Toggle sidebar

1v11kk heräsi yöllä kiljumaan kauhuissaan silmät selällään :(Kesti aika kauan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huolissaan"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
H

"huolissaan"

Vieras
en ole ikinä kokenut vastaavaa. itku ja huuto alkoi yhtäkkiä. lapsella oli silmät auki mutta kuitenkin "nukkui", eli ei saanut kontaktia. huusi täyttä kurkkua kauhuissaan ja piti sellaista ääntä etten ole ennen kuullut, sellaista että kokee äärimmäistä kauhua. tätä kesti alle 10min. ei auttanut juttelu, laulaminen, ei yksinkertaisesti loppunut tuo kohtaus. hain jopa mukin vettä ja sivelin poskia kylmällä vedellä kun ajattelin että jos lapsi on jossain painajaisessa niin parempi herätä. ei herännyt siihenkään. vasta sitten hetken kuluttua sylissä rauhottui vähitellen. nyyhkytti, katsoi minua ja pitkään makoili sängyssä pehmolelun kanssa ja nukahti uudelleen.

onko normaalia? onko yleistä? onko syytä huoleen? mitä tuollainen voisi olla?
 
Kauhukohtaus. Laita googleen hakusanaksi tuo niin tulee paljon juttua.

Oma lapseni onneksi on välttynyt noilta, mutta mitä noita artikkeleja siitä lukee niin kyllä sitä joillain on.
Onko teillä ollut jotain epätavallista tai pelottavaa tilannetta lapsen elämässä viimeaikoina?

Netistä kopsattua
"
Parasomniat ovat syvän unen vaiheeseen liittyviä ilmiöitä. Näistä yölliset kauhukohtaukset ja unissakävely huolestuttavat vanhempia tavallisimmin. Nämä sijoittuvat syvään uneen ja ovat siten erilaisia kuin pilkeunen painajaiset. Painajaisista lapsi on helposti herätettävissä ja hän muistaa siitä mielikuvia tai tunnelmia ja on lohdutettavissa.

Yöllisen kauhukohtauksen aikana lapsi on osaltaan havahtunut syvimmästä unesta siirtyessään kolmanteen univaiheeseen. Hän huutaa hätääntyneen oloisena, silmät kauhusta laajenneina. Häneen ei saa kontaktia, hän on hyvin vaikeasti herätettävissä ja mikäli herää, ei muista tilanteesta mitään. Kauhukohtauksia esiintyy yksittäisinä tai toistuvina ensimmäisen ikävuoden jälkeen. Niitä on enemmän lasta voimakkaasti stressanneiden tai tramatisoineiden tilanteiden jälkeen. Tiheästi toistuessaan ne voivat olla merkki avun tarpeesta.

Paras tapa hoitaa tavalliset yölliset kauhukohtaukset on kuitenkin pysytellä lapsen lähettyvillä, jotta voi estää häntä satuttamasta itseään, mutta olla ottamatta lasta syliin, koska se lisää hänen kauhukokemustaan. Tyypillisesti lapsi painuu pian takaisin uneen. Sama koskee unissakävelyä, lasta voi ohjata takaisin sänkyä kohti, mutta hänen ottamisensa kiinni näyttää aiheuttavan kauhun sekaista havahtumista.

"

http : / / www . hus . fi / default . asp ? path = 1,28,824,2547,6444,6445,7649
 
Öinen kauhukohtaus. Googleta sillä ja lue netistä, ei ole vaarallinen tila. Mun esikoisella oli tuollaisia, ja se saattoi kävellä unissaan ja puhua kummallista "kieltä", toistella samoja "sanoja", jotka nyt ei olleet oikeita sanoja. Lapsi oli kumminkin jotain kolme-neljävuotias silloin ja puhui hyvin suomea, joten tuo puhuminen pelästytti enemmän kuin se paniikki.
 
No lapsi on ollut nyt usein mummojen (jomman kumman) hoidossa, koska olen palannut osa-aikaisesti töihin (n. 3pv viikossa). Muuta muutosta tms en keksi. voi kamalaa, ei kai lapsi ole jotenkin traumatisoitunut? Voiko olla ihan normaalia vai ei? Oli kyllä kamalaa :( .. tuli ihan joku kauhuleffa mieleen. lapsi oli niin kauhuissaan :(
 
No on niitä kauhukohtauskia,hyvin yleisiä tuossa iässä.
Ei hätiä mitiä,vaik tilanne onkin aika raastava.

Lapsi 1v9kk iässä tosiaan "nukkui" mut möllötti mua silmät selällään,silti katsoi ohi,,ja vain huusi huutamistaan.
Kuopuksel(1,5v ) nyt pari kertaa ollu sama juttu.
 
Muistan esikoiselta ton vaiheen..alkoi siinä vuoden ikäisenä ja loppui ennen kaksivuotissynttäreitä. Pelottaviahan ne oli,mutta ei niille oikein mitään voinut..joskus kun otin syliin alkoi rimpuilla ja repiä tosiaan kuin riivattuna,niin oli parempi laittaa takasin pinnikseen ja siinä vieressä sit istuin ja silittelin ja juttelin. Ja sit taas yhtäkkiä naps,ihan kun ei mitään,silmät painui kiinni ja vaipui takasin uneen.
 
Meidän pojalla on kerran ollut tuollainen kauhukohtaus rokotuksen jälkeen. Oli kyllä niin pelottavaa, että multa pääsi itku kun tilanne lopulta laukesi ja poika jatkoi uniaan. Koskaan en ollut kauhukohtauksista kuullut, mutta onneksi googlaamalla sain tietää mistä oli kyse. Sittemmin ei ole kauhukohtauksia ollut, aikaa tapahtuneesta nyt noin vuosi.
Kauhukohtauksen saanut ei itse muista tapahtuneesta mitään, ja tosiaan herätellä ei kannata jos kohtauksia vielä tulee. Katsot vaan, etei lapsi satuta itseään. Lapsi saattaa nähdä ympäristön ja siinä olevat ihmiset ihan jonain muuna kuin mitä ne todellisuudessa ovat, ja esim. äidin syli voi olla mörön kita.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa