Joo, just näin, kuten kippuravarvas kirjoitti. Pitäisi vaan pystyä luottamaan siihen, että lapsi kyllä syö jotain, jos hänen on nälkä. Viisas vanha neuvo mun mielestä on se, että vanhemmat päättää, mitä syödään ja lapsi syömänsä ruuan määrän. Yksittäisten inhokkien kanssa ei varmasti kannata tapella, onhan meillä kaikilla jotain, joka ei niin maistu. Mutta silloin, jos ruokavalio alkaisi koostua pelkästään parista lajista, on syytä olla siihen suostumatta. Meillä on myös melko ronkeli tyttö, vajaa 2 v. On ollut lukuisia aterioita, joilta hän on poistunut juuri muuta kuin lautastaan möyhineenä. Pikku hiljaa on silti laajentanut reviiriään ruokien suhteen ja suostunut maistamaan uusiakin lajeja. Jossain vaiheessa tuntui kuin hän olisi epäillyt meidän myrkyttävän hänet...
Onko lapsi ennen syönyt paremmin? Jos ruokailu on nyt korostuneesti vaikeutunut, on kyseessä luullakseni ihan ikään liittyvää oman tahdon osoittamisen harjoittelua. Lapsi siis testaa, kuinka paljon hänellä on valtaa syömisensä suhteen. Pahinta oikeastaan, mitä silloin voi tehdä, on tarjota vain niitä ruokia, joita lapsi varmasti syö. Näin ruokailusta muodostuu valtapeli, jossa lapsi käyttää hyväkseen tietoisuutta siitä, että tulee pian saamaan haluamaansa sapuskaa, jos ei syö tarjottua.
Jos olet kovin huolissasi lapsen syömisistä, voisit vaikka pistää ylös itsellesi ihan kaiken lusikallisia myöden, mitä lapsi pistää suuhunsa päivän mittaan. Yleensä sitä kumminkin jotain kertyy päivän mittaan. Eikä tuon ikäinen tarvitse vastaavia määriä kuin isompi ihminen. Tämä voi olla toinen avuksi tuleva tieto sinällään eli yleensä lapset syö paremmin, jos ruokaa laittaa lautaselle vain ihan vähän ja sitten lisää, jos maistuu. Näin urakka ei näytä liian suurelta pienen ihmisen silmissä. Ja sitten voit lisätä lapsen ruokiin esim. nokareen keijua eli lisätä sen pienen määrän energiapitoisuutta terveellisellä tavalla, jonka hän suostuu syömään. Meillä keijun jemmaaminen pieninä nokareina ruuan joukkoon (pitää siis näkyä siellä, ei toimi meillä, jos sekoittaa näkymättömiin) lisää myös ruuan maistumista itsessään. Metsästäessään "keijulin" nokareita syö samalla vahingossa vähän ruokaakin...
Niin ja tietty sit tarkkana kannattaa olla siitä, ettei epäterveelliset välinapostelut verota ruokahaluja. Ei siis herkkuja, ellei ruokakaan maistu.
