2.5 vuotiaan uhma ja "sosiaaliset taidot"

[Tiuhti T]

Meillä eletään hurjaa uhmakautta, jota vielä voimistaa pikkuveljen syntymä ja sen mukana tuoma mustasukkaisuus. Uutena ilmiönä olen huomannut toisten lasten tönimisen, kädestä ottamisen, toisille huutamisen ja tuuppimisen. Nämä ovat tietysti asioita, joihin aina puutumme, mutta mitään edistystä ei tunnu tapahtuvan. Ystäväperheiden vierailut päättyvät aina siihen, että lapsemme ei suostu leikkimään toisten kanssa yhdessä ja lelujen jakaminen ei onnistu. Lapsi saattaa myös huutaa pienemmille lapsille, jotta saisi nämä itkemään. Luulen, että tähän käytökseen vaikuttaa veljen syntymä, mutta miten voisin saada nämä hankalat "sosiaaliset taidot" hallintaan? Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta? Millaiset keinot teillä ovat auttaneet? Vai onko lapsemme jotenkin epänormaali sosiaalisissa taidoissaan? Miten tämän ikäiset yleensä toimivat? Minusta tuntuu, että meidän lapsi on aina se joka aiheuttaa toisille mielipahaa ja muut äidit katsovat minua paheksuen. Lapsi on aina ollut vilkas, mutta kiinnostunut muista lapsista ja viime keväänä toimi puistossa kivasti muiden kanssa. Nyt on joku ihme agressiivinen vaihe meneillään. Olen ihan neuvoton!

 

[ModestyB]

Todennäköisesti Vaihe. Samasta asiasta saa sanoa sata (miljoonaa) kertaa, mutta kyllä se kantaa tulevaisuudessa hedelmää. Kannattaa itse koittaa pitää itsensä rauhallisena ja olla ottamatta muiden paheksunnasta nokkiinsa, kun itse tiedät, että asiaan puututaan ja se aikanaan korjaantuu.

Lapsesi on vielä todella pieni ja valtava elämänmuutos juuri takana, kyllä se pistää kokeilemaan, että olenko minä vielä tärkeä, olenko sittenkin tärkeä ja rakastettu, vaikka kenkkuilenkin? Ja tuossa iässä muutenkin kokeillaan oman tahdon ja päätäntävallan rajoja sekä sitä, antaako vanhempi periksi, jos tekee samaa huonoa käytöstä riittävän monta kertaa.

Eli jaksamista! Toiset lapset sopeutuvat nopeammin ja muistavat ja tottuvat sääntöihin nopeammin. Toiset ovat sitkeämpiä (sehän on hyvä ominaisuus!) tai hajamielisempiä ja jaksavat testailla asioita kauemmin sekä unohtavat sovittuja sääntöjä pitempään, kun tilanne on päällä. Kyllä ihan vastaavaa käytöstä on vielä alakoululaisilla ja itse asiassa yläkoululaisillakin. Nähdäänpä sitä jopa baarin jonoissa...

 

[mi]

meillä alkoi myös pikkusisaruksen synnyttyä tuuppiminen ja töniminen, joka kohdistui kaikkiin itseä pienempiin. jostain olen lukenut, että voi liittyä siihen että lapsi purkaa tunteitaan muihin kun ei halua pikkusisarustaan satuttaa, koska tietää että äiti ja isä eivät sitä salli. ei tietenkään muitakaan saa, mutta kun koko se pikkusisarus on kuitenkin se "joka pitäs rakastaa". en sit tiedä. jokatapauksessa nyt alkaa helpottaa, joten eiköhän se oo ohimenevää