Päivä pulkassa, taas.
JB, kiitos tiedosta tuosta että taksimatkan saa Kelalta takas. En tiennytkään. Me aiotaan mennä ja tulla taksilla. (Siihen liittyy myös seuraava asia.)
Brogis, hyvään väliin kysyit turvaisuimista. Mulle on tullut stoppi ostamisiin, mä en tajua kun tämä on ihan loputonta mitä kaikkea sitä MUKA tarvitsee ja rahat vaan katoaa. Päätin että nyt ei osteta enää yhtään mitään vauvakamaa, ennen kuin huomataan että tarvitaan. Kaikki mahdollinen siis on sitteristä rintareppuun, pinnasänky valmiina patjasta ja muovitetusta froteesta reunapehmusteisiin, vaunut sadesuojasta hoitolaukkuun ja kantokassiin, imetysliiveistä nännikumeihin maidonkerääjien kautta Bepantheniin ja liivinsuojiin, vaatteita aivan tolkuttomasti, varsinkin niitä epäkäytännöllisiä söpöstelyvaatteita, blaa blaa blaa. Saan näppyjä jos pitää vielä ostaa. Ja yleensä rakastan shoppailua! Mutta turvakaukalo oli jäänyt ostamatta ja mä tosissani päätin että nyt loppu ostaminen. Osittain (tai erityisesti) johtuu siitä että mä haluan selvitä vauvan kanssa hengissä synnytyksestä, tuntuu että vauvakaman ostaminen on huijausta tai huonoa onnea. Luulin, että täällä on kuten Helsingissä että taksia tilatessa voi pyytää taksiin turvakaukalon. Mutta ei, täällä ei enää ole sellaista systeemiä. Joten käytiin eilen ostamassa turvakaukalo. Tai mä olin passiivisena mukana ja mies valkkas just sen Saden puhuman Brion Primon vihreenä (tai aina ne on mustia mutta niissä on pehmusteet jonkun väriset). Se on tosi kaunis ja ergonominen, niin kuin Brion tuotteet mun mielestä aina. Hyvä kaukalo vaikuttaa olevan. Me ei otettu sitä alustaa, toimii ihan kätsysti pelkillä vöilläkin. Sen käskin varmistamaan että siinä on kahden viikon palautusaika (jos mä ja vauva kuollaan synnytyksessä). Sit mies osti (mulle?) sellasen Brion kanihelistimen, se on ihana.
Mä voin pelottavan hyvin. Tai sitten tää on tyyntä myrskyn edellä. Kävin kävelylenkillä, imuroin, pesin lattiat, siivosin yhdet kaapit ja haravoin pihaa lehdistä. Naapurin mukava setä sanoi mua reippaaksi tytöksi. Sit se tuli hetken päästä uudestaan ja kysyi missä mun mies on, joka oli siis töissä. Että hänen pitää lähteä töihin eikä voi sivusilmällä vahtia mua enää, että voisinko olla niin ystävällinen ja lopettaa haravoinnin. Että hänen vaimonsa lapsivedet meni aikoinaan kesken pihatöiden ja ettei hän voi jättää mua ilman vahtia. Ihan söpöä. Mä alan tottua tähän oloon, enkä enää edes tunne olevani raskaasti raskaana. Psykosomaattista varmasti.
