen ja nukahti. Parin tunnin päästä taas itkeskelyä, mutta rauhoittui itekseen, jälleen koko yö parin tunnin välein heräs ja itkeskeli, mutta kertaakan en noussut tuttia antamaan, vaan joteskin oli ite taas nukahtanut. Toivottavasti olis suunta parempaan nyt...paitsi että tänään rokoteittin 2 piikkiä neuvolassa, joten ensi yö voikin olla taas vaikeapi...