A
*ap*
Vieras
Mitä mieltä? Jotkut väittämät on todella provosoivia, ehkäpä jopa joitakin loukkaavia. Osa taas on ihan todenperäisiä.
Juttu - 21 syytä jäädä kotiäidiksi | Lily
21 syytä jäädä kotiäidiksi
1.Äidinrakkaus on rakkaudesta ja voimista vahvin. Perheen ulkopuolinen hoitaja ei voi koskaan rakastaa lasta samalla tavalla.
2.Kotihoito mahdollistaa lapsentahtisuuden ja lapsen huomioimisen yksilönä. Lapsi saa kehittyä omien tarpeidensa mukaisesti, mikä tasapainottaa lapsen kehoa ja mieltä. Kotona rutiinit voidaan luoda lapsen tarpeita kuunnellen, toisin kuin päiväkodissa, jossa kaikki esimerkiksi nukkuvat ja syövät tiettynä kellonaikana.
3.Kotihoitolapselle voi järjestää virikkeitä ja harrastuksia hänen omien taipumuksiensa, lahjakkuuksiensa ja kiinnostustensa mukaan. Kotihoidossa äiti pystyy myös tarttumaan lapsen herkkyyskausiin: meillä esimerkiksi poikani oppivat helposti lukemaan ja kirjoittamaan vuosia ennen kouluikää. Opettelimme yhdessä kirjaimia ja liu'uttelimme niitä yhteen. Heistä onkin kasvanut äitinsä veroisia lukutoukkia
4.Kotona lasta saa ja voi kasvattaa omien arvojensa mukaisesti. On laiskuutta ja välinpitämättömyyttä siirtää vastuu lapsen kasvattamisesta yhteiskunnalle.
5.Lapsen kanssa vietettyä aikaa ei tule katumaan koskaan- toisin kuin aikaa, jonka on viettänyt pois lapsensa luota. Kotiäiti ja kotihoitolapsi saavat rauhassa kiinnittyä toisiinsa, eikä lapsen tarvitse pelätä hylkäämistä, mikä päiväkodissa voi tapahtua silmänräpäyksessä henkilökunnan vaihtuessa. Itse vietin päiväkodissa koko lapsuuteni vauvasta asti, ja sitä ennenkin äiti oli töissä, joten jo silloin minulla oli muitakin hoitajia. Äitini on myöntänyt suoraan, että hänelle oli tärkeämpää tienata rahaa.
6.Isä on lapselle yhtä tärkeä kuin äiti. Pienen lapsen ensisijainen hoitaja on kuitenkin äiti, minkä todistaa jo se, että vain nainen voi imettää. Suomessa suositellaan jopa 6 kk täysimetystä ja vuoden kokonaisimetystä, itse imetin kumpaakin lastani reilusti yli vuoden. On moraalisesti väärin opettaa lapsi tuttipullolle tasa-arvon nimissä tai karaista lasta väkisin tuottamalla tälle eroahdistustuskaa. On kuunneltava lasta tuntosarvet herkkinä siitä, koska hän on valmis olemaan erossa äidistä ja minkälaisia aikoja. Äidin ja vauvan totaalinen symbioosisuhde on ainutlaatuinen etuoikeus, eikä biologisia tosiseikkoja vastaan taistelussa ole mitään järkeä. Se ei ole tasa-arvoa, että naisen tulisi olla kuin mies tai miehen kuin nainen.
7.Päiväkotiryhmät ovat liian suuria. Kasvatustieteen tohtori Erja Rusasen mukaan aggressiivisuuden, yksinäisyyden ja heikkojen sosiaalisten taitojen syinä ovat ainakin osittain riittämätön hoiva ja siitä seurannut emotionaalinen nälkä varhaisessa lapsuudessa. Isot päiväkotiryhmät nostavat stressitasoa, mikä haittaa älykkyyden, luovuuden ja sosiaalisuuden kehitystä. Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan alle kolmevuotiaiden hoitoryhmien koon tulisi olla 6-8 lasta. Nyt ne ovat jopa kaksinkertaisia. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kuvaa tilannetta aivokemialliseksi myrkkymyrskyksi kehittyville hermosoluille.
8.Lapset saattavat olla päiväkodissa jopa kymmenen tuntia päivässä! Harvat aikuiset edes tekevät niin pitkiä työpäiviä.
9.On käsittämätöntä, että Suomessa lapsen hoidosta maksetaan enemmän kenelle tahansa muulle hoitajalle kuin lapsen vanhemmalle. Yli kolmevuotiaiden kotihoidosta ei makseta enää vanhemmille mitään, vaikka päiväkotilapsen hoito on moninkertaisesti kallimpaa kuin kotihoitolapsen silloinkin, kun kotihoidontukea vielä maksetaan. Meillä lapset ovat säästäneet vuorellisen hoitomaksuveroeuroja, koska kumpikin lapsi on hoidettu ilmaiseksi kotona ikävuosina 3-7. Kaikista lapsista maksettava hoitoseteli olisi oikeudenmukainen tapa rahoittaa lasten hoitoa. Rahanpuute voi olla myös siis todellista, mutta usein se on kuitenkin vain tekosyy sille, että ei jaksa/viitsi hoitaa lasta kotona. Lapsi on kaikkein tärkein, tärkeämpi kuin hienoja asuntoja ja autoja varten otetut satojen tuhansien eurojen lainat. On järkyttävää kylmyyttä ajaa uutuuttaan kiiltelevällä Volvolla uraputkeen päiväkodin kautta hylkäämässä itkevä lapsi. Luovuutta ja mielikuvitusta käyttämällä kotiäiti voi myös kehitellä tapoja tienata rahaa kotiäitiyden ohella. Näin olen tehnyt itsekin, myös siksi, että rakastan työtäni. Se ei ole kuitenkaan ollut este kotiäitiydelle, päinvastoin, vaikka vielä esikoisen raskausaikana suunnittelinkin meneväni töihin, kun lapsi on puolivuotias. Niinhän olin itsekin mennyt, ja oma äitini oli silloin vielä mallini äitiydestä.
10.Joissain perheissä subjektiivinen päivähoito-oikeus on kääntynyt päälaelleen. Jopa kuopuksen kanssa kotona olevat äidit/isät vievät isommat päiväkotiin, koska kokevat sen olevan lapselle tarpeen. On moraalisesti väärin lasta ja yhteiskunnan rahoitusta kohtaan laittaa lapsi päiväkotiin turhaan. Lapsi ei tarvitse päiväkotia esimerkiksi kehittyäkseen sosiaalisesti. Sen sijaan Keltikangas-Järvisen mukaan päiväkodin levottomuus, meluisuus ja liialliset sosiaaliset kontaktit nostavat lapsen stressiherkkyyden liian korkeaksi, mikä näkyy hänessä vielä aikuisenakin. Meillä lapset eivät ole olleet päivähoidossa eivätkä iltapäiväkerhossa, ja he ovat aina olleet erityisen sosiaalisia lapsia. Nyt he ovat jo koululaisia, heillä on paljon kavereita, he toimivat erittäin hyvin ryhmässä ja monissa taidoissa reilusti ikätasoaan edellä. Sosiaalisuuden kehittäminen on kotiäidin vastuulla. On tärkeää, että kotiäiti tarjoaa lapselle mahdollisuuden ystävystyä muihin lapsiin esimerkiksi leikkipuistossa ja harrastuksissa. Samalla äitikin saa aikuisseuraa, ja hiekkalaatikon reunalla on aikaa käydä syvällisiä keskusteluja. Itse olen luonut siellä elinikäisiä ystävyyssuhteita. Meillä kotihoitovuodet ovat olleet todella aktiivisia. Lapsilla on ollut paljon harrastuksia, joissa he ovat saaneet harjoitella myös ryhmässä toimimista, ja ystäväperheitä olemme tavanneet lähes päivittäin. Lapset ovat saaneet nähdä myös paljon muita paikkoja kuin kotiympyröitä.
11.Kotiäitivuodet (vaikka niitä olisi pitkäänkin) ovat lyhyt aika elämässä. Työ ei maailmasta lopu, ja oravanpyörään pääsee kyllä takaisin, jos sinne vielä haluaa. Tietysti joissain tilanteissa täytyy luopua saavutetusta asemasta ja nöyrtyä ottamaan työelämässä askelia taaksepäin, mutta mitä sitten? Mitä merkitystä on uudella hienolla tittelillä, jos sen hintana on se, että ei ehdi tutustua omaan lapseensa? Haluaako joku todella sydämessään olla kännykkä-äiti? Itse olen alalla, jossa nuoruus on valttia ja joka paikassa näkyminen tärkeää. En kuitenkaan pidä sitä ongelmana, olen vain keksinyt keinot: olen laajentanut työtoimenkuvaani, ja lasten kasvaessa vähitellen alkanut tehdä töitä osa-aikaisesti, niin että äiti on kotona odottamassa koululaistakin. Ammattitaito ei katoa, ja uuden tiedon pystyy opettelemaan siinä kuin vanhankin pystyi. Nyt kun meidän lapset ovat jo koulussa, teen oman alani rakastamiani töitä niin paljon kuin haluan, eli noin vajaata puolta päivää, jotta olen lapsia iltapäivällä kotona vastassa. Töitä on löytynyt aina, on mielikuvituksen puutetta menettää kotiäitivuosina työnsä. Enkä itse ole todellakaan mikään työkultalusikka suussa syntynyt lellivauva, päinvastoin. Olen haastavalla alalla, jossa menestyminen vaatii todella paljon työtä. Kyse on kuitenkin vain tahtotilasta ja luovuudesta.
12.Kotiäitiys kasvattaa naisen organisoinnin mestariksi. Kotiäitinä on pakko opetella ja pystyä hoitamaan itse kaikki asiat, joita lapsi tarvitsee, 24/7.
13.Monet äidit oppivat kotiäitivuosinaan tuntemaan myös itseään. Itse olen muuttunut paremmaksi ihmiseksi näiden kahdeksan kotiäitivuoden aikana. Olen löytänyt itseäni, tullut epäitsekkäämmäksi ja itsevarmemmaksi. Minulle avautui aivan uusi tunnemaailma.
14.Päiväkotilapset sairastavat kaksi kertaa enemmän kuin kotihoitolapset. Tutkimusten mukaan alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla on vuosittain keskimäärin sata päivää, jolloin heillä on infektio-oireita. Itse sairastin lapsena jatkuvasti, mikä oli varmasti psykosomaattista ja pahensi turvattomuuttani hoitajien vaihtuessa.
15.Kotona lapselle on mahdollista tarjota terveellistä ruokaa sen sijaan, että hän mättäisi päivähoidossa einespinaattilettuja ja sokerijugurtteja. Meillä tämä tarkoittaa ravinteiltaan täysiarvoista luomuruokaa, mikä pitää lapset terveenä. Kotona ruuassa voi ottaa huomioon myös lapsen mieltymykset, mikä on äärimmäisen tärkeää, sillä jos lapsen pientä kehoa ei sotke lisäaineilla ja sokerilla, se ilmoittaa, minkälaista ravintoa milloinkin tarvitsee. Mikä ei tarkoita sitä, että ruuanlaittoon pitäisi käyttää aikaa aamusta iltaan- itse olen opetellut toteuttamaan ruokafilosofiaamme mahdollisimman vähällä vaivalla ja rahalla.
16.Jos perheessä on enemmän kuin yksi lapsi, lapset saavat rauhassa kiintyä myös sisaruksiinsa, mikä on korvaamattoman tärkeää. Sisarussuhde on usein ihmisen elämän pisin ihmissuhde.
17.Kotihoitolapsi ei laitostu. Ruokakärry ei ilmesty tyhjästä eivätkä tiskit tiskaudu itsekseen. Lapsi oppii, miten arjen asiat oikeasti pyörivät. Ei tarvita erillistä teemapäivää siitä, miten roskia kierrätetään, ja lapsi oppii luovaksi, kun kaikkea ei tuoda valmiina eteen.
18.Päiväohjelmaa voi toteuttaa spontaanisti vaikka sään mukaan. Aurinkoisella ilmalla voidaan olla tunteja puistossa, metsässä tai rannalla. Sadepäivinä voidaan puuhailla sisällä kerhoissa, kylässä tai kotona vaikkapa leikkien, leipoen, askarrellen, lukien, pelaten. Kohtuullisia aikoja ja ikäkautta kunnioittaen voi pelata tietokoneellakin ja katsella DVD:itä.
19.On olemassa äitejä, jotka eivät pysty kotiäitiyteen esimerkiksi vakavien mielenterveysongelmien takia. Jos lapsen kaltoinkohtelu on todellista ja vaarantaa tämän kehitystä, on tietysti mietittävä muita vaihtoehtoja. Nämä kotiäidit ovat kuitenkin vähemmistössä, usein jaksamisessa on kyse vain tahdosta ja asenteesta. Äidinrakkaus on voimista vahvin ja auttaa vaikka läpi harmaan kiven.
20.Kotiäiti tietää, mitä hänen lapsensa päivän aikana tekee. Jos päiväkotiin viedään lapsi, joka ei vielä osaa puhua, vanhemmat ovat täysin hoitajan kertoman varassa. Lapsen tärkeät kehitysaskeleetkin saattavat jäädä kokonaan näkemättä, esimerkiksi juuri ne askeleet, ensimmäiset.
21.Downshiftaus. Hiljaisuus, rauha ja rakkaus, vähäisempi virikkeellisyys, hitaampi rytmi, tyhjemmät päivät, jopa tylsyys. Niistä syntyy terveitä, tasapainoisia, luovia ja rakastavia lapsia ja aikuisia rakentamaan parempaa maailmaa.
Juttu - 21 syytä jäädä kotiäidiksi | Lily
21 syytä jäädä kotiäidiksi
1.Äidinrakkaus on rakkaudesta ja voimista vahvin. Perheen ulkopuolinen hoitaja ei voi koskaan rakastaa lasta samalla tavalla.
2.Kotihoito mahdollistaa lapsentahtisuuden ja lapsen huomioimisen yksilönä. Lapsi saa kehittyä omien tarpeidensa mukaisesti, mikä tasapainottaa lapsen kehoa ja mieltä. Kotona rutiinit voidaan luoda lapsen tarpeita kuunnellen, toisin kuin päiväkodissa, jossa kaikki esimerkiksi nukkuvat ja syövät tiettynä kellonaikana.
3.Kotihoitolapselle voi järjestää virikkeitä ja harrastuksia hänen omien taipumuksiensa, lahjakkuuksiensa ja kiinnostustensa mukaan. Kotihoidossa äiti pystyy myös tarttumaan lapsen herkkyyskausiin: meillä esimerkiksi poikani oppivat helposti lukemaan ja kirjoittamaan vuosia ennen kouluikää. Opettelimme yhdessä kirjaimia ja liu'uttelimme niitä yhteen. Heistä onkin kasvanut äitinsä veroisia lukutoukkia
4.Kotona lasta saa ja voi kasvattaa omien arvojensa mukaisesti. On laiskuutta ja välinpitämättömyyttä siirtää vastuu lapsen kasvattamisesta yhteiskunnalle.
5.Lapsen kanssa vietettyä aikaa ei tule katumaan koskaan- toisin kuin aikaa, jonka on viettänyt pois lapsensa luota. Kotiäiti ja kotihoitolapsi saavat rauhassa kiinnittyä toisiinsa, eikä lapsen tarvitse pelätä hylkäämistä, mikä päiväkodissa voi tapahtua silmänräpäyksessä henkilökunnan vaihtuessa. Itse vietin päiväkodissa koko lapsuuteni vauvasta asti, ja sitä ennenkin äiti oli töissä, joten jo silloin minulla oli muitakin hoitajia. Äitini on myöntänyt suoraan, että hänelle oli tärkeämpää tienata rahaa.
6.Isä on lapselle yhtä tärkeä kuin äiti. Pienen lapsen ensisijainen hoitaja on kuitenkin äiti, minkä todistaa jo se, että vain nainen voi imettää. Suomessa suositellaan jopa 6 kk täysimetystä ja vuoden kokonaisimetystä, itse imetin kumpaakin lastani reilusti yli vuoden. On moraalisesti väärin opettaa lapsi tuttipullolle tasa-arvon nimissä tai karaista lasta väkisin tuottamalla tälle eroahdistustuskaa. On kuunneltava lasta tuntosarvet herkkinä siitä, koska hän on valmis olemaan erossa äidistä ja minkälaisia aikoja. Äidin ja vauvan totaalinen symbioosisuhde on ainutlaatuinen etuoikeus, eikä biologisia tosiseikkoja vastaan taistelussa ole mitään järkeä. Se ei ole tasa-arvoa, että naisen tulisi olla kuin mies tai miehen kuin nainen.
7.Päiväkotiryhmät ovat liian suuria. Kasvatustieteen tohtori Erja Rusasen mukaan aggressiivisuuden, yksinäisyyden ja heikkojen sosiaalisten taitojen syinä ovat ainakin osittain riittämätön hoiva ja siitä seurannut emotionaalinen nälkä varhaisessa lapsuudessa. Isot päiväkotiryhmät nostavat stressitasoa, mikä haittaa älykkyyden, luovuuden ja sosiaalisuuden kehitystä. Professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan alle kolmevuotiaiden hoitoryhmien koon tulisi olla 6-8 lasta. Nyt ne ovat jopa kaksinkertaisia. Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kuvaa tilannetta aivokemialliseksi myrkkymyrskyksi kehittyville hermosoluille.
8.Lapset saattavat olla päiväkodissa jopa kymmenen tuntia päivässä! Harvat aikuiset edes tekevät niin pitkiä työpäiviä.
9.On käsittämätöntä, että Suomessa lapsen hoidosta maksetaan enemmän kenelle tahansa muulle hoitajalle kuin lapsen vanhemmalle. Yli kolmevuotiaiden kotihoidosta ei makseta enää vanhemmille mitään, vaikka päiväkotilapsen hoito on moninkertaisesti kallimpaa kuin kotihoitolapsen silloinkin, kun kotihoidontukea vielä maksetaan. Meillä lapset ovat säästäneet vuorellisen hoitomaksuveroeuroja, koska kumpikin lapsi on hoidettu ilmaiseksi kotona ikävuosina 3-7. Kaikista lapsista maksettava hoitoseteli olisi oikeudenmukainen tapa rahoittaa lasten hoitoa. Rahanpuute voi olla myös siis todellista, mutta usein se on kuitenkin vain tekosyy sille, että ei jaksa/viitsi hoitaa lasta kotona. Lapsi on kaikkein tärkein, tärkeämpi kuin hienoja asuntoja ja autoja varten otetut satojen tuhansien eurojen lainat. On järkyttävää kylmyyttä ajaa uutuuttaan kiiltelevällä Volvolla uraputkeen päiväkodin kautta hylkäämässä itkevä lapsi. Luovuutta ja mielikuvitusta käyttämällä kotiäiti voi myös kehitellä tapoja tienata rahaa kotiäitiyden ohella. Näin olen tehnyt itsekin, myös siksi, että rakastan työtäni. Se ei ole kuitenkaan ollut este kotiäitiydelle, päinvastoin, vaikka vielä esikoisen raskausaikana suunnittelinkin meneväni töihin, kun lapsi on puolivuotias. Niinhän olin itsekin mennyt, ja oma äitini oli silloin vielä mallini äitiydestä.
10.Joissain perheissä subjektiivinen päivähoito-oikeus on kääntynyt päälaelleen. Jopa kuopuksen kanssa kotona olevat äidit/isät vievät isommat päiväkotiin, koska kokevat sen olevan lapselle tarpeen. On moraalisesti väärin lasta ja yhteiskunnan rahoitusta kohtaan laittaa lapsi päiväkotiin turhaan. Lapsi ei tarvitse päiväkotia esimerkiksi kehittyäkseen sosiaalisesti. Sen sijaan Keltikangas-Järvisen mukaan päiväkodin levottomuus, meluisuus ja liialliset sosiaaliset kontaktit nostavat lapsen stressiherkkyyden liian korkeaksi, mikä näkyy hänessä vielä aikuisenakin. Meillä lapset eivät ole olleet päivähoidossa eivätkä iltapäiväkerhossa, ja he ovat aina olleet erityisen sosiaalisia lapsia. Nyt he ovat jo koululaisia, heillä on paljon kavereita, he toimivat erittäin hyvin ryhmässä ja monissa taidoissa reilusti ikätasoaan edellä. Sosiaalisuuden kehittäminen on kotiäidin vastuulla. On tärkeää, että kotiäiti tarjoaa lapselle mahdollisuuden ystävystyä muihin lapsiin esimerkiksi leikkipuistossa ja harrastuksissa. Samalla äitikin saa aikuisseuraa, ja hiekkalaatikon reunalla on aikaa käydä syvällisiä keskusteluja. Itse olen luonut siellä elinikäisiä ystävyyssuhteita. Meillä kotihoitovuodet ovat olleet todella aktiivisia. Lapsilla on ollut paljon harrastuksia, joissa he ovat saaneet harjoitella myös ryhmässä toimimista, ja ystäväperheitä olemme tavanneet lähes päivittäin. Lapset ovat saaneet nähdä myös paljon muita paikkoja kuin kotiympyröitä.
11.Kotiäitivuodet (vaikka niitä olisi pitkäänkin) ovat lyhyt aika elämässä. Työ ei maailmasta lopu, ja oravanpyörään pääsee kyllä takaisin, jos sinne vielä haluaa. Tietysti joissain tilanteissa täytyy luopua saavutetusta asemasta ja nöyrtyä ottamaan työelämässä askelia taaksepäin, mutta mitä sitten? Mitä merkitystä on uudella hienolla tittelillä, jos sen hintana on se, että ei ehdi tutustua omaan lapseensa? Haluaako joku todella sydämessään olla kännykkä-äiti? Itse olen alalla, jossa nuoruus on valttia ja joka paikassa näkyminen tärkeää. En kuitenkaan pidä sitä ongelmana, olen vain keksinyt keinot: olen laajentanut työtoimenkuvaani, ja lasten kasvaessa vähitellen alkanut tehdä töitä osa-aikaisesti, niin että äiti on kotona odottamassa koululaistakin. Ammattitaito ei katoa, ja uuden tiedon pystyy opettelemaan siinä kuin vanhankin pystyi. Nyt kun meidän lapset ovat jo koulussa, teen oman alani rakastamiani töitä niin paljon kuin haluan, eli noin vajaata puolta päivää, jotta olen lapsia iltapäivällä kotona vastassa. Töitä on löytynyt aina, on mielikuvituksen puutetta menettää kotiäitivuosina työnsä. Enkä itse ole todellakaan mikään työkultalusikka suussa syntynyt lellivauva, päinvastoin. Olen haastavalla alalla, jossa menestyminen vaatii todella paljon työtä. Kyse on kuitenkin vain tahtotilasta ja luovuudesta.
12.Kotiäitiys kasvattaa naisen organisoinnin mestariksi. Kotiäitinä on pakko opetella ja pystyä hoitamaan itse kaikki asiat, joita lapsi tarvitsee, 24/7.
13.Monet äidit oppivat kotiäitivuosinaan tuntemaan myös itseään. Itse olen muuttunut paremmaksi ihmiseksi näiden kahdeksan kotiäitivuoden aikana. Olen löytänyt itseäni, tullut epäitsekkäämmäksi ja itsevarmemmaksi. Minulle avautui aivan uusi tunnemaailma.
14.Päiväkotilapset sairastavat kaksi kertaa enemmän kuin kotihoitolapset. Tutkimusten mukaan alle kolmivuotiailla päiväkotilapsilla on vuosittain keskimäärin sata päivää, jolloin heillä on infektio-oireita. Itse sairastin lapsena jatkuvasti, mikä oli varmasti psykosomaattista ja pahensi turvattomuuttani hoitajien vaihtuessa.
15.Kotona lapselle on mahdollista tarjota terveellistä ruokaa sen sijaan, että hän mättäisi päivähoidossa einespinaattilettuja ja sokerijugurtteja. Meillä tämä tarkoittaa ravinteiltaan täysiarvoista luomuruokaa, mikä pitää lapset terveenä. Kotona ruuassa voi ottaa huomioon myös lapsen mieltymykset, mikä on äärimmäisen tärkeää, sillä jos lapsen pientä kehoa ei sotke lisäaineilla ja sokerilla, se ilmoittaa, minkälaista ravintoa milloinkin tarvitsee. Mikä ei tarkoita sitä, että ruuanlaittoon pitäisi käyttää aikaa aamusta iltaan- itse olen opetellut toteuttamaan ruokafilosofiaamme mahdollisimman vähällä vaivalla ja rahalla.
16.Jos perheessä on enemmän kuin yksi lapsi, lapset saavat rauhassa kiintyä myös sisaruksiinsa, mikä on korvaamattoman tärkeää. Sisarussuhde on usein ihmisen elämän pisin ihmissuhde.
17.Kotihoitolapsi ei laitostu. Ruokakärry ei ilmesty tyhjästä eivätkä tiskit tiskaudu itsekseen. Lapsi oppii, miten arjen asiat oikeasti pyörivät. Ei tarvita erillistä teemapäivää siitä, miten roskia kierrätetään, ja lapsi oppii luovaksi, kun kaikkea ei tuoda valmiina eteen.
18.Päiväohjelmaa voi toteuttaa spontaanisti vaikka sään mukaan. Aurinkoisella ilmalla voidaan olla tunteja puistossa, metsässä tai rannalla. Sadepäivinä voidaan puuhailla sisällä kerhoissa, kylässä tai kotona vaikkapa leikkien, leipoen, askarrellen, lukien, pelaten. Kohtuullisia aikoja ja ikäkautta kunnioittaen voi pelata tietokoneellakin ja katsella DVD:itä.
19.On olemassa äitejä, jotka eivät pysty kotiäitiyteen esimerkiksi vakavien mielenterveysongelmien takia. Jos lapsen kaltoinkohtelu on todellista ja vaarantaa tämän kehitystä, on tietysti mietittävä muita vaihtoehtoja. Nämä kotiäidit ovat kuitenkin vähemmistössä, usein jaksamisessa on kyse vain tahdosta ja asenteesta. Äidinrakkaus on voimista vahvin ja auttaa vaikka läpi harmaan kiven.
20.Kotiäiti tietää, mitä hänen lapsensa päivän aikana tekee. Jos päiväkotiin viedään lapsi, joka ei vielä osaa puhua, vanhemmat ovat täysin hoitajan kertoman varassa. Lapsen tärkeät kehitysaskeleetkin saattavat jäädä kokonaan näkemättä, esimerkiksi juuri ne askeleet, ensimmäiset.
21.Downshiftaus. Hiljaisuus, rauha ja rakkaus, vähäisempi virikkeellisyys, hitaampi rytmi, tyhjemmät päivät, jopa tylsyys. Niistä syntyy terveitä, tasapainoisia, luovia ja rakastavia lapsia ja aikuisia rakentamaan parempaa maailmaa.
