1v7kk nukuttamisjutut uusiksi...tätä äippää ahdistaa.

[kukkaiskeiju]

Olen aina nautiskellut nukuttamishetkestä, pitänyt tyttöä sylissä. Nyt raskaana ollessa vatsa alkaa olla jo tiellä ja olen sitten pitänyt kädestä kiinni kunnes nukahti.

Tilanne on nyt kuitenkin se, että kesällä kun vauva syntyy ja mies menee isyysloman jälkeen töihin, olen usein illat yksin, myös nukutuksen. Tyttö pitäisi siis opettaa itse nukahtamaan, koska en voi istua pimeässä huoneessa vauvan kanssa puolta tuntia...kai?

Isin viedessä nukkumaan jää nätisti nukkumaan vaikka ei olisi vielä nukahtanut, eli isi pääseekin huoneesta jo 5 minuutin jälkeen pois, minä vasta kun on nukahtanut...

Tänään eka kerran peittelin, annoin suukon ja kerroin, että äiti on ihan vieressä ja kuulee jos on hätä. Huikkikin, kävin joka kerta (varmaan 8 kertaa). Aina sanoin saman asian, annoin suukon ja pyysin alkaa nukkumaan, kunnes lopulta jäikin nätisti. Taitaa tämä asia korventaa enemmän äitiä kun tytärtä...? Kuinka teillä muilla?

 

["Pöntinen"]

Kesällä kun vauva syntyy, esikoinen on jo paljon vanhempi. Voit kokeilla harjoitella esikoisen kanssa itsekseen nukahtamista jo nyt hyvissä ajoin, mutta jos ei onnistu, niin no hätä. Voit vauvan synnyttyä kyllä nukuttaa vauvan kanssa isompaa. Vaatii vaan pitkän totuttelun, mutta usko pois, teillä tulee muuttumaan muutenkin paljon asioita kun toinen lapsi syntyy.

Meillä lasten ikäero on 1,5v, ja juuri samat tuskailut olivat omassa mielessä, etenkin loppuraskaudessa. Meillä esikoinen oli tottunut nukkumaan miereesä, ja mieluiten piti vielä kaulasta minua kiinni, tai makasi mahan päällä... Loppuraskaudesta sitten harjoiteltiin isin kanssa nukahtamista, joka sujuikin jonkin aikaa ihan hyvin, kunnes vauvan synnyttyä mustasukkaisuus sekoitti koko pakan. Iltanukutukset olivat pitkään tosi sekaisin ja vaikeita, kunnes vaan päätin, että onhan mun joskus pärjättävä lasten kanssa kolmestaan. Siirsin lapset nukkumaan samaan huoneeseen, kun kuopus oli 10kk, ja siitä aloitettiin harjoittelu. Nukutin siis yksin ipanat, oli kies kotona tai ei. Aluksi oli ihan kaaosta, mutta sinnikkäillä rutiineilla sain ipanat nukkumaan samaan huoneeseen lopulta oikein nätisti. Nyt ovat jo paljon isompia, ja eivät enää haluaisikaan nukkua eri huoneissa

Mulla suurin vaikeus oli se, että itseä ahdisti kovasti luopua siitä "ekasta vauvasta", eli esikoisesta. Ja siis niistä kahdenkeskisistä ihanista nukuttamishetkistä illalla. Toisen lapsen saaminen on iso juttu, koko perheelle.

Muista että mikään ei lasten kanssa onnistu ensimmäisellä kerralla. Tai jos onnistuukin, niin ei ainakaan enää sen jälkeen heti. Vaatii monen monta hetkeä ja iltaa ja yötä, ennen kuin uusiin rutiineihin tottuu. Ei pidä vaatia liikaa itseltä, eikä lapseltakaan.

Tsempit tulevaan!

 

[kukkaiskeiju]

Kiitos!

Niin olen ajatellutkin, että varmaan noita ylläreitä tulee vastaan, siksi ajattelinkin tällei ajoissa alkaa edes tätä asiaa harjoitella Mutta tosiaan, ilman stressiä on mentävä, ei auta muu. Ja se on ihan totta, että tyttö kyllä kasvaa tietenkin masun kanssa

Jospa meilläkin nämä iltarutiinit auttais tätä asiaa. Alkuun vauva nukkuu meidän kanssa, jossain vaiheessa sitten varmaan siirtyy siskon huoneeseen, mutta sitä en uskalla vielä edes ajatella
Onko enempää kokemuksia miten on onnistunut?