2 v antaisi/ veisi kaikki tavarat muille, onko "normaalia"?

["Nana"]

Yleensähän tämänikäisten lasten kai kuuluisi omia kaikki ja viedä toistenkin kädestä tavaroita. Lapsellamme tämä omiminen tapahtuu yleensä vain jos minä pyydän jotain pois muuten siis vie tavaroitaan ymv. muille oma-aloitteisesti eikä omi lelujaan itselle. Tekee piiristuksia ja askarteluja ja sitten ilmoittaa kenelle aikoo sen antaa ja muistaa heti ko. henkilön nähdessään mitä oli tälle aikeissa antaa vaikka välissä olisi useampi päiväkin. Myös usein ulkona kerää keppejä ja käpyjä ja ilmoittaa kenelle ne on.

Pienempänä, noin 1- 1,5 vuotiaana oli enemmän omimista mutta nyt se tuntuu jääneen jo aikapäivää sitten pois kun muilla samanikäisillä vain lisääntyy. Onko siis ihan "normaalia" eli onko vain luonteenpiirre vai pitäisikö huolestua? Onko lapselta jäänyt joku kehitysvaihe väliin?

 

["Nana"]

 

[Juubelis]

Tiedät kyllä itsekin että tuo on normaalia, joskin vähän epätavallisempaa kuin se toinen versio.

 

[FreezeCat]

No ei todellakaan ole aihetta huoleen ! Päinvastoin - ole iloinen että sulla on siellä ihana toisia huomioiva ja ajatteleva pikkuinen, joka haluaa levittää omaa riemuansa ja iloansa muillekin

(meidän tyttö oli samanikäisenä samanlainen ja vieläkin - 6 - vuotiaana - on valmis luopumaan omastansa toista ilahduttaakseen )

 

["Nana"]

Freezecat: Toivottavasti on meilläkin vain positiivinen luonteenpiirre eikä merkki mistään kehityshäiriöstä. Olen jotenkin mieltänyt, että tuo omimishalu olisi merkittävä kehitysvaihe.

Ei varmaan sellaista tavaraa tai herkkua ole mitä ei muille jakaisi. Esim. Olimme tänään jäätelöllä. Tyttö pitää jäätelöstä todella paljon ja saa sitä aika harvoin. Oli aivan täpinöissään kun kuuli mihin menemme ja söi puolet annoksestaan naama loistaen ja hymy korvissa. Naapuripöydässä istui vieras nainen joka alkoi juttelemaan lapselle niin ei montaa lausetta tarvinnut vaihtaa kun tyttö kauhaisi ison lusikallisen jätskiä ja ojensi sen naiselle. Samoin saippuakupla putki on ollut tytön kallein aarre, se on kokoajan kädessä, ruokailun ajan pöydän vieressä ja nukkuessa tallessa aarrelaatikossa. Puistossa joku tuntematon tyttö katseli kateellisena saippuakupla putkiloa ja kertoi äidilleen haluavansa samanlaisen. Minun ei tarvinnut sanoa tytölle kuin anna toisenkin tytön puhaltaa vähän kuplia niin tyttöni vei saippuakupla putkilon välittömästi tälle. Kotona taas saimme käydä eräätkin "neuvottelut" saako sitä tuoda ruokapöytään tai ottaa unikaveriksi.

 

[sori, en voinut mitään..]

Ihan normaalia, kunhan ei enää 16-vuotiaana noin auliisti jakele tavaraansa kaikille. Sitten alkaisin jo huolestumaan.

 

[FreezeCat]

[QUOTE="Nana";30850922]Freezecat: Toivottavasti on meilläkin vain positiivinen luonteenpiirre eikä merkki mistään kehityshäiriöstä. Olen jotenkin mieltänyt, että tuo omimishalu olisi merkittävä kehitysvaihe.

Ei varmaan sellaista tavaraa tai herkkua ole mitä ei muille jakaisi. Esim. Olimme tänään jäätelöllä. Tyttö pitää jäätelöstä todella paljon ja saa sitä aika harvoin. Oli aivan täpinöissään kun kuuli mihin menemme ja söi puolet annoksestaan naama loistaen ja hymy korvissa. Naapuripöydässä istui vieras nainen joka alkoi juttelemaan lapselle niin ei montaa lausetta tarvinnut vaihtaa kun tyttö kauhaisi ison lusikallisen jätskiä ja ojensi sen naiselle. Samoin saippuakupla putki on ollut tytön kallein aarre, se on kokoajan kädessä, ruokailun ajan pöydän vieressä ja nukkuessa tallessa aarrelaatikossa. Puistossa joku tuntematon tyttö katseli kateellisena saippuakupla putkiloa ja kertoi äidilleen haluavansa samanlaisen. Minun ei tarvinnut sanoa tytölle kuin anna toisenkin tytön puhaltaa vähän kuplia niin tyttöni vei saippuakupla putkilon välittömästi tälle. Kotona taas saimme käydä eräätkin "neuvottelut" saako sitä tuoda ruokapöytään tai ottaa unikaveriksi.[/QUOTE]

Kyllä mä uskon , että teillekin tulee vielä lisämaistiaisia tuosta omistushaluisuudesta - meillä tuli ehkä kovempana tossa neljän vanhana, jolloin lapsi oli todella tarkkana omista tavaroistaan ja siitä kuka niitä käytti ja oliko varmasti vallankin häneltä kysytty lupaa, mutta niin kuin aina - vaihe seuraa toista vaihetta .

Ja tossa teidän tapauksessa mä näkisin myös lapsellanne noissa tilanteissa samalla sitä sosiaalistumisen piirrettä eli hän hakee tuolla tavalla yhteyttä toiseen ihmiseen. En osaisi olla moisesta asiasta huolissani.