2 vuotiaasta

["vieras"]

Meillä on ollut aina tosi itkuinen lapsi, kohta 2vuotta itkua,kiukkua,ulinaa. Eikös sen pitäisi jo helpottaa?? Tuntuu että nyt viimeisen kuukauden aikana on vaan entisestään pahentunut. 1vuotiaana vielä leikki aika paljon itekseenkin mutta nyt roikkuu kokoajan lahkeessa ja tahtoo syliin ja ulisee. Kokoajan pitäisi olla sylissä. Aamuisin ja päiväunien jälkeen itkee myös aika kauan, ei ole ikinä herättyään onnellinen.
Pitäisikö tässä jo harkita lääkäriä vai mikä on enää normaalia? Kipeeltä ei vaikuta yhtään, syö ja nukkuu mutta huolissaan tässä aletaan olemaan kun tuntuu et olis jotenkin "masentunut" lapsi.
Ulkona viihtyy ja on onnellinen, ulkoillaankin 2-3 kertaa päivässä ja päiväkoti on piakkoin alkamassa.

 

["vieras"]

Ei kyllä kuulosta normaalilta. Jo pelkästään toi että herättyään on aina itkuinen.. Ainakin meiän 1v8kk on herätessään yleensä hyväntuulinen,jos esim päikkäreiltä herää itkuisena on se merkki siitä että on vielä väsy -> yritetään nukuttaa uudelleen ja yleensä vaikka nukkuis vaan 10min lisää niin sitten kun herää on hyväntuulinen.
Onko ainoa lapsi vai onko sisaruksia? Saako tarpeeksi myönteistä huomiota,vai miksiköhän "roikkuu lahkeessa ja ulisee"?

 

["vieras"]

Eikö kellään ole kokemuksia, kuuluuko tähän kohtaan joku uusi eroahdistusvaihe vai mikä lie? Lapsi on siis 1v10kk.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24187179]Ei kyllä kuulosta normaalilta. Jo pelkästään toi että herättyään on aina itkuinen.. Ainakin meiän 1v8kk on herätessään yleensä hyväntuulinen,jos esim päikkäreiltä herää itkuisena on se merkki siitä että on vielä väsy -> yritetään nukuttaa uudelleen ja yleensä vaikka nukkuis vaan 10min lisää niin sitten kun herää on hyväntuulinen.
Onko ainoa lapsi vai onko sisaruksia? Saako tarpeeksi myönteistä huomiota,vai miksiköhän "roikkuu lahkeessa ja ulisee"?[/QUOTE]

Yritän monesti nukuttaa uudelleen mutta ei nukahda joten toki väsymystä voi olla. On ainoa lapsi joten kaiken huomion saa molemmilta vanhemmilta.

 

["vieras"]

Kahdesta lapsesta toinen samanlainen. On aika vaativa ollut aina ja temperamenttinen, herkästi pahantuulinen. Heräsi samalla tavalla pienenä aina itkjien ja kiljuen. Kouluikäisenä ei sentään enää, mutta edelleen kotona olo on ylä- ja alamäkeä. Kodin seinien ulkopuolella on ihan toisenlainen, iloinen ja pidetty kaveri. Hyvä että kotona uskaltaa tuulettaa

Hieman hymyilytti ensimmäinen vastaus. Lapset ovat aivan erilaisia jo syntyjään. Meilläkin toinen aurinkoinen, joustava ja hyväntuulinen, toinen helposti tulistuva, tyytymätön ja joustamaton. Ihan ovat molemmat saaneet saman veran myönteistä huomiota jne. Jo synnärillä erot perusluonteessa olivat selvät.

Päiväkodin aloitus voi olla vaikeaa aluksi, mutta tekee varmasti hyvää pidemmällä aikavälillä. Meilläkin aloitus oli 2-3v. välillä ja se teki lapselle kaikinpuolin hyvää.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24187214]Kahdesta lapsesta toinen samanlainen. On aika vaativa ollut aina ja temperamenttinen, herkästi pahantuulinen. Heräsi samalla tavalla pienenä aina itkjien ja kiljuen. Kouluikäisenä ei sentään enää, mutta edelleen kotona olo on ylä- ja alamäkeä. Kodin seinien ulkopuolella on ihan toisenlainen, iloinen ja pidetty kaveri. Hyvä että kotona uskaltaa tuulettaa

Hieman hymyilytti ensimmäinen vastaus. Lapset ovat aivan erilaisia jo syntyjään. Meilläkin toinen aurinkoinen, joustava ja hyväntuulinen, toinen helposti tulistuva, tyytymätön ja joustamaton. Ihan ovat molemmat saaneet saman veran myönteistä huomiota jne. Jo synnärillä erot perusluonteessa olivat selvät.

Päiväkodin aloitus voi olla vaikeaa aluksi, mutta tekee varmasti hyvää pidemmällä aikavälillä. Meilläkin aloitus oli 2-3v. välillä ja se teki lapselle kaikinpuolin hyvää.[/QUOTE]

Näin luulen, että on vaan vaativa ja temperamenttinen. Kaikki keille olen kertonut millainen on kotona niin lähes kaikki sanoo että "vie lääkäriin" :O

 

["vieras"]

Joo käyttäkää kaikki nimimerkkiä "vieras" niin tulee tosi selkeä keskustelu!

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24187245]Joo käyttäkää kaikki nimimerkkiä "vieras" niin tulee tosi selkeä keskustelu![/QUOTE]

Helposti vielä pysyy kärryillä

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24187228]Näin luulen, että on vaan vaativa ja temperamenttinen. Kaikki keille olen kertonut millainen on kotona niin lähes kaikki sanoo että "vie lääkäriin" :O[/QUOTE]

Voithan viedä varalta, mutta jos nukkuminen, syöminen jne, sujuu ja kodin ulkopuolella on erilainen, tuskin syy löytyy terveydestä. Ei samanlaisia raivopäitä joka perheestä löydy, itse olen ottanut neuvoja vastaan vain ihmisiltä, joilta löytyy samanlainen

Muistelen, että meillä oli samanlainen hyvin vaikea vaihe 1,5-2v välillä, jolloin takertuminen ja riippuminen oli huipussaan kiukun lisäksi, mutta oikeastaan koko ajan on ollut vaikea vaihe päällä Taaperoiässä hakkasi päätä lattiaan, löi ja raivosi. Oli ulkonakin aika mahdoton. Ikä on tehnyt ihmeitä, mutta kiukku ja pettymys on edelleen herkissä ja on takertuvaisempi aikuiseen kuin pienempi sisarus Paljon tarttee tekemistä ja liikuntaa, samoin lapsiseuraa.

Oli hämmästyttävää kun toinen lapsi vaan hymyili ja leikki itsekseen ihan pienestä.

 

[..]

minust jotkut lapset vaan on semmosia että herää aina jotenkin kesken unien ja ovat sitten kärttyisiä herätessään. oma kaksveeni on päikkäreiden jälkeen aina kärttyinen ja saattaa itkeä, ja vaatii hetken syliä, muuten ei mikään onnistu. aamulla on kyllä hyvntuulinen.
onkohan lapsi sitten oppinut että uisemalla saa tahtonsa läpi? meillä tuo kaksiuotias on muutaman kuuakuden ajan saanut raivokohtauksia ja ulisemalla ja huutamalla ja maahan heittäytymällä osoittanut tahtoaan. siirtymätilanteet myös kaksvuotiaan uhmaan liittyen vaikeita.
meillä tuo kaksvuotias on lonteeltaan hyäntuulinen ja sopeutuvainen, rauhallinen. jos teillä on tempperamenttinen ja aina vaativa lapsi niin varmasti se uhmakin on hänellä pahempaa kuin tuommoisella perustyytyväisellä.
tarhaan meneminen voi olla ihan hyvksikin lapselle, niin sielt saat ammattikasvattajien näkökulmaa lapsesi ongelmiin. monestihn se vaan on niin ettei ne siell tarhassa uhmaa, vaan ainoastaam kotona..

 

[tuttua]

Kirjoituksesi voisi olla minun kirjoittamani. Itse uskon, että meidän poika on ihan vaan niin temperamenttinen ja ehkä hieman herkästi itseensä ottava.

Vie toki lääkäriin, jos olet huolissasi, mutta sanoisin kyllä että tuo on vain lapsen perusluonne.

Itse yritän kehua ja kannustaa meidän poikaa aina niinä aurinkoisina hetkinä ja kiukun tullen pidän sitten sylissä ja silittelen, niin paljon kuin vaan ehdn ja pystyn. Nyt vielä selkeästi uhmaa alkaa olla niin paljon ilmassa, että se tuo oman lisänsä vielä kiukkujen muodossa.

Kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa se vanhemmilta vaatii, mutta on lapsen koko olemassaolo niin antoisaa, että kyllä ne kiukut jaksaa. Rehellisyyden nimissä välillä jaksaa huonommin, mutta minun lapseni se on, ei ole vaihtoehtoa olla jaksamatta.

 

["mie"]

Meillä samanlainen kaksvuotias ja on kyllä jaksamista. Muistaisin että esikoinen oli kans vaikea samassa iässä.

 

[väsyttää]

Kuulostaa siltä, ettei saa nukutuksi tarpeeksi/ tarpeeksi hyvin. Omani voi olla päiväkausia itkuinen, jos on univelkaa. Kun saa sen kurottua umpeen, on kuin eri lapsi. Joskus vain tulee huonon nukkumisen kausia, itse vaan yritän saada aikaisin nukkumaan, mutta aina ei onnistu, kun lapsi on yliväsynyt, niin sekä nukahtaminen että nukkuminen ja herääminen ovat vaikeaa.