2-vuotiaan nukkumaanmenoralli

[a million dollar question]

Meille on tullut taloon vauva 2 viikkoa sitten, ja esikoinen on nyt tasan 2-vuotias. Aikaisemmin esikoisen nukkumaanmeno on sujunut suht hyvin, iltalaulun jälkeen hän on joko nukahtanut tai jäänyt sänkyyn ja nukahtanut itse. Muutaman kerran tullut pois sängystä ja huoneesta, mutta jäänyt sinne kun ollaan kannettu takaisin.
Nyt kuitenkin illoista on tullut ihan mahdottomia: hän saattaa tulla ulos huoneesta kymmeniä kertoja jopa parin tunnin ajan, ja kannamme hänet aina takaisin. Olemme ihan hermona tilanteeseen, ja lapsosemme vaan nauraa ja jatkaa ilmeisesti hauskaksi huomaamaansa leikkiä. Olemme siis nyt päätyneet siihen, että istumme huoneessa sängyn vieressä kunnes nukahtaa. Täytyy siis vahtia vieressä!
Ymmärrän kyllä että tällä rallilla on jotain tekemistä uuden vauvan kanssa...
Olisiko mitään neuvoja kellään? Miten saada lapsukainen pysymään kiltisti omassa sängyssä?

 

[DJanne]

Älkääpäs viekö häntä takaisin jos hän tulee pois sängystänsä. Sanokaa että itse pitää mennä takaisin kun on sieltä tullutkin.

 

[JEP5]

Meillä on kanssa 2v esikoinen ja kuopus nyt 2kk, nukkumaan mennään nykyään vasta22-23.00 Nukkumaan yritetään ensin 20.-21.00. Sänkyyn ei jäädä sitten millään vaikka toinen vanhemmista olisi vieressä. Lapsi itse sanoo että mennään nukkumaan, mutta sängystä noustaan aina ylös jonkun keinon avulla esim. pissa tai kakkahätä vaikka juuri käyty. Jos ei suostuta huutoa jatkuu tunti. Vessassa käynnin jälkeen sänkyyn ei enää suostuta menemään. Loppujen lopuksi nukahtaminen tapahtuu äidin ja vauvan viereen vanhempien sänkyyn ja kannetaan lopuksi omaan sänkyyn. Ei jaksais kyllä yhtään ja kaikkia keinoja ollaan yritetty. Apuja siis kaivataan myös tänne. Järki puheet lapselle ei auta eikä aikaisemmat aamuheräämiset tai päiväuninen lyhentäminen ole tuottanut tulosta.

 

[Alessia]

No mitä jos lapselle sanoisi, että ai et haluakaan vielä nukkua, no onpas hyvä juttu kun piti juuri siivota vessa, ja apu onkin tarpeen. Että aloitatkos lavuaarista vai pöntöstä?

 

[täyttä vanhemmuutta]

Meillä oli reilu vuosi sitten sama tilanne, tosin kerralla tulikin kaksi pientä ja esikoinen oli tuon 2 vuotta.... En lähtenyt mitenkään pakotuksen tielle vaikka välillä nukkuikin isin kanssa olohuoneen lattialla... Heräsi keskellä yötä ja tahtoi katsoa lastenohjelmia... huuti pitkin yötä... ja nukkumaan meneminen oli tosi haasteellista. Pienillä vaatii vaan hiukan totuttelua uuden perheenjäsenen tuleminen, meillä kaikki palautu ns. normaaliin rytmiin tuossa 2kk tienoilla. Niin, meillä nukkui kyllä meidän keskessä ja nukkuu yhä samoin kun nyt yhdistettiin tuplille sänky samaan syssyyn. Mä ja mies ollaan huonoja valvomaan, joten tuossa vieressä kun ovat kaikki, niin ei tarvii yöllä olla koko ajan varpaillaan... Mutta jokainen omalla tyylillään, kyllä se tilanne palautuu normaaliin kun isompi huomaa että se vauva ei palaa takaisin vaikka mitä tekis.... Siihen asti voimia kaikille, jotka taistelee !!

 

[rizzu]

Noita supernanny-ohjelmia katsellessani mieleeni muistui niistä seuraavaa: Lapsi haluaa pois sängystä sen vuoksi, että haluaa jatkaa kommunikointia vanhempien kanssa, eli kerjää huomiota. Sen vuoksi ekalla kerralla, kun lapsi tulee pois sängystä sanotaan vielä suht. lempeästi, että nyt on nukkumaanmenoaika ja viedään lapsi sänkyyn. Toisella kerralla sanotaan jo tiukemmin, että nyt on nukkumaanmenoaika ja lapsi takaisin sänkyyn. Kolmannella kerralla ei enää sanota lapselle mitään, vaikka hän kuinka riehuisi, nostetaan hänet vain takas sänkyyn ja poistutaan huoneesta (tai mennään kenties toiselle puolelle huonetta). Sen jälkeen aina lapsi sänkyyn sanomatta hänelle sanaakaan. Ainakin noissa ohjelmissa toimi. Meillä ei ole "ehditty" testaamaan, kun poika (2 v 2 kk) on jättänyt leikin aina siihen toiseen kertaan.

Mutta tiedän kyllä perheitä, jossa tämäkään ei toimi, ikävä kyllä

 

[sitkeyttä vaaditaan]

Joo, tuota Supernannyn "Nanny Jo": n käyttämää systeemiä jos päätyy käyttämään, niin pitää olla sitkeä. Eräs huippusitkeä poika oli sellainen, että äiti joutui kantamaan hänet sänkyynsä peräti 95 (!) kertaa, ennenkuin poika nukahti, mutta olisiko ollut peräti jo seuraavana vai sitä seuraavana yönä, kun hän jo nukahti ihan itsekseen.

Lapsi siis kannetaan sänkyynsä ilman huutoa, ilman puhetta ja ilman minkäänlaista reagointia. Hän hakee huomiota ja seuraa, mutta koska ei saa sitä, niin suostuu ennen pitkää nukkumaan kyllä. Oleellista on se, että lasta ei oteta viereen "nyt poikekustilanteessa tms", vaan nukutetaan aina omaan sänkyynsä. Sitten kun lapsi on isompi ja hänelle voidaan selittää asioita, niin silloin voi joskus ottaa lapsen viereen nukkumaan ilman, että siitä tulee heti tapa, josta ei pääse eroon.

 

[meilläkin...]

kyllä kannettiin takaisin sänkyyn valehtelematta useita kymmeniä kertoja illassa, ja kolmisen-nelisen viikkoa tätä kesti. Astetta kovapäisempi ja vilkkaampi lapsi kyseessä! Mutta miksi tuollaisen asian kanssa luovuttaisi, jos on päättänyt, että lapsi nukkuu sängyssään? Ei tuo nyt kamala työ ollut, vaikka hermoja välillä rasittikin. Viereen emme ole yöksi ottaneet, vaan toinen vanhemmista on tarvittaessa mennyt lapsen huoneen lattialle nukkumaan.

Nykyisin ei enää (tällä hetkellä ainakaan, kopkop) ravaa pois sängystään, mutta "vaatii" että jompikumpi vanhempi on suht lähellä nukahtaessa. Meillä lapsen makkari on onneksi olohuoneen vieressä, ovi auki nukutetaan, itse voi puuhastella sitten omia asioita.

Alkuperäiselle neuvoisin, että koittakaa muistaa antaa äitin tai isin aikaa vain tälle esikoiselle päivittäin (tosiaan hakee huomiota tuolla käytöksellään). Ja kantakaa vain säännönmukaisesti takaisin sänkyynsä, vaikka se rasittavaa onkin. Ajan kanssa tilanne helpottaa!! Meilläkin taisi vähän kuopuksen taloontulon jälkeen alkaa tuo sängystä marssimisrumba jonkinasteisena uudelleen. Mutta nyt on mennyt siis jo ohi.

 

[mariquita]

Meilläkin alkoi hillitön kouhkaaminen nukkumaan menon kanssa kun tuo kahden vuoden rajapyykki ohitettiin. Ei halua mennä nukkumaan ja kun vihdoin nukahtaa, niin heräilee useasti eikä meinaa enää jäädä nukkumaan. Meillä ei ole kylläkään pientä sisarusta mutta muuten kuulostaa ihan samalta. Eli kahden vuoden uhmalla lie myös osuutta asiaan.

Mietinkin tuossa että miten menetellä kun tyttömme nukkuu vielä pinniksessä, jos siis haluan soveltaa ylläolevia ohjeita. Nimittäin pahimmillaan touhu on sellaista, että tyttö ei suostu jäämään makuulle, vaan kampeaa heti pystyyn. Jos siis poistuisin huoneesta niin rupeaa heti itkemään. Että kauan sitä pitäisi odottaa kunnes menee uudestaan huoneeseen? Kun tyttö herää myöhemmin yöllä niin otamme hänet viereen, ei ole omaa huonetta. Tästäkin tavasta olisi päästävä eroon..

 

[ModestyB]

Voisi myös koittaa ennaltaehkäisevästi lisätä rauhallista yhdessäoloa siinä juuri ennen nukkumaanmenoa. Sylittelyä ja kuulumisten vaihtoa tai mitä lapsi tykkää tehdä.

Vauvat ovat usein kitisevämpiä illalla, joten esikoinen voi jäädä vähälle huomiolle silloin ja se häntä harmittaa. Ei huomionkipeydessä ole mitään pahaa tai väärää, se on ihan rehellinen tarve, etenkin tuollaisessa elämän muutoskohdassa. Se, milloin sitä sammiota täytetään, on se kysymys, tehdäänkö sitä ennen vai jälkeen nukkumaanmenoajan. Todennäköisesti hän on huomannut, että vauva on teitä lähempänä nukkumassa myös öisin ja pohtii, voisiko hänkin nyt olla.

Enkä tarkoita, että kaikki 2-vuotiaan kokeilu olisi seurausta paitsi jäämisestä. Osa on toki ihan kokeilua, että mitä tästä seuraa, miten paljon elämä on nyt muuttunut. Mutta en myöskään pitäisi vääränä sitä, että haluaa olla vanhempiensa kanssa! Kannattaa jutella lapsen kanssa asiasta, että ollaa yhdessä päivällä ja otetaan yöllä kunnon unet.

Voi auttaa, että kertoo, että kun sinä olit vauva niin juuri samalla tavalla sinäkin olit aina (pitkät tarinat millaista oli, kun hän oli vauva)... ja nyt olet isompi ja vauvakin nukkuu omassa sängyssään, kun hän on sinun ikäinen jne.