2 v ja koirat, asiallisia neuvoja kaivataan!

[Pörhö]

Kaipailisin kokemuksen tuomaa viisautta koiraperheiltä. Joudumme remontin takia viettämään paljon aikaa mummolassa jossa mäyräkoiria. Ovat oikein leppoisia ja tykkäävät 2-vuotiaastamme, mutta nyt on alkanut olla ongelmia, kun muksu on alvariinsa vääntämässä koiraparkoja kuonosta tai jalasta. Voi sitä riemua kun koira vinkaisee kivusta.
Yritän tietenkin koko ajan vahtia, ettei näin pääsisi käymään, mutta koko sakki on jatkuvassa liikkeessä ja vessassakin pitäisi käydä...no, tiedätte kyllä!
Kielto ei tehoa, kaikenlaista on kokeiltu ja toistettu loputtomiin. Lapsi pitää peuhukavereitaan ilmeisesti vinkuleluina. Muuten silittää nätisti ja heittää palloa yms, mutta kun käännän selkäni, käy heti lähimpään koiraan käsiksi.
Mitä ihmeen konsteja olisi käytettävissä, kun koirat eivät rääkkäämisestä huolimatta mene pois lapsen ulottuvilta. Juuri 2 täyttänyt ei varmaan vielä sisäistä jäähytyyppistä rangaistusta, mutta jotain vastaavaa olisi keksittävä.

 

[miu79]

Meillä on mummilassa mäyräkoira ja 2-vuotias tyttö. Kuulostaa jonkun mielestä varmaan kauhealta, mutta tukkapöllyä on meillä tiedossa jos eläintä satuttaisi. Ei ole kyllä tarvinnut. Uskoo toistaiseksi kun kielletään ja meillä on alusta asti ollut selvät sävelet mitä voi tehdä ja mitä ei. On myös sanottu, että jos koiraa satuttaa, ne saattaa vähän näykkäistä, mikä toki on koiran oikeus jos sen kimpussa ollaan alvariinsa. Meillä kyllä koira ja lapsi ihan selvästi kunnioittaa jollain tavalla toisiaan ja toivon todella että näin jatkuisi tulevaisuudessakin.
Meillä on ihan pienestä asti luettu paljon eläinkirjoja ja kerrottu miten eläimet on pehmeitä ja ihania ja miten niitä voi silitää yms yms. Ollaan hyvin eläinrakasta porukkaa.

 

[Hauhaux]

Voi voi...hankala tilanne, etenkin kun koirat eivät ole omia. Ja vaikka olisivatkin, lapsi ei saa kohdella elävää olentoa "rääkäten". Mutta siis neuvoja varmaan kaipaat, itselläni on myös 2-vuotias poika ja olen koiratoiminnassa aktiivisesti mukana, vaikka meillä ei tällä hetkellä koiraa olekaan.

Itse tekisin siten, että poika ei saa mennä koiran luo ilman minua (aikuista). Pieni ei pysty päättämään itse, mitä niille saa tehdä ja mitä ei. Ja ennen pitkää "vieraat" koirat saattavat näykkäistä lasta, jos mikään muu ei tepsi. Ja ikävä kyllä se ON normaalia koiran käytöstä, vaikka yleensä koira viedään piikille puraisun päätteeksi.

Se miten kiellät lastasi tekemästä kiellettyjä juttuja, on asia erikseen. Uskooko lapsesi jossain muussa tilanteessa kieltoasi? Käytät vaan sitä samaa kielto-tekniikkaa kuin esim, veteen ei saa yksin mennä! Koirat eivät ihan hirveästi siitä kärsi, jos vaikka hetkeksi eristät ne toiseen huoneeseen, niin saat hiukan huilia vahtimisessa.

Meillä ainakin tehoaa se jäähy, vaikka monet luulee ettei tuon ikäisellä ole järkeä päässä. Jos ei usko kieltoa, viet pois. Sieltä se marhaa kohta takaisin ja jos menee vielä kiellosta huolimatta koiran luo -----> viet taas pois. Toistoja meilläkin piti tehdä useita, mutta niin vaan oppi menee perille. Ei siellä jäähyllä tarvitse olla varsinaisesti, mutta viet sen siitä tilanteesta pois ja torut hiukan. Samalla lailla koulutetaan koiraa. Ja oikeasta käytöksestä pitää muistaa kiittää ja kehua, eli jos ottaa sinut mukaan koiraa katsomaan, niin silloin on hyvä poika.

Koirat kun eivät ole omia, ne tietysti kiinnostaa lasta erityisesti. Mutta nopeasti se mielenkiinto sitten laimenee, kun tutuiksi tulevat.

 

[Pijo]

Meillä on kanssa pian kaksivuotias poika, joka kovasti haluaisi helliä koiraamme (labbis), mutta tekee sen puskemalla. Koira ei puskemista ymmärrä (kokee varmaan komentamisena) ja lähtee pois/murisee/haukahtaa. Kieltoja tässä asiassa ei poikamme tottele, noin kymmenen kertaa päivässä sanon tiukasti ei ja kannan pojan pois koiran luota. Poika vain nauraa ja palaa takaisin. Uhmaa on muutenkin havaittavissa, mutta tämä on kestohitti vanhempien uhmaamisessa. En voi muuta neuvoa antaa kuin yhtyä yllä kirjoittaneisiin, että kiellät ja viet lapsen pois koiran luota.

 

[koira hoitaa kasvatuksen]

Meillä taas on tilanne se että kun 2½v lapsi menee koiraa repimään karvoista ja korvista, koira nappasee lasta. Ei se kovaa napsaise mutta sen verran että tuntuu. Ja sitä ennen se kyllä varoitta. Olemme neuvoneet ja kieltäneet lasta, mutta vasta koiran komento on tuntunut auttavan eikä lapsi enää oikeastaan revikään koiraa. Olen kuitenkin tyytyväinen että koira on pieni eikä ole koskaan purrut ketään ihmistä ja on muutenkin säyseä. Mutta korvat ja karvat on arat eikä ole kivaa jos niitä kiskotaan. Jos olisi joku iso koirarotu niin vähän miettisin päästäisinkö lasta lähelle. Kun lapsi on kuitenkin vaan lapsi ja koira vaan koira. . .

 

[onhan noita]

juu, meilläkin on 2v tyttö joka ensin nätisti silittää ja hetken päästä jo repii karvoista. itse pitää vieressä vahtia, ettei tapahdu mitään. koira onneksi itse lähtee pois ja tyttö jää vain katselemaan ja menee sitten takaisin omiin leikkeihin. kyllä tietää ettei koiraa saa repiä, mutta aina välillä täytyy kokeilla ja katsoa että huomaako kukaan jos tekee silleen. kissoja repii hännästä ja nehän tietenkin raapii.

 

[todella kummallista]

Todella kummallista on ettei vanhemmat saa lasta uskomaan noin yksinkertaista asiaa. Tiukka kielto, ja jos ei usko niin rangaistaan. Mikä vaikeaa?

 

[Miten rankaiset?]

No minulla ei ole koiraa eikä ko. ongelmaa, mutta viestisi herätti huomion. Miten sitten rankaiset lasta, jos kielto ei mene perille? Lapsia on niin erilaisia, osa tottelee helposti osa ei, osa kokeilee moneen kertaan uudelleen. Pieni lapsi ei myös kaikkea ymmärrä. Joten kerro miten rankaiset niin, että menee perille? Laitat jäähylle vai kuinka?

 

[hyvä artikkeli]

vauvan tulosta perheeseen jossa on koira. Kannattaa lukea. En muista oliko Iltalehti vai Iltasanomat, mutta hyvin asiapitoinen artikkeli oli. Löytyy varmaan lehtien haullakin.

 

[Ärsyttää...]

Todella kummallista on ettei vanhemmat saa lasta uskomaan noin yksinkertaista asiaa. Tiukka kielto, ja jos ei usko niin rangaistaan. Mikä vaikeaa?

Tämä on taas näitä besserwissereitä, joita näillä palstoilla riittää... Joka kysymykseen löytyy vastaus:
Mitä teen, kun lapsi ei usko kieltoja? -Kyllä lapsi pitää kasvattaa niin, että uskoo kun kielletään!
Mitä teen, kun lasta ei saa nukahtamaan illalla? -Kyllä lapsi nukahtaa kun laitat vain sänkyyn ja jätät sinne!
Mitä teen, kun en saa raskauskiloja putoamaan? -Syöt vain vähemmän kuin kulutat, helppoa kuin mikä!
jne.jne. jne...
Vain ne, joilla ei ole itsellään kyseistä ongelmaa, voivat antaa tuollaisia vastauksia. Mielestäni ap:n kysymys oli täysin järkevä. Itselläni on myös 2v. ja häntä saa kieltää, komentaa ja pistää jäähylle aamusta iltaan, silti on uhallakin koko ajan tekemässä jotain kiellettyä. Tiedoksi nimimerkille "todella kummallista": sitä sanotaan uhmaiäksi. Tosin joillakin taipuisan luonteen omaavilla lapsilla se kuulemma menee ohi niin helposti, että vanhemmat alkavat luulla itseään superkasvattajiksi.
Anteeksi että meni ohi aiheen, ap:lle ei minullakaan mitään kovin hyvää ohjetta ole, samojen ongelmien kanssa painitaan. Autaako, jos mummo tai joku muu vähän "vieraampi" kieltää? Meillä joskus se toimii paremmin, äidille koukkuillaan eniten...

 

[toinen uhmaa toinen ei]

Meillä on tytölle mennyt aina kiellot perille. Ei osannut edes kävellä kun uskoi, ettei sterehoihin yms saa koskea, tosin meillä on aina ollut aika tiukat säännöt, joista ei ole ikinä luistettu tai katsottu läpi sormien. Tyttö nyt 2 vee ja uhmaa odotellaan.. Tuttavalla ihan samoilla periaatteilla kasvatettu tyttö, joka ei usko mitään. Pienestä asti jankutettu samoista asioista, mutta ei usko!! En tiedä auttaisiko hänen kohdallaan luunappi tai tukkapölly.. tuskin. Lapset ovat hyvin erilaisia. Meillä tyttö ei "uskalla" uhmata vanhempia, ainakaan vielä, mutta tämä tuttavaperheen tyttö uhmaa jatkuvasti ja joka asiasta ja on aina tehnyt niin.
Olemme miettineet, että onko vanhempien auktoriteeteissä vaan sitten niin paljon eroa, vai mistä johtuu, mutta aina ei lapsen kasvatus onnistu, niin kuin haluaisi, tai niin kuin on suunnitellut. Siksipä olisinkin toivonut, että lapset syntyisivät käyttöohjeet kainalossa..