J
jumissa
Vieras
Meillä on 1v5kk ja 1,5kk vanhat tytöt. Esikoinen on ollut ikänsä melko tasainen nukkuja, mitä nyt viimeisinä tutinsyöntiaikoina oli hieman ongelmia kun heräili jatkuvasti sitä etsimään. Vauvan jälkeen on alkaneet ongelmat uudelleen mutta isompina- nukahtaa kyllä omaan pinnikseen 10 minuutin sisällä kun vieressä istuu, mutta herää yöllä eikä rauhoitu itsekseen vaan vaatii lattialle viereen isin (mäkin varmaan kelpaisin mut en voi vauvanhoidolta lähteä) nukkumaan loppuyöksi. Huuto on aivan hysteeristä ja hirveää, saattaa jopa oksentaa. Ollaan laitettu tämä siis vauvantulon piikkiin. Mulla kävi neuvolasta perhetyöntekijä juttelemassa kun olin niin maassa asiasta, kun tuntui niin valtavalta takapakilta kun ennen itsekseen nukahtava, 12h putkeen nukkuva tyttö alkoi tällaisen rumban ja koin epäonnistuneeni jotenkin pahasti. Toki kuitenkin ymmärrän pientä miten iso asia pikkusisaruksen tulo on ja tahdon antaa aikaa sopeutua tilanteeseen.
Nyt olen siis ymmärtänyt että tilanteet muuttuu lasten kasvaessa ja olosuhteet vaihtelee ja on vain elettävä niiden mukaan. Puhuin sen neuvolan tyypin kanssa silleen että muutaman viikon antaisi nyt olla näin, vaikka nukutus onkin nyt tätä ja yöt ovat mitä ovat, ja sitten koittaisi taas unikoulua. Meillä on siitä hyvät kokemukset niiltä ajoilta kun otettiin tutti pois 11-kuisena ja yöt rauhottuivat kovasti.
Teiltä piti vaan kysyä, että onko se muutama viikko tästä (tätä nyt ollut tasan viikon) hyvä aika, että esikoiselta voi jo "edellyttää" että olisi suht tottunut vauvaan, ja voitaisiin hyvillä mielin pitää unikoulu, vaikka se huutamista vaatiikin? Vauva on silloin n.2,5kk. Muutenhan olisi ihan sama vaikka nukuttaisiin kaikki samassa huoneessa ja sängyssä mutta esikoinen on melko herkkäuninen ja heräisi vauvan mukana monta kertaa yössä, ja lisäksi ollaan väsyneitä jo vauvankin valvottamisen takia.
Päivisin huomioin parhaan kykyni mukaan esikoista kaikessa mitä teen, toki välillä on pakko ottaa hetkiä vain vauvan kanssa mut olen antanut esikolle oikein erityiskeskittynyttä huomiota ja yhdessäoloa jotta tietäisi varmasti olevansa rakastettu. Myöskin verbaalisesti sanon sen hänelle usein.
Voinko mä nyt enempää tähän hätään tehdä, kuin koittaa nyt vaan jaksaa tän muutaman viikon tätä ja taiteilla tän tilanteen kanssa? Unikoulu tulee varmana olemaan rankka, mut nyt kun siihen henkisesti valmistautuu ni ehkä siitä selviää, jos mieskin vielä ottaisi viimesen isyyslomaviikkonsa siihen väliin. Mut siis tosiaan onko se hyvä aika, vai onko tyttö vielä niin pieni ettei tuommoista voi häneltä edellyttää? Kuitenkin on tosiaan nukkunut jo useamman kuukauden aivan tyytyväisenä omassa huoneessaan joten tiedän sen kuitenkin olevan mahdollista.
Niin ja samassa syssyssä pitäisi hommata esikoiselle varsinainen lastensänky. Vauva alkaa kasvaa äippälaatikon kopasta ulos ja tarvittaisiin pinnis hänelle. Kannattaisiko se ottaa käyttöön nyt kun iskä vielä on huoneessa esikoisen kanssa? Apuu...
Nyt olen siis ymmärtänyt että tilanteet muuttuu lasten kasvaessa ja olosuhteet vaihtelee ja on vain elettävä niiden mukaan. Puhuin sen neuvolan tyypin kanssa silleen että muutaman viikon antaisi nyt olla näin, vaikka nukutus onkin nyt tätä ja yöt ovat mitä ovat, ja sitten koittaisi taas unikoulua. Meillä on siitä hyvät kokemukset niiltä ajoilta kun otettiin tutti pois 11-kuisena ja yöt rauhottuivat kovasti.
Teiltä piti vaan kysyä, että onko se muutama viikko tästä (tätä nyt ollut tasan viikon) hyvä aika, että esikoiselta voi jo "edellyttää" että olisi suht tottunut vauvaan, ja voitaisiin hyvillä mielin pitää unikoulu, vaikka se huutamista vaatiikin? Vauva on silloin n.2,5kk. Muutenhan olisi ihan sama vaikka nukuttaisiin kaikki samassa huoneessa ja sängyssä mutta esikoinen on melko herkkäuninen ja heräisi vauvan mukana monta kertaa yössä, ja lisäksi ollaan väsyneitä jo vauvankin valvottamisen takia.
Päivisin huomioin parhaan kykyni mukaan esikoista kaikessa mitä teen, toki välillä on pakko ottaa hetkiä vain vauvan kanssa mut olen antanut esikolle oikein erityiskeskittynyttä huomiota ja yhdessäoloa jotta tietäisi varmasti olevansa rakastettu. Myöskin verbaalisesti sanon sen hänelle usein.
Voinko mä nyt enempää tähän hätään tehdä, kuin koittaa nyt vaan jaksaa tän muutaman viikon tätä ja taiteilla tän tilanteen kanssa? Unikoulu tulee varmana olemaan rankka, mut nyt kun siihen henkisesti valmistautuu ni ehkä siitä selviää, jos mieskin vielä ottaisi viimesen isyyslomaviikkonsa siihen väliin. Mut siis tosiaan onko se hyvä aika, vai onko tyttö vielä niin pieni ettei tuommoista voi häneltä edellyttää? Kuitenkin on tosiaan nukkunut jo useamman kuukauden aivan tyytyväisenä omassa huoneessaan joten tiedän sen kuitenkin olevan mahdollista.
Niin ja samassa syssyssä pitäisi hommata esikoiselle varsinainen lastensänky. Vauva alkaa kasvaa äippälaatikon kopasta ulos ja tarvittaisiin pinnis hänelle. Kannattaisiko se ottaa käyttöön nyt kun iskä vielä on huoneessa esikoisen kanssa? Apuu...
