1v10kk ikäisen todella kova oma tahto!!!? kaipaan neuvojanne ja kokemuksianne

[huhhuh]

Eli meidän 1v10kk ikäisellä tytöllä on kova uhma-aika nyt menossa. Haluaa tehdä kaiken mahdollisen ja mahdottoman itse. Hermot menee jos yrität vähänkin auttaa.

Olisiko teillä vinkkejä esim. siihen, että mitenkä toimisin kun ollaan lähdössä ulos ja ilmoitan että mennäänpäs pukemaan, niin tyttö juoksee kauimmaiseen nurkkaan ja hänellä ei ole aikomustakaan sieltä vapaaehtoisesti tulla. Olen sitten välillä saanut jotenkin keploteltua hänet että saadaan puettua, välillä pukenut väkisin, välillä huutanut naama punaisena että nyt vähän äkkiä eteiseen tms. ja korostan että hän saa siis itse laittaa aina esim. villasukat, rukkaset tms. Mutta ylipäätänsä tekee tuon aina kun ollaan johonkin lähdössä. Vähän sama homma meinaa olla nykyään tuon potalla käymisenkin kanssa, sinne sentään tulee vielä vapaaehtoisesti kirjojen kanssa.toistaiseksi.

Tyttö ollut aiemmin suht helppo ja nyt kun pistää kaikessa vastaan, niin tuntuu kyllä tosi rankalta. Yötkin monesti katkonaisia..

Onko teillä muilla vastaavaa? Mitenkä teidän suurin piirtein samanikäiset käyttäytyy. vinkkejä ja neuvoja ja vertaistukeanne kaipaan. kiitos!

 

[Gabriela]

Juu.. huudon kanssa puetaa.. huudon kanssa riisutan.. Poika haluaisi vaan olla pihalla, mutta ilman vaatteita.. syömisestä on tullut ihan stressi ja farssi.. pitäisi saada itse syödä, mutta kun ei oikein vielä osaa ja syntyy vaan sotkua.. niin huutohan siitä tulee..

 

[ov]

Ihan sama juttu meillä, tyttö on 1v 11 kk. Ei muuta kuin olet tiukkana vain. Mä en esim. pukemistilanteissa anna vaihtoehtoja, vaan jos lapsi karkaa, niin käyn hakemassa ja puen vaikka väkisin. Ja tietysti komennan. Jäähylläkin jo käy (nähnyt että veljensäkin joutuu jäähylle). Ruokailut meillä on olleet vaikeimmat, tyttö ei halua syödä, haluaa syödä, ei haluakaan syödä, haluaa sittenkin syödä, jne. Nyt olen pitänyt huudosta huolimatta viikon tiukkaa linjaa: kun sanoo ettei halua syödä, niin varoitan että seuraava ruoka on silloin ja silloin ja jos ei nyt syö, niin sitten nostan pois pöydästä. Ja sitten seuraavasta toteutan uhkaukseni. Yleensä siitä seuraa raivarit, mutta sitten ohjaat hänet eteiseen huutamaan että muut saa ruokarauhan. Eilinen ruokailu meni jo hyvin ja ilman mitään kiukutteluja eli tiukka linja alkaa tuottaa tulosta.

 

[jonna]

Samanlaista 1v 7kk kanssa, mutta vinkkejä en osaa antaa vaan jään odottamaan niitä itekin, jos jollain joku taikatemppu on.. Mä yleensä puen ja riisun ja vaihdan vaipan vaan huudosta välittämättä.. On joko kuulo huonontunut tai sitten on oppinu jotenkin suodattamaan huudot. toinen lapsi 6vko...

 

[ov]

syömisestä on tullut ihan stressi ja farssi.. pitäisi saada itse syödä, mutta kun ei oikein vielä osaa ja syntyy vaan sotkua.. niin huutohan siitä tulee..

Et ole tosissasi? Minkä ikäinen oikein on kyseessä? Meillä kumpikin muksu on aloittanut syömään itse aika tarkkaan 1veenä ja nopeasti ovat oppineet syömään siististi kun ovat saaneet harjoitella.

 

[vieras]

Kannattaa olla juuri tosi ehdoton niissä asioissa missä on pakko. Eli pukea väkisin, jos ei tule ekasta pyytämisestä pukemaan. Kun taas ne asiat mitkä ei ole pakollisia voi ehkä jättää pois oman jaksamisen vuoksi. Ja ruoka pöydässä, jos ei syöminen onnistu, pöydästä pois, vaikka omaan huoneeseen. Kerran voi antaa yrittää syömistä uusiksi, jos ei onnistu ruoka pois kokonaan. Eikä mitään herkku välipaloja välissä. Seuraava ruoka aika kun on niin taas uudestaan. Ei ne nälkään itseään tapa. Sivusta olen seurannut kuinka uhma voi jatkua vuosia, jos äiti antaa periksi... Esim vaatteet vaihdetaan monta kertaa, ennen kuin löytyy oikea paita. Valinta otatko paidan nro 1 vai nro 2, ja se päätös pitää, silloin lapsella on valinnan vapaus, mutta ohjat äidillä.
Tämä on vain minun kokemus peräinen mielipide

 

[täälläkin]

Yksi 1v 10kk äiti joka kaipailee vinkkejä. Heti kun kuuleekin että pitää pukea niin juoksee ympäri taloa karkuun ja kun hakee pukemaan niin itkun kanssa puetaan. Syöminen on meillä toistaiseksi sujunut paitsi tänä aamuna kiipesi tuolille ja on syöny aina ennen päikkyyn lähtöä juuston siivun ja maitoa hörpänny, no meni tuoliin istuun sano ei ja työnsi mukin pois ja halusi pois, otin pois ja annoin selän takaa juuston koiralle jolloin rupes itkeen ja sanoo juustoo! Sanoin että ethän sä asken sitä halunnu, no lopulta annoin uuden siivun jonka söi kiltisti.... siis ota nyt näistä selvää

 

[ap]

Kannattaa olla juuri tosi ehdoton niissä asioissa missä on pakko. Eli pukea väkisin, jos ei tule ekasta pyytämisestä pukemaan. Kun taas ne asiat mitkä ei ole pakollisia voi ehkä jättää pois oman jaksamisen vuoksi. Ja ruoka pöydässä, jos ei syöminen onnistu, pöydästä pois, vaikka omaan huoneeseen. Kerran voi antaa yrittää syömistä uusiksi, jos ei onnistu ruoka pois kokonaan. Eikä mitään herkku välipaloja välissä. Seuraava ruoka aika kun on niin taas uudestaan. Ei ne nälkään itseään tapa. Sivusta olen seurannut kuinka uhma voi jatkua vuosia, jos äiti antaa periksi... Esim vaatteet vaihdetaan monta kertaa, ennen kuin löytyy oikea paita. Valinta otatko paidan nro 1 vai nro 2, ja se päätös pitää, silloin lapsella on valinnan vapaus, mutta ohjat äidillä.
Tämä on vain minun kokemus peräinen mielipide

Hyvä ohje, kiitos! Näin yritän tehdä. Tuntuu etten ole aina ollut kauhean johdonmukainen, täytyy olla vielä vähän jämäkämpi. Syöminen ainakin toistaiseksi (koputan puuta...) sujunut suht ok...

Minkälaisia teidän tämän ikäiset lapset ovat muuten luonteeltaan? ihan mielenkiinnosta kyselen. Ovatko arkoja, rohkeita, äidissä kiinni? tms?

 

[ap]

Yksi 1v 10kk äiti joka kaipailee vinkkejä. Heti kun kuuleekin että pitää pukea niin juoksee ympäri taloa karkuun ja kun hakee pukemaan niin itkun kanssa puetaan. Syöminen on meillä toistaiseksi sujunut paitsi tänä aamuna kiipesi tuolille ja on syöny aina ennen päikkyyn lähtöä juuston siivun ja maitoa hörpänny, no meni tuoliin istuun sano ei ja työnsi mukin pois ja halusi pois, otin pois ja annoin selän takaa juuston koiralle jolloin rupes itkeen ja sanoo juustoo! Sanoin että ethän sä asken sitä halunnu, no lopulta annoin uuden siivun jonka söi kiltisti.... siis ota nyt näistä selvää

Just näin, ihan kuin olisin itse kirjoittanut!! mukavaa saada vertaistukea ja kokemuksia. Kiitos kun niitä laitatte tähän. Helpottaa heti!

 

[tuttua täälläkin]

Niin tutulle kuulostaa.Meilläkin ollut pienempänä ns.helppo lapsi,mutta juuri tuossa reilu 1,5v alkoi tuo ite-ite-kausi tulla ja on vaan "pahentunut" siitä asti Nyt on 2v1kk eikä mitään helpotusta näkyvillä.Meillä vaikeinta on juuri tuo pukeminen.Kun haluaa itse,mutta ei kuitenkaan laita ja sitten kun auttaa niin huuto tulee ja rimpuilu.No,sitten tehdään väkisellä.Ei kait se auta kuin toivoa,että kohta alkaa helpottaa =) Samat vinkit kuin on jo mainittukin on meilläkin käytössä.Niillä mennään =)

 

[vieras]

Syliä, rakkautta ja rajoja tarvitsevat pienet hämmentyneet uhmikset

 

[...]

Mulla on nyt 2,5 vuotias poika joka on "valitettavasti" perinyt sekä ädiltä että isältään kaikki mahdolliset jääräpäisyys geenit Joten just tuossa ennen kuin täytti kaksi niin alkoi meilläkin tämä en tahdo- tahdon- en tahdo kuitenkaan kausi. Mä yritin käyttää oveluutta just noissa kaikissa pukemis ym syömis tilanteissa, eli ensin kerroin että ollaan lähössä ulos ja voikun että tulee hauskaa ja mitä siellä voi tehdä (helppoa kun yleensä kaikki kuitenkin haluaa ulos) Ja sitten että nyt pitäis mennä pukemaan... laiton kaikki vaatteet lattialle valmiiksi ja sitten sanoin että ole hyvä nyt puetaan.... josta ilo irtosi ja alkoi huuto. Mä en jaksa juosta ton pojan perässä joten ihan tyynesti vaan kysyin että haluaako mennä ulos vai ei ja kun kerran haluaa niin valaisin ettei sinne voi ilman vaatteita lähteä... taas huutoa mutta nyt pienemmässä mittakaavassa.... ja kun tota toistaa muutaman kerran niin sieltä se poika kiltisti tulee ja haluaa ne vaatteet päälleen... tosin joskus ei halunnut, ilmoitin sitten no ei se mitään (uhkaus) äti menee sitten yksin--- uusi huuto kohtaus, mutta siihen vain tyynesti ilmoitin että näin on jossei kerran hän halua pukea vaatteita päälle.. Yleensä kun sitten annoin hänen vähän aikaa miettiä kumpi ompi parempi, pukea vai ei pukea niin hän kiltisti sitten tulee ja haluaa ne vaatteet päälle. Ja kehut aina päälle vaikka aussa oli huutoa niin nyt kuitenkin onnistui, ja voitiin yhdessä lähte ulos leikkimään.. Näin meillä meni muutamat kerrat, nyt pukee kiltitsti (yleensä) päälleen ja saa kamalasti kehuja kun osaa..

Voi kun tuli pitkä sepustus...

 

[ap]

Mulla on nyt 2,5 vuotias poika joka on "valitettavasti" perinyt sekä ädiltä että isältään kaikki mahdolliset jääräpäisyys geenit Joten just tuossa ennen kuin täytti kaksi niin alkoi meilläkin tämä en tahdo- tahdon- en tahdo kuitenkaan kausi. Mä yritin käyttää oveluutta just noissa kaikissa pukemis ym syömis tilanteissa, eli ensin kerroin että ollaan lähössä ulos ja voikun että tulee hauskaa ja mitä siellä voi tehdä (helppoa kun yleensä kaikki kuitenkin haluaa ulos) Ja sitten että nyt pitäis mennä pukemaan... laiton kaikki vaatteet lattialle valmiiksi ja sitten sanoin että ole hyvä nyt puetaan.... josta ilo irtosi ja alkoi huuto. Mä en jaksa juosta ton pojan perässä joten ihan tyynesti vaan kysyin että haluaako mennä ulos vai ei ja kun kerran haluaa niin valaisin ettei sinne voi ilman vaatteita lähteä... taas huutoa mutta nyt pienemmässä mittakaavassa.... ja kun tota toistaa muutaman kerran niin sieltä se poika kiltisti tulee ja haluaa ne vaatteet päälleen... tosin joskus ei halunnut, ilmoitin sitten no ei se mitään (uhkaus) äti menee sitten yksin--- uusi huuto kohtaus, mutta siihen vain tyynesti ilmoitin että näin on jossei kerran hän halua pukea vaatteita päälle.. Yleensä kun sitten annoin hänen vähän aikaa miettiä kumpi ompi parempi, pukea vai ei pukea niin hän kiltisti sitten tulee ja haluaa ne vaatteet päälle. Ja kehut aina päälle vaikka aussa oli huutoa niin nyt kuitenkin onnistui, ja voitiin yhdessä lähte ulos leikkimään.. Näin meillä meni muutamat kerrat, nyt pukee kiltitsti (yleensä) päälleen ja saa kamalasti kehuja kun osaa..

Voi kun tuli pitkä sepustus...

Ei haittaa pitkät sepustukset, hyvä vaan! kuulen mielelläni lisää kokemuksianne!

tämä aina helpottaa kun kuulee että muilla samanlaista... että huh, se on "sittenkin ihan normaalia, kehitykseen kuuluvaa.." =)

 

[wb]

meil ku tyttö karkaa pukemistilanteessa menen sen viereen ja tuon kädestä pukemispaikalle takas. huutaa enää joskus. en juokse perään vaan kävelen ja sanon että nyt puetaan. ei muuta. lapsi vaistoo jos on epävarma ja alkaa testaamaan

 

[pillipulla]

Meillä ei karata eikä tehä muutakaan joka tekis tilanteesta vaikean. Muutaman kerran oon karjassu kun oon pukenu nii ei tuo enään tee tinkiä. Päin vastoin auttaa ite vaatteet päälle ja kengät jalkaan ja seisoo oven suussa että joko mennään. Kait se on vaan pikkusen tyylistä että kuinka sen asian selväksi tekee.

 

[Niiskunen]

Meillä poika tekee lähinnä kaiken omasta mielestään hauskaksi. Siis kun pitäis pukea niin juoksee nauraen karkuun ja vaipan laiton kans ihan sama homma. Sen joudun ihan väkisin laittamaan, kun ei älyä et pottaankin vois tehdä jotain. Mutta sitten kun se suuttuu, niin huutoa löytyy ja menee mahalleen makaamaan, vaikka kuralätäkköön.
Syöminen ja nukkuminen on melkein ainoat asiat, mistä ei tartte koskaan tapella.

 

[vieras]

Meillä ei karata eikä tehä muutakaan joka tekis tilanteesta vaikean. Muutaman kerran oon karjassu kun oon pukenu nii ei tuo enään tee tinkiä. Päin vastoin auttaa ite vaatteet päälle ja kengät jalkaan ja seisoo oven suussa että joko mennään. Kait se on vaan pikkusen tyylistä että kuinka sen asian selväksi tekee.

NOHUHHUH!! Eiköhän tämänkin keskustelun kirjoituksista ole voinut päätellä, että varmasti on näille kiukutteleville lapsillekin komennettu jne... että ei se varmaan aina tyylistä taida olla kiinni... toiset lapset ehkä sitkeempiä kun toiset.

Annat ymmärtää,että ihan kun nämä toiset eivät olisi edes yrittäneet kunnolla..

 

[heip]

pukeminen alta kaksivuotiaana, jos muksu ei suostu niin se vain puetaan tahtoi tai ei. Ei musta lapsen päätäntävallassa jos on asia mikä pitää vain saada tehdyksi...

POTTA musta eri asia... siihen ei voi pakottaa pitäis melkein tulla lapsen omalla kiinnostuksen avulla, muutoin tulee negaatioita enempi.

 

[...]

pukeminen alta kaksivuotiaana, jos muksu ei suostu niin se vain puetaan tahtoi tai ei. Ei musta lapsen päätäntävallassa jos on asia mikä pitää vain saada tehdyksi...

POTTA musta eri asia... siihen ei voi pakottaa pitäis melkein tulla lapsen omalla kiinnostuksen avulla, muutoin tulee negaatioita enempi.

Jos vertasit mun pitkään sepustukseen mun "rutiinista" niin minähän se olen joka päätän että mitä tehdään, poikani saa vaan valita että tehdäänkö se huudon kanssa vai kiltisti.. yleensä lapset ovat niin himputin fiksuja jo tossa iässä että osaavat vetää juuri oikeista naruista että vanhemmat hermostuvat juuri tälläisissa tilanteissa.. mun motto on et yritän olla hermostumatta ja antaa ne "rajat" joiden sisällä pelataan joko niin tai näin, mutta lopputulos on sama- vaatteet päälle.

Mä en jaksa juosta kiukuttelevan pojan perässä kun se ei johda mihinkään.. antaa hetken lapselle aikaa ite miettiä mikä on parasta hänelle- kyllä se siitä sitten. Ja jos hän ei olis tällä tavalla totellu niin olisin minäkin laittanut vaatteet päälle väkisin eikä oltais jääty sisälle siksi kun hän tahtoo tai ei tahdo laittaa vaatteita päälle. Rajoja nuo uhmaikäiset on hakemassa tolla käytöksellään ja kattomassa miten pitkä äidin pinna oikeesti on....

 

[up]

up

 

[Ögonblick]

Meillä kanssa tuon ikäinen tyttö, jolla erittäin kova tahto. Pukemisessa ja syömisessä en anna periksi, mutta niitä juttuja joilla ei niin kauheasti juuri sillä hetkellä väliä saa tehdä ja osallistua.

Esim ulos lähtiessä hakee omat kengät valmiiksi, samoin joitain muita vaatteita voi etsiä ja sitten kun yhdessä (lue:väkisin puen häntä) niin voi laittaa esim pipon itse päähän, minkä sitten korjaan vaikka juuri ovella tai jo ulkona. Kehun myös aina pukeutumisesta.

Päivisin voi vaipan vaihdon jälkeen laittaa olohousut itse jalkaan tms.. Syödessä yritetään mahdollisimman paljon antaa neidin syödä itse, ja aika hyvin siinä onnistuukin, vaikka minun pitääkin pinnaa venyttää etten hermostu.

Niissä asioissa mitkä on tärkeitä, sillä hetkellä, esim ulos lähdettäessä pukeminen, en anna periksi. Ja toisaalta pienempi näkee kun isompi onkin jo ulos lähdössä ja haluaa sinne itsekin äkkiä.

 

[Emilyn]

Oli ihan vastaavaa, eipä siinä sen kummempaa kuin noutaa lapsi sieltä nurkasta ja pukea väkisin tarpeen mukaan. Huutamaan en ole koskaan moisessa ryhtynyt, se ei mitään auta. Tiukasti vaan ohjeistanut ja kuten sanoinkin, pukenut sitten vasten itkuja ja kitinöitäkin tarvittaessa. Nyt kun ikä lähestyy 3-vuotta, on ihanaa kun toinen jo innoissaan ja omatoimisesti haluaa pukea jne :heart:

 

[UP]

VIELÄ KOKEMUKSIA?

 

[poikien äiti]

juu kuulostaa tutulta. täälä 1v10kk poika. ollu ns."helppo"aina, paitsi nyt yhtäkkiä alannu kaikki nuo ihanuudet. nukkumaan meno ja syöminen sujuu ongelmitta. mutta pukeminen..huh.. karkuun juostaan ja ku yrittää pukea, niin kauhee tappelu vastaan. inhottavaa väkisin pukee, muta pakko se on. ja sitte poika on alannu tekeen kaikkee kiusaa, esim kukkia käy tonkimassa, hellaa rämpyttämässä ym. ja varsinki sillon kun esim syötän vauvaa, sillon poika tietää, ettei äiti tosta nopsaa pääsekkään hakeen pois. kiellot menee ku kuuroille korville. huoh. just käyny esikon kans samat jutut läpi, nyt sit tämän pojan kans, seuraavaksi sit vauvan kans, ku kasvaa.juu mikä tohon vois tepsii, niin tosiaan ite pysyä vaan lujana. välillä kyllä tekis mieli luovuttaa, mutta pakko vaan yrittää, kyl se joskus sit palkitaan.