2.5v. lapsen hoitoon jääminen vaikeaa.

[uui]

Meillä lapsi on nyt kolmatta viikkoa hoidossa ja joka aamu itkuisena (edelleen) jää hoitoon. Aamulla kotona hän alkaa itku kurkussa toistaa "ei mennä hoitoon".
Tuntuu tosi kurjalta lapsen takia, vaikka muuten lapsi hoidossa syö ja nukkuu ja touhuaa ihan normaalisti.¨
Tilannetta ei yhtään helpota se, että parin viikon päästä lapsi joutuu vaihtamaan hoitopaikkaa, hän siirtyy kahdeksan lapsisesta hoidosta, 16 lapsen ryhmään eli päiväkotiin.

Niin ja siis tähän asti olen ollut kotona lapsen kanssa.


Olisi kiva kuulla kokemuksia miten muiden yli kaksi vuotiaat ovat sopeutuneet hoitoon??

 

[kokenut äiti]

juttele tästä hoitajien kanssa. osaavat sanoa, että ohi menee ja unohtuu heti kun menet pois päiväkodista...

lapsi reagoi, koska näkee sinun kärsivän. koita itse olla vaan ihan reipas ja näytä, että kaikki on hyvin.

vuoden kuluttua et edes muista kuinka kärsit asiasta. lapselle tämä ei tuo mitää erityistä kärsimystä.

päättäväsesti heti aamulla kotona ja reippaasti suhtaudut siten, että kiva mennä hoitoon.

ongelma loppuu kun lapsi näkee, että ei kannata vedota tunteisiisi.

älä pitkitä omaa lähtöä hoidosta tai sinne menoa. reippaasti vain. näytä, että rakastat ja välität, se riittää. älä lähde suruun mukaan.

tämä vaan tuntuu nyt sinusta isommalta asialta kuin onkaan. <3 ei kestä enää monta päivää.

valmista uuteen paikkaan menoa kuinka kivaa siellä on ja NIIN paljon leikkikavereita ja tosi kivaa. älä näytä lapsellesi hetkeäkään sitä, että et ole siitä vakuuttunut itse paikasta koska isompi.

ennen kuin menet uuteen paikkaa, kysy osaston vastaavalta neuvoja ja apua. on heillä kokemusta lapsista ja äideistä. sano, että sinusta tuntuu vaikealta.

pyydä apua hoitajilta vientitilanteisiin. ei lapsen kuullen. että tulisivat reippaasti ottamaan lapsen vastaan. ehkä aluksi ihan riisumaankin. ja kiinnittävät heti huomion johonkin kivaan. kyllä 2½ pärjää kivasti jo ilman äitiä. oppinut vahvemmaksikin kanssasi kun saanut olla kauan kanssasi.

hyvä äiti olet! älä turhaan kärsi. hyvälle mielelle vaan. <3

 

[Kiitos!]

Tämä ei suoranaisesti liity aiheeseen, mutta haluan kiittää edellistä viestin kirjoittajaa siitä, että hän on kirjoittanut noin positiivisen ja rakentavan viestin. Tällä palstalla törmää vähän väliä ikävään tapaan mollata ja vähätellä toisten valintoja ja tapaa olla vanhempi, joten on tosi piristävää lukea edellisen kaltaista viestiä.

Oma lapseni aloitti päiväkodissa 1.5 vuotiaana ja murehdin asiaa etukäteen paljon. Neuvoni on, että koita käsitellä oma surusi mahdollisimman nopeasti, sillä vasta sen jälkeen voit olla lapsesi tukena. Minua itseäni myös auttoi, että kävimme aluksi useasti yhdessä tutustumassa päiväkotiin ja opin sen rytmit ja rutiinit.

 

[uui/ap]

Niin, vaikka minusta tuntuu kurjalta jättää itkevä lapsi hoitoon, en sitä hänelle näytä. Vaan aivan kuten kokenut äiti kirjoitti, niin kun mennään hoitoon, puhelen lapselle iloisesti ja kerron mitä kaikkea kivaa hän voi hoidossa toisten lasten kanssa tehdä.
Hoidossa riisun pojan, annan halin ja sanon, että äiti tulee sitten hakemaan, aivan niinkuin hain eilenkin. Ja kun haen hoidosta, kyselen mitä kaikkea kivaa hän on päivän aikana touhunnut jne.

Poika on kuulemma lopettanut itkun samantien kun olen lähtenyt, mutta kieltämättä olisi kiva jos lapsi ei jäisi itkemään. Kun jossain alitajunnassa sitä jyllää ajatus, että jätän/hylkään pienen lapseni yksin vieraaseen ja outoon paikkaan =((.

 

[kokenut äiti]

Poika on kuulemma lopettanut itkun samantien kun olen lähtenyt, mutta kieltämättä olisi kiva jos lapsi ei jäisi itkemään. Kun jossain alitajunnassa sitä jyllää ajatus, että jätän/hylkään pienen lapseni yksin vieraaseen ja outoon paikkaan =((.

kertomastasi päätellen teet kaiken hyvin ja oikein. et tee mitään muuta väärin, kuin tuon itsesi syyllistämisen. se on väärin sinua kohtaan, kun se tuottaa sinulle surua ihan turhaan.

et hylkää lastasi millään tavalla. lapsi ei oikeasti kärsi. kunhan vaan sinuun yrittää vaikuttaa ja unohtaa sen sitten heti kun menet.

olet jopa 2 ja ½ vuotta ollut kotona lapsen kanssa. se on hienoa! nyt voit ihan hyvin mennä hyvällä omalla tunnolla töihin. älä syyllistä ja kiusaa asialla enää itseäsi!

et todellakaan hylkää lasta ja lapsi ei ajattele sitä hetkeäkään. hän tietää, että äiti hakee iltapäivälla kotiin. ei hän koe sitä hylkäämiseksi eikä tuosta mitään traumoja tule. ihan turvallista hänellä on hoidossa.

helpottaako?

 

[kokenut äiti]

Tämä ei suoranaisesti liity aiheeseen, mutta haluan kiittää edellistä viestin kirjoittajaa ...

kiitos itsellesi!