2,5-vuotiaan nukahtaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
pyytelee toistuvasti vettä, mitä en anna. Tätä kestää iltaisin 1,5-2 tuntia ennen kuin lapsi nukahtaa. Päiväunia ennen ehkä tunnin verran.

Olen ahdistunut, sillä haluan itse nukkua ja tarvitsisin nuo tunnit unta.
Makaan ja toivon, että esikoinen nukahtaa, komennan välillä rauhoittumaan ja toivon, että vauva ei alkaisi imeä kovaan ääneen, ettei vanhempi lapsi provosoidu. En uskalla liikahtaakaan, ettei peitto kahise ja esikoinen provosoidu äänestä metelöimään lisää.

Olen kokeillut, että esikoinen nukahtaisi yksin. Olen siis ollut poissa huoneesta (sekä ennen vauvan syntymää että vauvan synnyttyä vauvan kanssa), tämä nopeutti nukahtamista ehkä hieman, muttei merkittävästi.
Voi kun saisin lapsen omaan huoneeseen, hän voisi siellä metelöidä itsensä uneen ja minä voisin yrittää nukkua toisaalla.
Metelöinti ei siis ole itkemistä tai kiukkuamista. Pikemminkin iloista omasta äänestä nauttimista tai unen karkoittamista.

Lapsi ulkoilee paljon ja väsyy selvästi päiväuniaikaa ja iltaa kohti. Ollaan koitettu mennä nukkumaan aikaisemmin ja myöhemmin. Hommasin pimennysverhon ikkunaan kesäksi.
Mikään ei ole muuttanut tilannetta. Lapsi metelöi ennen nukahtamista aina vain.

Välillä tekee mieli vaik huutaa keuhkonsa ulos, että "turpa kiinni" tai retuuttaa lapsi pois huoneesta häiritsemästä. Niin loppu ja väsynyt tähän olen.

Mitä voin tehdä?
 
Meillä kuopuksen kanssa ihan samanlaista, ratkaisu on että käy itsekseen nukkumaan. Tai siis kaikki
Kolme nukkuvat samassa huoneessa. Aiemmin istuimme siellä odottamassa tämän 2v:n nukahtamista mutta onneksi tajusimme että nukkuu nopeammin jos emme ole vieressä.

Vauva kyllä tottuu isomman sisaruksen ääntelyyn, ei kannata sen takia hyssytellä ketään.
 
2 h on tosi pitkä aika pyöriä sängyssä unta odottamassa, ymmärrän sun turhautumisen ja lapsenkin. Onko taloudessa toista aikuista? En oikein äkkisiltään keksi muita vaihtoehtoja kuin rauhallinen aikuinen ihan iholle lapsen kierroksia laskemaan tai joku systemaattinen unikoulu joka vapauttaa sut nukutuksesta. Tai osaisiko lapsi olla höpöttämättä ja nukahtaa ihan hiljaista musiikkia tai (ei jännää) äänikirjaa kuunnellen...

Meillä on molemmilla lapsilla 2-2,5v alkanut aikuisen läsnäolo venyttää nukahtamisaikaa ja silloin on opeteltu yksin nukahtamista. Kuopukselta ei kyllä päiväunille onnistu, tarttee jonkun konkreettisesti pysäyttämään että pysyisi sen hetken paikallaan ja hiljaa että uni tulee, mutta illat sujuu jo.
 
Onko lapsen isä maisemissa? Isä pullon ja vauvan kanssa olkkariin ja sinä nukuttamaan kaksivuotiasta. Tai toisinpäin. Kaksivuotias on todennäköisesti koko päivän ollut iso poika, odottanut ja odottanut ja yrittänyt sopeutua siihen että vauva menee edelle. Sillä on ikävä sinua, ja tarve saada jomman kumman aikuisen huomio, jakamaton huomio, on kova.
Me teimme aikanaan niin, että toinen vanhempi otti toisen lapsen ja toinen toisen. Se nyt ei ole oikeasti liikaa vaadittu, että se isompi sisarus, joka on pieni vielä, saa edes sen vartin tai puoli tuntia jakamatonta huomiota siltä ihmiseltä, joka on hänelle kaikkein rakkain. Se on oikeastaan sen lapsen perusoikeus.
Itse rauhoittelin isomman sisaruksen uneen piirtelemällä selkään. Lapsen on oltava siinä paikallaan, ja hän onkin, ja kun motorinen aktiivisuus vähenee, unikin tulee helpommin.
On oikeastaan aika mahdoton ajatus että sinä voisit kontrolloida kahta keskeneräistä ihmistä ja saada heidät nukkumaan kuten haluat. Poista tuosta kuviosta nyt joko vauvanhoito tai isomman lapsen nukuttaminen ja jaa ne miehen kanssa niin että kumpikin voi keskittyä vaan toiseen lapseen. Onhan hänkin sentään isä ja hänelläkin on vastuu ja oikeus hoitaa lapsiaan. Uuvut kohta jos et ala jakamaan vastuuta lapsista.
 
Juoko lapsi päivällä tarpeeksi? Eihän ole oikeasti janoinen illalla? Päivällä riittävästi vettä ja illalla juuri ennen nukkumaan menoa vielä. Eihän ole sokeritautia? Ja ehdottomasti lapselle ihan omaa aikaa äidin kanssa ennen kuin menee nukkumaan ja nukuttaessa, pienelle vaikea tottua, että nyt on toinen joka saa olla äidin vieressä ja hänen pitäisi olla nyt iso. Raasu, käy niin sääliksi pientä. Onko päiväunet jo liikaa, mihin aikaan menee illalla nukkumaan? Ja tiedän että on vaikeaa sovittaa kaikki varsinki alkuun, meillä 5v, 3v ja 2v.
 
Kiitos vastauksista ja erilaisista ratkaisuista!

Tekstin alku tosiaan tippui eilen illalla jostain syystä pois ja olin kerran asian purettuani niin väsynyt, että en jaksanut kirjoittaa uusiksi.

Mies, eli lasten isä, on reissuhommissa ja valitettavasti sen vuoksi harvoin käytettävissä iltapuuhissa. Toiveena on, että löytäisi vihdoin jotain riittävän mielekästä työtä tästä läheltä.

Lapsi juo pitkin päivää vettä, pieniä annoksia ja pyytää sitä päivän mittaan itse. Sokeri mitattu sormenpäästä tk:ssa, kun mietin tuota diabetesta itsekin.

Tämä valvoskelu alkoi jo loppukeväästä (pari kk ennen vauvan syntymää), joten en oikein tiedä, onko esikoinen silloin edes ymmärtänyt, mitä vauvan tulo tulee aiheuttamaan.

Kevään ja kesän mittaan nukkumaanmenoaika on vähän itseasiassa jo livennyt myöhemmäksi kuin talvella, eli sitä ei taida olla järkevä enää venyttää.

Lapsi kyllä nukkuu aika pitkät päiväunet, eli en tiedä pitäisikö alkaa niiltä herättämään aikaisemmin.
Tämä tosin olisi minulle hieman vastahakoista, kun itse saan nukkua tai tehdä kotitöitä rauhassa, kun molemmat nukkuvat tuon pätkän yhtäaikaa.

Sängyn siirtoa esim. olohuoneen nurkkaan olen kyllä miettinyt, mutta pelkään, että siellä on sitten virikkeitä liikaa ja lapsi ei niiden takia malta nukkua.
Makuuhuoneessa meillä ollaan vain kun nukutaan ja se on siksi pelkistetty.
Lapsille on tulossa omat huoneet, mutta rakennus ja remontointi on vielä kovin kesken.
 
Ja nyt vasta oikein luin, kuinka hurjan kuuloinen tuo tekstini alku on, kun alkaa väärästä kohdasta.

Tuota ennen kerroin, että iltatoimet sujuvat niin, että iltapalan jälkeen esikoinen saa vielä leikkiä tai valita iltasatukirjaa tai laittaa kanssani vauvan yökuntoon, saa itse valita. Sitten pesen omat hampaani ym., minkä jälkeen otan esikoisen iltapesuille ja mennään lukemaan iltasatu. Iltasadun aikana vauva on joskus rinnalla, mutta yleensä makoilee rauhassa ja voin pitää esikoista sylissä.
Iltasadun jälkeen tarjoan aina vettä ja lapsi aina juokin, ja sitten vasta pää tyynyyn ja peittely.

Tuo, että en anna vettä, liittyy siihen, että tämän jälkeen en anna vettä, kun epäilen sen olevan vain vielä keino saada huomiota ja venyttää nukahtamista.
 
siis kun annat vettä ensimmäisen ekrran vai eikö saa vettä ollenkaan ennen nukkumaanmenoa et janottaa? vai onko se vaan sitä velmuilua et juoksuttaa millain se niissä tilanteissa ääntelee tai se äänen sävy on? tai sit kannattaa laittaa se tuntii myöhemmin nukkumaan vai ootko kokeillut ja miten on käyttäytyny kun joskus kun tekee vähemmän duunia sen nukutuksen eteen niin ei kerkee mennä siihen et kunpa nyt saisi omaa rauhaa moodiin itekkin välillä sortuu siihen. Mut sitku oikeesti väsyttää nii nukahtaa nykyään tos 8-9 aikaan joskus 7.
entäs onko sulla ollu liukuva unirytmi vauvana? siis kun omalla oli sellanen aika säännölinen rytmi koko ajan reissui lukuunottamatta niin se on mennyt aika hyvin toi.
mä oon samaa mieltä tosta ääni hommasta itte soittelin esim musaa vauvalle kun se oli masus ja ihan pikkasena laitoin musakärryt pystyyn ni sillä oli kajarit ja se nukahti päikkäreillä musan tahtiin ja sisi tottui pienestä pitäen sit yhellä tutulla sillain et jokaista ääntä hyssyteltiin niin noh nykyään ei saa unta jos ei oel hipi hilajista ja jokaine nrasahdus on ehrmostumisen kohde voi mennä siihen myöskin . ei tosiaan monista vauvoista oo kokemusta mut muutamista :).

entä voisko sillä olla nälkä voi olla isoi kasvun vaiheita ja menee nempi puuroa tai mitä ny syöttekään? sellanen vähän tuhdimpi tiiäks ei ihna ähky mut silali net on syönny vähän enempi ku o tarttis ni tulee se raskaus väsykin ja nukuttaa? ku sellanen semi nälkä tai sekin niin pitä äenergiat korkeemalla tai sillai nekveympi olosena mitä aiankin ittelle käy.
 
Ja nyt vasta oikein luin, kuinka hurjan kuuloinen tuo tekstini alku on, kun alkaa väärästä kohdasta.

Tuota ennen kerroin, että iltatoimet sujuvat niin, että iltapalan jälkeen esikoinen saa vielä leikkiä tai valita iltasatukirjaa tai laittaa kanssani vauvan yökuntoon, saa itse valita. Sitten pesen omat hampaani ym., minkä jälkeen otan esikoisen iltapesuille ja mennään lukemaan iltasatu. Iltasadun aikana vauva on joskus rinnalla, mutta yleensä makoilee rauhassa ja voin pitää esikoista sylissä.
Iltasadun jälkeen tarjoan aina vettä ja lapsi aina juokin, ja sitten vasta pää tyynyyn ja peittely.

Tuo, että en anna vettä, liittyy siihen, että tämän jälkeen en anna vettä, kun epäilen sen olevan vain vielä keino saada huomiota ja venyttää nukahtamista.

Hei luulen, että moni meistä jotka olemme olleet samassa tilanteessa, ymmärrämme kuinka hankalaa sulla on.

Tuo vaan on vaikea vaihe, se väsymys voi olla sellaista että sitä tuntee menevänsä järjiltään. Siinä on kolme ihmistä kriisissä yhtä aikaa, kaksi tarvitsee kovasti äitiä ja äiti tarvitsee kovasti unta ja äitikinhän on vaan ihminen. Jos et ole vielä raivokohtauksia saanut niin asiathan on aika hyvin. Monet mammat on tuossa vaiheessa jo siinä pisteessä että vauva saa rääkyä ne rääkymisensä ilman että niihin jaksetaan hirveästi kiinnittää huomiota, ja kaksivuotiaalle sataa perkelettä ja kehotusta pistää turpa rullalle. Se on kamalaa eikä noista äideistä kukaan halunnut sellaiseksi tulla, mutta tulivat silti, koska ovat niin väsyneitä.

Teidän kaikkien kolmen hyvinvointi riippuu sinun unestasi. Itse asiassa myös miehen hyvinvointi riippuu siitä koska väsyneet äidit tulevat pahantuulisiksi ja etääntyvät miehestään ja alkavat viimeistään tuossa vuoden päästä miettiä, mitä iloa miehestä on jos kuitenkin joutuu tässä yksin tätä rulettia pyörittämään, ja jos eroaisi saisi sentään joskus olla ilman lapsia ja vetää vähän happea. Se ei ole sattumaa että eropiikki sattuu juuri tuohon kohtaan kun perheen nuorin lapsi on parivuotias. Siinä on toisella tai molemmilla vanhemmalla useamman vuoden univelat niskassa ja aivokemia päin seiniä.

Tsemppiä sulle, sun unen ja levon pitäisi olla teidän kaikkien prioriteetti numero yksi. Jokainen tunti jonka saat nukkua on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Silloin illatkin helpottuu, kun sulla ei ole painetta saada itse unta ennen kuin joudut taas heräämään. Nyt on se hetki elämässä että voi olla hyvä hetki päästää se oma äiti ja anoppi auttamaan, ja jos he eivät auta, niin ostaa sitä hoitoapua niin että saat itse nukkua. Tiedän että se on helpommin sanottu kuin tehty, olen itse ollut todella väsynyt äiti. Kuopus oli vielä niin huono nukkuja, että niitä rikkonaisia öitä kesti vuosikausia. Joskus riittää että selviää hetkestä hetkeen. Jonain päivän helpottaa. :)
 
Olisko sulla mahdollisuutta laittaa vauva nukkumaan ennen eskoista (niin se ei olisi ainakaan rinnalla vaan voisit ottaa esikoisen vaik viereen/kainaloon rauhottumaan)?

Mihin aikaan 2,5v nukkuu päiväunet? Meillä molemmilla lapsilla ollut jo tosi pienestä niin että päiväunilta heräämisen ja yöunille menon välillä piti olla vähintään 6 tuntia,muuten illalla nukahtaminen kesti todella pitkään. Eli jos heräsi päikkäreiltä kolmen aikaan,en edes yrittänyt saada nukahtamaan ennen ysiä. Ymmärrän että olet tosi väsynyt ja tarviit unta itsekin,senkään vuoksi ei kannattais myöhästyttää nukkumaanmenoa yhtään. Mieluummin aikaistaa koko päivän rytmiä - aamupäivällä ulkoilua tms reipasta aktiviteettia,lounaan jälkeen nukkumaan - niin että viim 12 lapsi/parhaassa tapauksessa myös vauva,unessa. Parin tunnin unien jälkeen voi ihan hyvin kevyesti herätellä (jos ei helpolla herää,anna jatkaa unia ja kokeile puolen tunnin päästä uudelleen). Unien jälkeen välipala ja sit ulos/kauppaan/kylään/mitä vaan aktiivista touhua. Jos syötte päivällistä esim viiden aikaan niin sen jälkeen ei enää mitään kovin vauhdikasta touhua,vaan hiljalleen alkaa rauhoittumaan yötä varten. Oman kokemuksen mukaan kovin paljon ei kannata antaa lapsen juoda ennen nukkumaanmenoa,muuten pissahätä valvottaa/herättää yöllä..

Paljon tsemppiä sulle,varmasti todella raskas vaihe tää kun lapset pieniä ja mies reissutöissä.
 

Yhteistyössä